Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin
Vanhin Larry J. Echo Hawk
seitsemänkymmenen koorumista
Me kaikki voimme tuntea sanomatonta rauhaa ja kumppanuutta Vapahtajamme kanssa, kun opimme antamaan auliisti anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.
”Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan.
He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta,
ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa.
Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ’Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?
Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.’”1
Huomenna, pääsiäissunnuntaina, me muistamme erityisellä tavalla, mitä Jeesus Kristus on tehnyt meidän vuoksemme: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”2 Lopulta me nousemme kuolleista kuten Hän, elääksemme ikuisesti.
Jeesuksen Kristuksen pyhän sovituksen ihmeen ansiosta me voimme saada lahjana myös anteeksiannon synneistämme ja pahoista teoistamme, jos otamme vastaan parannuksen mahdollisuuden ja vastuun. Ja vastaanottamalla välttämättömät toimitukset, pitämällä liitot ja noudattamalla käskyjä me voimme saada iankaikkisen elämän ja korotuksen.
Tänään haluan keskittyä anteeksiantoon, siihen keskeiseen ja kallisarvoiseen lahjaan, jonka meille tarjoaa Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus.
Eräänä vuoden 1982 joulukuun yönä vaimoni Terry ja minä heräsimme, kun puhelin soi kodissamme Pocatellossa Idahossa. Kun vastasin puhelimeen, kuulin vain nyyhkytystä. Viimein sisareni sanoi ääni tukahtuneena: ”Tommy on kuollut.”
Parikymmenvuotias rattijuoppo oli hurjastellut 135 kilometrin tuntinopeudella punaisia päin Denverin eräällä esikaupunkialueella Coloradossa. Hän oli törmännyt rajusti autoon, jota ajoi nuorin veljeni Tommy. Tommy ja hänen vaimonsa Joan kuolivat välittömästi. He olivat palaamassa joulujuhlista kotiin pienen tyttärensä luo.
Vaimoni ja minä lensimme heti Denveriin ja menimme hautaustoimistolle. Kokoonnuimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa suremaan meille rakkaiden Tommyn ja Joanin poismenoa. Olimme menettäneet heidät järjettömän rikoksen vuoksi. Sydämemme oli särkynyt, ja sisälläni alkoi kuohahdella viha nuorta rikollista kohtaan.
Tommy oli toiminut lakimiehenä Yhdysvaltain oikeusministeriössä, ja hänestä oli tulossa Amerikan alkuperäisväestön maiden ja luonnonvarojen voimakas puolestapuhuja tulevina vuosina.
Jonkin ajan kuluttua oikeudessa käsiteltiin sen nuoren miehen asiaa, jota pidettiin vastuullisena kuolemantuottamukseen liikenteessä. Vanhempani ja vanhin siskoni Katy, jotka edelleen tunsivat surua ja murhetta, olivat läsnä oikeuskäsittelyssä. Paikalla olivat myös rattijuopon vanhemmat, ja käsittelyn päätyttyä he istuivat penkillä ja itkivät. Vanhempani ja siskoni istuivat lähistöllä pyrkien saamaan omat tunteensa hallintaan. Hetken kuluttua vanhempani ja siskoni nousivat ylös, kävelivät autoa ajaneen henkilön vanhempien luo ja lausuivat heille lohdun ja anteeksiannon sanoja. Miehet kättelivät, ja naiset pitelivät toisiaan kädestä. Kaikki tunsivat syvää surua ja vuodattivat kyyneliä sekä tunsivat, että kumpikin perhe oli kärsinyt suunnattomasti. Äiti, isä ja Katy näyttivät tietä hiljaisella voimallaan ja rohkeudellaan ja osoittivat perheellemme, mitä anteeksianto on käytännössä.
Se anteeksiannon osoitus niinä hetkinä sai oman sydämeni pehmenemään ja avasi tien parantumiselle. Ajan mittaan opin, kuinka voi saada anteeksiantavan sydämen. Ainoastaan Rauhan Ruhtinaan avulla tuskallinen kuormani keveni. Sydämeni tulee aina kaipaamaan Tommya ja Joania, mutta nyt anteeksianto sallii minun muistaa heitä tuntien vapautunutta iloa. Ja tiedän, että tulemme jälleen olemaan yhdessä perheenä.
En esitä, että katsoisimme laitonta toimintaa läpi sormien. Tiedämme aivan hyvin, että yksilöitä on määrä pitää vastuullisina rikollisista teoistaan ja yhteiskunnallisista rikkomuksistaan. Tiedämme kuitenkin myös sen, että Jumalan poikina ja tyttärinä me noudatamme Jeesuksen Kristuksen opetuksia. Meidän tulee olla anteeksiantavia silloinkin kun muut eivät tunnu ansaitsevan meidän anteeksiantoamme.
Vapahtaja on opettanut:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”3
Me kaikki voimme tuntea sanomatonta rauhaa ja kumppanuutta Vapahtajamme kanssa, kun opimme antamaan auliisti anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Tämä kumppanuus tuo Vapahtajan voiman elämäämme kiistattomalla ja unohtumattomalla tavalla.
Apostoli Paavali on neuvonut:
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, – – pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne – –. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.”4
Herra itse on julistanut:
”Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti.
Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.”5
Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen opetukset ovat selkeät: synnintekijän täytyy olla halukas antamaan anteeksi muille, jos hän toivoo saavansa anteeksiannon.6
Veljet ja sisaret, onko elämässämme ihmisiä, jotka ovat loukanneet meitä? Haudommeko me kaunan ja vihan tunteita, jotka tuntuvat täysin oikeutetuilta? Annammeko me ylpeyden estää meitä antamasta anteeksi ja päästämästä irti? Kehotan meitä kaikkia antamaan täysin anteeksi ja sallimaan sisimpämme parantua. Ja vaikkei anteeksi antaminen onnistuisikaan tänään, niin tietäkää, että kun haluamme sitä ja teemme työtä sen eteen, se tulee aikanaan – aivan niin kuin minulle kävi veljeni kuoleman jälkeen.
Muistakaa myös, että anteeksi antamiseen kuuluu välttämättömänä osana anteeksi antaminen itsellemme.
Herra on sanonut: ”Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”7
Pyydän meitä kaikkia tänä päivänä muistamaan Jeesuksen Kristuksen esimerkin ja noudattamaan sitä. Tuskassaan Golgatan ristillä Hän lausui nämä sanat: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”8
Kun meillä on anteeksiantava henki ja toimimme sen mukaisesti, kuten vanhempani ja vanhin siskoni, kohdallamme voi toteutua Vapahtajan lupaus: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”9
Todistan, että tämä rauha tulee elämäämme, kun otamme varteen Jeesuksen Kristuksen opetukset ja noudatamme Hänen esimerkkiään antamalla muille anteeksi. Lupaan, että kun annamme anteeksi, niin Vapahtaja vahvistaa meitä ja Hänen voimansa ja ilonsa virtaavat meidän elämäämme.
Hauta on tyhjä. Kristus elää. Minä tunnen Hänet. Rakastan Häntä. Olen kiitollinen Hänen armostaan. Se on se vahvistava voima, joka riittää parantamaan kaiken. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.