Oppiaihe 24

Lähtö Nauvoosta ja matka länteen

Johdanto

Brigham Youngin innoitetulla johdolla pyhät rakensivat valmiiksi Nauvoon temppelin, jossa he tekivät pyhiä liittoja ennen kuin he aloittivat vaivalloisen matkansa uuteen kotiinsa Kalliovuorille. Nämä temppeliliitot antoivat pyhille voimaa ja innoitusta heidän kohdatessaan vastoinkäymisiä matkan varrella. Näiden uskollisten pyhien perillisinä me voimme ottaa oppia heidän esimerkistään ja valmistaa tietä toisille, jotta hekin voisivat päästä osallisiksi evankeliumin siunauksista.

Taustalukemista

Gordon B. Hinckley, ”Käyn Herran tietä mä uskollisesti”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 65–67.
M. Russell Ballard, ”Teillä ei ole mitään pelättävää matkalla”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 59–61.
Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 320–334, 351–359.

Opetusehdotuksia

Nauvoon temppelin valmistuminen

Laita näkyville kuva alkuperäisestä Nauvoon temppelistä tai käytä kuvaa uudesta Nauvoon temppelistä Illinoisissa (ks. Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 118). Kerro oppilaille, että kun myöhempien aikojen pyhät olivat lähteneet Nauvoosta, heidän rakentamansa temppeli tuhoutui tulipalossa vuonna 1848. Sen jälkeen pyörremyrsky hajotti rauniot lähes maan tasalle vuonna 1850. Noin 150 vuotta myöhemmin rakennettiin uusi temppeli, joka vihittiin kesäkuussa 2002. Se näyttää hyvin samanlaiselta kuin alkuperäinen.

Selitä, että profeetta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen pyhät työskentelivät kahdentoista apostolin koorumin johdolla rakentaakseen alkuperäisen Nauvoon temppelin valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Laita näkyville seuraavat lausunnot ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen. Kehota luokan jäseniä panemaan merkille, mitä uhrauksia pyhät tekivät rakentaessaan Nauvoon temppeliä:

”Yli tuhat miestä lahjoitti joka kymmenennen työpäivänsä. Nuoreen tyttöön Louisa Deckeriin teki suuren vaikutuksen se, kun hänen äitinsä myi posliiniastiastonsa sekä hienon peitteen omana lahjoituksenaan temppeliä varten. Muut myöhempien aikojen pyhät antoivat hevosia, vankkureita, lehmiä sekä lihaa ja viljaa auttaakseen temppelin rakentamisessa. Nauvoon naisia pyydettiin lahjoittamaan kymmensenttisensä sekä sentin kolikkonsa temppelirahastoon.” (Ks. Perintömme – lyhyt katsaus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaan, 1996, s. 59.)

Elizabeth Terry Kirby Heward antoi ainoan tavaran, jonka hän pystyi antamaan – vastikään kuolleen miehensä kellon. ”Annoin sen auttaakseni Nauvoon temppelin rakentamisessa, ja kaiken muun, mitä suinkin saatoin antaa, sekä viimeiset muutama dollaria, jotka omistin koko maailmassa. Yhteensä siinä oli noin 50 dollarin edestä.” (Lainaus julkaisussa Carol Cornwall Madsen, In Their Own Words: Women and the Story of Nauvoo, 1994, s. 180.)

Selitä, että 24. syyskuuta 1845 kirkon johtajat ilmoittivat, että pyhät lähtisivät Nauvoosta seuraavana keväänä. Syynä oli pyhien kokema lisääntyvä vaino ja kirkon vihollisten uhkaukset. Kysy oppilailta:

Kuinka päätös lähteä Nauvoosta mahtoi vaikuttaa pyhien ponnisteluihin temppelin valmiiksi rakentamisessa?

