”Haluamme olla koti ja turvapaikka”
Helsingin Neitsytpolulla sijaitsevassa kansainvälisessä seurakunnassa vallitsee iloinen kuhina ja puheensorina. Ensi silmäyksellä kohtaa hymyileviä kasvoja ja monia kansallisuuksia. Tuntuu siltä, että kansainvälinen seurakunta on tullut tarpeeseen.
”Miltä nyt näyttää, piispa Kemppainen, kun seurakuntanne on toiminut muutamia kuukausia?”
”Meillä on nyt edustettuna runsaat parikymmentä kansallisuutta, ja jäseniä on noin 350. Perusta on paikallaan: järjestöt ja palvelutyöpiirit toimivat. Alkuun haasteenamme oli suuri jäsenjoukko, joka ei tiennyt uudesta seurakunnasta. Kutsuimme heitä kirjeellä, ja kun palvelutyöpiirit tulivat kuntoon, ne ovat olleet oiva kanava kutsuihin. Haemme edelleen sitä, mikä on meidän kulttuurimme ja miten voimme kehittyä seurakuntana. Haluamme kehittyä myös siinä, miten yksilöt ja parit käyttävät palvelutyötä apuna kutsuessaan muita aidosti Herran luo.
Olen kokenut, että Herra innoittaa meitä. Ei ole haparointia, kun on altis ottamaan vastaan ilmoitusta ja toimimaan sen mukaan. Rukoilen, että voimme ymmärtää, mitä Jumala haluaa. Minulla on selkeä tunne siitä, että luomme pohjaa jollekin, mitä emme vielä näe. Voimme kuitenkin toteuttaa sen olemalla paras mahdollinen itsemme. Uskon, että voimme siten auttaa monia yksilöitä ja perheitä. Osa siitä on kasvun näkemystä: toivomme, että voimme luoda kodin ja seurakuntaperheen myös tuleville jäsenille.”
”Ajatus seurakunnasta kotina ja turvapaikkana on mielenkiintoinen. Avaisitko tätä syvemmin?”
”Aiemmin koin turvapaikkana ennemminkin kodin ja temppelin. Nyt se, että myös seurakunta on koti ja turvapaikka, on painottunut ajatuksissani entistä vahvemmin. Tänä päivänä seurakunta voi olla hengellinen turvapaikka, mutta myös turva maailman sekamelskalta ja konflikteilta. Paikka, jossa sielu voi levätä.
Ainoa varma turva on Kristuksessa. Toivon, että voimme seurakuntana päästä lähelle tätä tilaa.
Alman kirjan luvun 26 jakeet 6–7 kertovat käännynnäisistä, jotka Ammon ja hänen veljensä laskivat Herran huomaan. Näissä jakeissa on yhteys turvapaikkaan.
Ulkomaalaiset eivät ole omassa ympäristössään. Kun he tulevat kirkkoon kasteen jälkeen, he ovat kaksin verroin vieraassa paikassa. Vaarna on Siion, johon kootaan ihmisiä. Kansainvälinen seurakunta toteuttaa tätä turvapaikka-ajatusta merkittävästi vastaten tarpeisiin ruohonjuuritasolla.”
”Mitä siihen tarvitaan, että seurakunnasta tulee koti ja turvapaikka?”
”Turvapaikka hengellisessä mielessä on Kristus. Tavoittelemme sitä, että paras tulee esille. Keskitymme evankeliumiin. Olemme avoimia, kutsumme muita ja tavoittelemme sitä, että seurakunnan toiminnasta tulee kaikille yhteistä. Silloin olemme kehittämässä Siionia.
Mieleeni on tullut ajatus, jonka presidentti Gordon B. Hinckley esitti aikoinaan: ’Jokainen käännynnäinen tarvitsee kolmea asiaa: ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan Jumalan hyvällä sanalla.’ Ulkomaalaiset tarvitsevat tätä vieläkin enemmän. Jumalan sanalla ravitsemisessa palvelutyö on merkittävässä osassa.
On jätettävä sellainen asenne, että minä hoidan itseni enkä halua puuttua muiden asioihin. Jos ajattelemme näin, sydämet eivät ole yhtä. Emme huolehdi riittävästi toisistamme. Tässä seurakunnassa Herra on siunannut meitä mahtavilla jäsenillä, joilla on hyvä asenne ja jotka ovat lähteneet yksissä tuumin oikeaan suuntaan. Sitä haluamme edistää.”
”Entä lähetystyö seurakunnassanne?”
”Sunnuntaisin on ollut keskimäärin neljästä viiteen tutkijaa. He ovat ulkomaalaisia, avoimia ja nöyriä. Tutkijat ovat kokeneet seurakunnan hyväksi ja lämpimäksi. Ensimmäiset käännynnäiskasteet on koettu. Jäsenet ovat innostuneita ja vastaanottavaisia ja toimivat yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa.
Seurakunnan lähetystyönjohtaja ja lähetyssaarnaajat kokoontuvat säännöllisesti, seurakuntaneuvostomme kaksi kertaa kuukaudessa. Olen iloinnut siitä, että tuosta yhteisestä ajasta käytämme pääosan pohtimalla yksilöiden tarpeita ja sitä, kuka voisi olla sopiva ystävystymään ja auttamaan, niin että jokainen tulija voisi tuntea olevansa osa seurakuntaperhettämme.”
”Voisiko tästä seurakunnasta ottaa jotenkin oppia muissa seurakunnissa?”
”Joka puolella on ulkomaalaistaustaisia jäseniä. Monessa seurakunnassa on aika ajoin paljon myös ulkomaalaisia tutkijoita. Varmasti kansainvälisen seurakunnan mallia voisi soveltaa, vaikkei sitä laajassa mittakaavassa toteuttaisikaan.
Voisi pitää esimerkiksi englanninkielistä pyhäkoulua, ja nuorilla aikuisilla on valmiiksi oma ympäristönsä. Muutkin englanninkieliset toiminnat, joissa on myös kantasuomalaisia, voivat tuoda ihmisiä mukaan. Tärkeintä lienee tämä asenne: ”Katsonko tätäkin ajatusta Kristuksen tavalla? Täytyykö minun tehdä jossakin parannusta? Rakkauden tekojen tekeminen ei vaadi suurta kielitaitoa.
Kun olemme valmiita ottamaan vastaan käännynnäisiä ja palaavia jäseniä, seurakuntamme ovat kuin pieniä Siioneita. Silloin Herra uskaltaa antaa ja antaakin lapsiaan hoivattaviksi. Sitten tapahtuvat ihmeet”, hymyilee piispa Kemppainen.