Oppiaihe 25

Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly

Johdanto

Jännitteet ja väärinkäsitykset myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä 1850-luvulla johtivat Utahin sotaan vuosina 1857–1858. Syyskuussa 1857 jotkut Utahin territorion eteläosien myöhempien aikojen pyhät ja Kaliforniaan matkalla olleet siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenet joutuivat riitoihin keskenään. Vihan ja pelon yllyttäminä nuo myöhempien aikojen pyhät suunnittelivat ja toteuttivat noin 120 siirtolaisen joukkosurman. Tämä hirmuteko tunnetaan nykyään Mountain Meadowsin verilöylynä.

Taustalukemista

Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 17–21.
”Peace and Violence among 19th-Century Latter-day Saints”, Gospel Topics, lds.org/topics.
Henry B. Eyring, ”150th Anniversary of Mountain Meadows Massacre”, 11. syyskuuta 2007, mormonnewsroom.org/article/150th-anniversary-of-mountain-meadows-massacre.

Opetusehdotuksia

Varhaisten myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen välit kiristyvät

Jaa jokaiselle oppilaalle oppiaiheen lopussa oleva moniste. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteen osio ”Kiristyvät välit johtivat Utahin sotaan”.

moniste, Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly

Jos te olisitte olleet myöhempien aikojen pyhiä vuonna 1857 ja kuulleet, että suuri armeija lähestyy kaupunkianne, mitä huolenaiheita teillä olisi saattanut olla? (Oppilaat saattavat mainita, että pyhät oli karkotettu väkivalloin Ohiosta, Missourista ja Illinoisista, monet olivat menettäneet omaisuutensa ja maansa ja jotkut oli otettu hengiltä tai he olivat kuolleet näissä vainoissa. Uutinen lähestyvästä armeijasta aiheutti joissakin pyhissä huolta siitä, että sellaista saattaisi tapahtua myös Utahissa.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteen osio ”Valmiina puolustamaan territoriota”.

Jotkut myöhempien aikojen pyhät ja siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenet joutuivat riitoihin keskenään

Laita näkyville oheisen kaltainen kartta tai piirrä kartta taululle.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteen osio ”Konflikti siirtolaisten vankkurikaravaanin kanssa”.

Kehota oppilaita miettimään tilanteita, jolloin he ovat kokeneet ristiriitoja jonkun henkilön tai ihmisryhmän kanssa. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen 3. Nefi 12:25. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille Jeesuksen Kristuksen opettama periaate, joka voi opastaa meitä, kun koemme jännitteitä meidän ja muiden välillä.

Mitä ilmaus ”sovi vastustajasi kanssa nopeasti” mielestänne tarkoittaa?

Auttaaksesi oppilaita ymmärtämän tämän ilmauksen voit pyytää yhtä oppilasta lukemaan ääneen seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin David E. Sorensenin seuraavat sanat:

”Vapahtaja sanoi: ’Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun olet hänen kanssaan matkalla.’ Hän käski siis meitä selvittämään erimielisyytemme hyvissä ajoin, jottei hetken kiihko riistäydy fyysiseksi eikä henkiseksi väkivallaksi ja jottemme joutuisi vihamme vangeiksi.” (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 11.)

Kuinka tiivistäisitte Vapahtajan opetuksen, joka on kohdassa 3. Nefi 12:25? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraavan kaltainen periaate: Jos ratkaisemme ristiriidan muiden kanssa Herran tavalla, voimme välttää kiistelyn vahingolliset vaikutukset.)
Millä tavalla ne, jotka suunnittelivat vahingoittavansa vankkurikaravaanin jäseniä, olisivat voineet soveltaa tätä periaatetta?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteen osio ”Selkkaus pahenee”.

