Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten
Presidentti Russell M. Nelson
Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.
Millainen loistava etuoikeus onkaan ollut viettää pääsiäistä teidän kanssanne tänä yleiskonferenssisunnuntaina! Mikään ei voisi olla sopivampaa kuin juhlistaa tärkeintä tapahtumaa, mikä on koskaan tapahtunut tämän maan päällä, palvelemalla tärkeintä olentoa, joka on koskaan vaeltanut tämän maan päällä. Tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa me palvelemme Häntä, joka aloitti äärettömän sovituksensa Getsemanen puutarhassa. Hän oli halukas kärsimään meidän jokaisen syntien ja heikkouksien vuoksi, mikä kärsiminen sai Hänet ”vuotamaan verta joka huokosesta”1. Hänet ristiinnaulittiin Golgatan ristillä2, ja Hän nousi kolmantena päivänä ensimmäisenä ylösnousseena taivaallisen Isämme lapsista. Rakastan Häntä ja todistan, että Hän elää! Juuri Hän johtaa ja ohjaa kirkkoaan.
Ilman Lunastajamme ääretöntä sovitusta kenelläkään meistä ei olisi toivoa siitä, että koskaan palaisimme taivaallisen Isämme luo. Ilman Hänen ylösnousemustaan kuolema merkitsisi loppua. Vapahtajamme sovitus teki iankaikkisen elämän mahdolliseksi ja kuolemattomuuden todelliseksi meille kaikille.
Hänen ylimaallisen palvelutyönsä ja Hänen seuraajilleen suomansa rauhan ansiosta vaimoni Wendy ja minä tunsimme lohtua myöhään 2. tammikuuta 2018, kun heräsimme puhelinsoittoon, jossa meille kerrottiin, että presidentti Thomas S. Monson oli siirtynyt verhon toiselle puolen.
Kuinka kaipaammekaan presidentti Monsonia! Kunnioitamme hänen elämäänsä ja hänen jättämäänsä perintöä. Hän – hengen jättiläinen – jätti lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin, jotka tunsivat hänet, ja kirkkoon, jota hän rakasti.
Sunnuntaina 14. tammikuuta 2018 Suolajärven temppelin ylähuoneessa ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin uudelleen Herran vakiinnuttaman yksinkertaisen mutta pyhän mallin mukaisesti. Sitten eilisaamun juhlakokouksessa kirkon jäsenet kaikkialla maailmassa nostivat kätensä vahvistaakseen apostolien aiemman toimenpiteen. Olen nöyrän kiitollinen antamastanne tuesta.
Olen kiitollinen myös niistä, joiden harteilla seison. Etuoikeutenani on ollut palvella kahdentoista apostolin koorumissa 34 vuotta ja tuntea henkilökohtaisesti kymmenen 16 aiemmasta kirkon presidentistä. Olen oppinut paljon heiltä jokaiselta.
Olen kiitollisuudenvelassa myös esivanhemmilleni. Kaikki kahdeksan isovanhempieni vanhempaa liittyivät kirkkoon Euroopassa. Jokainen näistä uskollisista sieluista uhrasi kaiken tullakseen Siioniin. Myöhempien sukupolvien aikana kaikki esivanhemmistani eivät kuitenkaan pysyneet niin sitoutuneina. Sen seurauksena en varttunut evankeliumikeskeisessä kodissa.
Ihailin vanhempiani. He merkitsivät minulle kaikkea ja opettivat minulle ratkaisevan tärkeitä asioita. En voi kyllin kiittää heitä siitä onnellisesta perheelämästä, jonka he loivat minulle ja sisaruksilleni. Ja silti jo pienenä tiesin, että minulta puuttui jotakin. Eräänä päivänä hyppäsin raitiovaunuun ja menin MAP-kirjakauppaan etsimään kirkosta kertovaa kirjaa. Rakastin evankeliumin oppimista.
Kun opin ymmärtämään viisauden sanaa, halusin vanhempieni elävän sen lain mukaan. Niinpä eräänä päivänä ollessani varsin nuori menin kotimme pohjakerrokseen ja rikoin jokaisen alkoholipullon betonilattiaan! Odotin isäni rankaisevan minua, mutta hän ei koskaan sanonut siitä sanaakaan.