Selitä oppilaille, että vaikka pyhät tiesivät joutuvansa lähtemään Illinoisista, he ponnistelivat yhä lujemmin saadakseen temppelin valmiiksi ennen lähtöään. Temppelin huoneita vihittiin sitä mukaa kuin ne valmistuivat, jotta toimituksia voitiin suorittaa niin varhain kuin mahdollista. Ennen kuolemaansa profeetta Joseph Smith oli toimittanut temppeliendaumenttiseremonian pienelle joukolle miehiä ja naisia. Joulukuun 10. päivänä 1845 nämä miehet ja naiset alkoivat suorittaa temppelitoimituksia muille jäsenille temppelin jo vihityissä huoneissa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat kaksi kappaletta, joissa kuvaillaan pyhien ja heidän johtajiensa ponnisteluja sen varmistamiseksi, että mahdollisimman monet ihmiset saisivat temppelitoimitukset ennen lähtöään Nauvoosta:

Vuodesta 1844 vuoteen 1846 presidentti Brigham Young ja kaksitoista apostolia pitivät Nauvoon temppelin valmistumista kiireellisenä ja ensiarvoisen tärkeänä asiana. Endaumentteja ja sinetöintejä suoritettiin siellä jo ennen rakennustöiden päättymistä. Brigham Young (1801–1877) kirjoitti muistiin: ”Niin suurta intoa ovat pyhät osoittaneet [temppelitoimitusten] saamiseksi ja niin suuri halu meillä on suorittaa ne heille, että olen omistautunut kokonaan Herran työlle temppelissä työskennellen yötä päivää ja nukkuen keskimäärin vain neljä tuntia vuorokaudessa ja käyden kotona vain kerran viikossa” (julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 567).

Temppelissä työskentelevien miesten lisäksi ”kolmekymmentäkuusi naista aloitti toimitustyöntekijöinä Nauvoon temppelissä. He työskentelivät kellon ympäri talvella 1845–1846 suorittaakseen toimituksia niin monelle kuin mahdollista ennen joukkolähtöä. ’Työskentelin temppelissä joka päivä lakkaamatta sen sulkemiseen asti’, muisteli Elizabeth Ann Whitney, yksi noista kolmestakymmenestäkuudesta. ’Annoin itseni, aikani ja huomioni tuohon tehtävään.’ Kymmenet muut naiset pesivät vaatteita ja valmistivat ruokaa auttaen tuon huomattavan hankkeen fyysisessä suorittamisessa.” (Carol Cornwall Madsen, ”Faith and Community: Women of Nauvoo”, julkaisussa Joseph Smith: The Prophet, The Man, toim. Susan Easton Black ja Charles D. Tate jr., 1993, s. 233–234.)

Selitä, että aikavälillä 10. joulukuuta 1845 ja 7. helmikuuta 1846 – jolloin pyhiä alkoi lähteä kohti länttä – noin 5 615 pyhää sai endaumenttitoimituksen Nauvoon temppelissä. Siellä myös sinetöitiin lukuisia perheitä.

Mitä me voimme oppia pyhien uhrauksista temppelin valmiiksi saattamiseksi, vaikka he tiesivät joutuvansa pian lähtemään Nauvoosta? (Oppilaat saattavat mainita monia eri periaatteita, kuten seuraavan: Temppelitoimitusten saaminen on kaikkien vanhurskaiden ponnistelujemme ja uhraustemme arvoista. Painottaaksesi tätä periaatetta voisit kirjoittaa sen taululle.)
Millähän tavoin temppelitoimitusten saaminen valmisti Nauvoosta lähteviä sitä yli 1 600 kilometrin matkaa varten, jonka he joutuivat tekemään löytääkseen turvapaikan Yhdysvaltain länsiosista?

Auttaaksesi oppilaita vastaamaan tähän kysymykseen laita näkyville sisar Sarah Richin sekä kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Ilman sitä uskoa ja tietoa, jota meille annettiin siinä temppelissä Herran Hengen vaikutuksella ja avulla, matkamme olisi ollut kuin hyppäämistä tuntemattomaan” (Sarah Rich, lainattu julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä, 2011, s. 32).

