2022
Linkki sisarjohtajien ja vyöhykkeen välillä
Helmikuu 2022


Linkki sisarjohtajien ja vyöhykkeen välillä

Tanskalainen Ann-Mari Lindberg sai yllättävän soiton vyöhykkeeltä viime talvena.

”Vyöhykkeen sihteeri soitti helmikuun 2021 lopussa ja kertoi, että vyöhykkeen johtaja, vanhin Kopischke haluaisi puhua minun ja mieheni kanssa”, muistelee sisar Lindberg.

Se oli kutsu ainutlaatuiseen tehtävään Euroopan vyöhykkeen Pohjoismaista vastaavana järjestöneuvojana. Sisar Lindberg otti kutsun vastaan kiitollisena ja hämmentyneenä. Käytännössä työ merkitsee sitä, että hän opastaa ja kouluttaa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin 15 vaarnan alueella olevia sisarjohtajia työskennellen vaarnojen Alkeisyhdistysten, Nuorten Naisten ja Apuyhdistysten johtokuntien kanssa.

Euroopan alueella työskentelee yhteensä kuusi järjestöneuvojaa linkkeinä omien vastuualueidensa ja vyöhykkeen välillä. Koko maailmassa heitä on yhteensä 50. Järjestöneuvojilla ei ole neuvonantajia, mutta heidän on mahdollista kutsua avukseen sihteeri.

”Aiemmin viestit vyöhykkeelle kulkivat vaarnan johtokuntien kautta. Nyt sisarjohtajilla on tämän lisäksi yhteys vyöhykkeelle ja takaisin myös järjestöneuvojan kautta.”

Ensimmäisenä toimintavuonna tehtävään on sisältynyt paljon tutustumisia. Sisar Lindberg haluaa toimia kuten Kristus, joka opetti meille yksinkertaisen tavan huolehtia muista: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

”Johtajana haluan palvella samalla tavalla kuin Jeesus opetti. Haluan tuntea ne sisarjohtajat, joita palvelen, ja osoittaa rakkautta heitä kohtaan. Toivon, että he puolestaan kohtelevat samoin niitä, joita heidät on kutsuttu palvelemaan. Rakkauden ketjun pitää kulkea läpi kaikkien tasojen, muistuttaa sisar Lindberg.”

Tehtävänsä aluksi hän kutsui Pohjoismaiden vaarnojen Apuyhdistysten, Alkeisyhdistysten ja Nuorten naisten johtokunnat yhteiseen Zoom-kokoukseen. Sittemmin hän on kouluttanut johtokuntia yksi järjestö tai johtokunta kerrallaan.

”Työtä on paljon, mutta tämä on todella mielenkiintoinen tehtävä.”

Parasta ovat olleet kohtaamiset sisarten kanssa, ja varsinkin ne tilanteet, joissa on voinut olla avuksi.

”Kun pääsen seuraamaan sisarten johtamien apujärjestöjen työtä, on usein helppo auttaa, koska samojen haasteiden kanssa siellä painitaan.”

Kerrankin eräs vaarnan Nuorten Naisten johtaja soitti hänelle pyytäen neuvoa raha-asiassa.

”Kerroin hänelle, miten parissa vaarnassa on toimittu. Se auttoi häntä saman tien”, kertoo sisar Lindberg.

On myös vakavampia kysymyksiä. Esimerkiksi, miten suhtautua transsukupuolisuuteen tai samaan sukupuoleen kohdistuvaan viehtymykseen. Näissä kysymyksissä sisar Lindberg on voinut vyöhykkeen edustajien lisäksi kysyä neuvoa myös Nuorten Naisten, Alkeisyhdistyksen ja Apuyhdistyksen ylijohtajilta.

”Olen havainnut, että sisaret pitävät siitä, että on sisar, jonka puoleen kääntyä. Olen aina avoin puheluille ja sähköposteille”, toteaa sisar Lindberg.

Erittäin tärkeäksi Ann-Mari Lindberg kokee sen, että apujärjestöt tekevät entistä enemmän yhteistyötä keskenään.

”Kirkon päärakennuksessa Salt Lake Cityssä Apuyhdistyksen, Nuorten naisten ja Alkeisyhdistyksen johtokunnat työskentelevät pyöreässä tilassa, jossa toimistot ovat yhteydessä toisiinsa. Näin sisaret pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja puhumaan toisilleen päivittäin.”

”Perheet ovat avainasemassa ihan kaikessa, mikä liittyy evankeliumiin ja sen opettamiseen. Yhteys perheisiin on tärkeää ja se voi olla se juttu, mikä vielä puuttuu apujärjestöiltä. Lasten ja nuorten ohjelmassa perustana on juuri koti. Kotiin keskittyvässä, kirkon tukemassa ohjelmassa kaikki alkaa kotoa.”

