Oppiaihe 15

Voimaa vastustuksen keskellä

Johdanto

Vuosien 1837 ja 1838 aikana arvostelun, riidan ja luopumuksen henki levisi joidenkuiden kirkon johtajien ja jäsenten keskuudessa Kirtlandissa Ohiossa sekä Pohjois-Missourissa. Ongelmat syvenivät, kun jotkut alkoivat avoimesti vastustaa profeetta Joseph Smithiä. Voimme oppia varhaisten pyhien kokemusten perusteella, että kohdatessamme vastustusta saamme hengellistä voimaa, kun elämme vanhurskaina ja tuemme Herran palvelijoita.

Taustalukemista

”Varokaa luopumuksen katkeria hedelmiä”, luku 27 julkaisussa Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 329–341.
Jeffrey R. Holland, ”Libertyn vankilan opetuksia”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta, 7. syyskuuta 2008, lds.org/broadcasts.
Neil L. Andersen, ”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 39–42.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 112:10–15

Luopumus Kirtlandissa Ohiossa

Kirjoita taululle seuraavat sanat: vihainen, loukkaantunut, kateellinen. Kehota oppilaita miettimään tilanteita, jolloin heistä on tuntunut tältä.

Laita näkyville seuraava kertomus ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan se ääneen. Pyydä oppilaita panemaan merkille tilanne, joka sai Thomas B. Marshin kokemaan taululle kirjoitettuja tunteita.

Pian sen jälkeen kun Thomas B. Marsh oli kutsuttu apostoliksi vuonna 1835, hänet nimitettiin kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi. Keväällä 1837 presidentti Marsh sai kuulla, että yksi kahdestatoista apostolista, vanhin Parley P. Pratt, suunnitteli lähtevänsä lähetystyöhön Englantiin ilman presidentti Marshin ohjausta. Presidentti Marsh, joka oli Missourissa, kirjoitti vanhin Prattille ja muille kahdentoista koorumin jäsenille ja kutsui heidät tapaamaan häntä Kirtlandiin Ohioon 24. heinäkuuta 1837, jotta he voisivat sovittaa yhteen lähetystyösuunnitelmansa. Kuukausi ennen kokousta kaksi muuta kahdentoista koorumin jäsentä, vanhimmat Heber C. Kimball ja Orson Hyde, lähtivät kuitenkin Englantiin saatuaan lähetystyökutsun profeetta Joseph Smithiltä. Presidentti Marsh oli ilmeisen harmissaan siitä, että kahdentoista koorumin jäseniä lähti Englantiin saarnaamaan evankeliumia ilman hänen myötävaikutustaan.

Mitä presidentti Marsh olisi voinut tehdä tässä tilanteessa välttääkseen taululle kirjoitettuja tunteita?
Mitä vaaroja on siinä, että sallimme sellaisten tunteiden hallita ajatuksiamme ja tekojamme? (Tähdennä oppilaille, että sellaiset tunteet ovat Pyhän Hengen vastaisia ja johtavat usein vakavampaan syntiin.)

Pyydä oppilasta lukemaan edelleen:

Presidentti Marsh kertoi huolistaan profeetta Joseph Smithille ja pyysi häneltä neuvoa. Vastauksena Herra antoi ilmoituksen, joka on merkitty muistiin lukuun OL 112.

Heinäkuussa 1837, kun Herra antoi tämän ilmoituksen, kirkkoa vaivasivat epäsopu, riidat ja luopumus. Ylpeys ja ahneus saivat jotkut kirkon jäsenet arvostelemaan avoimesti profeetta Joseph Smithiä ja kyseenalaistamaan hänen valtuutensa. Jotkut kirkon jäsenet, joiden joukossa oli kahdentoista apostolin koorumin jäseniä, pyrkivät jopa erottamaan Joseph Smithin kirkon presidentin virasta.

Minkälaiset tunteet johtivat siihen, että jotkut kirkon jäsenet jättivät huomiotta todistuksensa totuudesta ja alkoivat avoimesti vastustaa profeetta Joseph Smithiä?

Kehota oppilaita lukemaan OL 112:10–12, 15 ja panemaan merkille neuvot, jotka Herra antoi presidentti Marshille ja muille kahdentoista apostolin koorumin jäsenille. Ne voivat auttaa kirkon jäseniä välttämään johtajiensa arvostelemista.

Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät. Kysy sen jälkeen:

Kuinka näissä jakeissa olevat neuvot voivat auttaa kirkon jäseniä välttämään kirkon johtajien arvostelemista? (Kun oppilaat kertovat vastauksiaan, auta heitä ymmärtämään seuraavat periaatteet: Jos olemme nöyriä, Herra johdattaa meitä ja antaa vastauksia rukouksiimme. Herra edellyttää meidän tukevan johtajia, joilla on avaimet johtaa koko kirkkoa. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeen 15 kohdan OL 84:35–38 rinnakkaisviitteeksi. Voit myös halutessasi tähdentää, että neuvo ojentaa kahdentoista koorumin jäseniä annettiin kahdentoista apostolin koorumin presidentille, eikä se päde yksittäisiin kirkon jäseniin.)

Anna jokaiselle oppilaalle moniste, joka on tämän oppiaiheen lopussa. Voit halutessasi jakaa luokan pienryhmiin ja kehottaa kutakin ryhmää lukemaan yhdessä osion ”Luopumus Kirtlandissa: Tarvitaan kirkon johtajien uskollista seuraamista”. Pyydä oppilaita keskustelemaan ryhmässään osion lopussa olevista kysymyksistä.

Voit halutessasi päättää tämän osan oppiaiheesta laittamalla näkyville ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Heber C. Kimballin (1801–1868) seuraavat sanat ja voitte keskustella niistä:

”Annan teille avaimen, jonka veli Joseph Smith tapasi antaa Nauvoossa. Hän sanoi, että jokainen askel luopumukseen alkoi luottamuksen menettämisestä tämän kirkon ja valtakunnan johtajiin, ja että silloin kun huomaa itsessään sen hengen, voi tietää, että se johtaa sen haltijan luopumuksen tielle.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 332.)

Painottaaksesi sitä, kuinka tärkeää on seurata uskollisesti profeettaa ja muita kirkon johtajia, lue ääneen seuraava kokemus Brigham Youngin (1801–1877) elämästä. Hän oli tapahtuman aikaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen:

”Ollessaan Kirtlandissa presidentti Brigham Young kohtasi joukon luopioita, jotka vehkeilivät profeetta Joseph Smithiä vastaan peräti temppelin seinien sisäpuolella. Brigham Young julisti: ’Nousin ylös ja selkeällä ja voimallisella tavalla sanoin heille, että Joseph oli profeetta, ja minä tiesin sen, ja he voisivat parjata ja panetella häntä mielin määrin, mutta he eivät voisi tehdä tyhjäksi Jumalan profeetan kutsua; he voisivat tehdä tyhjäksi vain oman valtuutensa, katkaista sen langan, joka sitoi heidät profeettaan ja Jumalaan, ja upottaa itsensä helvettiin.’” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 4–5.)

Oppi ja liitot 121:1–10, 16–17; 122:1–9

Vastustusta Pohjois-Missourissa

Voit halutessasi pitää oppilaat edelleen pienryhmiin jaettuna. Kehota kutakin ryhmää lukemaan yhdessä monisteen toinen osio ”Riitoja Pohjois-Missourissa: Opitaan kestämään vastustusta hyvin”. Selitä, että tässä osiossa kuvaillaan toimia, jotka johtivat siihen, että pyhät ajettiin pois Pohjois-Missourista ja profeetta suljettiin Libertyn vankilaan. Pyydä oppilaita keskustelemaan ryhmässään tämän osion lopussa olevista kysymyksistä.

Kun oppilaat ovat käyneet monisteen läpi, selitä, että luvut OL 121–123 sisältävät otteita kirjeestä, jonka profeetta Joseph Smith kirjoitti pyhille Libertyn vankilassa vankeutensa loppuaikoina.

Pyydä oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 121:1–6. Pyydä oppilaita panemaan merkille kysymykset, jotka profeetta esitti Herralle.

Mitä kysymyksiä löysitte?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 121:7–10, 16–17; 122:7–9. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ajattelemaan sitä, kuinka Herran vastaukset Joseph Smithin pyyntöihin ovat saattaneet vahvistaa Josephia kohtaamaan jatkuvaa vastustusta vihollistensa taholta.

