Oppiaihe 10

Etsikää totuutta

Johdanto

Jumalan lapsia kannustetaan etsimään ”oppia – – tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). Kun ihmiset noudattavat tätä mallia, se auttaa heitä tulemaan kelvollisiksi saamaan Pyhän Hengen apua oppimisprosessissa. Nykyään internetissä ja muissa lähteissä on tarjolla runsaasti tietoa kirkon opista, historiasta tai kannasta yhteiskunnallisiin aiheisiin. Osa siitä on totta, osa ei ja osa on harhaanjohtavaa. Siksi meidän on erityisen tärkeää turvata Pyhään Henkeen, joka auttaa meitä erottamaan totuuden erheestä. Se, että oppii tunnistamaan ja käyttämään asianmukaisia tietolähteitä, on osa tätä prosessia.

Taustalukemista

Dieter F. Uchtdorf, ”Mitä on totuus?”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 13. tammikuuta 2013; lds.org/broadcasts.
”Gospel Learning”, Gospel Topics, lds.org/topics.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 88:118, 121–126

Oppimisen malli

Lue ääneen seuraava kuvaus profeettojen koulusta, jota pidettiin Kirtlandissa Ohiossa:

”Vuonna 1833 profeetalla ja ryhmällä Kirtlandissa asuvia pyhiä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutkia evankeliumia. Tuon vuoden tammikuussa, Herran käskyn mukaan (ks. OL 88:127–141), profeetta perusti profeettojen koulun kouluttaakseen pappeudenhaltijoita heidän palvelutyössään ja valmistaakseen heitä saarnaamaan evankeliumia. Koulua pidettiin yhdessä huoneessa Newel K. Whitneyn kaupan yläkerrassa, missä profeetta asui. Osallistujina oli noin 25 veljeä, joista jotkut matkustivat satoja kilometrejä saadakseen etuoikeuden tutkia evankeliumia huoneessa, joka oli kooltaan vain noin 3,3 x 4,3 m. Monista näistä miehistä tuli myöhemmin apostoleja, seitsenkymmeniä ja muita kirkon johtajia. Vaikka profeetta ja muut veljet opiskelivat toisinaan kieltä, he keskittyivät ensisijaisesti tutkimaan evankeliumin oppeja opiskellen uutterasti varhaisesta aamusta myöhäiseen iltapäivään. Tämä koulu toimi neljän kuukauden ajan, ja samanlaisia kouluja oli myöhemmin Kirtlandissa ja myös Missourissa, missä niihin osallistui satoja ihmisiä.” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 273.)

Selitä, että luku OL 88 sisältää Herran antamia ohjeita profeettojen koulua käyneille veljille. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 88:118 ja panemaan merkille Herran säätämä oppimisen malli. Keskustelkaa sen jälkeen seuraavista kysymyksistä:

Mitä teidän mielestänne tarkoittaa ilmaus ”etsikää oppia – – tutkimalla sekä uskon kautta”?
Millä tavoin tämän mallin noudattaminen voisi kehittää kykyämme oppia? (Oppilaat saattavat antaa monenlaisia vastauksia, mutta tee selväksi, että kun otamme uskon mukaan oppimisprosessiin, olemme kelvollisia saamaan Herralta apua.

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen OL 88:121–126, jossa on muistiin merkittyinä lisää Herran antamia ohjeita profeettojen koululle. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille periaatteita, jotka auttavat meitä ymmärtämään, kuinka voimme oppia uskon kautta. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät löytämänsä asiat. Voit halutessasi kirjoittaa nämä periaatteet taululle sitä mukaa kuin oppilaat mainitsevat niitä. Voit myös halutessasi ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat pyhien kirjoitustensa marginaaliin näiden jakeiden viereen lauseen ”periaatteita, jotka opettavat oppimaan uskon kautta”. (Huom. Muistiinpanojen tekeminen pyhien kirjoitusten marginaaliin voi auttaa oppilaita löytämään ja muistamaan tärkeitä periaatteita helpommin.) Jos aikaa on, voisit pyytää oppilaita etsimään lisää periaatteita kohdista Alma 32:28, 41–43 ja Joh. 7:17.