”On tärkeää ottaa perheet mukaan keskusteluun myös silloin, jos jollakulla lapsella tai nuorella on haasteita. Näissä tapauksissa koko perhe tarvitsee huomiota. Siksi järjestöjen on työskenneltävä enemmän yhdessä. Tämä pätee minusta myös Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtokuntiin”, pohtii sisar Lindberg.

Työssään seminaarin ja instituutin hallinnollisena apulaisena sisar Lindberg on havainnut, että parhaiten menestyvät ne luokat, joissa on hyvä yhteys opettajien, oppilaiden, näiden vanhempien ja pappeusjohtajien välillä.

Tuore järjestöneuvoja toivoo sisarjohtajilta, että sisaret voitaisiin sitoa Kristukseen ja saada tuntemaan Kristuksen kaltaista rakkautta.”

”Ennen nykyistä tehtävääni toimin Alkeisyhdistyksen opettajana. Korona-aikanakin pidimme Alkeisyhdistystä Zoomin välityksellä. Kaikki oppilaani tulivat paikalle, mutta se vaati sitä, että heidän perheensäkin saatiin mukaan. Lähetin joka viikko perheille ennakkoviestin siitä, mitä seuraavalla kerralla käsitellään ja miten toivoin heidän osallistuvan. Olihan siinä työtä, mutta se oli myös palkitsevaa”, sisar Lindberg iloitsee.

Hän kokee, että Alkeisyhdistyksen lapset kärsivät eniten pandemian vaikutuksista. Nuorille ja aikuisille järjestettiin erilaisia toimintoja etänä, mutta pienet lapset eivät monissakaan seurakunnissa päässeet tapaamaan toisiaan pitkään aikaan kasvokkain edes ruudun välityksellä.

Haasteita, joihin järjestöneuvoja haluaa tulevina kuukausina vaikuttaa, on kolme.

Yksi haasteista on se, että osa kirkon jäsenistä kieltäytyy, kun heitä kutsutaan palvelemaan Alkeisyhdistyksessä.

”Toivon, että kaikki tietäisivät, miten antoisa Alkeisyhdistyksen tehtävä voi olla. Lasten suloiset ja viattomat henget voivat opettaa meille niin paljon. Alkeisyhdistys on paikka, jossa voimme jälleen tulla lasten kaltaisiksi, kuten Raamatussa todetaan (Matteus 18:3).”

Toinen haaste on se, miten saada upeaksi työkaluksi tehty Lasten ja nuorten ohjelma käynnistymään kunnolla kaikissa perheissä.

Kolmanneksi haasteekseen sisar Lindberg kokee sen, että saadaan veljet ja sisaret työskentelemään yhdessä Nuorissa Naisissa, Nuorissa Miehissä sekä Apuyhdistyksissä ja vanhinten koorumeissa.

”Kirkkokäsikirjassa todetaan, että naisilla ja miehillä on usein erilaiset näkökulmat. Yhteistyöllä he saavat aikaan parempia päätöksiä. Miehillä ja naisilla on myös enemmän menestystä Herran työssä, kun he arvostavat toistensa panosta ja työskentelevät yhdessä”, Ann-Mari Lindberg hymyilee.

____________

Amerikasta Tanskaan

Utahissa syntynyt sisar Ann-Mari Lindberg muutti perheensä mukana Tanskaan ollessaan 5-vuotias. Hänellä on tanskalainen äiti, amerikkalainen isä ja neljä sisarusta.

Sisar Lindberg palveli lähetystyössä Tanskassa vuosina 1988–89. Sen jälkeen hän tapasi ruotsalaisen, Jönköpingistä kotoisin olevan aviomiehensä Festinordissa.

”Meillä on kolme lasta, 24- ja 16-vuotiaat pojat sekä 21-vuotias tytär. Juuri nyt koemme tyhjän kodin syndroomaa, sillä kuopuksemme on tämän lukukauden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa.”

Lohtua toi kuitenkin syysloma. Perinteen mukaan Tanskan vaarnojen nuoret matkaavat syyslomalla Kööpenhaminan temppeliin. Kummallekin vaarnalle on varattuna kaksi päivää, jolloin nuoret voivat käydä kasteilla ja nauttia temppelin hengestä. Pitkämatkalaiset yöpyvät temppelin lähellä asuvien perheissä. Se tarkoittaa sitä, että Kööpenhaminassa asuvien Lindbergien talouteen saapuu aina syyslomaviikolla yövieraita.

_____________