Mitä kirkon johtajien Cedar Cityssä olisi pitänyt tehdä, kun William Dame neuvoi heitä olemaan käyttämättä kansalliskaartia? Mitä tämän neuvon noudattamatta jättäminen johti heidät tekemään? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava periaate: Jos me emme piittaa neuvosta tehdä sitä, mikä on oikein, niin meistä tulee alttiimpia tekemään huonoja ja jopa synnillisiä valintoja. Voisit myös tähdentää, että neuvostojen järjestelmässä, jolla kirkkoa hallinnoidaan, on suurta viisautta.)

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen monisteen osio ”Hyökkäys siirtolaisia vastaan” ja pyydä oppilaita panemaan merkille, kuinka Cedar Cityn johtohenkilöt jatkoivat synnillisten valintojen tekemistä jätettyään noudattamatta heille annettuja ohjeita.

Mitä seurauksia oli sillä, että Cedar Cityn johtohenkilöt päättivät olla noudattamatta kansalliskaartin komentajan William Damen neuvoa?
Mitä vaihtoehtoja hyökkäyksistä vastuussa olevilla oli tässä vaiheessa? (He voisivat tunnustaa tekonsa ja kantaa seuraukset, tai he voisivat yrittää salata rikoksensa ja syntinsä.)

Kehota oppilaita pohtimaan seuraavia kysymyksiä:

Mitä teette, kun olette tehneet jotakin väärää? Tunnustatteko sen, mitä olette tehneet väärin, ja otatte vastaan seuraukset, vai yritättekö salata synnin petollisin keinoin?

Jotkut myöhempien aikojen pyhät suunnittelivat ja toteuttivat Mountain Meadowsin verilöylyn

Selitä, että kirkon jäsenet, jotka olivat mukana hyökkäyksissä siirtolaisia vastaan, päättivät yrittää salata syntinsä. Kehota luokan jäseniä kuuntelemaan ja panemaan merkille, mitä tämän päätöksen johdosta seurasi, kun oppilaat lukevat vuorotellen ääneen monisteen osiot ”Mountain Meadowsin verilöyly” ja ”Traagiset seuraukset”.

Selitä, että joidenkuiden myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien johtajien ja uudisasukkaiden valinnat Utahin territorion eteläosissa johtivat traagiseen Mountain Meadowsin verilöylyyn. Sitä vastoin kirkon ja territorion johtohenkilöt Salt Lake Cityssä ratkaisivat konfliktin Yhdysvaltain hallituksen kanssa rauhanneuvotteluilla vuonna 1858. Tässä konfliktissa – jota on sittemmin kutsuttu Utahin sodaksi – Yhdysvaltain joukot ja Utahin kansalliskaarti olivat hyökkäysasemissa mutta eivät koskaan taistelleet keskenään.

Millaisen yhteenvedon esittäisitte niistä valinnoista, jotka johtivat Mountain Meadowsin verilöylyyn?
Mitä periaatteita me voimme oppia tästä murhenäytelmästä? (Oppilaat saattavat mainita monia eri periaatteita, kuten seuraavat: Päätös salata syntimme voi johtaa meidät tekemään lisää syntejä. Se, että päätämme salata syntimme, voi aiheuttaa murhetta ja kärsimystä.)

Vakuuta oppilaille, että jos he ovat lähteneet erheiden ja synnin polulle, he voivat estää tulevan murheen ja katumuksen kääntymällä Herran puoleen ja tekemällä parannuksen synneistään.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteen osio ”Kirkon johtajat saivat kuulla verilöylystä”.

Selitä, että koska joukko paikallisia myöhempien aikojen pyhiä oli vastuussa Mountain Meadowsin verilöylyn suunnittelusta ja toteutuksesta, jotkut ihmiset ovat antaneet tämän tapauksen vaikuttaa kielteisesti käsitykseensä koko kirkosta.

Miksi on tärkeää ymmärtää, etteivät joidenkuiden kirkon jäsenten väärät teot määrittele evankeliumin todenperäisyyttä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Henry B. Eyringin seuraavat sanat monisteen osiosta ”150 vuotta Mountain Meadowsin verilöylystä”.

