Oppitunti 4

Hoivatkaa Lapsia

”Pitäkää huolta pienokaisistanne, toivottakaa heidät tervetulleiksi kotiinne ja hoivatkaa ja rakastakaa heitä koko sydämestänne.”

Presidentti Gordon B. Hinckley

Oppitunnin tavoitteet

Auta tämän oppitunnin aikana vanhempia

ymmärtämään, miten tärkeää heidän on hoivata lapsiaan
olemaan tietoisia eri tavoista hoivata lapsiaan
oppimaan viisivaiheinen hoivaamisprosessi nimeltään ”tunnevalmennus” ja soveltamaan sitä käytäntöön.

Hoivaamisen tarve

Presidentti Gordon B. Hinckley on kannustanut vanhempia hoivaamaan lapsiaan: ”Kasvattakaa lapsenne rakkaudessa, hoivassa ja Herran nuhteessa. Pitäkää huoli pienokaisistanne, toivottakaa heidät tervetulleiksi kotiinne ja hoivatkaa ja rakastakaa heitä koko sydämestänne.”¹

Hoivaamiseen kuuluu lapsen tarpeisiin vastaaminen ystävällisesti ja rakastavasti. Siihen kuuluu ravitseminen (fyysisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti), rakastaminen, opettaminen, suojeleminen, auttaminen, tukeminen ja kannustaminen.

Vanhemmilla on ratkaiseva tehtävä lasten valmistamisessa selviytymään elämän monista haasteista. Lapset, joita hoivataan asianmukaisesti, ovat paremmin varustautuneita kestämään vaikeita aikoja. Lasten hoivaaminen on yksi tärkeimmistä asioista, mitä vanhemmat voivat tehdä.

Valitettavasti kiireiset äidit ja isät jättävät joskus lapsensa yksin. Vanhemmat, kasvattajat ja johtajat kirkossa ja yhteiskunnassa ovat monia vuosia olleet huolissaan niiden lasten hyvinvoinnista, jotka ovat ilman valvontaa. Vielä suurempia ovat ne ongelmat, jotka liittyvät avioliiton rikkoutumiseen. Äideillä ja isillä, jotka kamppailevat vaikeassa suhteessa, on usein vähemmän kykyä opettaa, rauhoittaa ja lohduttaa lapsiaan. Lapset tuntevat usein tuskan ja menetyksen, jotka liittyvät epäsopuun avioliitossa. Silloinkin kun vanhemmat pysyvät yhdessä, lapset kokevat muiden ihmisten tekemien valintojen seuraukset ja sen, mitä on elää kuolevaisessa, epätäydellisessä maailmassa. Vaikka jotkin näistä ongelmista tuntuvat olevan väistämättömiä, monia voidaan ehkäistä.

Pyhät kirjoitukset antavat opillisen perustan lasten hoivaamiselle. Psalminkirjoittaja on selittänyt vanhempien ja lasten jumalallisen alkuperän: ”Olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman [lapsia]” (Ps. 82:6). Samalla tavoin Paavali on opettanut, että ihmiset ovat ”Jumalan lapsia” (Room. 8:16). Jumala on uskonut lapsensa heidän kuolevaisten vanhempiensa hoiviin. Vanhemmilla on pyhä vastuu auttaa lapsiaan palaamaan Hänen luokseen. Paavali on antanut neuvon, että vanhempien tulee kasvattaa lapsensa ja ojentaa heitä ”Herran tahdon mukaan” (Ef. 6:4). Herra on antanut samantapaisia ohjeita profeetta Joseph Smithin kautta: ”Minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa” (OL 93:40).

Nykyajan profeetat vahvistavat tämän pyhien kirjoitusten totuuden. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat vakavasti julistaneet: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä.”²

Vanhemmat eivät saa koskaan unohtaa pyhää velvollisuuttaan pitää huolta lapsistaan. Presidentti Gordon B. Hinckley on neuvonut vanhempia: ”Toivon teidän edelleen hoivaavan ja rakastavan lapsianne. – – Ei mikään, mitä omistatte, ole niin kallisarvoista kuin lapsenne.”³

