Olkaa rauhaisia Kristuksen seuraajia
Todistan, että ”rauhaisat Kristuksen seuraajat” kokevat henkilökohtaista rauhaa tässä elämässä ja loistavan taivaallisen jälleennäkemisen.
Me elämme aikaa, jolloin rauhaisat Kristuksen seuraajat 1 kohtaavat ainutlaatuisia haasteita. Ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, palvelevat Häntä nöyrästi ja todistavat Hänestä, ovat aina kokeneet koettelemuksia, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä.2 Se koskee myös vaimoani Marya ja minua. Muutaman viime vuoden aikana olemme nähneet monien läheisten lukioystäviemme, lähetystyötoveriemme, heidän kallisarvoisten vaimojensa ja entisten työtoveriemme kuolevan eli – kuten presidentti Russell M. Nelson on sanonut – siirtyvän edelleen verhon toiselle puolelle. Olemme nähneet joidenkin, jotka ovat varttuneet uskossa ja vakaumuksessa, astuvan pois liittopolulta.
Valitettavasti menetimme 23-vuotiaan pojanpojan, joka kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa. Jotkut rakkaat ystävät, sukulaiset ja työtoverit ovat myös joutuneet kestämään merkittäviä terveyteen liittyviä haasteita.
Aina kun tapahtuu koettelemuksia, me olemme murheissamme ja pyrimme kantamaan toistemme kuormia.3 Me suremme sitä, mikä jää saavuttamatta, ja lauluja, jotka jäävät laulamatta.4 Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita tällä kuolevaisuuden matkalla. Tuhoisat tulipalot Havaijin Mauilla, Etelä-Chilessä ja Kanadassa ovat esimerkkejä kauhistuttavista tapahtumista, joita hyvät ihmiset toisinaan kohtaavat.
Kallisarvoisessa helmessä kerrotaan, että Herra ilmoitti Abrahamille henkien iankaikkisen luonteen. Abraham sai tietää maanpäällistä elämää edeltävästä elämästämme, ennalta asettamisestamme, luomisesta, Lunastajan valitsemisesta ja tästä elämästä kuolevaisuudessa, joka on ihmisen toinen asema.5 Lunastaja julisti:
”Teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua;
ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”6
Nyt me kaikki olemme täällä toisessa asemassa edistymisen matkallamme kohti kirkkauden valtakuntaa osana Jumalan suurta pelastuksen ja korotuksen suunnitelmaa. Meitä siunataan tahdonvapaudella, ja olemme alttiita kuolevaisuuden koettelemuksille. Tämä on meille annettu aika valmistautua kohtaamaan Jumala.7 Meitä on siunattu, kun olemme saaneet tietää Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen roolistaan pelastussuunnitelmassa. Meillä on ollut etuoikeus tulla jäseniksi Hänen palautetussa kirkossaan – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Rauhaisina Kristuksen seuraajina me pyrimme elämään Hänen käskyjensä mukaan. Se ei ole koskaan ollut helppoa Hänen seuraajilleen. Helppoa ei ollut myöskään Vapahtajalle se, kun Hän täytti uskollisesti tehtävänsä kuolevaisuudessa.
Pyhät kirjoitukset puhuvat selvästi: monet antavat myöten ”syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme” -asenteelle8. Toiset ei-uskovat vetäytyvät synkkiin saarekkeisiin samanhenkisten osanottajien kanssa, jotka puolustavat seuraavaa ”uutta asiaa”9 ja ihmisfilosofioita10. He eivät tiedä, mistä löytäisivät totuuden.11
Rauhaisat Kristuksen seuraajat eivät kulje kumpaakaan polkua. Olemme lämminhenkisiä ja sitoutuneita jäseniä yhteisöissä, joissa asumme. Me rakastamme, kerromme ja kutsumme kaikkia Jumalan lapsia noudattamaan Kristuksen opetuksia.12 Me noudatamme rakkaan profeettamme, presidentti Nelsonin neuvoa: me valitsemme rauhantekijän roolin nyt ja aina.13 Tämä innoitettu lähestymistapa on yhdenmukainen sekä pyhien kirjoitusten että profeetallisen ohjauksen kanssa.
Vuonna 1829 palautettua kirkkoa ei ollut vielä perustettu eikä Mormonin kirjaa ollut julkaistu. Pieni joukko vaikeuksien keskellä olevia ihmisiä seurasi Jumalan Hengen koskettamana profeetta Joseph Smithiä. Herra ilmoitti Josephille neuvoja vaikeita aikoja varten: ”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni.”14 Hän myös neuvoi heitä:
”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.
