Katso: Ihminen!
Vanhin Dieter F. Uchtdorf
kahdentoista apostolin koorumista
Ne, jotka löytävät tavan todella katsoa Ihmiseen, löytävät portin elämän iloista ihanimpiin ja balsamin elämän ahdingoista ankarimpiin.
Rakkaat veljeni ja sisareni, hyvät ystävät, olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänä suurenmoisena yleiskonferenssiviikonloppuna. Harriet ja minä riemuitsemme kanssanne antaessamme tukemme vanhin Gongille ja vanhin Soaresille sekä monille veljille ja sisarille, jotka ovat saaneet merkittäviä uusia kutsumuksia tässä yleiskonferenssissa.
Vaikka kaipaankin rakasta ystävääni presidentti Thomas S. Monsonia, rakastan ja tuen profeettaamme ja presidenttiämme Russell M. Nelsonia ja hänen jalosydämisiä neuvonantajiaan.
Olen myös kiitollinen siitä, että minulla on kunnia työskennellä jälleen kerran läheisemmin rakkaiden johtavien veljieni kanssa kahdentoista koorumissa.
Ennen kaikkea minut tekee todella nöyräksi ja hyvin onnelliseksi se, että olen jäsen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, jossa miljoonat miehet, naiset ja lapset ovat halukkaita nostamaan siinä, missä he seisovat – missä tahansa asemassa tai tehtävässä – ja pyrkivät koko sydämestään palvelemaan Jumalaa ja Hänen lapsiaan rakentaen Jumalan valtakuntaa.
Tämä päivä on pyhä ja hengellinen päivä. On pääsiäissunnuntai, jolloin me juhlistamme sitä loistavaa aamua, jolloin Vapahtajamme katkaisi kuoleman siteet1 ja nousi voitokkaana haudasta.
Suurin päivä historiassa
Tein jokin aika sitten haun internetissä: ”Mikä päivä on muuttanut eniten historian kulkua?”
Vastaukset vaihtelivat yllättävistä ja oudoista oivaltaviin ja ajatuksia herättäviin. Niiden joukossa oli päivä, jolloin esihistoriallinen asteroidi iski Jukatanin niemimaalle, tai kun vuonna 1440 Johannes Gutenberg sai valmiiksi painokoneensa, ja tietenkin vuoden 1903 päivä, jolloin Wrightin veljekset osoittivat maailmalle, että ihminen voi todella lentää.
Jos samaa kysyttäisiin teiltä, mitä sanoisitte?
Minulle vastaus on ilmiselvä.
Löytääksemme tärkeimmän päivän historiassa meidän täytyy palata siihen iltaan lähes 2 000 vuotta sitten Getsemanen puutarhassa, kun Jeesus Kristus polvistui palavaan rukoukseen ja tarjoutui syntiemme lunnaiksi. Tämän suuren ja äärettömän uhrauksen aikana Jeesus Kristus, itse Jumala, vuoti verta joka huokosestaan kärsiessään ennennäkemättömällä tavalla sekä ruumiissa että hengessä. Täydellisestä rakkaudestaan Hän antoi kaiken, jotta me voisimme saada kaiken. Hänen ylivertainen uhrinsa, jota meidän on vaikea ymmärtää, jonka voimme tuntea vain koko sydämemme ja mielemme avulla, muistuttaa meitä siitä, että olemme yleismaailmallisessa kiitollisuudenvelassa Kristukselle Hänen jumalallisesta lahjastaan.
Myöhemmin tuona iltana Jeesus vietiin uskonnollisten ja poliittisten vallanpitäjien eteen, jotka pilkkasivat Häntä, pieksivät Hänet ja tuomitsivat Hänet häpeälliseen kuolemaan. Hän riippui tuskissaan ristillä, kunnes viimeinkin ”se [oli] täytetty”2. Hänen eloton ruumiinsa laskettiin lainahautaan. Ja sitten kolmannen päivän aamuna Jeesus Kristus, kaikkivaltiaan Jumalan Poika, tuli esiin haudasta loistavana, ylösnousseena kirkkauden, valon ja majesteettisuuden olentona.
Niin, kautta historian on ollut monia tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet suuresti kansakuntien ja kansojen kohtaloon. Mutta vaikka ne kaikki yhdistäisi, niitä ei voi edes alkaa verrata sen kaiken tärkeyteen, mitä tapahtui tuona ensimmäisenä pääsiäisaamuna.
Mikä tekee Jeesuksen Kristuksen äärettömästä uhrista ja ylösnousemuksesta historian tärkeimmän tapahtuman – vaikutukseltaan suuremman kuin maailmansodat, mullistavat katastrofit ja elämää muuttavat tieteelliset löydöt?
Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme elää jälleen
Vastaus kätkeytyy kahteen suureen, ylivoimaiseen haasteeseen, jotka meistä jokaisella on edessään.