Lasten hoivaamisen tapoja

Hoivaamisen tulee olla monimuotoista mukaan lukien

pelastuksen tosi oppien opettaminen lapsille. Presidentti Ezra Taft Benson on tähdentänyt, että vanhurskaat isät Mormonin kirjassa opettivat pojilleen ”iankaikkisen Jumalan suurta suunnitelmaa – lankeemus, uudestisyntyminen, sovitus, ylösnousemus, tuomio, iankaikkinen elämä (ks. Alma 34:9). Enos sanoi tietävänsä, että hänen isänsä oli vanhurskas mies, ’sillä hän opetti minua omalla kielellään sekä kasvatti ja ojensi minua Herran tahdon mukaan’ (En. 1).”⁴
hengellisen kehityksen edistäminen tutkimalla pyhiä kirjoituksia, rukoilemalla ja osallistumalla perheiltoihin ja kirkon toimintaan
ruoan, vaatteiden ja asunnon antaminen lapsille
lapsille puhuminen ja heidän kuuntelemisensa Kristuksen kaltaisella tavalla
oikeanlaisen käyttäytymisen opettaminen
tottelemattomuuden seurausten toimeenpano
rakkauden, arvostuksen ja kiintymyksen osoittaminen
hyvän esimerkin antaminen
työn arvon opettaminen ja työtilaisuuksien tarjoaminen
itsekurin ja viisaan taloudenhoidon periaatteiden opettaminen raha-asioissa mukaan lukien kymmenykset ja säästäminen
hauskan ja tervehenkisen virkistystoiminnan järjestäminen.

Yksi parhaista tilaisuuksista lasten hoivaamiseen on silloin, kun heillä on vaikeuksia tai ongelmia.

Lasten hoivaaminen vaikeina hetkinä

Kun ihmisillä on ongelmia, he tarvitsevat joskus muilta apua – kuuntelevan korvan, auttavan käden, ehdotuksen luotettavalta ystävältä. Presidentti Spencer W. Kimball on selittänyt, että Jumala ”tavallisesti – – täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä”⁵. Kun lapsilla on vaikeaa, he tarvitsevat apua etenkin vanhemmiltaan, koska heidän vanhempiensa pitäisi haluta heidän parastaan enemmän kuin kenenkään muun. Vanhempien tulee olla lastensa liittolaisia, heidän ystäviään hädän hetkellä. Vanhemmilla on tilaisuus ja velvoite täyttää lastensa tarpeet. Se, kuinka vanhemmat vastaavat lastensa tarpeisiin, vaikuttaa usein lasten käsityksiin taivaallisesta Isästä ja Hänen auliudestaan rakastaa ja auttaa heitä.

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut äitien hoivaamistehtävästä: ”Kun rakastavan naisen – – lapset – – tulevat hänen luoksensa kohdattuaan päivän aikana maailman kovat realiteetit, hän voi sanoa: ’Tulkaa minun luokseni. Minä annan teille levon.’ Mikä tahansa paikka, jossa hän on, voi olla pyhitetty paikka, turvassa maailman myrskyiltä. Se on pakopaikka, koska hänellä on kyky hoivata ja rakastaa ehdoitta.”⁶ Tämä lausunto soveltuu yhtä hyvin isiin.

Tutkimuksessaan, joka kesti 20 vuotta ja käsitti 119 perhettä, psykologi John Gottman Washingtonin yliopistosta sai selville, että pariskunnat, jotka menestyivät parhaiten vanhempina, kykenivät auttamaan lapsiaan silloin kun heidän lapsensa tarvitsivat heitä eniten – kun lapset olivat ahdistuneita ja huolestuneita. Onnistuneet vanhemmat tekivät viisi asiaa – kaikki hoivaamiseen liittyviä – jotka antoivat heidän lapsilleen paljon paremman perustan elämään.

Gottman käytti termiä ”tunnevalmennus” kuvaillessaan näiden vanhempien toimintaa. Hän sai selville, että hoivatut lapset oppivat ymmärtämään ja käsittelemään paremmin tunteitaan, tulemaan toimeen muiden kanssa ja ratkaisemaan ongelmia sopivilla tavoilla. He olivat myös fyysisesti terveempiä, menestyivät opinnoissaan paremmin, heillä oli parempi suhde ystäviin, vähemmän käyttäytymisongelmia, enemmän myönteisiä tunteita ja he olivat emotionaalisesti terveempiä.⁷ Alla on kuvaus viisivaiheisesta tunnevalmennuksen prosessista⁸.

Vaihe 1: Olkaa tietoisia lapsen tunteista

Onnistuneet vanhemmat Gottmanin tutkimuksessa kykenivät tunnistamaan lastensa tunteet ja reagoimaan niihin sopivalla tavalla. Tunteet ovat olennainen ja tärkeä osa elämää. Vanhempien, jotka tunnistavat ja hyväksyvät omat tunteensa, on helpompaa tunnistaa ja hyväksyä lastensa tunteet. Lapset, jotka näkevät vanhempiensa käsittelevän vaikeita tunteita, oppivat usein hallitsemaan omia tunteitaan.