Kuinka eläminen näissä jakeissa opetettujen periaatteiden mukaan voi auttaa meitä oppimaan tutkimisen ja uskon kautta? (Kun oppilaat vastaavat, voit halutessasi tähdentää, että näiden periaatteiden noudattaminen auttaa meitä tulemaan kelvollisiksi saamaan Hengen apua.)
Kun olemme kelvollisia saamaan Herran Hengen luoksemme, niin millä tavalla tämä Henki vaikuttaa meidän totuuden etsintäämme?

Oppi ja liitot 91:1–6

Totuuden erottaminen erheestä

Laita näkyville ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Koskaan maailman historiassa meidän ei ole ollut näin helppoa päästä käsiksi näin suureen tietomäärään – osa on totta, osa ei ja suuri osa on osittaista totuutta.

Näin ollen maailman historiassa ei ole koskaan ollut yhtä tärkeää oppia sitä, kuinka voi oikealla tavalla erottaa totuuden erheestä.” (”Mitä on totuus?”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 13. tammikuuta 2013, s. 3; lds.org/broadcasts.)

Mitä mahdollisia seurauksia on sillä, jos emme opi erottamaan totuutta erheestä?

Kirjoita taululle seuraava kysymys:

Kuinka me voimme oikealla tavalla erottaa totuuden erheestä?

Selitä, että luvussa OL 91 muistiin merkitty ilmoitus opetti Joseph Smithiä erottamaan, oliko hänen apokryfisistä kirjoista lukemansa kirjoitus totta. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun 91 johdanto samalla kun luokan jäsenet seuraavat mukana. Pyydä sitten oppilaita pohtimaan taululla olevaa kysymystä, kun he tutkivat yhdessä lukua OL 91.

Selitä, että apokryfiset kirjat on kokoelma juutalaisten pyhiä kirjoja. Näitä kirjoja ei alun perin sisällytetty hepreankieliseen Raamattuun (Vanha testamentti), mutta ne otettiin mukaan Raamatun kreikankieliseen käännökseen vähän ennen Kristuksen aikaa. Kun varhaiset kristityt vuosisatoja myöhemmin kokosivat Raamatun kirjat, he ottivat apokryfiset kirjat mukaan liitteenä. Jotkin kristilliset uskonnot pitävät apokryfisiä kirjoja pyhinä kirjoituksina, mutta toiset eivät usko niiden olevan innoitettuja kirjoituksia. Se Raamattu, jota Joseph Smith käytti luodessaan innoitetun käännöksensä, sisälsi apokryfiset kirjat. Joseph kysyi Herralta, pitäisikö nämä kirjat sisällyttää hänen raamatunkäännökseensä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 91:1–3.

Mitä Joseph Smith sai tietää apokryfisistä kirjoista? (Voit halutessasi selittää, että ihmiskätten tekemillä lisäyksillä tarkoitetaan aineistoa, joka on myöhemmin lisätty käsikirjoitukseen ja joka saattaa vääristää alkuperäistä tekstiä.)

Kehota toista oppilasta lukemaan ääneen OL 91:4–6.

Millä tavalla jakeissa 4–6 olevat neuvot auttavat meitä erottamaan totuuden erheestä ja arvioimaan lukemamme luotettavuutta? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he huomaavat seuraavan totuuden: Pyhä Henki voi auttaa meitä tietämään, ovatko lukemamme asiat totta.)

