”’Tulkaa minun luokseni’ – koko elämämme mittainen hengellinen pyrkimys”, Liahona, elokuu 2023.
”Tulkaa minun luokseni” – koko elämämme mittainen hengellinen pyrkimys
Se, että opit tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen ja rakastamaan Häntä, jatkuu läpi koko elämäsi.
Kristus kutsuu Pietarin ja Andreaksen, James Taylor Haywood
Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me riemuitsemme Hänen kutsustaan: ”Tulkaa minun luokseni.” Hän kutsuu meitä ottamaan Hänen ikeensä harteillemme ja oppimaan Hänestä (ks. Matt. 11:28–29). Tämä tarkoittaa sitä, että me uskomme Häneen ja otamme iloiten vastaan Hänen nimensä, Hänen opetuksensa ja Hänen käskynsä.
Meillä kaikilla on maan päälle tullessamme erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia, ja meillä kaikilla on ainutlaatuisia elämänkokemuksia. Mutta meille kaikille Jeesuksen Kristuksen asettaminen etusijalle elämässämme on koko elämämme mittainen pyrkimys. Elinikäisen uskon, tutkimisen, rukouksen ja parannuksenteon ansiosta me opimme tuntemaan Hänet ja rakastamaan Häntä yhä enemmän.
Me elämme tässä maailmassa, joka on täynnä haasteita ja häiriötekijöitä. Se, että keskitymme siihen, mikä on iankaikkista, elämme Jeesukseen Kristukseen uskoen ja koemme jatkuvaa kääntymystä elämän monina vuosikymmeninä, edellyttää meiltä rohkeutta ja sitoutumista sekä apua taivaasta.
Saa voimaa toimituksista ja liitoista
Tärkeää apua taivaasta tulee temppelitoimitusten ja -liittojen muodossa. Ne pitävät meidät lujina ja horjumattomina, rakentuneina ja vahvistuneina1 pyrkiessämme tulemaan Vapahtajan luo.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että ”liittosuhteen solmiminen Jumalan kanssa sitoo meidät Häneen tavalla, joka tekee kaikesta elämässä helpompaa”. Hän ei sanonut, että liittojen solmiminen tekee elämästä helppoa, vaan että ”itsensä valjastaminen Vapahtajan ikeeseen tarkoittaa sitä, että pääsee osalliseksi Hänen vahvuudestaan ja lunastavasta voimastaan.”2
Jotkut saattavat ihmetellä, miksi Herra ohjaa profeettaansa rakentamaan ja vihkimään käyttöön niin monia temppeleitä eri puolille maailmaa. Tässä yhä kaoottisemmassa maailmassa meidän toimitustemme ja liittojemme antama turva ja muistutukset ovat välttämättömiä. Ne saavat meidät kulkemaan eteenpäin sillä tiellä, jota nykyään kutsumme liittopoluksi.
Presidentti Nelson on sanonut: ”Temppelitoimitukset ja siellä tekemänne liitot vahvistavat ratkaisevalla tavalla elämäänne, avioliittoanne ja perhettänne sekä kykyänne vastustaa vastustajan hyökkäyksiä. Teidän palvelunne temppelissä – – [lujittaa] sitoumustanne pysyä liittopolulla.”3
Elä kelvollisena Pyhän Hengen johdatukseen
Olen aina rakastanut näitä apostoli Paavalin sanoja, jotka on kirjoitettu lähes 2 000 vuotta sitten mutta jotka ovat silti tänäkin päivänä uskomattoman totta:
”Vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.
Me [olemme] saaneet – – Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. – –
Me käytämme Hengen – – opettamia sanoja – –.
Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:11–14.)
Hengellisiä totuuksia ja Pyhän Hengen johdatusta ei voi täysin kuvailla sanoin. Ne ovat ”Jumalan syvimpiä salaisuuksia” (ks. jae 10), jotka ”Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (jae 9).
Kun me kasteen yhteydessä vastaanotamme Pyhän Hengen lahjan, meidän täytyy pyrkiä elämään kelvollisina sen jatkuvaan vaikutukseen tarkkailemalla, mitä teemme, mitä sanomme ja keiden kanssa vietämme aikaamme. Niin tehdessämme hengellinen valo tulee entistä varmemmin sieluumme, jotta meidän uskomme ”ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (jae 5).
Presidentti Nelson on neuvonut meitä, että meidän tulee tehdä päätös ”pidättäytyä kaikesta, mikä karkottaa Hengen”4 ja ”tehdä se hengellinen työ, jota vaaditaan, jotta [pääsemme] osallisiksi Pyhän Hengen lahjasta ja [kuulemme] Hengen ääntä useammin ja selvemmin”5.
Pidä kiinni hengellisistä kokemuksista
Kun Paavali muisteli voimallista kääntymystään matkatessaan Damaskokseen, hän sanoi: ”Taivaasta leimahti – – yhtäkkiä kirkas valo” (Ap. t. 22:6) – niin kirkas, että hän sokaistui – ja hän kuuli Herran äänen.
On kiinnostavaa, että myös ne, jotka olivat Paavalin kanssa, näkivät valon mutta eivät kuulleet ääntä (ks. Ap. t. 22:9). Miksi eivät? Uskoivatko he Paavalia vai yrittivätkö he saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän oli kuvitellut sen kokemuksen?