Pyydä oppilaita mainitsemaan oppeja ja periaatteita, joita he oppivat lukemistaan jakeista. (Mahdollisia vastauksia: Jos kestämme hyvin vastustusta kuolevaisuudessa, Jumala siunaa meitä nyt ja iankaikkisuudessa. Ne, jotka syyttävät Herran palvelijoita, ovat synnin palvelijoita. Voimme vahvistua koettelemuksissamme, kun turvaamme Vapahtajan sovitukseen ja muistamme Hänen esimerkkinsä uskollisesta kestämisestä.)

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Neil L. Andersenin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Sananmukaisesti koettelemukset ovat koettelevia. Voi olla ahdistusta, hämmennystä, unettomia öitä ja kyynelten kastelemia tyynyjä. Mutta koettelemustemme ei tarvitse olla hengellisesti kohtalokkaita. Niiden ei tarvitse viedä meitä pois liitoistamme eikä pois Jumalan kansasta. – –

Samalla tavoin kuin voimakas kuumuus muuttaa raudan teräkseksi, niin kun me pysymme uskollisina oman uskomme ankaran koettelemuksen aikana, me hioudumme ja vahvistumme hengellisesti.” (”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 41–42.)

Kehota oppilaita miettimään, mitä he ovat tehneet tai aikovat tehdä muistaakseen, että Jumala voi vahvistaa heitä, kun heillä on koettelemuksia tai heidän uskontoaan vastustetaan. Anna oppilaille aikaa kertoa kokemuksiaan vaikeista ajoista, jolloin he ovat turvanneet Jumalaan, tai heidän ajatuksiaan asiasta.

Oppilaan lukutehtävät

OL 112:10–15; 121:1–10, 16–17; 122:1–9.
Neil L. Andersen, ”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 39–42.

Pysykää vahvana vastustuksen keskellä

Palautuksen perustukset – oppiaihe 15

Luopumus Kirtlandissa: Tarvitaan kirkon johtajien uskollista seuraamista

Vuonna 1837 Kirtlandissa Ohiossa olevilla pyhillä oli jonkin verran taloudellisia ongelmia. Auttaakseen pyhiä tulemaan omavaraisemmiksi taloudellisissa asioissaan Joseph Smith ja muut kirkon johtajat perustivat rahalaitoksen, jonka he nimesivät Kirtland Safety Societyksi. Siihen aikaan vallinneen laajalle levinneen taloudellisen laman johdosta monet pankit kaikkialla Yhdysvalloissa tekivät konkurssin. Myös Kirtland Safety Society teki konkurssin syksyllä 1837. Pankin kaksisataa sijoittajaa menettivät lähes kaiken Joseph Smithin kärsiessä suurimman menetyksen. Vaikka Kirtland Safety Society ei ollut kirkon rahoittama, jotkut pyhistä pitivät sitä kirkon tai profeetan pankkina ja syyttivät Joseph Smithiä taloudellisista vaikeuksistaan. Jotkut alkoivat jopa kutsua häntä langenneeksi profeetaksi. Mutta pankin konkurssista huolimatta monet muut rahansa menettäneet säilyttivät uskonsa ja pysyivät uskollisina profeetalle.

Luopumuksen ja arvostelun henki alkoi levitä monien pyhien keskuuteen. Kesäkuuhun 1838 mennessä noin 200 tai 300 luopiota oli jättänyt kirkon. Joukkoon kuului neljä apostolia, Mormonin kirjan kolme silminnäkijää sekä ensimmäisen presidenttikunnan jäsen. Useimmat pyhät suhtautuivat tähän koetusten ajanjaksoon kuitenkin uskoen, aivan kuten Brigham Young. Herra vahvisti heitä, ja he pysyivät uskollisina todistukselleen. Monet niistä, jotka jättivät kirkon tänä luopumuksen aikana, palasivat myöhemmin takaisin ja pyysivät päästä takaisin Herran kirkon yhteyteen. Heidän joukossaan olivat Oliver Cowdery, Martin Harris, Luke Johnson ja Frederick G. Williams.

Näinä Kirtlandin vaikeina aikoina muutamat luopiot halusivat tappaa Joseph Smithin. Hengen varoittamina hän ja Sidney Rigdon lähtivät kaupungista yöllä 12. tammikuuta 1838. Heidän vihollisensa jahtasivat heitä päivien ajan, mutta Herra varjeli heitä. He saapuivat perheineen Far Westiin Missouriin 14. maaliskuuta 1838.