Kun vartuin vanhemmaksi ja aloin ymmärtää taivaallisen Isän suunnitelman mahtavuutta, sanoin usein itselleni: ”En halua enää yhtäkään joululahjaa! Haluan vain tulla sinetöidyksi vanhempiini.” Se kauan odotettu tapahtuma toteutui vasta, kun vanhempani olivat yli 80-vuotiaita, mutta sitten se toteutui. En voi kyllin ilmaista sitä iloa, jota tunsin sinä päivänä3, ja joka päivä tunnen iloa siitä, että heidät on sinetöity ja minut on sinetöity heihin.
Vuonna 1945 ollessani opiskelemassa lääkäriksi solmin avioliiton Dantzel Whiten kanssa Suolajärven temppelissä. Häntä ja minua siunattiin yhdeksällä suurenmoisella tyttärellä ja yhdellä kallisarvoisella pojalla. Nykyään koko ajan kasvava perheemme on yksi elämäni suurimmista iloista.
Vuonna 2005, oltuamme naimisissa miltei 60 vuotta, rakas Dantzelini kutsuttiin yllättäen kotiin. Jonkin aikaa suruni oli lähestulkoon lamauttavaa. Mutta pääsiäisen sanoma ja lupaus ylösnousemuksesta tukivat minua.
Sitten Herra toi vierelleni Wendy Watsonin. Meidät sinetöitiin Suolajärven temppelissä 6. huhtikuuta vuonna 2006. Kuinka rakastankaan häntä! Hän on poikkeuksellinen nainen – suuri siunaus minulle, perheellemme ja koko kirkolle.
Jokainen näistä siunauksista on tullut tuloksena Pyhän Hengen innoituksen tavoittelemisesta ja varteen ottamisesta. Presidentti Lorenzo Snow sanoi: ”Jokaisen myöhempien aikojen pyhän suuri etuoikeus – – on – – saada Hengen ilmoituksia jokaisena elämämme päivänä.”4
Yksi niistä asioista, joita Henki on toistuvasti tähdentänyt mieleeni siitä asti, kun sain uuden tehtäväni kirkon presidenttinä, on se, kuinka halukas Herra on ilmoittamaan mielensä ja tahtonsa. Ilmoituksen saamisen etuoikeus on yksi Jumalan suurimmista lahjoista lapsilleen.
Pyhän Hengen ilmenemisten kautta Herra auttaa meitä kaikissa vanhurskaissa pyrkimyksissämme. Muistan, kun seisoin leikkaussalissa potilaan vierellä – epävarmana siitä, kuinka suorittaa toimenpide, jota ei ollut tehty koskaan aikaisemmin – ja koin Pyhän Hengen näyttävän menetelmän kaaviona mielessäni.5
Vahvistaakseni Wendylle esittämääni kosintaa sanoin hänelle: ”Tiedän, mitä ilmoitus on ja kuinka sitä saadaan.” Hänen kunniakseen on sanottava, että hän oli jo – hänelle tyypilliseen tapaan, kuten olen sittemmin oppinut – etsinyt ja saanut oman ilmoituksensa meistä, mikä antoi hänelle rohkeutta vastata myöntävästi.
Kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä rukoilin päivittäin ilmoitusta ja annoin kiitoksen Herralle joka kerta, kun Hän puhui sydämelleni ja mielelleni.
Kuvitelkaa sitä ihmettä! Olipa kirkon tehtävämme mikä tahansa, me voimme rukoilla taivaallista Isäämme ja saada johdatusta ja ohjausta, saada varoitusta vaaroista ja häiriötekijöistä sekä kyetä tekemään asioita, joita emme pystyisi tekemään omin voimin. Jos todella vastaanotamme Pyhän Hengen ja opimme havaitsemaan ja ymmärtämään Hänen kehotuksiaan, meitä opastetaan isoissa ja pienissä asioissa.
Kun hiljattain edessäni oli vaikea tehtävä valita kaksi neuvonantajaa, mietin, kuinka pystyisin valitsemaan vain kaksi niistä kahdestatoista miehestä, joita rakastan ja kunnioitan.
Koska tiedän, että hyvä innoitus perustuu hyvään tietoon, tapasin rukoillen jokaisen apostolin yksitellen.6 Sitten vetäydyin temppelissä erääseen huoneeseen ollakseni yksin ja etsin Herran tahtoa. Todistan, että Herra kehotti minua valitsemaan presidentti Dallin H. Oaksin ja presidentti Henry B. Eyringin palvelemaan neuvonantajinani ensimmäisessä presidenttikunnassa.