Lapset antavat yleensä vihjeitä, kun jokin vaivaa heitä. Heillä voi esimerkiksi ilmetä käyttäytymisongelmia tai muutos ruokahalussa, he voivat eristäytyä, suoriutua huonosti koulussa tai näyttää surullisilta.

Vanhemmat kokevat empatiaa, kun he huomaavat, milloin lapsella on vaikeaa ja kun he tuntevat syvää huolta hänestä. Kyky tuntea empatiaa lisää vanhempien kykyä hoivata lapsiaan, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Brandon

Nelivuotias Brandon tuli huoneeseen katsomaan televisiota äitinsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Ennen kuin Brandon istuutui, hän seisoi hetken tuolin edessä puhumassa sisarensa Katien kanssa. Keskustelun aikana isoveli Steve tuli huoneeseen, siirsi tuolin pois Brandonin takaa ja istuutui. Koska Brandon ei nähnyt sitä, hän istuutuessaan putosikin lattialle. Tapahtuma oli tahaton mutta hauska. Kaikki muut nauroivat paitsi Brandon. Nöyryytettynä hän juoksi huoneeseensa, sulkeutui komeroon ja alkoi itkeä. Joitakin hetkiä myöhemmin hänen äitinsä koputti hiljaa oveen ja aukaisi sen. Hän polvistui Brandonin viereen, suukotti poikaa poskelle ja sanoi: ”Minä tiedän, että sinua nolotti ja että pahoitit mielesi. Anteeksi, että nauroin. Minä rakastan sinua.” Sitten äiti nousi ja lähti.

Vuosia myöhemmin Brandon muisteli tapausta yhtenä lapsuutensa merkittävimmistä hetkistä. Hänen perheessään kiintymyksen osoittaminen oli harvinaista, mutta tässä tilanteessa hän tunsi, että häntä ymmärrettiin ja rakastettiin hetkellä, jona hän tarvitsi sitä eniten. Hän ei koskaan unohtanut sitä.

Oppimistoiminta: Tunnistakaa Tunteita

Pyydä vanhempia pitämään tulevalla viikolla kirjaa tunteista, joita he kokevat eri hetkinä kunakin päivänä. Päiväkirjan pitäminen auttaa vanhempia lisäämään tietoisuuttaan kokemistaan moninaisista tunteista. He voivat pitää kirjaa muistelemalla kunkin päivän päätteeksi, mitä päivän aikana on tapahtunut, tai kirjoittamalla tunteistaan, kun he kokevat niitä päivän aikana. Toinen lähestymistapa on tallentaa tunteitaan tiettyinä hetkinä kuten joka aterian jälkeen. Tunteiden tallentamisen lisäksi heidän tulee panna merkille tunteidensa voimakkuus ja niihin liittyvät ajatukset tai tapahtumat. Kun he oppivat tunnistamaan, ilmaisemaan ja ratkaisemaan tunteitaan, lisääntyy heidän kykynsä auttaa lapsiaan tekemään samoin.

Vaihe 2: Oivaltakaa, Että Tunne Mahdollistaa Läheisyyden Ja Opettamisen

Joskus vanhemmat välttävät puhumista lapsen kanssa tämän ollessa tuohtunut, koska he pelkäävät kenties torjuntaa tai sitä, että ovat jotenkin pettäneet lapsen. Monet vanhemmat toivovat, että heidän lapsiaan ahdistavat tunteet häipyvät. Useinkaan nämä tunteet eivät häviä ilman jonkinlaista apua. Vanhempien tulee pitää lapsiaan ahdistavia tunteita tilaisuutena luoda läheisempi suhde ja kasvaa. Lasta ahdistavien tunteiden lievittäminen on yksi tyydyttävimmistä asioista, mitä vanhemmat voivat tehdä. Lapset tuntevat, että heitä ymmärretään ja lohdutetaan, kun ystävälliset ja rakastavat vanhemmat huomaavat ja ymmärtävät heidän tunteensa.

Karl

Oli kaunis, lämmin lauantaiaamu. Oscar oli iloinen siitä, että oli elossa, ja odotti saavansa viettää päivän perheensä kanssa. Viikonlopun kotiaskareiden jälkeen hän suunnitteli vievänsä lapsensa eväsretkelle kaupungin puistoon. Perhe nautti näistä retkistä, koska puistossa oli niin paljon tekemistä. Kun Oscar ehdotti, että lapset tekisivät työnsä mahdollisimman nopeasti, hän huomasi, että hänen 11-vuotias poikansa Karl vaikutti vihaiselta. Karl katsoi isäänsä uhmakkaasti, kääntyi ja käveli tiehensä. Oscar yllättyi ja huolestui. Karl oli hyvin tunnollinen lapsi. Oscar kysyi, voisivatko he jutella hetken.