Keskustelkaa ryhmässänne seuraavista kysymyksistä:

Mitä periaatteita voimme oppia näiden tapahtumien perusteella siitä, kuinka meidän tulee suhtautua vastustukseen omassa elämässämme? Mitä voimme oppia näiden tapahtumien perusteella siitä, kuinka meidän tulee suhtautua vastustukseen kirkkoa kohtaan?
Mitä me voimme tehdä pysyäksemme uskollisina kirkon johtajille silloinkin, kun saatamme kuulla muiden ihmisten arvostelevan heitä?
Millä tavoin teitä on siunattu, kun olette seuranneet profeettaa?

Riitoja Pohjois-Missourissa: Opitaan kestämään vastustusta hyvin

Vuosina 1837 ja 1838 jotkut tyytymättömät ja kirkosta erotetut jäsenet, jotka asuivat pyhien joukossa Far Westissä, alkoivat nostaa kanteita kirkkoa ja sen johtajia vastaan ja ahdistella kirkkoa. Kesäkuussa 1838 Sidney Rigdon piti kiihkeän puheen, joka tultiin tuntemaan suolasaarnana. Hän lainasi kohtaa Matt. 5:13 ja sanoi, että jos suola menettää makunsa, se ei kelpaa mihinkään ja se pitäisi heittää pois. Hän antoi ymmärtää, että ne, jotka olivat lähteneet kirkosta, pitäisi ajaa pois pyhien joukosta. Kaksi viikkoa myöhemmin, 4. heinäkuuta, Sidney Rigdon piti puheen, jossa hän lupasi, että pyhät puolustaisivat itseään, vaikka päädyttäisiin ”tuhoamissotaan”. Vaikka kumpikin näistä puheista näytti olevan vastoin Herran ohjetta ”anokaa rauhaa” (OL 105:38), ne julkaistiin, ja ne aiheuttivat suurta levottomuutta kirkkoon kuulumattomien keskuudessa.

Siihen aikaan käännynnäinen nimeltä Sampson Avard vannotti salaisia valoja niillä, jotka liittyivät hänen danilaisiksi kutsuttuun rosvojoukkoonsa. Avard käski heitä ryöstämään ja rosvoamaan missourilaisilta sanoen, että se auttaisi rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Avard vakuutti seuraajilleen, että hän sai käskynsä ensimmäiseltä presidenttikunnalta. Myöhemmin totuus tuli julki ja Avard erotettiin kirkosta. Avardin toimet aiheuttivat huomattavaa vahinkoa kirkon julkisuuskuvalle ja johtivat osaltaan siihen, että profeetta joutui Libertyn vankilaan.

Lokakuussa 1838 joidenkin kirkon jäsenten ja Missourin kansalliskaartilaisten välinen taistelu johti siihen, että kumpikin osapuoli kärsi miestappioita. Liioiteltuja raportteja taistelusta kiiri Missourin osavaltion kuvernöörin Lilburn W. Boggsin korviin. Hän antoi sen vuoksi määräyksen, joka tultiin tuntemaan hävityskäskynä: ”Mormoneja on kohdeltava vihollisina ja heidät täytyy hävittää tai karkottaa osavaltiosta yleisen edun vuoksi” (History of the Church, osa 3, s. 175). Pian kansalliskaartilaiset, joita oli viisinkertainen määrä pyhien joukkoihin nähden, piirittivät Far Westin kaupunkia. Joseph Smith ja muita kirkon johtajia vietiin Libertyn vankilaan, jossa he joutuivat olemaan koko talven. Muiden pyhien oli pakko lähteä osavaltiosta.

Keskustelkaa ryhmässänne seuraavista kysymyksistä:

Mitä sellaisia periaatteita voimme oppia näiden tapahtumien perusteella, jotka auttavat meitä kestämään paremmin vastustusta?
Miksi jokaisen meistä on tärkeää seurata Vapahtajan esimerkkiä kriisin tai vastustuksen aikana? Mitä Pohjois-Missourissa tapahtui, koska jotkut pyhistä eivät toimineet niin?
Milloin olette huomanneet, että jonkun henkilön sanat tai teot saivat toisen ihmisen ajattelemaan myönteisesti kirkosta?