Vain sähköisenä julkaistava: Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Voit silti olla äiti
Äitiys on erityinen kutsumus, jonka Jumala antaa jokaiselle naiselle.
Valokuva Charlotte Larcabal
Minusta on ihanaa palvella muita. Sen olen oppinut vanhemmiltani, varsinkin äidiltäni. Hän on aina ensimmäisenä tarjoamassa apua ja kutsumassa ihmisiä syömään tai juomaan.
Hän on opettanut minulle, että hyvän tekemisellä muille voi olla suuri vaikutus monien elämään. Kun auttaa jotakuta, voi auttaa häntä olemaan onnellinen. Ja kun ihminen on onnellinen, hän haluaa jakaa onnellisuutta muille. Sitä asiaa säilytän aina sydämessäni.
Crystal oli lukiossa ja Angel oli kuusivuotias, kun heidän äitinsä ei pystynyt enää huolehtimaan heistä. Tarjouduin ottamaan heidät luokseni. ”Lupaan, etten koskaan jätä lapsiasi”, sanoin. ”Pidän heistä hyvää huolta.”
Vuosia myöhemmin eräs toinen nuori äiti pyysi minua ottamaan pienokaisensa Allisonin. Tämä äiti eli vaikeissa olosuhteissa, ja hän tiesi, että voisin antaa hänen pienokaiselleen hyvän elämän. Otin Allisonin hoiviini.
Yritän opettaa näille lapsille tärkeitä asioita elämässä. Tuon heitä kirkkoon ja autan heitä kasvamaan lähemmäksi Jumalaa. Tiedän, että kun olen lähempänä Häntä, pystyn tekemään paljon enemmän, jopa sellaista, mikä mielestäni on mahdotonta. Tietenkin haluan samaa Crystalille, Angelille ja Allisonille.
Nämä lapset ovat kärsineet elämässä, mutta olen nähnyt evankeliumin ja Hengen parantavan heidän sydämensä. Olen seurannut, miten heidän käsityksensä ja käytöksensä vähitellen muuttuvat. Yhdessä rukoilemme heidän biologisten vanhempiensa puolesta, koska kaikesta huolimatta haluan heidän arvostavan ja rakastavan vanhempiaan.
Rakastan Crystalia, Angelia ja Allisonia kuin omia lapsiani. Toisinaan ihmiset kysyvät minulta, kadunko päätöksiäni. Entä jos Allisonin äiti päättääkin ottaa Allisonin takaisin? Kadunko sitä, että olen rakastanut Allisonia ja kiintynyt häneen? Miksi minun pitäisi sitä katua? Muiden auttamisessa ei ole mitään kaduttavaa! Siitä voi olla kiitollinen.
Olen hyvin kiitollinen Crystalista, Angelista ja Allisonista. Heidän ansiostaan olen oppinut olemaan äiti. Olen oppinut heräämään keskellä yötä vaihtamaan vaippaa, opettamaan pieniä lapsia rukoilemaan, rakastamaan syvemmin kuin luulin mahdolliseksi. Ne ovat asioita, joita en arvannut koskaan kokevani.
Ehkä kutsumukseni tässä maailmassa on huolehtia niistä, joilla ei ole äitiä tai jotka ovat kaukana äidistään.
Yritän pitää sylini ja korvani avoimina kaikille, jotka tarvitsevat niitä. Kun lähetyssaarnaajat tulevat, yritän kohdella heitä aivan kuin heidän äitinsä kohtelisi heitä. Jos on heidän syntymäpäivänsä, leivon heille kakun. Kysyn heiltä, valmistavatko heidän vanhempansa heille jonkin erityisen aterian, ja yritän sitten valmistaa heille sellaisen. Tiedän, että heidän vanhempansa ovat kaukana, joten tämä on jotakin, mitä voin tehdä kannustaakseni heitä.
Minua suretti ennen se, että en ole naimisissa, ja kaipasin saada omia lapsia. Äitiys on kuitenkin erityinen kutsumus, jonka Jumala antaa jokaiselle naiselle. Vaikka sinulla ei olisi omia lapsia, voit silti olla äiti.