Sydämeltään sävyisä ja nöyrä
Vanhin David A. Bednar
kahdentoista apostolin koorumista
Sävyisyys on Lunastajaa määrittävä ominaisuus, ja se näkyy vanhurskaana vastaanottavaisuutena, auliina alistuvuutena ja lujana itsehillintänä.
Riemuitsen pyhästä tilaisuudesta tukea kirkkomme johtajia, ja toivotan koko sydämestäni tervetulleiksi kahdentoista apostolin koorumiin vanhin Gongin ja vanhin Soaresin. Näiden uskollisten miesten palvelutyö tulee siunaamaan yksilöitä ja perheitä kaikkialla maailmassa, ja olen innokas palvelemaan heidän kanssaan ja oppimaan heiltä.
Rukoilen, että Pyhä Henki opettaa ja valaisee meitä oppiessamme yhdessä eräästä Vapahtajan jumalallisen luonteen1 keskeisestä puolesta, joka meidän jokaisen tulee pyrkiä omaksumaan.
Esitän muutamia esimerkkejä, jotka tähdentävät tätä Kristuksen kaltaista luonteenpiirrettä, ennen kuin nimeän myöhemmin puheessani tämän erityisen ominaisuuden. Kuunnelkaa tarkoin jokaista esimerkkiä ja miettikää kanssani mahdollisia vastauksia esittämiini kysymyksiin.
Esimerkki nro 1. Rikas nuorukainen ja Amulek
Uudessa testamentissa kerrotaan eräästä rikkaasta nuorukaisesta, joka kysyi Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?”2 Ensimmäiseksi Vapahtaja kehotti häntä pitämään käskyt. Seuraavaksi Mestari antoi nuorukaiselle lisävaatimuksen, joka oli sovitettu hänen erityisiin tarpeisiinsa ja olosuhteisiinsa.
”Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.’
Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.”3
Verratkaa rikkaan nuorukaisen reaktiota Amulekin kokemukseen, kuten sitä kuvataan Mormonin kirjassa. Amulek oli ahkera ja varakas mies, jolla oli paljon sukulaisia ja ystäviä.4 Hän kuvasi itseään mieheksi, jota oli kutsuttu monta kertaa mutta joka ei tahtonut kuulla – mieheksi, joka tiesi Jumalaa koskevista asioista mutta joka ei tahtonut tietää.5 Periaatteessa Amulek oli hyvä mies, jonka huomio oli kääntynyt maailmallisiin asioihin paljolti samoin kuin Uudessa testamentissa kuvatun rikkaan nuorukaisen.
Vaikka Amulek oli aiemmin paaduttanut sydämensä, hän noudatti enkelin ääntä, otti profeetta Alman kotiinsa ja antoi tälle ruokaa. Alman käynnin aikana hän koki hengellisen heräämisen ja hänet kutsuttiin saarnaamaan evankeliumia. Sitten, ”Jumalan sanan tähden”, Amulek luopui ”kaikesta kullastaan ja hopeastaan ja kalleuksistaan, – – ja ne, jotka olivat kerran olleet hänen ystäviään, ja myös hänen isänsä ja hänen sukulaisensa [hylkäsivät] hänet”6.
Mikä mielestänne selittää eron rikkaan nuorukaisen ja Amulekin suhtautumistavan välillä?
Esimerkki nro 2. Pahoran
Eräänä vaarallisena sota-aikana, jota kuvataan Mormonin kirjassa, nefiläisten sotajoukkojen johtajan Moronin ja maan ylituomarin ja hallitsijan Pahoranin välillä käytiin kirjeenvaihtoa. Moroni, jonka sotajoukko ei saanut hallitukselta riittävästi tukea, kirjoitti Pahoranille ”tuomitsevasti”7 ja syytti häntä ja hänen johtajatovereitaan ajattelemattomuudesta, velttoudesta, piittaamattomuudesta ja jopa petturuudesta8.