Selitä, että internetin kautta saatavan tiedon runsaus on luonut jokaiselle meistä kasvavan tarpeen saada erottamisen hengellinen lahja (ks. OL 46:23), jotta tietäisimme, kuinka voimme oikealla tavalla erottaa totuuden erheestä. (Saadaksesi lisätietoa siitä, miksi erottamisen lahja on niin tärkeä elämässämme, ks. vanhin David A. Bednarin artikkeli ”Nopea havaitsemaan”, Liahona, joulukuu 2006, s. 15–20.)

Anna jokaiselle oppilaalle moniste, jossa on seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Steven E. Snow’n seuraava lausunto. Kehota oppilaita etsimään kahdesta ensimmäisestä kappaleesta vanhin Snow’n neuvoja siitä, millä tavoin meidän tulee arvioida tietoa, jota saatamme lukea kirkon historiasta ja opetuksista.

Tasapainoinen näkökulma kirkon historiaan

Palautuksen perustukset – oppiaihe 10

Vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen koorumista on sanonut:

”Internet on tuonut ulottuvillemme kaikenlaista informaatiota – hyvää, pahaa, totuudenmukaista, totuudenvastaista – myös tietoa kirkon historiasta. Voimme lukea hyvin paljon kirkkomme historiaa koskevaa, mutta on tärkeää lukea siitä ja ymmärtää sitä sen asiayhteydessä. Verkosta saatavaan informaatioon liittyy toisinaan se hankaluus, että se esitetään irrallaan asiayhteydestään, eikä lukija oikeastaan näe laajempaa kokonaisuutta.

Informaatio, joka pyrkii saattamaan kirkon kielteiseen valoon, on yleensä hyvin subjektiivista ja epäoikeudenmukaista. Meidän tulee etsiä lähteitä, jotka kuvaavat uskonkäsityksiämme ja historiaamme objektiivisemmin. Jotkin verkkosivustot ovat hyvin ilkeämielisiä ja voivat olla sensaatiohakuisia siinä, kuinka ne esittävät informaatiota. Etsi lähteitä, joita ovat laatineet tunnustetut ja arvostetut historioitsijat, ovatpa he kirkon jäseniä tai eivät.

Jotkut nuoret yllättyvät ja järkyttyvät siitä mormonienvastaisesta aineistosta, jota on verkossa, koska he eivät ole vahvistaneet itseään sitä vastaan. He eivät kenties ole käyttäneet riittävästi aikaa hengellisellä puolella valmistautuakseen ja vahvistaakseen itseään siihen, mitä on mahdollisesti tulossa. Kun elämän kokemukset tulevat ja vievät heiltä jalat alta, on tärkeää, että he tekevät niitä perusasioita, joista me aina puhumme: tutkivat jatkuvasti pyhiä kirjoituksia ja ovat merkityksellisessä rukousyhteydessä taivaallisen Isämme kanssa. Nuo perusasiat valmistavat ihmisiä kaikenlaisten vastoinkäymisten varalle, kuten mormonienvastaisten artikkeleiden, joita he kohtaavat verkossa.” (Ks. ”Tasapainoinen näkökulma kirkon historiaan”, Liahona, kesäkuu 2013, s. 44–47.)

Koska meidän täytyy arvioida huolellisesti kirkon historiasta ja opetuksista kertovien tietolähteiden luotettavuutta, kuinka voisitte käyttää vanhin Snow’n opetuksia apunanne, kun arvioitte lukemanne kirkkoa käsittelevän aineiston luotettavuutta?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen vanhin Snow’n lausunnon kolmas kappale. Keskustelkaa sen jälkeen seuraavasta kysymyksestä:

Millä tavalla vanhin Snow’n neuvot auttavat, kun eteenne tulee tietoa, joka saattaa asettaa uskonkäsityksenne kyseenalaisiksi?