Samalla tavoin todistan, että Herra innoitti kutsumaan vanhin Gerrit W. Gongin ja vanhin Ulisses Soaresin asetettaviksi apostoleikseen. Yhdessä toivotamme heidät tervetulleiksi tähän ainutlaatuiseen palvelemisen veljeskuntaan.
Kun kokoonnumme ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin neuvostona, kokoushuoneistamme tulee ilmoituksen huoneita. Henki on selvästi läsnä. Kun painimme monisyisten kysymysten parissa, ilmenee sykähdyttävä prosessi jokaisen apostolin ilmaistessa vapaasti omia ajatuksiaan ja näkökantojaan. Vaikka näkökantamme saattavat alussa ollakin erilaisia, niin toisiamme kohtaan tuntemamme rakkaus on jatkuvaa. Ykseytemme auttaa meitä havaitsemaan Herran tahdon kirkkoaan varten.
Kokouksissamme enemmistö ei koskaan hallitse! Me kuuntelemme rukoillen toisiamme ja keskustelemme yhdessä, kunnes olemme yksimielisiä. Sitten kun olemme päässeet täydelliseen yksimielisyyteen, Pyhän Hengen ykseyttä tuova vaikutus on kihelmöivää! Koemme samaa, mitä profeetta Joseph Smith ymmärsi, kun hän opetti: ”Tuntemalla ykseyttä me saamme Jumalalta voimaa.”7 Yksikään ensimmäisen presidenttikunnan tai kahdentoista koorumin jäsen ei koskaan jättäisi Herran kirkon päätöksiä oman parhaan harkintansa varaan!
Veljet ja sisaret, kuinka meistä voi tulla sellaisia miehiä ja naisia – Kristuksen kaltaisia palvelijoita – joita Herra haluaa meidän olevan? Kuinka voimme löytää vastauksia meitä hämmentäviin kysymyksiin? Jos Joseph Smithin ylimaallinen kokemus pyhässä lehdossa opettaa meille jotakin, niin sen, että taivaat ovat avoinna ja että Jumala puhuu lapsilleen.
Profeetta Joseph Smith näytti meille mallin, jota noudattaa ratkaistaksemme omia kysymyksiämme. Jaakobin lupauksen kannustamana – että jos meiltä puuttuu viisautta, voimme kysyä Jumalalta – nuori Joseph vei kysymyksensä suoraan taivaallisen Isän eteen.8 Hän etsi henkilökohtaista ilmoitusta, ja hänen etsintänsä pani alulle tämän viimeisen taloudenhoitokauden.
Samalla tavoin – mitä teidän etsintänne panee alulle teidän kohdallanne? Mitä viisautta teiltä puuttuu? Mitä te tunnette haluavanne kiihkeästi tietää tai ymmärtää? Noudattakaa profeetta Josephin esimerkkiä. Etsikää hiljainen paikka, jonne voitte mennä säännöllisesti. Nöyrtykää Jumalan edessä. Vuodattakaa sydämenne taivaalliselle Isällenne. Kääntykää Hänen puoleensa saadaksenne vastauksia ja lohtua.
Rukoilkaa Jeesuksen Kristuksen nimessä huolenaiheistanne, peloistanne, heikkouksistanne – niin, sydämenne kaipauksista. Ja sitten kuunnelkaa! Kirjoittakaa ajatukset, joita tulee mieleenne. Tallentakaa tuntemuksenne ja toteuttakaa ne teot, joihin tunnette innoitusta. Kun toistatte tämän prosessin päivä toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen, te ”[kasvatte] ilmoituksen periaatteessa”9.
Haluaako Jumala todellakin puhua teille? Kyllä! ”Yhtä hyvin ihminen voisi ojentaa heiveröisen käsivartensa pysäyttääkseen Missourivirran säädetyn juoksun – – kuin estää Kaikkivaltiasta vuodattamasta tietoa alas taivaasta myöhempien aikojen pyhien päälle.”10
Teidän ei tarvitse ihmetellä, mikä on totta.11 Teidän ei tarvitse ihmetellä, kehen voitte turvallisesti luottaa. Henkilökohtaisen ilmoituksen kautta te voitte saada oman todistuksen siitä, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, että Joseph Smith on profeetta ja että tämä on Herran kirkko. Riippumatta siitä, mitä muut saattavat sanoa tai tehdä, kukaan ei voi koskaan ottaa pois todistusta, joka on syntynyt sydämeenne ja mieleenne siitä, mikä on totta.