Erityisten hengellisten kokemusten jälkeen jotkut saattavat kysyä: ”Tunsinko todella sen?” tai ”Olenkohan vain kuvitellut sen?” Mutta ne, jotka ovat viisaita, kuten Paavali, eivät unohda eivätkä sivuuta hengellisiä kokemuksia. He pitävät niistä kiinni ja säilyttävät ne tiiviisti muistissaan.
Ensimmäisen näyn jälkeisinä vuosina profeetta Joseph Smith kohtasi usein vastustusta ja vainoa, ja silti hän todisti edelleen rohkeasti, että Isä ja Poika olivat ilmestyneet hänelle. Joseph sanoi: ”Tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää” (JS–H 1:25).
Joseph ei koskaan unohtanut eikä kieltänyt hengellisiä kokemuksiaan. Hän piti niistä kiinni koko elämänsä ajan. Vaikeina aikoina hän palautti muististaan nuo hetket, jotka vakuuttivat hänelle, että Jumala rakasti ja vahvisti häntä siinä työssä, jonka Herra oli antanut hänelle tehtäväksi.
Emme ehkä koskaan näe taivaallista näkyä tai fyysisesti kuule Herran ääntä, mutta hengellisiä kokemuksia tulee. Meidän täytyy pitää niistä kiinni. Ne vahvistavat meitä pyrkiessämme tulemaan Kristuksen luo, ja kääntymyksemme jatkuu.
Valitse usko
Kun olin lähetysjohtaja ja lähetyssaarnaajat tulivat kertomaan minulle, että asiat olivat vaikeita, kerroin heille usein apostoli Paavalin vaikeuksista ja siitä, mitä voimme oppia hänen koettelemuksistaan.
Paavali kertoo meille, että viisi kertaa häntä lyötiin ruoskalla ja kolme kertaa raipalla. Häntä kivitettiin kerran, ja hän koki kolme haaksirikkoa (ks. 2. Kor. 11:24–25). Matkoillaan Paavali oli ”vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin [maanmiestensä] kuin vierasheimoisten joukossa” ja myös ”valeveljien parissa”. Hänet karkotettiin kaupungeista, hänet vangittiin, ja hän oli ”raatanut ja nähnyt vaivaa”, ”kärsinyt nälkää ja janoa” ja ”palellut vähissä vaatteissa”. (2. Kor. 11:26–27.)
Harvalla ihmisellä on yhtä ankaria koettelemuksia kuin Paavalilla, mutta meillä kaikilla on niitä. Kukaan ei ole niiltä täysin turvassa. Ja usein koettelemuksia tulee, kun vähiten odotamme niitä. Kuinka Paavali jaksoi kestää kaikki kärsimänsä vaikeudet, ahdingot, mellakat ja raadannan (ks. 2. Kor. 6:4–5)? Paavali pystyi olemaan murheellinen mutta silti aina iloinen, hänellä ei ollut mitään, mutta silti hän omisti kaiken (ks. 2. Kor. 6:10), koska hän valitsi uskon Jeesukseen Kristukseen.
Ei ole kovin vaikeaa valita uskoa Jeesukseen Kristukseen silloin, kun tunnemme itsemme hengellisesti tarmokkaiksi, mutta meidän täytyy valita usko myös silloin, kun elämästä tulee vaikeaa. Huomaamme, että Vapahtaja ei seiso matkamme päätepisteessä vain odottamassa, että tulemme Hänen luokseen. Sen sijaan Hän seisoo rinnallamme ja näyttää tietä. Tosiaan Hän on tie (ks. Joh. 14:6). Presidentti Nelson on sanonut: ”Vapahtaja nostaa meidät tämän langenneen maailman vaikutusvoiman yläpuolelle siunaamalla meitä suuremmalla rakkaudella, nöyryydellä, anteliaisuudella, ystävällisyydellä, itsekurilla, rauhalla ja levolla.”6
Hänen lupauksensa täyttyvät
Olen kiitollinen varmasta tiedostani, että Jeesus on Kristus. Hän on meidän Vapahtajamme, meidän Lunastajamme, meidän rakas Ystävämme, meidän Puolustajamme. Koko elämäni ajan olen oppinut tuntemaan yhä enemmän Hänen rakkauttaan ja Hänen elävää todellisuuttaan. Todistan, että Hänen tuntemisensa ja rakastamisensa on kuolevaisuuden pyhä etuoikeus.
Kun tulemme Jeesuksen Kristuksen luo, Hän lupaa meille syntiemme anteeksiannon, ”uuden elämän” (ks. Room. 6:4) ja ”sielullemme levon” (ks. Matt. 11:29). Lopulta Hän lupaa meille iankaikkisen elämän Hänen, Isänsä, omistautuneiden opetuslastensa ja vanhurskaiden perheenjäsentemme kanssa ikuisesti.
Jonakin tulevana päivänä me polvistumme Hänen jalkojensa juureen. Sinä päivänä sielumme riemuitsee, kun Hän täyttää kaikki lupauksensa niille, jotka ovat tulleet Hänen luokseen ”täysin vilpittömin sydämin” (3. Nefi 18:32), kasvaneet rakkaudessaan Häntä kohtaan ja pyrkineet tuntemaan Hänen jumalallista läheisyyttään koko elämänsä ajan.
Siitä tulee mitä pyhin, kruunaavin hetki hengellisellä matkallamme!