Matkani Sveitsin temppeliin
Matkustin vanhempieni ja useiden muiden kanssa Sveitsin temppeliin ensimmäistä kertaa kesällä 1961. Matka tehtiin junalla Tukholmasta Berniin.
Välimatka Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin matkattiin Deutschland-nimisellä junalautalla. Menimme isona ryhmänä laivan ravintolaan. Kielitaito oli melko olematonta, mutta onnistuimme tilaamaan ruokaa. Tarjoilija kysyi ensimmäiseltä, mitä tämä halusi juoda. Vastaus oli, että maitoa. Tarjoilija ei ollut ensiksi uskoa, koska pöydässä ei ollut pieniä lapsia, mutta lopulta asia selvisi ja hän lähti ilmeisesti noutamaan lasillisen laivan alakerran kylmähuoneesta. Vielä seuraavankin kohdalla hän lähti tekemään tuon pitkän matkan, mutta älysi sitten kysyä, onko muitakin maidontilaajia. Kaikki kädet tässä isossa pöydässä nousivat ylös.
Junamatka erosi merkittävästi niistä myöhemmistä linja-automatkoista, joille osallistuimme, ainakin maisemien osalta. Junassa oli hiukan jännittynyt tunnelma, koska useimmille tämä oli sekä ensimmäinen ulkomaanmatka että ensimmäinen matka temppeliin.
Vierastalo valmistui vasta paljon myöhemmin, joten lähistön asukkaat vuokrasivat temppelimatkalaisille huoneita ja tarjosivat aamiaiset omassa kodissaan. Ruskeita maitopulloja ilmestyi aamuisin talojen ulko-oville ja aamiaispöydässä oli tarjolla vastaleivottuja saksalaistyylisiä sämpylöitä, leipää, juustoa ja marmeladia sekä kaakaota. Uusi kokemus oli myös valtavan paksut höyhenpeitteet, jotka heitettiin tuulettumaan puoliksi ulos ikkunasta aamupäivän ajaksi.
Nuorisoa oli mukana paljon. Odotellessamme omaa sinetöimistä vanhempiimme meillä oli aikaa tutustua Zollikofenin pikkukylän lähiseutuun aina Berniä myöten. Siihen aikaan kylä oli tosiaan melko pieni ilman mitään ostoskeskuksia tai huvituksia. Erityisesti mieleen jäi Bernin karhutarha. Yhtenä iltapäivänä koko seurueemme matkusti linja-autoretkikuntana Alpeille. Meitä hämmästyttivät kolme metriä korkeat lumikinokset tien kummallakin puolella ja varsinkin se, että kinoksista huolimatta tarkeni paitahihasillaan.
Temppelin alueella olevassa kappelissa oli vierailukeskus, jota piti yllä vanhempi amerikkalainen aviopari. Siellä mekin usein hengailimme ja tutustuimme tarjolla olevaan aineistoon.
Temppelissä oli siihen aikaan erityinen lastenhuone, jossa oli oma henkilökuntakin. Siellä minut eräänä aamuna puettiin valkoisiin vaatteisiin, ja pitkähkön odottelun jälkeen minut opastettiin portaita ylös tornin sinetöintihuoneeseen. Vanhempieni asusteet hiukan hämmästyttivät ja tietysti alttari ja muu kalustus. Parhaiten jäi kuitenkin mieleeni temppelissä vallinnut hyvä henki.
Tämä taisi olla ensimmäinen ulkomaanmatkani. Siihen aikaan näin kaukaista matkaa pidettiin aika ihmeellisenä. Mieleeni jäi, että yhdellä markalla sai Sveitsin frangin ja Suomessa markalla voi ostaa litran bensaa tai litran maitoa. Ihme ja kumma: Sveitsissä sai samalla rahalla samat hyödykkeet! Tulevina vuosina valuuttakurssit ja hinnat alkoivat sitten muuttua nopeasti.