Kehotan teitä venymään tämänhetkisessä hengellisessä kyvyssänne saada henkilökohtaista ilmoitusta, sillä Herra on luvannut: ”Jos [etsit], sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, jotta voit tuntea salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän.”12
Voi, on niin paljon enemmän, mitä Isänne taivaassa haluaa teidän tietävän. Vanhin Neal A. Maxwell opetti: ”Niille, joilla on silmät nähdä ja korvat kuulla, on selvää, että Isä ja Poika paljastavat maailmankaikkeuden salaisuuksia!”13
Mikään ei avaa taivaita samalla tavoin kuin yhdistelmä entistä suurempaa puhtautta, täsmällistä kuuliaisuutta, vilpitöntä etsimistä, päivittäistä kestitsemistä Kristuksen sanoilla, joita on Mormonin kirjassa14, ja säännöllistä aikaa, joka on omistettu temppeli- ja sukututkimustyöhön.
Epäilemättä saattaa olla aikoja, jolloin teistä tuntuu aivan kuin taivaat olisivat suljetut. Mutta lupaan, että kun olette edelleen kuuliaisia, ilmaisette kiitollisuutta jokaisesta siunauksesta, jonka Herra antaa teille, ja kun kärsivällisesti kunnioitatte Herran aikataulua, teille annetaan etsimäänne tietoa ja ymmärrystä. Te pääsette osallisiksi jokaisesta Herran teitä varten varaamasta siunauksesta – jopa ihmeistä. Sitä henkilökohtainen ilmoitus tekee kohdallanne.
Suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Se on täynnä mahdollisuuksia meille jokaiselle edistyä, antaa panoksemme ja viedä evankeliumi maailman jokaiseen kolkkaan. Mutta en silti suhtaudu tuleviin päiviin sinisilmäisesti. Me elämme maailmassa, joka on monimutkainen ja kasvavassa määrin riidanhaluinen. Sosiaalisen median alituinen saatavilla olo sekä vuorokauden ympäri päivittyvät uutiset pommittavat meitä jatkuvilla sanomilla. Jos haluamme, että meillä on minkäänlaista toivoa seuloa niitä lukemattomia ääniä ja ihmisfilosofioita, jotka hyökkäävät totuutta vastaan, meidän täytyy oppia vastaanottamaan ilmoitusta.
Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus tekee joitakin voimallisimmista teoistaan tämän päivän ja uudelleen paluunsa välisenä aikana. Tulemme näkemään ihmeellisiä osoituksia siitä, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus johtavat tätä kirkkoa majesteettisuudessa ja kirkkaudessa. Mutta tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.
Rakkaat veljeni ja sisareni, pyydän teitä kasvattamaan hengellistä kykyänne vastaanottaa ilmoitusta. Antakaa tämän pääsiäissunnuntain olla ratkaiseva hetki teidän elämässänne. Päättäkää tehdä se hengellinen työ, jota vaaditaan, jotta pääsette osallisiksi Pyhän Hengen lahjasta ja kuulette Hengen ääntä useammin ja selvemmin.
Moronin lailla kehotan teitä tänä pääsiäissunnuntaina ”tulemaan Kristuksen luokse ja tarttumaan jokaiseen hyvään lahjaan”15 alkaen Pyhän Hengen lahjasta, joka lahja voi muuttaa ja muuttaakin teidän elämänne.
Me seuraamme Jeesusta Kristusta. Tärkein totuus, mistä Pyhä Henki koskaan todistaa teille, on se, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Hän elää! Hän on meidän puolustajamme Isän luona, meidän esimerkkimme ja meidän Lunastajamme. Tänä pääsiäissunnuntaina me juhlistamme Hänen sovitusuhriaan, Hänen kirjaimellista ylösnousemustaan ja Hänen jumalallisuuttaan.
Tämä on Hänen kirkkonsa, joka on palautettu profeetta Joseph Smithin välityksellä. Tästä todistan ja ilmaisen rakkauteni teille jokaiselle. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.