”Pioneeriesivanhempamme sinetöitiin Nauvoossa yhteen perheiksi. Liitot, jotka he solmivat Herran kanssa Nauvoon temppelissä, olivat heille suoja heidän matkallaan länteen, kuten ne ovat kullekin meistä tänään ja kautta elämämme. – –

Noille varhaisille pyhille heidän osallistumisensa temppelin toimituksiin oli välttämätöntä heidän todistukselleen, kun he kohtasivat vaikeuksia, vihaisia väkijoukkoja, karkotuksen mukavista kodeistaan Nauvoossa sekä edessä olevan pitkän ja vaikean matkan. Heille oli annettu voimaa pyhässä temppelissä. Aviomies ja vaimo oli sinetöity toisiinsa. Lapset oli sinetöity vanhempiinsa. Monet menettivät perheenjäseniä näiden kuollessa matkan varrella, mutta he tiesivät, ettei se merkinnyt heidän kohdallaan loppua. Heidät oli sinetöity temppelissä koko iankaikkisuudeksi.” (Robert D. Hales, ”Temppelin siunauksia”, Liahona, helmikuu 2014, s. 54.)

Kysy oppilailta:

Mikä vaikutus temppelitoimitusten saamisella oli varhaisille myöhempien aikojen pyhille, joiden oli pakko tehdä pitkä matka länteen? (Kun oppilaat esittävät vastauksiaan, auta heitä ymmärtämään seuraava periaate: Temppelitoimitukset voivat antaa meille suojaa ja voimaa kohdatessamme vaikeita aikoja ja vastoinkäymisiä.)
Kuinka temppelipalvelu on suojellut ja vahvistanut teitä tai tuntemianne ihmisiä koetuksen aikoina?

Kannusta oppilaita miettimään, mitä he voisivat tehdä saadakseen suurempaa hengellistä suojaa ja voimaa palvelemalla Herran huoneessa.

Oppi ja liitot 136

Herran ohjeet länteen matkanneille

Pyydä oppilaita ottamaan esiin kirkon historian karttoja, nro 6, ”Kirkon siirtyminen länteen”, ja etsimään Nauvoo ja Winter Quarters. Selitä, että ylenmääräisistä sateista ja vajavaisista varusteista johtuen pyhiltä, jotka lähtivät Nauvoosta helmikuussa 1845, kului neljä kuukautta vajaan 500 kilometrin matkaan Iowan halki. Tänä aikana yli 500 myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa miestä – jotka tultiin tuntemaan mormonipataljoonana – noudatti presidentti Brigham Youngin kutsua ja värväytyi Yhdysvaltain armeijaan suorittaakseen palvelustaan Yhdysvaltain ja Meksikon välisen sodan aikana. Joillakin miehistä oli vaimo ja lapset mukanaan. Heidän palveluksensa toisi rahaa, joka auttaisi köyhiä kirkon jäseniä matkaamaan länteen. Monet perheet joutuisivat kuitenkin selviämään osan matkastaan kohti länttä ilman aviomiestä ja isää. Näistä syistä kirkon johtajat päättivät, ettei matka länteen Kalliovuorille jatkuisi ennen kuin keväällä 1847. Pyhät asettuivat paikkaan, jonka he nimesivät Winter Quartersiksi. Juuri siellä Brigham Young sai ilmoituksen, joka on merkitty muistiin lukuun OL 136.

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 136:1–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra kehotti pyhiä tekemään, kun nämä valmistautuivat jatkamaan matkaansa länteen.

Millä tavalla komppaniat tuli järjestää? Millähän tavoin tämä järjestäytyminen auttoi pyhiä heidän matkallaan?
Millä tavalla tämä järjestäytyminen muistuttaa sitä, miten kirkko on organisoitu nykyaikana? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voisit kirjoittaa taululle seuraavan totuuden: Herra järjestää pyhänsä ryhmiin, jotta jokainen voi saada ohjausta ja hänestä voidaan huolehtia.)
Mitä jakeessa 4 sanotaan siitä, kuinka pyhät saisivat voimaa ponnisteluissaan, kun he pyrkisivät tekemään Herran tahdon?