Kuinka meidän tulisi reagoida, kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Hel. 5:12. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miten me voimme vahvistaa todistustamme ja säilyttää sen, niin että vaikeina aikoina – kuten silloin kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan – uskomme ei horju.

Mitä me voimme kohdan Hel. 5:12 mukaan tehdä vahvistaaksemme todistustamme ja säilyttääksemme sen? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voisit kirjoittaa taululle seuraavan periaatteen: Me voimme kasvattaa lujan todistuksen rakentamalla uskomme Jeesuksen Kristuksen perustukselle.)

Havainnollistaaksesi tätä periaatetta laita näkyville seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”James Sanders on – – yhden joukkomurhasta säästyneen lapsen neljännen polven jälkeläinen [ja myös kirkon jäsen]. – – Veli Sanders – – sanoi, että kun hän sai tietää, että yksi hänen esivanhemmistaan oli saanut surmansa verilöylyssä, se ’ei vaikuttanut uskooni, koska uskoni perustuu Jeesukseen Kristukseen eikä kehenkään henkilöön kirkossa’.” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 21.)

Kuinka meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen voi vahvistaa meitä, kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Vapahtajan opetusten mukaan?
Mitä sellaista teette, mikä auttaa teitä rakentamaan uskonne Jeesuksen Kristuksen perustukselle?

Todista siitä, miten tärkeää on elää Vapahtajan opetusten mukaan ja perustaa uskomme Häneen ja Hänen evankeliumiinsa. Kehota oppilaita pohtimaan, kuinka he voisivat rakentaa uskoaan lujemmin Jeesuksen Kristuksen perustukselle, ja asettamaan tavoite tehdä niin.

Oppilaan lukutehtävät

”Peace and Violence among 19th-Century Latter-day Saints”, Gospel Topics, lds.org/topics.

Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly

Palautuksen perustukset – oppiaihe 25

Kiristyvät välit johtivat Utahin sotaan

Kolme vuotta sen jälkeen kun ensimmäiset myöhempien aikojen pyhät olivat saapuneet Suolajärven laaksoon, Yhdysvaltain hallitus perusti Utahin territorion ja nimitti Brigham Youngin territorion ensimmäiseksi kuvernööriksi. Vuoden 1857 puolivälissä myöhempien aikojen pyhien johtohenkilöt kuulivat huhuja, että liittovaltion hallitus saattaisi asettaa Brigham Youngin tilalle Utahin territorioon uuden kuvernöörin, joka saisi tuekseen runsaasti liittovaltion sotilaita. Heinäkuun 24. päivänä 1857 presidentti Brigham Young oli viettämässä erään pyhien ryhmän kanssa heidän Suolajärven laaksoon saapumisensa kymmenvuotisjuhlaa, kun hän sai vahvistuksen aiemmille uutisille, että Salt Lake Cityyn oli tulossa armeija.

Aiempina vuosina erimielisyydet ja väärinkäsitykset olivat johtaneet kasvaviin jännitteisiin myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä. Pyhät halusivat olla itse valitsemiensa johtajien johdettavina ja olivat torjuneet liittovaltion nimeämät johtajat, joilla oli eri arvomaailma ja joista jotkut olivat epärehellisiä, turmeltuneita ja moraalittomia. Jotkut liittovaltion edustajista tulkitsivat pyhien teot ja asenteet kapinaksi Yhdysvaltain hallintoa vastaan.

Yhdysvaltain presidentti James Buchanan lähetti noin 2 500 sotilasta Salt Lake Cityyn turvatakseen uuden kuvernöörin matkan Utahiin ja kukistaakseen sen, mitä hän piti pyhien kapinana. Tämä päätös tehtiin ilman tarkempaa tietoa Utahin tilanteesta. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 392–395.)

