”Kolikko kalan suussa”, Liahona, elokuu 2023.
Jeesuksen ihmeteot
Kolikko kalan suussa
Mitä tämä kokemus voi opettaa meille siitä, kuinka Herra toteuttaa työtään?
Kuvitus David Green
Aina silloin tällöin luemme Uudesta testamentista kertomuksen, joka erottuu muista vertauksista ja ihmeistä. Näin on myös sen ihmeen kohdalla, kun raha temppeliveroon löytyi kalan suusta.
Tämä ihme ei saa juurikaan huomiota tai selityksiä, ja se jää helposti huomaamatta, sillä onhan se vain neljän jakeen pituinen:
”Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ’Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?’
’Maksaa kyllä’, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ’Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?’
’Vierailta’, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Lapset ovat siis vapaat.
Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.’” (Matt. 17:24–27.)
Ihme
Miksi ainoastaan Matteus sisällytti tämän ihmeen aikakirjaansa Herran palvelutyöstä? Johtuiko se siitä, että Matteus, joka oli ollut veronkantaja, tunsi erityistä henkilökohtaista yhteyttä tähän tilanteeseen? Johtuiko se siitä, että Matteus oli kotoisin Kapernaumista, missä tämä tapahtui? Vai oliko se jälleen yksi esimerkki Jeesuksen Kristuksen ihmeellisestä voimasta käskeä paitsi luonnonvoimia (ks. Matt. 8:23–27) myös meren kaloja (ks. 1. Moos. 1:28)?
Pohtiessamme näitä jakeita me opimme paljon siitä, millä tavoin Vapahtaja vastasi apostolilleen Pietarille. Useimmat Jeesuksen Kristuksen tekemistä ihmeistä olivat jumalallisia tekoja, joita käytettiin muiden siunaamiseen. Tämä ihme tuntuu kuitenkin olevan tarkoitettu opetustilaisuudeksi, jolla Pietaria ja muita apostoleja valmistettiin tuleviin johtotehtäviin valtakunnassa. Sanoin ja teoin Jeesus opetti, että Hän on Jumalan Poika, että Hänellä on voima tietää, mitä Pietari oli juuri sanonut veronkantajille, että Hän on ”hämmästyttävän kaikkitietävä” tietäessään tarkalleen, missä tietty kala olisi1, ja ettei Hän koskaan halunnut tarpeettomasti loukata tai tulla kompastuskiveksi heikkouskoisille (ks. 1. Kor. 8:9–10; 9:22).
Eräs myöhempien aikojen apostoli kuvailee vaikuttavasti, että tämän ihmeen ansiosta Jeesus voi ”vahvistaa Pietarille ihmeellisellä tavalla olevansa Jumalan Poika. Hän on saamassa aikaan epätavallisen ja ainutlaatuisen ihmeen, jollaista Hänen kätensä eivät ole koskaan tehneet. Hän maksaa veron, jota Hän ei ole velkaa, rahalla, jota Hän ei ole ansainnut, lepyttääkseen ne, joita Hän ei halua loukata.”2
Historiallista taustaa
Vuosittainen temppelivero oli kaksi drakmaa eli puoli sekeliä, ja sitä odotettiin jokaiselta aikuiselta mieheltä Israelissa, vaikka papit ja rabbit yleensä katsoivat olevansa siitä vapautettuja. Tämän verorahan tarkoituksena oli tukea temppelin kunnossapitoa ja toimintoja. Se oli kirkollista verotusta, ei valtion vaatimus.
Tätä veroa kutsuttiin alun perin Mooseksen aikaan ”sovitusrahaksi”. Jos joku olisi koskaan vapautettu tästä verosta niin Messias – Hän, joka sovittaisi koko ihmiskunnan synnit.3 Silti huolimatta Pietarin hätäisestä lupauksesta veronkantajille Herra ei nuhdellut Pietaria vaan opetti tälle arvokkaita asioita.
Kuten usein tapahtui, Jeesus opetti esittämällä ensin ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Nämä kysymykset tekivät Pietarille selväksi, ettei Herra ollut sellaisen veron alainen, koska Hän on Jumalan Poika ja temppeli on Hänen Isänsä ja Pojan huone. Mutta sitten täydellisellä sävyisyydellä Hän ”tuki” apostolinsa antamaa sitoumusta ja auttoi tätä ymmärtämään, ettei nyt ollut aika loukata tarpeettomasti. Vaikka olisi ollut hyvin helppoa saada tarvittava puoli sekeliä tavallisella tavalla, Hän käytti tätä tilaisuutta vahvistaakseen apostoliensa uskoa osoittamalla Pietarille ihmeellisen voimansa käskeä jopa kalaa meressä.