– – Olkaa uskollisia, pitäkää minun käskyni, niin te saatte periä taivaan valtakunnan.”15
Taivaallinen päämäärämme ei selvästikään muutu, kun kärsimme vastoinkäymisiä. Heprealaiskirjeessä meille neuvotaan: ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”16 Jeesus Kristus on ”iankaikkisen pelastuksen tuoja”17.
Rakastan Mormonin sanoja, joita hänen poikansa Moroni lainasi ja joissa Mormon kiitti ”rauhaisia Kristuksen seuraajia – – teidän rauhaisan vaelluksenne tähden ihmislasten parissa”18.
Meitä kirkon jäseniä, jotka pyrimme olemaan rauhaisia Kristuksen seuraajia, odottaa valoisampi päivä, kun keskitymme Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Koettelemukset ovat osa kuolevaisuutta, ja niitä tapahtuu jokaisen elämässä kaikkialla maailmassa. Niitä ovat esimerkiksi maiden ja yksilöiden väliset suuret selkkaukset.
Kirkon johtajilta kysytään usein: ”Miksi oikeudenmukainen Jumala sallii pahoja asioita tapahtua, etenkin hyville ihmisille?” ja ”Miksi niitä, jotka ovat vanhurskaita ja Herran palveluksessa, ei säästetä sellaisilta murhenäytelmiltä?”
Emme tiedä kaikkia vastauksia. Tiedämme kuitenkin tärkeitä periaatteita, joiden ansiosta voimme kohdata koettelemuksia, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä uskoen ja luottaen valoisaan tulevaisuuteen, joka odottaa meitä jokaista. Pyhissä kirjoituksissa ei ole parempaa esimerkkiä koettelemusten kestämisestä kuin Herran sana Joseph Smithille, profeetalle, tämän ollessa vangittuna Libertyn vankilassa.
Herra julisti seuraavaa:
”Jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.
Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?
– – Älä siis pelkää, mitä ihminen voi tehdä, sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”19
On selvää, että meillä on taivaallinen Isä, joka tuntee meidät henkilökohtaisesti ja rakastaa meitä kutakin ja ymmärtää täysin kärsimyksemme. Hänen Poikansa Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja Lunastajamme.
Presidentti Russell M. Nelson ja presidentti M. Russell Ballard ovat kumpikin tähdentäneet voimakkaasti Saarnatkaa minun evankeliumiani -julkaisun uuden toisen laitoksen merkittävyyttä.20 Yhdyn heidän innokkuuteensa. Tässä uudessa laitoksessa vahvistetaan pyhien kirjoitusten sanaa ja julistetaan voimallisesti:
”Sovitusuhrissaan Jeesus Kristus otti kantaakseen meidän kipumme, ahdinkomme ja heikkoutemme. Tämän vuoksi Hän ’[osaa] lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti’ (Alma 7:12; ks. myös jae 11). Hän kutsuu: ’Tulkaa minun luokseni’, ja kun teemme niin, Hän antaa meille levon, toivon, voiman, näkemyksen ja parantumisen (Matt. 11:28; ks. myös jakeet 29–30).
Kun me luotamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, Hän voi auttaa meitä kestämään koettelemuksemme, sairautemme ja tuskamme. Me voimme täyttyä ilolla, rauhalla ja lohdutuksella. Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”21
Me voimme iloiten olla rauhaisia Kristuksen seuraajia.
Isämme lapsilleen laatimaan onnensuunnitelmaan sisältyy paitsi kuolevaisuutta edeltänyt ja kuolevainen elämä myös mahdollisuus iankaikkiseen elämään, mukaan lukien suurenmoinen ja ihana jälleennäkeminen niiden kanssa, jotka olemme menettäneet. Kaikki vääryydet oikaistaan, ja me näemme täysin selkeästi, virheettömästä näkökulmasta ja moitteettomalla ymmärryksellä.
Kirkon johtohenkilöt ovat verranneet tätä näkökulmaa henkilöön, joka tulee teatteriin kesken kolminäytöksistä näytelmää.22 Ne, joilla ei ole tietoa Isän suunnitelmasta, eivät ymmärrä, mitä tapahtui ensimmäisessä näytöksessä (eli kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa), eivätkä siellä säädettyjä tarkoituksia, eivätkä he ymmärrä sitä, että kaikki selviää ja ratkeaa kolmannessa näytöksessä, jossa Isän suunnitelma toteutuu loistokkaasti.
