Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Äidin tyhjä tuoli
Äitini istui joka sunnuntai Apuyhdistyksen kokouksessa samalla eturivin paikalla.
Valokuva tuoleista Getty Images
Minä ja aviomieheni kuuluimme samaan seurakuntaan kuin upea äitini. Apuyhdistyksen johtokunnan jäsenenä istuin joka sunnuntai Apuyhdistyksessä huoneen etuosassa sisarten edessä. Äitini istui aina samalla paikalla eturivissä.
Minusta oli ihanaa seurata hänen vastauksiaan oppitunneilla ja kuulla hänen huomioitaan. Jokaisen kokouksen jälkeen hän antoi suukon poskelleni ja puristi kättäni. Olimme äitini kanssa läheisiä, joten olin murtunut, kun hän menehtyi yllättäen.
Hautajaisten jälkeen olin edelleen herkässä mielentilassa. Sunnuntaina mieheni kysyi, pärjäisinkö kirkossa ilman häntä. Hänen tehtävänsä vei hänet usein muihin seurakuntiin.
”Pärjään siihen asti, kunnes näen äidin tyhjän tuolin”, minä sanoin. ”En tiedä, pystynkö hillitsemään tunteitani, kun näen sen tuolin tyhjänä.”
Mieheni ehdotti, että yrittäisin välttää katsomasta tuolin suuntaan. Päätin tehdä parhaani.
Kaikki kirkossa osoittivat minulle tukea ja rakkautta. Kun oli aika mennä Apuyhdistykseen, istuin omalle paikalleni huoneen etuosassa, mutta pidin katseeni lattiassa.
Opetuksen alkaessa en kuitenkaan voinut olla katsomatta äitini tavalliseen paikkaan. Odotin näkeväni hänen tyhjän tuolinsa, mutta sen sijaan näinkin palvelutyösisareni istuvan hänen paikallaan. Hän hymyili minulle. Tunsin helpotusta ja kiitollisuutta hänen ystävällisyydestään. Selvisin kokouksesta ilman että suru sai minusta vallan. Kokouksen jälkeen kiitin häntä.
”Äidin tyhjän tuolin näkeminen olisi ollut ainut asia, josta en olisi tänään selvinnyt. Mistä sinä tiesit?” kysyin häneltä.
”Kun kävelin tänään sisään, minusta tuntui, että hänen tyhjän tuolinsa näkeminen olisi sinulle vaikeaa”, hän vastasi. ”Niinpä päätin istua siihen.”
Tämä ystävällinen teko merkitsi minulle enemmän kuin hän tiesikään. Olen kiitollinen, että hän oli virittynyt kuulemaan Hengen kehotuksen. Tiedän, että pienilläkin teoilla voi olla parantava vaikutus niihin, joista huolehdimme. Uskon, että tällä tavalla Vapahtaja haluaisi meidän huolehtivan toisistamme.