Saadut opetukset
Mieti näitä Pietarin ja muiden apostolien saamia opetuksia ja sitä, kuinka ne soveltuvat meihin:
1. Pietari oppi, että Jeesus Kristus havaitsi hänen sisimmät ajatuksensa. Ennen kuin Pietari puhui, Jeesus tiesi jo, mitä Pietari oli sanonut niille, jotka olivat tulleet keräämään veroa. Myöhemmin Pietari käytti samaa erottamisen lahjaa, kun Ananias ja Safira valehtelivat uhristaan (ks. Ap. t. 5:1–11).
2. Jeesus opetti, että olivatpa aineelliset tai taloudelliset vaatimukset mitä tahansa, Herra valmistaa keinon, jolla Hänen työnsä voi mennä eteenpäin, tapahtuipa se sitten ihmeellisellä tai arkipäiväisellä tavalla.
Nykyajan esimerkki ”kolikosta kalan sisällä” tapahtui, kun Brigham Young ja Heber C. Kimball matkustivat postivaunuilla Indianan ja Ohion halki matkallaan lähetystyöhön Englantiin. He aloittivat matkansa mukanaan 13,50 dollaria eivätkä odottaneet voivansa matkustaa postivaunuilla pitkälle, mutta kun jokaisella pysähdyspaikalla Brigham Young kävi matka-arkullaan, hän löysi ihmeellisesti rahat, joilla he pystyivät maksamaan matkansa seuraavaan pysähdyspaikkaan.4 Saapuessaan perille he olivat maksaneet matkasta yli 87 dollaria. Kuten ensimmäisen presidenttikunnan päiväkirjaan vuonna 1860 on kirjoitettu: ”[Brigham Young] oli käynyt matka-arkullaan, ja suureksi yllätyksekseen hän oli löytänyt sieltä [rahaa], ja vielä tänäkään päivänä hän [ei] tiennyt, [kuinka] se ilmaantui sinne paitsi jonkun taivaallisen maailman näkymättömän edustajan kautta evankeliumin julistamisen edistämiseksi.”5
3. Tarvittaessa Herra tekee ihmeitä toteuttaakseen kirkkonsa johtajien antamia lupauksia. Vuonna 1967 presidentti Spencer W. Kimball lupasi, että kun kirkon jäsenet tekisivät oman osansa, rautaesirippu Euroopassa ja bambuesirippu Aasiassa murtuisivat, jotta lähetystyö kukoistaisi kaikkialla maailmassa.6 Siihen aikaan tämä mahdollisuus tuntui etäiseltä, mahdottomalta ja jopa kaukaa haetulta. Kuitenkin kahden vuosikymmenen kuluessa nämä muurit sortuivat odottamattomin, jopa ihmeellisin tavoin.
4. Vaikka me Kristuksen opetuslapset ehkä tiedämmekin olevamme oikeassa, on hetkiä, jolloin se, että väitämme olevamme oikeassa tai vaadimme muita tunnustamaan sen, aiheuttaisi yksinkertaisesti tarpeetonta närkästystä. Ja mikä vielä pahempaa, siitä voi tulla kompastuskivi jonkun toisen hengelliselle edistymiselle.
Hieno esimerkki tästä sävyisyydestä ja haluttomuudesta olla kompastuskivenä on se, kuinka presidentti James E. Faust (1920–2007), entinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, toimi tässä tilanteessa. ”Hänen poikansa Marcus kertoi – – siitä, kuinka hän meni isänsä kanssa Washington D.C:n temppeliin osallistumaan temppeli[endaumentti]-istuntoon. Kun presidentti Faust esitti suosituksensa sisäänpääsyä varten – erityisen suosituksen, jota johtavat auktoriteetit käyttävät – temppelityöntekijä ei tunnistanut häntä eikä suositusta ja kielsi häneltä sisäänpääsyn. ’Sen sijaan että olisi nolannut miehen kertomalla tälle, kuka hän oli, isä poistui kohteliaasti, ja me kaikki lähdimme.’”7
Olen kiitollinen Matteuksen kertomuksesta kolikosta kalan suussa. Kalastaja Pietarille, joka on hyvin inhimillinen ja impulsiivinen, näytetään jälleen kerran kalastukseen liittyvä ihme.8 Se antaa meille toivoa siitä, että Herra auttaa myös meitä kasvamaan virheistämme huolimatta. Pietarin tavoin me opimme Mestarimme esimerkistä. Hän oli kärsivällinen vikojen suhteen ja sävyisä, vaikka Hänellä oli kaikki valta.
Tunnustakaamme muinaisten apostolien tavoin Herra Jumalan Pojaksi luottaen siihen, että ihmeellisin tavoin Hän voi antaa meille keinot toteuttaa tarkoituksiaan. Ja palvellessamme ja suhteissamme muiden kanssa miettikäämme harkiten, mitkä sanat tai teot voivat olla kompastuskivenä, varsinkin niille, jotka ovat heikkoja uskossa.