Pysykää uskollisina, kun esiin tulee kysymyksiä

Selitä, että kirkon jäsenillä voi toisinaan olla kysymyksiä tai jopa epäilyksiä, jotka koskevat kirkon oppia, historiaa tai kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin. Lue oppilaille ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat:

”On luonnollista, että on kysymyksiä – vilpittömän kysymyksen terho on usein versonut ja kypsynyt ymmärryksen suureksi tammeksi. Kirkossa on harvoja jäseniä, jotka eivät olisi kerran jos toisenkin painiskelleet vakavien tai arkaluonteisten kysymysten kanssa. Yksi kirkon tarkoituksista on hoivata ja kasvattaa uskon siementä – joskus jopa epäilyksen ja epävarmuuden hiekkaisessa maaperässä.” (”Tulkaa, liittykää joukkoomme”, Liahona, marraskuu 2013, s. 23.)

Anna jokaiselle oppilaalle moniste ”Totuuden erottaminen erheestä”, jossa on kirkon johtajien neuvoja niille, joilla on kysymyksiä tai epäilyksiä. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen monisteessa olevat lausunnot ja panemaan merkille periaatteita, jotka auttaisivat jotakuta käsittelemään kysymyksiään tai epäilyksiään uskollisin mielin. Riittävän ajan kuluttua kehota oppilaita selittämään, kuinka jokin kohta heidän lukemassaan monisteessa voisi auttaa jotakuta, jolla on kysymyksiä tai epäilyksiä, jotka koskevat kirkon oppia, historiaa tai kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Päättäessäsi oppiaiheen tähdennä sitä, että vaikka voi olla kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia omana elinaikanamme, voimme löytää vastaukset suurimpiin kysymyksiimme, kun noudatamme käskyjä, tutkimme asianmukaisia tietolähteitä – etenkin elävien profeettojen sanoja – pyrimme saamaan johdatusta rukoillen sekä harjoitamme kärsivällisyyttä ja uskoa.

Pyydä oppilaita kertomaan kokemuksiaan siitä, kun he ovat tunteneet Herran avun johdattavan heitä löytämään totuuden ja saamaan vastauksia kysymyksiinsä.

Kannusta oppilaita lukemaan uudelleen monisteessa olevat lausunnot. Kehota heitä noudattamaan oppiaiheessa annettuja neuvoja ja etsimään oppia tutkimisen ja uskon kautta.

Oppilaan lukutehtävät

OL 88:118–126; 91:1–6.
Dieter F. Uchtdorf, ”Mitä on totuus?”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 13. tammikuuta 2013; lds.org/broadcasts.

Totuuden erottaminen erheestä

Palautuksen perustukset – oppiaihe 10

Kaikkina evankeliumin taloudenhoitokausina pahuuden voimat ovat vastustaneet Jumalaa ja Hänen työtään. Mutta Jumalan työtä ei voi tehdä tyhjäksi. Näinä viimeisinä aikoina kivi on irronnut vuoresta, ja se ”vierii, kunnes se on täyttänyt koko maan” (OL 65:2). Koska yksittäiset kirkon jäsenet voivat silti joutua johdetuiksi harhaan, meidän jokaisen on tarpeen ”valvoa ja rukoilla alati” (3. Nefi 18:18).

”Tänä valistuneena aikana, jolloin evankeliumin täyteys on palautettu, teillä tai minulla ei ole mitään tarvetta etsiä totuutta purjehtimalla tuntemattomia meriä tai kulkemalla viitoittamattomia teitä. Rakastava taivaallinen Isä on merkinnyt meille reitin ja antanut meille pettämättömän kartan – nimittäin kuuliaisuuden. Me saamme tiedon totuudesta ja vastaukset suurimpiin kysymyksiimme, kun olemme kuuliaisia Jumalan käskyille.” (Thomas S. Monson, ”Kuuliaisuus tuo siunauksia”, Liahona, toukokuu 2013, s. 89.)

”Rakkaat ystäväni – epäilettehän ensin epäilyksiänne ennen kuin epäilette uskoanne. Me emme saa koskaan antaa epäilyksen pitää meitä vankina ja erossa jumalallisesta rakkaudesta, rauhasta ja lahjoista, jotka koituvat uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Tulkaa, liittykää joukkoomme”, Liahona, marraskuu 2013, s. 23.)