Valmiina puolustamaan territoriota

Pyhille pitämissään saarnoissa presidentti Young ja muut kirkon johtohenkilöt kuvasivat tulevia sotajoukkoja vihollisiksi. He pelkäsivät, että sotajoukot karkottaisivat pyhät Utahista, kuten heidät oli aiemmin ajettu pois Ohiosta, Missourista ja Illinoisista. Presidentti Young, joka oli vuosien ajan pyytänyt pyhiä säästämään viljaa, uudisti ohjeensa, jotta heillä olisi syötävää, mikäli heidän pitäisi paeta sotajoukkoja. Utahin territorion kuvernöörinä hän myös määräsi territorion kansalliskaartin valmistautumaan territorion puolustamiseen.

Konflikti siirtolaisten vankkurikaravaanin kanssa

Eräs Arkansasin osavaltiosta Kaliforniaan matkalla ollut siirtolaisten vankkurikaravaani saapui Utahiin juuri siinä vaiheessa kun myöhempien aikojen pyhät valmistautuivat puolustamaan territoriota lähestyvää Yhdysvaltain armeijaa vastaan. Jotkut vankkurikaravaanin jäsenet turhautuivat, koska heillä oli vaikeuksia ostaa kipeästi kaipaamaansa viljaa pyhiltä, jotka olivat saaneet ohjeen säästää viljansa. Siirtolaiset joutuivat konfliktiin pyhien kanssa myös siitä syystä, että nämä eivät halunneet vankkurikaravaaniin kuuluvan suuren määrän hevosia ja karjaa käyttävän ruoka- ja vesivarantoja, joita pyhät tarvitsivat omille eläimilleen.

Jännitteet purkautuivat Cedar Cityssä, joka oli viimeinen utahilainen uudisasutusalue Kaliforniaan johtavan reitin varrella. Yhteenottoja ilmeni joidenkuiden vankkurikaravaanin jäsenten ja myöhempien aikojen pyhien välillä. Jotkut vankkurikaravaaniin kuuluvat uhkasivat liittyä lähestyviin hallituksen joukkoihin pyhiä vastaan. Vaikka vankkurikaravaanin johtaja nuhteli tovereitaan näiden uhkauksien esittämisestä, jotkut Cedar Cityn johtohenkilöt ja uudisasukkaat pitivät siirtolaisia vihollisina. Vankkurikaravaani lähti kaupungista jo tunnin kuluessa saapumisestaan, mutta muutamat uudisasukkaat ja johtohenkilöt Cedar Cityssä halusivat lähteä takaa-ajoon ja rangaista miehiä, jotka olivat loukanneet heitä.

Selkkaus pahenee

Koska nämä pyhät eivät ratkaisseet ristiriitaa siirtolaisten kanssa Herran tavalla, tilanteesta tuli paljon vakavampi. Isaac Haight, Cedar Cityn pormestari, kansalliskaartin majuri ja vaarnanjohtaja, pyysi kansalliskaartin komentajalta, joka asui läheisellä Parowanin uudisasutusalueella, lupaa kutsua kansalliskaarti koolle kohtaamaan uhkauksia esittäneet vankkurikaravaanin jäsenet. Kansalliskaartin komentaja William Dame, joka oli kirkon jäsen, neuvoi Isaac Haightia olemaan välittämättä siirtolaisten uhkauksista. Sen sijaan että olisivat noudattaneet tätä neuvoa Isaac Haight ja muut Cedar Cityn johtohenkilöt päättivät suostutella joitakin paikallisia intiaaneja hyökkäämään vankkurikaravaanin kimppuun ja varastamaan näiden karjan, koska he halusivat rangaista siirtolaisia. Isaac Haight pyysi John D. Leetä, joka oli paikallinen kirkon jäsen ja kansalliskaartin majuri, johtamaan tätä hyökkäystä, ja nämä kaksi päättivät syyttää teosta intiaaneja.