Pahoran olisi voinut helposti suuttua Moronille tämän syytöksistä, jotka eivät pitäneet paikkaansa, mutta hän ei tehnyt niin. Pahoran vastasi myötätuntoisesti ja kuvaili hallituksen vastaista kapinaa, josta Moroni ei ollut tietoinen. Ja sitten Pahoran julisti:
”Katso, minä sanon sinulle, Moroni, että minä en iloitse sinun suurista ahdingoistasi, niin, ne surettavat sieluani. – –
Sinä olet kirjeessäsi tuominnut minut, mutta sillä ei ole väliä; minä en ole vihoissani, vaan riemuitsen sydämesi suuruudesta.”9
Mikä mielestänne selittää Pahoranin harkitun vastauksen Moronin syytöksiin?
Esimerkki nro 3. Presidentti Russell M. Nelson ja presidentti Henry B. Eyring
Yleiskonferenssissa puoli vuotta sitten presidentti Russell M. Nelson kuvasi suhtautumistaan presidentti Thomas S. Monsonin kutsuun tutkia, pohtia ja soveltaa käytäntöön Mormonin kirjaan sisältyviä totuuksia. Hän sanoi: ”Olen yrittänyt noudattaa hänen neuvoaan. Olen muun muassa laatinut luetteloja siitä, mitä Mormonin kirja on, mitä se vahvistaa, mitä se kumoaa, mitä se täyttää, mitä se selventää ja mitä se ilmoittaa. Mormonin kirjan tarkasteleminen näillä tavoin on ollut oivaltavaa ja innoittavaa harjoitusta! Suosittelen sitä teille jokaiselle.”10
Samoin presidentti Henry B. Eyring tähdensi presidentti Monsonin pyynnön tärkeyttä omassa elämässään. Hän huomautti:
”Olen lukenut Mormonin kirjaa joka päivä yli 50 vuoden ajan. Niinpä olisin voinut kenties perustellusti ajatella, että presidentti Monsonin sanat olivat jollekulle muulle. Silti, kuten monet teistä, tunsin profeetan kannustuksen ja hänen lupauksensa kutsuvan minua ponnistelemaan enemmän. – –
Omalla kohdallani – ja teidän monien kohdalla – onnelliset tulokset ovat olleet sitä, mitä profeetta lupasi.”11
Mikä mielestänne selittää näiden Herran kirkon kahden johtohenkilön välittömän ja vilpittömän suhtautumisen presidentti Monsonin kutsuun?
En väitä, että Amulekin, Pahoranin, presidentti Nelsonin ja presidentti Eyringin hengellisesti vahva suhtautumistapa selittyy pelkästään yhdellä Kristuksen kaltaisella luonteenpiirteellä. Varmastikin monet toisiinsa liittyvät ominaisuudet ja kokemukset ovat johtaneet siihen hengelliseen kypsyyteen, joka kuvastuu näiden neljän jalosydämisen palvelijan elämässä. Mutta Vapahtaja ja Hänen profeettansa ovat tähdentäneet erästä keskeistä luonteenpiirrettä, joka meidän kaikkien pitää ymmärtää täydellisemmin ja pyrkiä sisällyttämään elämäämme.
Sävyisyys
Pankaa merkille luonteenpiirre, jota Herra käytti kuvailemaan itseään seuraavassa pyhien kirjoitusten kohdassa: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.”12
On valaisevaa, että Vapahtaja päätti tähdentää sävyisyyttä kaikkien niiden ominaisuuksien ja hyveiden joukossa, jotka Hän olisi mahdollisesti voinut valita.
Samankaltainen malli käy ilmeiseksi ilmoituksessa, jonka profeetta Joseph Smith sai vuonna 1829. Herra julisti: ”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa.”13
Sävyisyys on Lunastajaa määrittävä ominaisuus, ja se näkyy vanhurskaana vastaanottavaisuutena, auliina alistuvuutena ja lujana itsehillintänä. Tämä luonteenpiirre auttaa meitä ymmärtämään täydellisemmin niin Amulekin, Pahoranin, presidentti Nelsonin kuin presidentti Eyringinkin suhtautumistapaa.