”Saatana on suuri petkuttaja, ’[veljiemme] Syyttäjä’ [Ilm. 12:10], kaikkien valheiden isä [ks. Joh. 8:44], joka jatkuvasti pyrkii eksyttämään voidakseen kukistaa meidät [ks. OL 50:3]. – –

Niitä varten, jotka ovat jo omaksuneet totuuden, hänen ensisijainen strategiansa on kylvää epäilyksen siemeniä. Hän on esimerkiksi saanut monia kirkon jäseniä kompastumaan, kun he ovat löytäneet kirkosta tietoa, joka näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä he olivat aiemmin oppineet.

Jos te koette sellaisia hetkiä, muistakaa, että tällä tiedon aikakaudella on monia, jotka kehittelevät epäilynaiheita kaikesta mahdollisesta, milloin vain ja missä vain. – –

On aina hyvä pitää mielessä, että vaikka jotakin olisi painettu paperille, vaikka se näkyisi internetissä, vaikka sitä toistettaisiin usein tai sillä olisi voimakas kannattajajoukko, niin se ei silti tee asiasta totta.

Toisinaan totuudenvastaiset väitteet tai tiedot esitetään tavalla, joka saa ne vaikuttamaan varsin uskottavilta. – –

Se, mikä saattaa nyt tuntua ristiriitaiselta, voi olla täysin ymmärrettävää, kun etsimme ja saamme enemmän luotettavaa tietoa.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Mitä on totuus?”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 13. tammikuuta 2013; lds.org/broadcasts.)

”Kun alamme verrata nykyisiä käytäntöjä ja ehdotuksia siihen, mitä tiedämme Jumalan suunnitelmasta ja Jumalan sanassa annetuista perusteista sekä Hänen elävien profeettojensa opetuksista, – – tiedämme, että sen ansiosta olemme iankaikkisesti turvallisella maaperällä” (Dallin H. Oaks, ”Sillä niin kuin hän mielessään laskee”, ilta vanhin Dallin H. Oaksin seurassa, 8. helmikuuta 2013; lds.org/broadcasts).

”Pelon tai epäilyksen hetkinä tai vaikeina aikoina säilyttäkää se maaperä, jonka olette jo vallanneet, vaikka se maaperä olisikin vähäinen. – – Kun niitä hetkiä tulee ja ongelmia ilmaantuu eikä niiden ratkeaminen ole heti näkyvillä, pitäkää lujasti kiinni siitä, mitä te jo tiedätte, ja pysykää vahvoina, kunnes saatte lisää tietoa.” (Jeffrey R. Holland, ”Minä uskon”, Liahona, toukokuu 2013, s. 94.)

”Voisimme muistuttaa vilpittömälle tiedustelijalle, ettei internetin sisältämissä tiedoissa ole ’totuussuodatinta’. Jotkin tiedot, vaikka olisivat kuinka vakuuttavia hyvänsä, eivät yksinkertaisesti ole totta.” (Neil L. Andersen, ”Joseph Smith”, Liahona, marraskuu 2014, s. 29.)

”Vastauksia hengellisiin kysymyksiin annetaan niille, jotka eivät paaduta sydäntään, jotka pyytävät uskossa, uskoen saavansa, ja jotka pitävät tunnollisesti käskyt” (Paul V. Johnson, ”Malli hengellisten asioiden oppimiseen”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 7. elokuuta 2012; si.lds.org).

”Kirkon opetusten tutkiminen siitä luopuneiden silmin on kuin haastattelisi Juudasta ymmärtääkseen Jeesusta” (Neal A. Maxwell, ”All Hell Is Moved”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 8. marraskuuta 1977, s. 3; speeches.byu.edu).