Ensiksi, me kaikki kuolemme. Olitpa miten nuori, kaunis, terve tai varovainen tahansa, jonakin päivänä ruumiistasi tulee eloton. Ystävät ja sukulaiset surevat sinua. Mutta he eivät voi herättää sinua eloon.
Jeesuksen Kristuksen ansiosta kuolemasi on kuitenkin väliaikainen. Jonakin päivänä henkesi yhdistyy jälleen ruumiisi kanssa. Tämä ylösnoussut ruumis ei ole kuoleman alainen3, ja elät iankaikkisuuksissa vapaana tuskasta ja fyysisestä kärsimyksestä4.
Näin tapahtuu Jeesuksen Kristuksen ansiosta, joka antoi henkensä ja otti sen jälleen.
Hän teki sen kaikkien niiden vuoksi, jotka uskovat Häneen.
Hän teki sen kaikkien niiden vuoksi, jotka eivät usko Häneen.
Hän teki sen jopa niiden vuoksi, jotka pilkkaavat, herjaavat ja kiroavat Hänen nimeään.5
Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme elää Jumalan luona
Toiseksi, me kaikki olemme tehneet syntiä. Syntimme estäisivät ikuisesti meitä elämästä Jumalan luona, koska ”mikään epäpuhdas [ei] voi päästä hänen valtakuntaansa”6.
Sen johdosta jokainen mies, nainen ja lapsi suljettiin pois Hänen luotaan – nimittäin siihen asti, kunnes Jeesus Kristus, virheetön Karitsa, antoi henkensä syntiemme lunnaiksi. Koska Jeesus ei ollut mitään velkaa oikeudenmukaisuudelle, Hän pystyi maksamaan velkamme ja täyttämään oikeudenmukaisuuden vaatimukset jokaisen sielun osalta. Ja se tarkoittaa myös teitä ja minua.
Jeesus Kristus maksoi syntiemme hinnan.
Niiden kaikkien.
Sinä historian tärkeimpänä päivänä Jeesus Kristus avasi kuoleman portit ja poisti esteet, jotka tekisivät tyhjäksi mahdollisuutemme astua iankaikkisen elämän pyhiin ja hartautta henkiviin saleihin. Herramme ja Vapahtajamme ansiosta teille ja minulle suodaan mitä kallisarvoisin ja verrattomin lahja – menneisyydestämme riippumatta me voimme tehdä parannuksen ja kulkea polkua, joka johtaa selestiseen valoon ja kirkkauteen, taivaallisen Isän uskollisten lasten joukkoon.
Syy iloitsemiseemme
Sitä me juhlimme pääsiäissunnuntaina – me juhlimme elämää!
Jeesuksen Kristuksen ansiosta me nousemme kerran kuoleman epätoivosta ja syleilemme rakkaitamme vuodattaen pakahduttavan ilon ja ylitsevuotavan kiitollisuuden kyyneliä. Jeesuksen Kristuksen ansiosta me elämme kerran iankaikkisina olentoina maailmoissa ilman loppua.
Jeesuksen Kristuksen ansiosta syntimme voidaan sekä pyyhkiä pois että unohtaa.
Meistä voi tulla puhtaita ja korotettuja.
Pyhiä.
Rakkaan Vapahtajamme ansiosta me voimme ikuisesti juoda lähteestä, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä7. Me voimme asua ikuisesti iankaikkisen Kuninkaamme kodissa sanoin kuvaamattomassa kirkkaudessa ja täydellisessä onnessa.
Katsommeko me Ihmiseen?
Kaikesta tästä huolimatta maailmassa on nykyään monia, jotka eivät joko ole tietoisia Jeesuksen Kristuksen meille antamasta kallisarvoisesta lahjasta tai eivät usko siihen. He ovat saattaneet kuulla Jeesuksesta Kristuksesta ja tietävät Hänet historiallisena henkilönä, mutta he eivät näe Häntä sinä, mikä Hän todella on.
Kun ajattelen tätä, mieleeni tulee Vapahtaja seisomassa Juudean maaherran, roomalaisen Pontius Pilatuksen edessä vain muutamia tunteja ennen kuolemaansa.
Pilatus tarkasteli Jeesusta pelkästään maailmallisesta näkökulmasta. Pilatuksella oli työ tehtävänä, ja siihen kuului kaksi tärkeää asiaa: verojen kerääminen Rooman valtakunnalle ja rauhan ylläpitäminen. Nyt juutalaisten suuri neuvosto oli tuonut hänen eteensä miehen, jonka he väittivät olevan este kummallekin.8
Kuulusteltuaan vankiaan Pilatus ilmoitti: ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”9 Pilatuksesta kuitenkin tuntui, että hänen oli vastattava Jeesuksen syyttäjien vaatimuksiin, joten hän vetosi paikalliseen tapaan, jonka mukaan yksi vanki voitiin vapauttaa pääsiäisen aikaan. Eivätkö he antaisi hänen vapauttaa Jeesuksen eikä kuuluisaa ryöväriä ja murhaajaa Barabbasta?10
Mutta kovaääninen väkijoukko vaati, että Pilatus vapauttaa Barabbaksen ja ristiinnaulitsee Jeesuksen.