Presidentti Nelson ja presidentti Eyring esimerkiksi reagoivat vanhurskaasti ja nopeasti presidentti Monsonin kannustukseen lukea ja tutkia Mormonin kirjaa. Vaikka kumpikin mies palveli tärkeässä ja näkyvässä tehtävässä kirkossa ja oli tutkinut pyhiä kirjoituksia kattavasti vuosikymmenten ajan, he eivät osoittaneet suhtautumistavassaan lainkaan epäröintiä eivätkä itseriittoisuuden tuntua.
Amulek alistui auliisti Jumalan tahtoon, otti vastaan kutsun saarnata evankeliumia ja jätti taakseen mukavat elinolonsa ja tutut ihmissuhteensa. Ja Pahorania siunattiin näkemyksellä ja lujalla itsehillinnällä toimia harkitusti eikä äkkipikaisesti, kun hän selitti Moronille haasteita, jotka olivat syntyneet kapinasta hallitusta vastaan.
Sävyisyyden Kristuksen kaltainen luonteenpiirre ymmärretään nykymaailmassamme usein väärin. Sävyisyys on voimakasta, ei heikkoa; aktiivista, ei passiivista; rohkeaa, ei arkaa; hillittyä, ei liioiteltua; vähäeleistä, ei itseään korostavaa; ja hyväntahtoista, ei röyhkeää. Sävyisä ihminen ei katkeroidu helposti, ei mahtaile eikä määräile vaan arvostaa kernaasti muiden saavutuksia.
Siinä missä nöyryys yleensä tarkoittaa riippuvuutta Jumalasta ja Hänen ohjauksensa ja tukensa jatkuvaa tarvetta, sävyisyyden tunnusomaisena piirteenä on erityinen hengellinen vastaanottavaisuus oppimiselle sekä Pyhältä Hengeltä että ihmisiltä, jotka eivät ehkä vaikuta niin kykeneviltä, kokeneilta tai koulutetuilta, joilla ei kenties ole tärkeää asemaa tai joilla muutoin ei näytä olevan paljoakaan annettavaa. Muistakaa, kuinka Naaman, Syyrian kuninkaan sotapäällikkö, voitti ylpeytensä ja otti sävyisästi vastaan palvelijoidensa neuvon totella profeetta Elisaa ja peseytyä Jordanissa seitsemän kertaa.14 Sävyisyys on ensisijainen suoja ylpeää sokeutta vastaan, joka saa alkunsa usein etevyydestä, asemasta, vallasta, varakkuudesta ja imartelusta.
Sävyisyys – Kristuksen kaltainen ominaisuus ja hengellinen lahja
Sävyisyys on ominaisuus, joka kehittyy, kun meillä on halu siihen, kun käytämme vanhurskaasti moraalista tahdonvapautta ja kun pyrimme aina säilyttämään syntiemme anteeksiannon.15 Se on myös hengellinen lahja, jota me asiaankuuluvasti voimme tavoitella.16 Meidän tulee kuitenkin muistaa, mihin tarkoitukseen sellainen siunaus annetaan, eli hyödyttämään ja palvelemaan Jumalan lapsia.17
Kun tulemme Vapahtajan luo ja seuraamme Häntä, me pystymme lisääntyvässä määrin ja vähitellen tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Henki voimaannuttaa meitä kurinalaisella itsehillinnällä sekä vakaalla ja rauhallisella käyttäytymistavalla. Näin sävyisyys ei ole vain jotakin, mitä teemme, vaan sitä, millaisia meistä tulee Mestarin opetuslapsina.
”Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa.”18 Silti ”Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”19. Hänen tietonsa ja pätevyytensä olisivat voineet tehdä hänestä ylpeän. Sen sijaan sävyisyyden ominaisuus ja hengellinen lahja, jolla Moosesta siunattiin, vaimensi ylimielisyyttä hänen elämässään ja teki hänestä voimakkaamman välineen Jumalan tarkoitusten toteuttamisessa.
Mestari esimerkkinä sävyisyydestä
Majesteettisimmat ja merkityksellisimmät esimerkit sävyisyydestä löytyvät Vapahtajan omasta elämästä.
