Yhdessä

Reyna I. Aburto

toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Jotta saavuttaisimme ylevän päämäärämme, me tarvitsemme toisiamme ja meidän on tarpeen olla yhtä.

Yksi ihmeellisimmistä luontokappaleista maan päällä on monarkkiperhonen. Ollessamme matkalla Meksikoon viettämään joulua aviomieheni perheen kanssa kävimme eräällä perhosten rauhoitusalueella, missä miljoonat monarkkiperhoset talvehtivat. Oli kiehtovaa nähdä sellainen vaikuttava näky, ja saimme pohtia sitä ykseyden ja kuuliaisuuden esimerkkiä jumalallisia lakeja kohtaan, jota Jumalan luomistyöt osoittavat.¹

Monarkkiperhoset ovat mestarillisia suunnistajia. Ne hyödyntävät auringon sijaintia löytääkseen suunnan, johon niiden tulee mennä. Joka kevät ne matkaavat tuhansia kilometrejä Meksikosta Kanadaan, ja joka syksy ne palaavat samoihin havumetsiin Meksikossa.² Ne tekevät tämän vuosi toisensa jälkeen, yksi pieni siivenisku kerrallaan. Matkan aikana ne kerääntyvät yöksi puihin yhteen rykelmään suojautuakseen kylmältä ja saalistajilta.³

Toinen kaleidoskoopilta näyttävä perhosparvi

Perhosparvi näyttää ikään kuin kaleidoskoopilta.⁴ Eikö olekin hieno mielikuva? Kaleidoskooppia muistuttavan parven jokainen perhonen on ainutlaatuinen ja erilainen, ja kuitenkin rakastava Luoja on suunnitellut nämä ilmeisen hauraat olennot kyvyllä selviytyä, matkata, lisääntyä ja levittää elämää niiden lentäessä kukasta toiseen siitepölyä levittäen. Ja vaikka kukin perhonen on erilainen, ne työskentelevät yhdessä tehdäkseen maailmasta kauniimman ja hedelmällisemmän paikan.

Monarkkiperhosten tavoin me olemme matkalla takaisin taivaalliseen kotiimme, missä me tapaamme jälleen taivaalliset vanhempamme.⁵ Perhosten tavoin meillekin on annettu jumalallisia ominaisuuksia, joiden ansiosta pystymme suunnistamaan läpi elämän, jotta täyttäisimme luomisemme tarkoituksen⁶. Jos niiden tavoin meidän sydämemme ovat yhteen liittyneet⁷, niin Herra varjelee meitä ”niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan”⁸ ja muodostaa meistä kauniin kaleidoskooppimaisen kokonaisuuden.

Tytöt ja pojat, nuoret naiset ja nuoret miehet, sisaret ja veljet, me olemme tällä matkalla yhdessä. Jotta saavuttaisimme ylevän päämäärämme, me tarvitsemme toisiamme ja meidän on tarpeen olla yhtä. Herra on antanut meille käskyn: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.”⁹

Jeesus Kristus on ylin esimerkki ykseydestä Isänsä kanssa. He ovat yhtä tarkoituksessa, rakkaudessa ja teoissa, sillä ”Pojan tahto sulautuu Isän tahtoon”¹⁰.

Kuinka me voimme noudattaa Herran täydellistä esimerkkiä ykseydestä Isänsä kanssa ja olla enemmän yhtä Heidän kanssaan ja toinen toisemme kanssa?

Jakeesta Ap. t. 1:14 löytyy innoittava malli. Siinä sanotaan: ”[Miehet] pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten – – kanssa.”¹¹

Mielestäni on merkittävää, että Apostolien teoissa esiintyy useita yhdessä toimimista tarkoittavia sanoja ja ilmauksia, kun siellä kerrotaan, mitä Jeesuksen Kristuksen seuraajat tekivät heti sen jälkeen, kun Hän oli noussut taivaaseen ylösnousseena olentona, sekä mitä siunauksia he saivat toimintansa ansiosta. On myös merkittävää, että huomaamme saman mallin uskollisten keskuudessa Amerikan mantereella siihen aikaan kun Herra kävi heidän luonaan ja palveli heitä. Yhdessä toimiminen tarkoittaa sitä, että toimitaan yhteisymmärryksessä, ykseydessä ja kaikki yhteistyössä.

Muutamia asioita, joita uskolliset pyhät tekivät ykseydessä kummassakin paikassa, olivat se, että he todistivat Jeesuksesta Kristuksesta, tutkivat Jumalan sanaa ja palvelivat toinen toistaan rakastaen.¹²

Herran seuraajat olivat yhtä tarkoituksessa, rakkaudessa ja teoissa. He tiesivät, keitä he olivat, he tiesivät, mitä heidän tuli tehdä, ja he tekivät sen osoittaen rakkautta Jumalaa ja toisiaan kohtaan. He olivat osa loistavaa kaleidoskooppia kulkien eteenpäin yhdessä.

Muutamia siunauksia, joita he saivat, olivat se, että he täyttyivät Pyhällä Hengellä, heidän keskuudessaan tapahtui ihmeitä, kirkko kasvoi, kansan keskuudessa ei ollut mitään kiistaa ja Herra siunasi heitä kaikessa.¹³

Voimme olettaa heidän ykseytensä johtuneen siitä, että he tunsivat Herran henkilökohtaisesti. He olivat olleet Hänen lähellään, ja he olivat Hänen jumalallisen tehtävänsä, Hänen tekemiensä ihmeiden ja Hänen ylösnousemuksensa todistajia. He näkivät haavat Hänen käsissään ja jaloissaan ja koskettivat niitä. He tiesivät varmasti, että Hän oli luvattu Messias, maailman Lunastaja. He tiesivät, että ”Hän on kaiken parantumisen, rauhan ja iankaikkisen edistymisen lähde”¹⁴.