Hyökkäys siirtolaisia vastaan

Isaac Haight esitti kirkon, paikkakunnan ja kansalliskaartin paikallisista johtohenkilöistä koostuvalle neuvostolle suunnitelman hyökätä vankkurikaravaanin kimppuun. Jotkut neuvoston jäsenistä olivat täysin eri mieltä suunnitelmasta ja kysyivät Haightilta, oliko tämä neuvotellut asiasta presidentti Brigham Youngin kanssa. Sanottuaan, ettei ollut, Haight suostui lähettämään viestinviejän, James Haslamin, Salt Lake Cityyn viemään kirjettä, jossa tilanne selitettiin ja jossa kysyttiin, mitä pitäisi tehdä. Koska Salt Lake City sijaitsee noin 400 kilometrin päässä Cedar Citystä, viestinviejältä kuluisi kuitenkin noin viikon verran aikaa, kun hän ratsastaisi Salt Lake Cityyn ja palaisi takaisin Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin ohjeet.

Vähän ennen kuin Isaac Haight oli lähettänyt kirjeen viestinviejän mukana, John D. Lee ja ryhmä intiaaneja hyökkäsivät siirtolaisten leiriin Mountain Meadows -nimisessä paikassa. Lee johti hyökkäystä mutta salasi henkilöllisyytensä, jotta näyttäisi siltä, että osallisina oli ollut vain intiaaneja. Jotkut siirtolaisista saivat surmansa tai haavoittuivat, ja loput taistelivat hyökkääjiään vastaan pakottaen Leen ja intiaanit peräytymään. Siirtolaiset suojautuivat kokoamalla nopeasti vankkurinsa tiiviiseen piiriin kehäksi. Viisi päivää kestäneen piirityksen aikana vankkurikaravaaniin kohdistui vielä kaksi hyökkäystä.

Yhdessä vaiheessa Cedar Cityn kansalliskaartin miehet huomasivat kaksi siirtolaista, jotka olivat vankkurikehän ulkopuolella. Kansalliskaartilaiset ampuivat heitä surmaten toisen. Toinen miehistä pakeni ja vei vankkurileiriin tiedon, että heihin kohdistuneissa hyökkäyksissä oli mukana valkoihoisia. Hyökkäyksiä suunnitelleiden petos tuli näin ilmi. Jos siirtolaisten annettaisiin jatkaa matkaa Kaliforniaan, leviäisi uutinen, että myöhempien aikojen pyhät olivat vastuussa vankkurikaravaaniin kohdistuneesta hyökkäyksestä. Vehkeilijät pelkäsivät, että tämä uutinen toisi kielteisiä seurauksia heille itselleen ja heidän väelleen.

Mountain Meadowsin verilöyly

Yrittäessään estää sellaisen uutisen leviämisen, että myöhempien aikojen pyhät olivat mukana hyökkäyksissä vankkurikaravaania vastaan, Isaac Haight, John D. Lee ja muut kirkon ja kansalliskaartin paikalliset johtohenkilöt laativat suunnitelman surmata kaikki jäljellä olevat siirtolaiset pieniä lapsia lukuun ottamatta. Tämän suunnitelman mukaisesti John D. Lee meni siirtolaisten luo ja sanoi, että kansalliskaarti suojelisi heitä tulevilta hyökkäyksiltä ohjaamalla heidät turvallisesti takaisin Cedar Cityyn. Kun siirtolaiset kävelivät kohti Cedar Cityä, kansalliskaartilaiset kääntyivät ja avasivat tulen heitä kohti. Jotkut uudisasukkaiden värväämät intiaanit ryntäsivät esiin piilopaikoistaan liittyäkseen hyökkäykseen. Niistä noin 140 siirtolaisesta, jotka kuuluivat vankkurikaravaaniin, säästettiin vain 17 pientä lasta.