Suuri Lunastaja, joka ”laskeutui kaiken alapuolelle”20 ja kärsi, vuoti verta ja kuoli ”[puhdistaakseen] meidät kaikesta vääryydestä”21, pesi hellästi opetuslastensa pölyiset jalat22. Sellainen sävyisyys on Herran tunnusomainen piirre palvelijana ja johtajana.
Jeesus tarjoaa parhaan esimerkin vanhurskaasta vastaanottavaisuudesta ja auliista alistuvuudesta, kun Hän kärsi ankaraa tuskaa Getsemanessa.
”Tultuaan sinne Jeesus sanoi [opetuslapsilleen]: ’Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.’
Itse hän – – polvistui ja rukoili:
’Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.’”23
Vapahtajan sävyisyys tässä iankaikkisen olennaisessa ja tuskallisessa kokemuksessa osoittaa meille jokaiselle, miten tärkeää on asettaa Jumalan viisaus oman viisautemme edelle.
Se, miten Herra oli jatkuvasti aulis alistumaan ja osoitti lujaa itsehillintää, on meille kaikille sekä hämmästyttävän innoittavaa että opettavaista. Kun aseistautunut temppelivartijoiden ja roomalaisten sotilaiden joukko saapui Getsemaneen ottamaan Jeesuksen kiinni ja pidättämään Hänet, Pietari veti esiin miekkansa ja sivalsi ylipapin palvelijalta irti oikean korvan.24 Silloin Vapahtaja kosketti palvelijan korvaa ja paransi hänet.25 Huomatkaa, että Hän auttoi ja siunasi mahdollista vangitsijaansa käyttämällä samaa taivaallista voimaa, jolla Hän olisi voinut estää vangitsemisensa ja ristiinnaulitsemisensa.
Miettikää myös, kuinka Mestaria syytettiin ja Hänet tuomittiin Pilatuksen edessä ristiinnaulittavaksi.26 Jeesus oli julistanut, kun Hänet kavallettiin: ”Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin.”27 Silti, niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, ”elävien ja kuolleiden iankaikkista Tuomaria”28 oli tuomitsemassa väliaikaisesti nimitetty poliittinen viranhaltija. ”Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti.”29 Vapahtajan sävyisyys käy ilmi Hänen kurinalaisessa suhtautumisessaan, lujassa itsehillinnässään ja haluttomuudessaan käyttää ääretöntä valtaansa henkilökohtaiseksi hyödyksi.
Lupaus ja todistus
Mormon määrittää sävyisyyden perustaksi, josta kaikki hengelliset ominaisuudet ja lahjat saavat alkunsa.
”Sen vuoksi, jos ihmisellä on uskoa, hänellä täytyy olla toivoa, sillä ilman uskoa ei voi olla toivoa.
Ja vielä, katso, minä sanon teille, ettei hänellä voi olla uskoa ja toivoa, ellei hän ole sydämeltään sävyisä ja nöyrä.
Muuten hänen uskonsa ja toivonsa on turhaa, sillä kukaan ei ole otollinen Jumalan edessä, paitsi sydämeltään sävyisät ja nöyrät; ja jos ihminen on sydämeltään sävyisä ja nöyrä ja tunnustaa Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, hänellä täytyy olla rakkautta, sillä ellei hänellä ole rakkautta, hän ei ole mitään; niinpä hänellä täytyy olla rakkautta.”30
Vapahtaja julisti: ”Siunattuja ovat sävyisät, sillä he perivät maan.”31 Sävyisyys on jumalallisen luonnon keskeinen osatekijä, ja sitä on mahdollista saada ja omaksua elämässämme Vapahtajan sovituksen ansiosta ja sen avulla.
Todistan, että Jeesus Kristus on ylösnoussut ja elävä Lunastajamme. Ja lupaan, että Hän opastaa, suojelee ja vahvistaa meitä, kun vaellamme Hänen Henkensä sävyisyydessä. Näistä totuuksista ja lupauksista julistan varman todistukseni Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.