Vaikka emme ehkä olekaan nähneet Vapahtajaamme fyysisillä silmillämme, me voimme tietää, että Hän elää. Kun lähestymme Häntä, kun pyrimme saamaan henkilökohtaisen todistuksen Pyhän Hengen kautta Hänen jumalallisesta tehtävästään, niin me ymmärrämme paremmin tarkoitustamme, Jumalan rakkaus asuu meidän sydämessämme¹⁵, olemme määrätietoisesti yhtä perheidemme, seurakuntiemme ja yhteisöjemme kaleidoskoopissa, ja me palvelemme toisiamme ”uudemmilla, paremmilla tavoilla”¹⁶.

Ihmeitä tapahtuu, kun Jumalan lapset työskentelevät yhdessä Hengen ohjaamina auttaakseen muita, jotka tarvitsevat apua.

Kuulemme todella monia kertomuksia lähimmäisenrakkaudesta, jota osoitetaan ihmisten kesken, kun katastrofi iskee. Esimerkiksi kun Houstonin kaupunki kärsi viime vuonna laajasta tulvasta, ihmiset unohtivat omat tarpeensa ja lähtivät pelastamaan. Eräs vanhinten koorumin johtaja lähetti avunpyynnön yhteisölle, ja pian järjestettiin 77 veneen laivue. Pelastajat menivät eri puolille tulvasta kärsineitä alueita ja kuljettivat kokonaisia perheitä kirkkomme yhteen seurakuntakeskukseen, missä nämä saivat turvapaikan ja kipeästi kaivattua apua. Jäsenet ja kirkkoon kuulumattomat työskentelivät yhdessä yksimielisinä.

Santiagossa Chilessä eräs Apuyhdistyksen johtaja halusi auttaa paikkakunnallaan maahanmuuttajia, jotka olivat tulleet Haitista. Neuvotellessaan pappeusjohtajiensa kanssa hän ja muut johtohenkilöt keksivät ajatuksen tarjota niille maahanmuuttajille espanjan tunteja, mikä auttaisi heitä kotoutumaan paremmin uuteen kotimaahansa. Joka lauantaiaamu lähetyssaarnaajat kokoontuvat yhteen innokkaiden oppilaidensa kanssa. Ykseyden tunne siinä rakennuksessa on innoittavana esimerkkinä ihmisistä, joilla on erilainen tausta mutta jotka palvelevat yhdessä.

Meksikossa sadat jäsenet matkustivat tuntikausia auttaakseen kahdesta suuresta maanjäristyksestä selviytyneitä. He toivat mukanaan työkaluja, koneita ja rakkauden lähimmäisiään kohtaan. Kun vapaaehtoiset kerääntyivät yhdessä kirkkomme erääseen seurakuntakeskukseen odottamaan ohjeita, Ixhuatánin kaupungin pormestari puhkesi kyyneliin nähdessään sellaisen osoituksen ”Kristuksen puhtaasta rakkaudesta”¹⁷.

Nyt Herra antaa meille mahdollisuuden neuvotella yhdessä joka kuukausi pappeuskoorumeissamme ja Apuyhdistyksissämme, jotta me kaikki voimme olla aktiivisempia osallistujia seurakuntamme kaleidoskoopissa – paikassa, johon me kaikki sovimme ja jossa meitä kaikkia tarvitaan.

Meidän jokaisen polku on erilainen, ja silti kuljemme niitä yhdessä. Polussamme ei ole kyse siitä, mitä olemme tehneet tai missä olemme olleet. Siinä on kyse siitä, mihin olemme menossa ja mitä meistä on tulossa ykseydessä. Kun neuvottelemme yhdessä Pyhän Hengen ohjaamina, voimme nähdä, missä olemme ja missä meidän pitäisi olla. Pyhä Henki antaa meille näkemyksen, jota luonnolliset silmämme eivät pysty näkemään, koska ”ilmoitusta annetaan pieninä palasina meidän keskuuteemme”¹⁸, ja kun yhdistämme saamamme ilmoituksen, me pystymme näkemään enemmän.

Kun työskentelemme ykseydessä, meidän päämääränämme tulisi olla se, että tavoittelemme Herran tahtoa ja teemme sen, meidän kannustimenamme tulisi olla rakkaus, jota tunnemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan¹⁹, ja meidän suurimpana toiveenamme tulisi olla se, että teemme ”uutterasti työtä”²⁰, jotta voimme valmistaa tietä Vapahtajamme loistavaa paluuta varten. Ainoa tapa, jolla pystymme tekemään tämän, on toimia yhdessä.

Jatkakaamme monarkkiperhosten tavoin matkaamme yhdessä määrätietoisesti, kukin meistä hyödyntäen omia ominaisuuksiamme ja antaen oman panoksemme, pyrkien tekemään tästä kauniimman ja hedelmällisemmän maailman – yksi pieni askel kerrallaan ja sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa.

Herramme Jeesus Kristus on luvannut meille, että kun kokoonnumme yhteen Hänen nimessään, niin Hän on meidän keskellämme.²¹ Todistan, että Hän elää ja että Hän nousi kuolleista eräänä tämän aamun kaltaisena kauniina kevätaamuna. Hän on kaikkein ylin monarkki, ”kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra”²².

Olkaamme yhtä Isässä ja Hänen ainosyntyisessä Pojassaan Pyhän Hengen ohjatessa meitä. Tämä on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.