Velvollisuutensa polulla
Te, jotka nykyään ponnistelette eteenpäin velvollisuutenne polulla, olette Vapahtajan palautetun kirkon vahvuus.
Rukoilen vilpittömästi Pyhän Hengen apua, kun ilmaisen nyt rakkauteni, ihailuni ja kiitollisuuteni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille kaikkialla maailmassa.
Viimeisissä vankkureissa matkanneet
Vuonna 1947 tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun ensimmäiset myöhempien aikojen pyhien pioneerit saapuivat Suolajärven laaksoon. Tuona vuonna järjestettiin monia ikimuistoisia juhlia, ja lukemattomia kiitoksia osoitettiin Jeesuksen Kristuksen omistautuneille opetuslapsille, jotka raivasivat polkuja, rakensivat koteja, istuttivat viljelyksiä karuun autiomaahan ja asettuivat asumaan uusille seuduille.
Presidentti J. Reuben Clark, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, esitti lokakuussa 1947 pidetyssä yleiskonferenssissa yhden ikimuistoisimmista ja koskettavimmista kunnianosoituksista näille uskollisille pioneereille.
Puheessaan presidentti Clark antoi lyhyesti tunnustusta niille tunnetuille johtajille, jotka johtivat länteen suuntautuvaa muuttoliikettä, kuten Brigham Young, Heber C. Kimball, Wilford Woodruff, Parley P. Pratt ja monet muut. Hänen ensisijaisena tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut kertoa näiden merkittävien henkilöiden saavutuksista. Sen sijaan hän keskitti puheensa niihin vankkumattomiin sieluihin, joiden nimiä ei tunneta eikä ole virallisesti kirjattu kirkon historiaan. Hänen puheensa opettavaisena otsikkona oli ”Viimeisissä vankkureissa matkanneet”1.
Presidentti Clark kuvaili hyvin yksityiskohtaisesti niiden siirtolaisten ominaisuuksia ja haasteita, jotka matkustivat kunkin pitkän vankkurikaravaanin viimeisissä katetuissa vankkureissa yli tasankojen. Hän ylisti näitä nimettömiä ja juhlimattomia sankareita, jotka päivä toisensa, viikko toisensa ja kuukausi toisensa jälkeen etenivät kaikkien edellään kulkevien vankkureiden nostattaman pölyn tukahduttamina – ja jotka voittivat matkan varrella kohtaamansa säälimättömät esteet.
Presidentti Clark julisti: ”Viimeisissä vankkureissa matkanneet jatkoivat eteenpäin – lopen uupuneina, jalat kipeinä, joskus melkein lannistuneina – saaden voimaa uskostaan siihen, että Jumala rakasti heitä, että palautettu evankeliumi oli totta ja että Herra johti ja ohjasi edellä kulkevia veljiä.”2
Hän päätti puheensa tähän sykähdyttävään kiitokseen: ”Näille nöyrille sieluille, suurille uskossa, suurille työssä, suurille vanhurskaassa elämässä, suurille korvaamattoman perintömme luomisessa minä ilmaisen nöyrästi rakkauteni, arvonantoni ja arvostavan kunnianosoitukseni.”3
Ei yhtään vähemmän hyödyksi
Vuonna 1990 presidentti Howard W. Hunter, silloinen kahdentoista apostolin koorumin presidentti, piti puheen lukemattomien kirkon jäsenten korvaamattomasta panoksesta heidän palvellessaan uutterasti ja uskollisesti ja saadessaan vähän jos lainkaan julkista kiitosta tai tunnustusta.
Presidentti Hunter selitti:
”Näin sanottiin nuoresta ja uskollisesta sotapäällikkö Moronista:
’Jos kaikki ihmiset olisivat olleet ja olisivat ja tulisivat aina olemaan Moronin kaltaisia, katso, itse helvetin voimat olisivat iäksi järkkyneet; niin, Perkeleellä ei olisi koskaan valtaa ihmislasten sydämiin’ (Alma 48:17).
Millainen kohteliaisuus kuuluisalle ja väkevälle miehelle. – – Kaksi jaetta myöhemmin on lausunto Helamanista ja hänen veljistään, joilla oli vähemmän näkyvä rooli kuin Moronilla:
’Nyt, katso, Helaman ja hänen veljensä eivät olleet yhtään vähemmän hyödyksi kansalleen kuin Moroni oli.’ (Alma 48:19.)”