Kaksi päivää verilöylyn jälkeen James Haslam saapui Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin vastaussanoma, jossa paikallisia johtohenkilöitä neuvottiin päästämään vankkurikaravaani jatkamaan rauhassa matkaansa. ”Kun Haight luki Youngin sanat, hän itki nyyhkyttäen kuin lapsi ja kykeni lausumaan vain sanat: ’Liian myöhäistä, liian myöhäistä’” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre, Ensign, syyskuu 2007, s. 20).

Traagiset seuraukset

Mountain Meadowsin verilöyly johti noin 120 uhrin kuolemaan ja aiheutti lisäksi suurta kärsimystä uhrien eloon jääneille lapsille ja muille omaisille. Muutamat myöhempien aikojen pyhät ottivat verilöylystä säästyneet siirtolaislapset luokseen ja huolehtivat heistä. Vuonna 1859 liittovaltion edustajat ottivat nämä lapset huostaan ja palauttivat heidät sukulaisten luo Arkansasiin. Paiute-intiaanitkin kärsivät siitä, että heitä syytettiin epäoikeudenmukaisesti tästä rikoksesta.

Kirkon johtajat saivat kuulla verilöylystä

”Vaikka Brigham Young ja muut kirkon johtohenkilöt Salt Lake Cityssä kuulivat joukkomurhasta pian sen tapahduttua, he saivat tietoa uudisasukkaiden osuuden laajuudesta ja rikoksen kauheista yksityiskohdista vasta vähitellen. Vuonna 1859 he vapauttivat tehtävistään vaarnanjohtaja Isaac Haightin ja muut Cedar Cityn huomattavat kirkon johtohenkilöt, joilla oli ollut osuutta joukkomurhaan. Vuonna 1870 he erottivat kirkosta Isaac Haightin ja John D. Leen.

Vuonna 1874 territorion suuri valamiehistö asetti yhdeksän miestä syytteeseen heidän osuudestaan joukkomurhaan. Useimmat heistä pidätettiin lopulta, vaikka ainoastaan Lee joutui rikoksesta oikeuteen, tuomittiin ja teloitettiin. Eräs toinen syytteeseen asetettu mies luovutti osavaltiolle todisteita [todistaen vapaaehtoisesti ja muita vastaajia vastaan], ja muut pakenivat monet vuodet lain kouraa. Muut kansalliskaartilaiset, jotka olivat toteuttamassa joukkomurhaa, kärsivät koko lopun elämänsä kauheasta syyllisyydestä ja toistuvista painajaisista sen vuoksi, mitä olivat tehneet ja nähneet.” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 20.)

150 vuotta Mountain Meadowsin verilöylystä

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on sanonut:

”Vastuu [Mountain Meadowsin verilöylystä] on Mountain Meadowsin lähiseutujen paikallisilla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajilla, jotka toimivat myös hallinnollisessa sekä sotilaallisessa asemassa, sekä niillä kirkon jäsenillä, jotka toimivat heidän ohjeidensa mukaan. – –

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jota me saarnaamme, on täysin miesten, naisten ja lasten kylmäveristä surmaamista vastaan. Sehän kannattaa rauhaa ja anteeksiantoa. Se, mitä kirkkomme jäsenet ovat tehneet [Mountain Meadowsissa] kauan sitten, edustaa kauhistuttavaa poikkeamista kristillisistä opetuksista ja käytöksestä, mikä ei ole puolusteltavissa. Epäilemättä jumalallinen oikeus langettaa asianmukaisen rangaistuksen niille, jotka ovat vastuussa verilöylystä. – –

Siunatkoon taivaan Jumala, jonka poikia ja tyttäriä me kaikki olemme, meitä niin, että kunnioittaisimme täällä kuolleita osoittamalla toisiamme kohtaan sitä puhdasta rakkautta ja anteeksiannon henkeä, josta Hänen Ainosyntyinen Poikansa oli esimerkkinä.” (”150th Anniversary of Mountain Meadows Massacre”, 11. syyskuuta 2007, mormonnewsroom.org/article/150th-anniversary-of-mountain-meadows-massacre.)