”Miksi?” Pilatus kysyi. ”Mitä pahaa hän on tehnyt?”
Mutta he huusivat vain entistä kovemmin. ”Ristiinnaulitse se mies!”11
Viimeisenä yrityksenään tyydyttää väkijoukkoa Pilatus määräsi miehensä ruoskimaan Jeesuksen.12 Tämän he tekivät, minkä jälkeen Jeesus oli verissään ja ruhjottu. He pilkkasivat Häntä, asettivat orjantappurakruunun Hänen päähänsä ja pukivat Hänet purppuranpunaiseen viittaan.13
Kenties Pilatus ajatteli, että se tyydyttäisi väkijoukon verenhimon. Kenties he säälisivät tätä miestä. ”Minä tuon hänet [eteenne]”, Pilatus sanoi, ”osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen. – – Katso: ihminen!”14
Jumalan Poika lihassa seisoi jerusalemilaisten edessä.
He näkivät Jeesuksen mutta eivät todella katsoneet Häneen.
Heillä ei ollut silmiä nähdä.15
Kuvaannollisessa mielessä meitäkin kutsutaan ”katsomaan Ihmiseen”. Häntä koskevat mielipiteet vaihtelevat maailmassa. Muinaiset ja nykyiset profeetat todistavat, että Hän on Jumalan Poika. Niin minäkin teen. On merkityksellistä ja tärkeää, että me jokainen tulemme tietämään sen itse. Kun siis pohditte Jeesuksen Kristuksen elämää ja palvelutyötä, mitä näette?
Ne, jotka löytävät tavan todella katsoa Ihmiseen, löytävät portin elämän iloista ihanimpiin ja balsamin elämän ahdingoista ankarimpiin.
Kun siis teidät valtaa suru ja murhe, katsokaa Ihmiseen.
Kun tunnette olevanne eksyksissä tai unohdettuja, katsokaa Ihmiseen.
Kun olette epätoivoisia, hylättyjä, epäileviä, loukattuja tai lannistettuja, katsokaa Ihmiseen.
Hän lohduttaa teitä.
Hän parantaa teidät ja antaa tarkoitusta matkallenne. Hän vuodattaa teille Henkeään ja täyttää sydämenne tavattoman suurella ilolla.16
”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.”17
Kun todella katsomme Ihmiseen, niin me opimme Hänestä ja pyrimme saattamaan elämämme sopusointuun Hänen kanssaan. Me teemme parannusta ja pyrimme hiomaan luonnettamme ja kasvamaan päivittäin hieman lähemmäksi Häntä. Me luotamme Häneen. Me osoitamme rakastavamme Häntä pitämällä Hänen käskynsä ja elämällä pyhien liittojemme mukaan.
Toisin sanoen meistä tulee Hänen opetuslapsiaan.
Hänen jalostava valonsa täyttää sielumme. Hänen armonsa kohottaa meitä. Kuormamme kevenevät, rauhamme syvenee. Kun todella katsomme Ihmiseen, meillä on lupaus siunatusta tulevaisuudesta, joka innoittaa ja tukee meitä elämäntaipaleen mutkissa ja töyssyissä. Taaksepäin katsoessamme huomaamme, että elämässä on jumalallinen malli, että tapahtumat todellakin liittyvät toisiinsa.18
Kun otatte vastaan Hänen uhrinsa, tulette Hänen opetuslapsikseen ja viimein saavutatte maallisen matkanne pään, niin mitä tapahtuu murheille, joita kestitte tässä elämässä?
Ne ovat poissa.
Entä pettymyksille, hylkäämisille, vainoille, joita olette kohdanneet?
Poissa.
Entä kärsimykselle, syvälle murheelle, syyllisyydelle, häpeälle ja tuskalle, joita olette kokeneet?
Poissa.
Unohdettu.
Onko mikään ihme, että ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta – –, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa”19?
Onko mikään ihme, että me pyrimme koko sydämestämme todella katsomaan Ihmiseen?
Rakkaat veljeni ja sisareni, todistan, että tärkein päivä ihmiskunnan historiassa oli päivä, jolloin Jeesus Kristus, Jumalan elävä Poika, otti voiton kuolemasta ja synnistä kaikkien Jumalan lasten hyväksi. Ja tärkein päivä teidän elämässänne ja minun elämässäni on päivä, jolloin opimme katsomaan Ihmiseen, kun näemme Hänet sinä, mikä Hän todella on, kun käytämme koko sydämestämme ja mielestämme hyväksemme Hänen sovittavaa voimaansa, kun uudella innolla ja voimalla sitoudumme seuraamaan Häntä. Olkoon se päivä, joka toistuu yhä uudelleen koko elämämme ajan.
Jätän teille todistukseni ja siunaukseni, että kun ”katsomme Ihmiseen”, me löydämme tarkoitusta, iloa ja rauhaa tässä maanpäällisessä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.