Presidentti Hunter jatkoi: ”Toisin sanoen vaikka Helaman ei ollut yhtä näkyvä tai huomiota herättävä kuin Moroni, hän oli yhtä altis palvelemaan eli hän oli yhtä avulias ja hyödyllinen kuin Moroni.”4
Sitten presidentti Hunter neuvoi meitä kaikkia olemaan samalla tavoin ei yhtään vähemmän hyödyksi. Hän sanoi: ”Jos teistä tuntuu, että suurin osa siitä, mitä teette tänä vuonna tai tulevina vuosina, ei tee teistä kovin kuuluisaa, älkää lannistuko. Useimmat parhaista ihmisistä, mitä koskaan on elänyt, eivät hekään ole olleet kovin kuuluisia. Palvelkaa ja kasvakaa, uskollisesti ja vähin äänin.”5
Velvollisuutensa polulla
Olen kiitollinen miljoonista kirkon jäsenistä, jotka nykyään tulevat Vapahtajan luo6 ja ponnistelevat eteenpäin liittopolulla nykyajan vankkurikaravaaniemme viimeisissä vankkureissa – ja jotka eivät todellakaan ole yhtään vähemmän hyödyksi. Teidän vahva uskonne taivaalliseen Isään ja Herraan Jeesukseen Kristukseen sekä teidän vaatimaton, pyhitetty elämänne innoittaa minua olemaan parempi ihminen ja opetuslapsi.
Rakastan teitä. Ihailen teitä. Kiitän teitä. Ja ylistän teitä.
Samuel Lamanilaisen sanat Mormonin kirjassa tiivistävät parhaiten tunteeni teitä kohtaan.
”[Nähkää], että suurin osa heistä on velvollisuutensa polulla, ja he vaeltavat tarkoin Jumalan edessä ja noudattavat tarkoin hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä – –.
Niin, minä sanon teille, että suurin osa heistä tekee näin, ja he pyrkivät väsymättömän uutterasti johdattamaan loput veljistään tuntemaan totuuden.”7
Uskon, että ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa huomaavaisia veljiä ja sisaria, jotka panevat merkille niitä, jotka ovat yksin kirkon kokouksissa ja monissa muissa tilanteissa, ja istuvat heidän viereensä. He pyrkivät johdonmukaisesti lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa 8, odottamatta tunnustusta tai kiitosta.
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa puolisoita ja lapsia, jotka tukevat kumppania, isää, äitiä tai lasta, joka palvelee johtavassa asemassa Herran palautetussa kirkossa. Heidän vakaa, hiljainen ja yleensä tunnustusta vaille jäävä, vahvistava vaikutuksensa mahdollistaa monien yksilöiden ja perheiden siunaamisen tavoilla, jotka tulevat täysin tunnetuiksi vasta iankaikkisuudessa.
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa ihmisiä, jotka käännyttyään pois Jumalan luota kääntyvät jälleen nöyrästi takaisin Hänen puoleensa9, tekevät parannuksen synneistään ja etsivät Vapahtajan sovituksen puhdistavaa ja parantavaa voimaa. Kristuksen luo tuleminen10 palaamalla takaisin liittopolulle synnillisiltä kiertoteiltä kielletyillä poluilla11 on hengellisesti välttämätöntä ja vanhurskaan vaativaa. Kun he ponnistelevat eteenpäin uskossa eivätkä väsy tekemään hyvää, he laskevat suuren työn perustusta omassa elämässään12 ”kaikkien sukupolvien ajan ja iankaikkisesti”13.