Anna oppilaille tehtäväksi tutkia itsekseen kohtaa OL 136:6–11. Pyydä heitä panemaan merkille tapoja, joilla pyhien tuli järjestäytyä ja huolehtia toistensa tarpeista sekä auttaa köyhiä ja tarvitsevia matkallaan länteen. Riittävän ajan kuluttua voit halutessasi esittää seuraavia kysymyksiä keskustelun ohjaamiseksi:

Mitkä sanat tai ilmaukset jakeissa 6–11 osoittavat sen, kuinka pyhien tuli huolehtia toinen toisestaan sekä apua tarvitsevista? (Voit halutessasi tähdentää valmistautumiseen liittyviä sanoja jakeissa 6, 7 ja 9. Se kiinnittää huomion toiston tunnistamiseen, joka on yksi pyhien kirjoitusten tutkimiseen liittyvä taito.)
Mitä Herra jakeen 11 mukaan lupaa niille, jotka pyrkivät auttamaan muita ja valmistamaan heille tietä? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraava periaate: Herra siunaa meitä, kun autamme muita ja valmistamme heille tietä.)
Kuka on valmistanut teille tietä niin, että olette päässeet osallisiksi evankeliumin siunauksista? Mitä he tekivät valmistaakseen teille tietä?

Voit halutessasi selittää, että sana pioneeri voidaan määritellä sellaiseksi, joka kulkee edellä valmistaakseen tai avatakseen muille tien, jota seurata. Se tarkoittaa, että me kaikki voimme jollakin tavalla olla pioneereja. Anna oppilaille hetki aikaa pohdiskella, mitä he voivat tehdä auttaakseen muita ja valmistaakseen heille tietä, jotta he voisivat päästä osallisiksi evankeliumin siunauksista. Kehota muutamia oppilaita kertomaan ajatuksistaan. Todista siitä, että Herra haluaa meidän ponnistelevan koko elämämme ajan auttaaksemme tien valmistamisessa jokaiselle Hänen lapselleen, jotta he ottaisivat vastaan evankeliumin ja palaisivat elämään Hänen luokseen.

Selitä, että pyhät noudattivat Herran käskyjä auttamalla toinen toistaan ja valmistamalla tietä perässään tuleville. Ensimmäinen ryhmä pioneereja lähti Winter Quartersista 5. huhtikuuta 1847. He matkasivat yli 1 600 kilometriä ja saapuivat Suolajärven laaksoon heinäkuun loppupuolella 1847. Heinäkuun 24. päivänä 1847 presidentti Brigham Young saapui laaksoon ja sai vahvistuksen siitä, että pyhät olivat löytäneet uuden kotinsa.

Laita näkyville seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä aiemmin palvelleen vanhin William R. Walkerin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Olittepa sitten pioneerien jälkeläisiä tai ette, mormonipioneerien uskon ja uhrauksen perintö on teidän perintöänne. Se on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ylväs perintö.” (”Eläkää lujina uskossa”, Liahona, toukokuu 2014, s. 97.)

Miksi mielestänne jokaisen kirkon jäsenen on tärkeää ymmärtää, että ”mormonipioneerien uskon ja uhrauksen perintö” on heidän perintönsä, olivatpa heidän esivanhempansa keitä hyvänsä?
Millä tavoin se, että opimme mormonipioneerien matkasta, innoittaa kirkon jäseniä tänä päivänä heidän pyrkimyksissään palvella muita ja auttaa näitä matkalla takaisin taivaallisen Isän luokse?

Laita näkyville presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Tänä päivänä me nautimme [pioneerien] suuren [työn] tuloksista. Toivon, että osaamme olla kiitollisia. Toivon, että tunnemme sydämessämme syvän kiitollisuuden tunteen kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet edestämme. – –

Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka siunattuja me olemmekaan. Miten suurenmoinen perintö meillä on. Se sisältää uhrauksia, kärsimystä, kuolemaa, näkemystä, uskoa ja tietoa ja todistuksen Jumalasta, iankaikkisesta Isästä ja Hänen Pojastaan, ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. – –

Me kunnioitamme parhaiten edeltä menneitä, kun palvelemme hyvin totuuden asialla.” (Ks. ”Käyn Herran tietä mä uskollisesti”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 67.)

Muistuta oppilaita siitä, että jokaista kirkon jäsentä on siunattu, kun muut ovat valmistaneet heille tietä, jotta he voisivat päästä osallisiksi evankeliumin siunauksista. Kannusta oppilaita miettimään, mitä he voisivat tehdä valmistaakseen muita – mukaan lukien omia jälkeläisiään – elämään uskossa ja kuuliaisina taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle.

Oppilaan lukutehtävät

OL 136
Gordon B. Hinckley, ”Käyn Herran tietä mä uskollisesti”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 65–67.