”Olisiko se sen arvoista?”, Liahona, elokuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Olisiko se sen arvoista?
Tunnistin Pyhän Hengen äänen ja hyväksyin taksinkuljettajan esittämän maksun, jolla hän veisi meidät kirkkoon.
Perhevalokuva kirjoittajan luvalla
Työhön liittyvistä syistä lähetin kolme tytärtäni 15 päiväksi äitini luo Itareman pikkukaupunkiin Cearán osavaltiossa Brasiliassa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähin seurakunta on noin 60 kilometrin päässä – lähetysseurakunta Itapipocassa.
Olin huolissani siitä, etteivät tyttäreni nauttisi sakramenttia kahteen sunnuntaihin. Äitini on uskollinen jäsen, mutta hän ei pystyisi matkustamaan kirkkoon kolmen tyttäreni ja siskoni kolmen tyttären kanssa, jotka olivat myös käymässä hänen luonaan.
Kahden viikon kuluttua matkustin lauantaina Itaremaan hakemaan tyttäriäni. Saavuttuani kysyin taksinkuljettajalta: ”Kuinka paljon veloitat siitä, että veisit huomenna äitini, kuusi lasta ja minut Itapipocaan ja takaisin?”
Hänen vastauksensa suretti minua. Se maksaisi lähes kaiken sen rahan, joka minulla oli mukanani. Kun pohdin maksua, mieleeni tuli kysymys: ”Minkä arvoinen sakramentin nauttiminen on sinulle?” Tunnistin Hengen äänen ja hyväksyin taksinkuljettajan esittämän maksun.
Olen opettanut tyttärilleni, että valkoisen liinan peittämä sakramenttileipä ja -vesi auttavat meitä ajattelemaan Vapahtajan ruumista ja verta, sitä, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme ja kuinka tärkeää meidän on muistaa Hänet. Sakramentti muistuttaa minua siitä, että Hän on tukenani ja että haluan olla Hänen luonaan.
Kun seuraavana päivänä kävelimme Itapipocan seurakunnan Alkeisyhdistyksen huoneeseen kuuden lapsen kanssa, Alkeisyhdistyksen johtaja vaikutti erityisen kiitolliselta. Muutamaa minuuttia myöhemmin ystäviä kotiseurakunnastani Fortalezasta saapui neljän lapsensa kanssa.
Alkeisyhdistyksen jälkeen koimme iloa sakramentin nauttimisen ja Herran kanssa solmimiemme liittojen uudistamisen tuomista siunauksista. Sakramentin jälkeen saimme tietää, miksi Alkeisyhdistyksen johtaja oli niin iloinen nähdessään meidät. Sinä sunnuntaina Alkeisyhdistys oli esittämässä sakramenttikokousohjelmaa, mutta Alkeisyhdistyksessä oli vain muutama lapsi.
”Jumala vastasi rukouksiini”, Alkeisyhdistyksen johtaja sanoi esitellessään ohjelman. ”Hän lähetti vielä kymmenen lasta, jotka olivat valmiita laulamaan ja osallistumaan ohjelmaan.”
Riemuitsin siitä, että olin edellisenä iltana kuunnellut Hengen kuiskauksia. Sakramentin nauttiminen ja tuon korvaamattoman hengellisen kokemuksen saaminen olivat rahallisen uhrauksen arvoisia.