Monet eivät ymmärrä sitä, että Hänen rakastavassa ja kattavassa suunnitelmassaan ne, jotka näyttävät ilman omaa syytään olevan vähäosaisia, eivät viime kädessä joudu kärsimään.23
Pyhät kirjoitukset sanovat selvästi: rauhaisia Kristuksen seuraajia, jotka ovat vanhurskaita, seuraavat Vapahtajaa ja pitävät Hänen käskynsä, siunataan. Yksi tärkeimmistä pyhien kirjoitusten kohdista niille, jotka ovat vanhurskaita riippumatta omasta elämäntilanteestaan, on osa kuningas Benjaminin puheesta kansalleen. Hän lupaa, että ne, jotka pitävät uskollisesti käskyt, ovat siunattuja kaikessa tässä elämässä ja ”heidät otetaan vastaan taivaaseen [ja] he voivat – – asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa”24.
Ymmärrämme, että miltei kaikki meistä ovat kokeneet elämässämme fyysisiä ja hengellisiä myrskyjä, joista jotkin ovat olleet tuhoisia. Rakastava taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus, joka johtaa palautettua kirkkoaan, ovat antaneet meille pyhiä kirjoituksia ja profeettoja valmistamaan meitä, varoittamaan meitä vaaroista ja antamaan meille johdatusta, joka valmistaa ja suojelee meitä. Jotkin ohjeet edellyttävät välittömiä toimia, ja jotkin antavat suojaa moniksi vuosiksi tulevaisuuteen. Herran esipuhe Oppiin ja liittoihin luvussa 1 kehottaa meitä ottamaan varteen profeettojen sanat.25
Luvussa 1 meitä varoitetaan myös: ”Valmistautukaa, valmistautukaa siihen, mikä on tuleva.”26 Herra antaa kansalleen mahdollisuuden valmistautua haasteisiin, joita he kohtaavat.
Herra antoi voimallisen ilmoituksen presidentti Brigham Youngille 14. tammikuuta 1847 Winter Quartersissa.27 Tämä ilmoitus on klassinen esimerkki siitä, kuinka Herra valmistaa ihmisiä siihen, mikä on tuleva. Uskolliset pyhät olivat aloittaneet muuttonsa vuorten suojaamaan turvapaikkaan Suolajärven laaksoon. He olivat menestyksekkäästi rakentaneet Nauvoon temppelin ja saaneet pyhiä, pelastavia toimituksia. Heidät oli ajettu pois Missourista, ja heidän vainoojansa olivat ajaneet heidät pois Nauvoosta kauheana talvikautena. Brighamille annettu ilmoitus antoi käytännön neuvoja siihen, kuinka valmistautua lähtöön. Herra tähdensi erityisesti sitä, että köyhistä, leskistä, orvoista ja mormonipataljoonassa palvelevien perheistä huolehdittaisiin, kun pyhien pääjoukko jatkaisi vaarallista matkaansa.
Annettuaan muita neuvoja, jotka koskivat vanhurskasta elämää, Herra lisäksi tähdensi kahta periaatetta, jotka soveltuvat vielä nykyäänkin.
Ensiksi Hän kannusti heitä: ”Ylistä Herraa laulaen, soittaen, tanssien sekä ylistys- ja kiitosrukouksin.”28
Toiseksi Herra neuvoi, että jos joku on ”murheellinen, huuda avuksi Herraa, sinun Jumalaasi, anoen, että sielusi iloitsisi”29.
Nämä kaksi kehotusta ovat suurenmoisia neuvoja omalle ajallemme. Elämää, joka on täynnä ylistystä, musiikkia ja kiitosta, siunataan ainutlaatuisesti. Iloisuus ja taivaalliseen apuun turvaaminen rukoilemalla on voimallinen tapa olla rauhaisia Kristuksen seuraajia. Pyrkimys olla aina rohkealla mielellä auttaa välttämään mielen masentumisen.
Erään tarkkanäköisen laulun viimeinen säe ilmaisee lopullisen vastauksen kauniisti: ”Lievityksen vaivoihin taivaasta saa.”30
Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina todistan, että ”rauhaisat Kristuksen seuraajat” kokevat henkilökohtaista rauhaa tässä elämässä ja loistavan taivaallisen jälleennäkemisen. Lausun varman todistuksen Vapahtajan jumalallisuudesta ja Hänen sovituksensa todellisuudesta. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.