Kohokohtia 193. puolivuotiskonferenssista

Presidentti Russell M. Nelsonin tuoli pysyi tyhjänä yleiskonferenssin aikana, mutta kirkon jäsenet riemuitsivat 99-vuotiaan profeettansa antaessa neuvoja ja lausuessa todistuksensa ennalta äänitetyssä puheessa viimeisen kokouksen lopussa.

Presidentti Nelson sanoi, että viimeaikaiseen selkävammaan liittyvä kipu on antanut hänelle entistä syvempää ”arvostusta Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustyönsä käsittämätöntä lahjaa kohtaan”. Kannustaessaan jäseniä ”ajattelemaan selestisesti” hän kertoi asioita, joita hän on oppinut taivaallisen Isän ”täydellisestä suunnitelmasta”:

”Juuri ne asiat, jotka tekevät elämästänne kuolevaisuudessa parasta, mitä se voi olla, ovat täsmälleen samoja asioita, jotka tekevät elämästänne koko iankaikkisuudessa parasta, mitä se voi olla!”
”Tänään tekemänne valinnat ratkaisevat – – kolme asiaa: missä asutte läpi koko iankaikkisuuden, millaisessa ruumiissa nousette ylös kuolleista ja keiden kanssa elätte ikuisesti” (s. 117).

Presidentti Dallin H. Oaks todisti korotuksesta, joka odottaa uskollisia pyhiä (ks. s. 26). Presidentti Henry B. Eyring todisti kelvollisille pyhille luvatusta Pyhän Hengen johdatuksesta (ks. s. 92; ks. myös vanhin Stevenson, s. 42). Ja presidentti M. Russell Ballard lausui voimallisen todistuksen profeetta Joseph Smithin ”[loistavasta vastuusta] tulla tämän aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden profeetaksi” (s. 74).

Konferenssin puhujat opettivat, että tärkeimmät valintamme kuolevaisuudessa keskittyvät Herraan Jeesukseen Kristukseen ja kuuliaisuuteen Hänen käskyilleen, mukaan lukien kymmenysten laki (ks. presidentti Nelson ja vanhin Andersen, s. 117 ja 32). He opettivat myös, että me koemme onnellisuutta, parantumista ja toivoa Vapahtajan avulla, kun ponnistelemme eteenpäin liittopolulla (ks. vanhimmat Bednar, Godoy, Choi ja Cook, s. 6, 16, 46 ja 82; veli Newman, s. 36; ja sisaret Wright, Freeman ja Runia, s. 9, 76 ja 62) ja voimme ”ilmaista sakramenttiliittomme sitoumuksen Jeesukselle Kristukselle ja toisillemme kirkon tehtävissämme, ystävyydessämme, kanssakäymisessämme ja palvelemisessamme” (vanhin Gong, s. 111).

Kirkon johtajat kannustivat jäseniä ottamaan vastaan ”parannuksen lahjan” (vanhin Renlund, s. 96, ks. myös presidentti Eyring ja vanhin Uchtdorf, s. 92 ja 86). He opettivat, että palautus valaisee meidän jumalallista luonnettamme, perintöämme ja mahdollisuuksiamme (ks. vanhin Soares, s. 70; ks. myös vanhimmat Phillips, Giraud-Carrier ja Sabin, s. 49, 114 ja 56.) Ja he muistuttivat myöhempien aikojen pyhille että ”me tarvitsemme Israelin kokoamiseen lähetyssaarnaajia – paljon enemmän kuin ne, jotka palvelevat tällä hetkellä”, etenkin vanhempia aviopareja (vanhin Rasband, s. 52; ks. myös vanhin Parrella, s. 80).

Ilmoittaessaan suunnitelmista rakentaa 20 uutta temppeliä presidentti Nelson sanoi: ”Temppelissä palveleminen auttaa sinua ajattelemaan selestisesti” (s. 117, ks. myös vanhimmat Christofferson ja Esplin, s. 19 ja 108).