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa vanhurskaita ihmisiä, jotka kaipaavat ottaa Vapahtajan aisaparikseen Hänen evankeliuminsa valtuutettujen liittojen ja toimitusten kautta – mutta tekijät, joihin he eivät voi vaikuttaa, saattavat estää heitä tekemästä niin. Lupaan, että henkilökohtainen tuskanne lievittyy ja kuuliaisuutenne ja uskollisuutenne alistaa oma tahtonne kärsivällisesti Jumalan tahtoon palkitaan ”Herran hyväksi näkemänä aikana”14. ”Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.”15
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa eri puolilla maailmaa innoitettuja kääntäjiä ja tulkkeja, jotka palvelevat Herraa auttamalla ystäviä ja jäseniä ”[kuulemaan] evankeliumin täyteyden oman puhetapansa mukaan ja omalla kielellään”16. Heidän äänensä, viittomakielensä ja kääntämänsä aineisto välittävät iankaikkisia totuuksia, mutta harvat meistä tietävät heidän nimensä tai ilmaisevat koskaan kiitollisuuttaan. Kielillä puhumisen lahjalla siunattuina kääntäjät ja tulkit palvelevat uutterasti, epäitsekkäästi ja useimmiten nimettömästi auttaakseen ihmisiä saamaan uskon hengellisen lahjan lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa.17
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa uskollisia naimisissa olevia miehiä ja naisia, jotka pitävät kunniassa liittoon kuuluvan vastuunsa lisääntyä ja täyttää maa ja joita siunataan voimalla ja kestävyydellä painia lastensa kanssa sakramenttikokouksissa. Yhä sekavammassa maailmassa, jota vaivaavat onnettomuudet ja väärin kohdistetut prioriteetit, nämä rohkeat sielut eivät kuuntele maallisia ääniä, jotka ylistävät itsekeskeisyyttä. He kunnioittavat elämän pyhyyttä ja merkitystä taivaallisen Isän onnensuunnitelmassa lapsiaan varten.
Monet avioparit luottavat Jumalaan myös silloin, kun heidän sydämensä vanhurskaat toiveet eivät toteudu siten ja silloin, kun he olivat toivoneet ja unelmoineet. He odottavat Herraa18 eivätkä vaadi, että Hän täyttäisi heidän kuolevaisuudessa asettamansa määräajat. ”Sillä maailman alusta eivät ihmiset ole kuulleet eivätkä korviinsa saaneet, eikä yksikään silmä ole nähnyt, paitsi sinun, oi Jumala, kuinka suuria sinä olet valmistanut sille, joka sinua odottaa.”19
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvaa niitä tuhansia ja tuhansia lastenhuoneen ohjaajia ja Alkeisyhdistyksen opettajia, jotka rakastavat ja opettavat kirkon lapsia joka lepopäivä.
Pohtikaa sitä iankaikkista vaikutusta, joka on näiden omistautuneiden opetuslasten palvelemisella – ja niitä ihmeellisiä siunauksia, joita luvataan niille, jotka palvelevat lapsia.
”Sitten [Jeesus] asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi:
’Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt.’”20
Ilmaus ”velvollisuutensa polulla” kuvailee omistautuneita lapsia, jotka hellästi huolehtivat ikääntyneistä vanhemmista, univelkaista äitiä, joka lohduttaa pelästynyttä lasta kotonaan kuin ”portilla vartioiva naarasleijona”21, kirkon jäseniä, jotka tulevat etuajassa asettelemaan tuoleja ja jäävät myöhään pinoamaan niitä, sekä innoitettuja henkilöitä, jotka kutsuvat sukulaisia, ystäviä ja tuttavia tulemaan ja näkemään, tulemaan ja auttamaan sekä tulemaan ja jäämään.22
Olen kuvaillut vain muutamia valikoituja esimerkkejä teidän kaltaisistanne liitot pitävistä ja omistautuneista Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista, jotka ponnistelevat eteenpäin ”velvollisuutensa polulla”. Miljoonia muita esimerkkejä myöhempien aikojen pyhistä, jotka uhraavat koko sielunsa23 Jumalalle, löytyy Kristukseen keskittyvistä kodeista ja kirkon yksiköistä eri puolilla maailmaa.
Te rakastatte ja palvelette, kuuntelette ja opitte, huolehditte ja lohdutatte sekä opetatte ja todistatte Pyhän Hengen voimalla. Te paastoatte ja rukoilette usein, tulette vahvemmiksi ja vahvemmiksi nöyryydessä ja lujemmiksi ja lujemmiksi Kristuksen uskossa, niin että teidän sielunne täyttyy ilolla ja lohdutuksella, niin, jopa niin että teidän sydämenne puhdistuu ja pyhittyy, mikä pyhittyminen tulee siitä, että te annatte sydämenne Jumalalle.24
Lupaus ja todistus
Viimeisissä vankkureissa matkanneet, kaikki, jotka eivät ole yhtään vähemmän hyödyksi, ja te, jotka nykyään ponnistelette eteenpäin velvollisuutenne polulla, olette Vapahtajan palautetun kirkon vahvuus. Ja kuten Herra on luvannut: ”Kaikki valtaistuimet ja herruudet, vallat ja voimat ilmoitetaan ja suodaan kaikille, jotka ovat kestäneet uskollisina Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tähden.”25
Todistan iloiten, että taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa elävät ja Heidän lupauksensa ovat varmat. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.