Kuinka tiedän
Tarvitsin henkien erottamisen lahjan varmistuakseni siitä, että kirkko on totta
Hevoset olivat minun juttuni vuosia, ja peruskoulun jälkeen haaveilin hevosalasta. Päädyin lukioon, mutta intoni päästä kansainväliseksi kisahoitajaksi esteratsastuksen puolelle ei kadonnut. Lukio jäi kesken, ja täytettyäni 18 vuotta aloin hakea töitä ulkomailta. Löysin työpaikan Englannista. Lukion sentään suoritin loppuun syksyllä 2015.
Vähitellen aloin voida huonosti. Tiesin, että minun pitää löytää seurakunta, jotta Jumala voisi auttaa. Olin kasvanut luterilaisessa kirkossa ja käynyt Kansan Raamattuseuran rippikoulun. Ohjauduin nuorten toimintoihin, sitten isoseksi. Se kaikki jäi Englantiin muuttaessani.
Aloin käydä kirkossa. Kun uskoni ja yhteyteni Jumalaan kasvoivat, ymmärsin, että lapsuuden unelma-ammattini ei ollutkaan minulle sopiva. Siihen liittyi vahva bilekulttuuri, enkä halunnut sellaista. Eräs tuttuni Englannissa kysyi, olenko miettinyt, että akateemisuus on lahja Jumalalta. Pohdin tätä pitkään ja lopulta hain yliopistoon. Brexit lähestyi. Ajattelin, että nyt oli juuri oikea hetki, jos halusin mahdollistaa uran luomisen Englannissa. Aloin opiskella espanjaa ja liiketaloutta King’s College Londonissa.
Ensimmäisen yliopistovuoteni keväällä lähetyssaarnaajat tulivat vastaan Waterloon sillalla. Olin juuri kertonut olevani kristitty, kun he vetosivat minuun kysyen: ”Eikö sinulla ole aikaa Kristukselle?”
Vierailin sakramenttikokouksessa. Siellä puhuttiin temppelityöstä. En kehdannut lähteä kesken pois, vaikka minua ahdisti aika tavalla. Lähetyssaarnaajat totesivat kokouksen jälkeen, että nyt on vähän selitettävää. Jatkoin heidän tapaamistaan tietääkseni, mihin he uskovat, ja todistaakseni itselleni, että he eivät ole kristittyjä. He eivät uskoneet kolmiyhteiseen Jumalaan samalla tavalla kuin minua oli koko elämäni opetettu. Vasta usean oppitunnin jälkeen kysyin Hengen lahjoista. Vanhin Rehkowin selitys auttoi sivuuttamaan ylpeyteni, ja aloin kyseenalaistaa aiemmin oppimaani.
Sain tietää, että kielillä puhumisen lahja on ihan konkreettinen ja sillä tarkoitetaan oikeaa, ymmärrettävää kieltä. Olin ollut kielilukiossa, lukenut useita kieliä ja pärjännyt hyvin. Ymmärsin, että taivaan Isän on vaikea antaa sellaista, mitä minulla jo on. Edellisessä seurakunnassani olin rukoillut kielillä puhumisen lahjaa kerta toisensa jälkeen, koska se oli siellä suuressa roolissa.
Luin Mormonin kirjaa puhelimellani. Saamani oikea kirja päätyi jonnekin tavaroiden alle. Hengen lahjoista käydyn keskustelun jälkeen tunsin, että tarvitsenkin viisauden lahjan sijaan henkien erottamisen lahjaa varmistuakseni siitä, että kirkko on totta.
Valmistautuessani menemään nukkumaan sain vahvan tunteen avata Mormonin kirja. Koska tunne ei mennyt pois, kaivoin kirjan käsiini. Se avautui Moosian kirjan luvusta 28. Suljin kirjan ja avasin sen uudestaan. Taas sama aukeama. Herran rauha ja vahvistuksen tunne täyttivät minut lukiessani. Laitoin viestin lähetyssaarnaajille saman tien, aamuyöstä. Todistukseni tuli vuorokauden kuluessa siitä, kun olin nöyrtynyt tarpeeksi, jotta Herra voisi ilmaista totuutensa Pyhän Hengen välityksellä. Menin kasteelle noin kuukauden kuluttua, kesäkuussa 2019.
Minusta tuli nuorten aikuisten seurakunnan jäsen Lontoossa. Tosi mukava piispa, hänen vaimonsa sekä vanhempi lähetyssaarnaaja-aviopari ottivat minut siipiensä suojiin ja tulivat isoksi osaksi elämääni. Kävin temppelissä kasteilla ja sain patriarkallisen siunaukseni. Jo kastetta seuranneena syksynä olin saanut vahvistusta siitä, että minun pitäisi mennä lähetystyöhön.
Aloitinkin lähetystyöhön valmistavan kurssin ja temppeliseminaarin. Tammikuussa 2020 olin temppelissä. Päätin käydä siellä useammin, mutta korona pysäytti kaiken. Olin seuraavan kesän Suomessa ja jouduin kauas kirkosta, koska en tuntenut täällä jäseniä. Kun palasin Lontooseen, kaikki kämppäkaverini olivat kirkon jäseniä.
Kasteen jälkeen olin puhunut parissa lähetyskentän takkavalkeaillassa. Lähetysjohtaja sanoi molemmilla kerroilla, että minulla on työtä tehtävänä Suomessa. Kun vastasin, etten muuttaisi ikinä Suomeen, hän katsoi minua tietävästi.
Tammikuussa 2021 lomalle tulo Suomeen muuttuikin paluumuutoksi. Veli Aura kertoi instituutissa mahdollisuudesta palvella lähetystoimistossa. Ohitin ajatuksen, mutta marraskuussa vanhin Aho sanoi, että minun pitäisi tulla lähetystoimistoon. Se jäi vaivaamaan mieltäni. Tiesin, että nyt piti rukoilla. Sain vastauksen, että ajatusta pitäisi viedä eteenpäin. Lähetysjohtajan sanat Lontoossa palasivat vahvistamaan päätökseni. Paperit lähtivät joulukuussa. Tammikuun alussa 2022 aloitin työt sekä lähetystoimistossa että uudessa työpaikassa. Sitouduin palvelulähetystyöhön ainakin vuodeksi.
Sisar Cook opasti vuoden alkajaisiksi nuoria aikuisia pitämään kiinni evankeliumin lupauksista ja siunauksista. On täytettävä omat lupauksensa ja uskottava, että kaikki voi olla mahdollista. Olen perheestäni ainoa kirkon jäsen, mutta sisar Cookin sanat vahvistavat uskoani siihen, että jonakin päivänä voin olla osa katkeamatonta sukupolvien ketjua.