Oscar:	Vaikutit vihaiselta, kun puhuin kotitöistä. Vaivaako sinua jokin?
Karl:	(Tylysti.) Ei. Kyllä minä saan ne tehtyä. Älä sitä sure.
Oscar:	Kuulostat suuttuneelta. Mistä se johtuu? (Aktiivista kuuntelua, lapsen kutsumista puhumaan.)
Karl:	Mitä sinä siitä välität? Et halua muuta kuin että työt tulee tehtyä. Niinpä minä teen ne.
Oscar:	On totta, että haluan, että työt tulevat tehtyä, mutta välitän minä muustakin. Välitän myös sinun tunteistasi ja siitä, mikä sinua vaivaa. Olet vihainen jostakin, ja kuulostaa siltä kuin olisit vihainen minulle. Haluaisin tietää, mistä oikein on kyse. (Puolustautumatta kuuntelemista, selventämistä.)
Karl:	En tykkää typerästä työlistastasi – se minua vaivaa. Miksi minun nimeni on useammin kurjimpien töiden kohdalla kuin kenenkään muun? Se ei ole reilua.
Oscar:	Sinun nimesi ei ole siinä useammin kuin muiden. Tein listan niin, että kaikilla on sama määrä paitsi Megillä ja Anniella. He ovat liian pieniä tekemään ulkotöitä.
Karl:	Olet väärässä. Minä joudun tekemään enemmän kuin muut.
Oscar:	Olet siis sitä mieltä, että olen tahallani epäreilu sinua kohtaan. (Puolustautumatta kuuntelemista.)
Karl:	Niin.
Oscar:	Näytä minulle, mitä tarkoitat. (Karl näyttää isälleen, että hänen nimensä on tosiaankin työlistassa useammin kuin hänen kahden veljensä. Oscar on yllättynyt ja huolissaan.) Olet oikeassa. Tein virheen. Anna anteeksi. Korjaan asian heti. (Puolustautumatta kuuntelemista – virheen myöntämistä.)

Oscar muutti listaa ja antoi pojalleen vapaata seuraavan viikon tehtävistä. Karl ei ollut enää vihainen, ja pian hyvät tunteet palasivat.

Vaihe 3: Kuunnelkaa empaattisesti ja vahvistakaa lapsen tunteet

Kun lapsi paljastaa tunteitaan, vanhemmat voivat ilmaista toisin sanoin ymmärryksensä siitä, mitä sanottiin, käyttäen oppitunnilla 3 opetettuja kuuntelemisen taitoja ja kuten ilmenee Oscarin ja Karlin välisessä keskustelussa. Isä tai äiti voi esimerkiksi sanoa: ”Olet surullinen siksi, että ystäväsi muutti pois.” Kun vanhemmilla on kysymyksiä siitä, mitä heidän lapsensa sanoo tai tuntee, he voivat pyytää selvennystä. Utelevat kysymykset voivat kuitenkin saada lapsen puolustautumaan ja lopettamaan puhumisen. Usein yksinkertaiset toteamukset toimivat paremmin. Isä tai äiti voi esimerkiksi sanoa: ”Huomasin, että kun aloit puhua arvosanoista, näytit jännittyvän.” Sitten vanhemman tulee odottaa ja antaa lapsen jatkaa. Lapset jatkavat puhumista todennäköisimmin silloin kun he tuntevat hallitsevansa keskustelua ja heillä on arvostelematon, empaattinen kuuntelija.

Andrea

Valerie huomasi, että hänen 7-vuotias tyttärensä Andrea vaikutti koulusta tullessaan ahdistuneelta. Valerie halusi saada selville syyn.

Valerie:	Näytät aika onnettomalta. Miksi murjottava ilme ja lysähtäneet hartiat?
Andrea:	En halua enää mennä kouluun.
Valerie:	Oletko pettynyt kouluun?
Andrea:	En vaan Lynetteen ja Ashleyyn. He eivät pidä minusta ja puhuvat ilkeästi, kun näkevät minut. En tiedä, minkä takia. En ole tehnyt heille mitään.
Valerie:	He ovat loukanneet tunteitasi, etkä ymmärrä syytä siihen.
Andrea:	Tiedän, etteivät he pitäneet siitä, että Melaniesta ja minusta tuli ystävät. He haluavat hänet kokonaan itselleen. Nyt he yrittävät saada hänet jättämään minut.
Valerie:	Se tuntuisi pahalta. Sinua siis surettaa, että he aikovat rikkoa ystävyytesi Melanien kanssa.
Andrea:	Kurjimmalta tuntuu se, etteivät he pidä minusta. Mitä se heitä liikuttaa, että minä ja Melanie ollaan ystäviä? Hän voi silti leikkiä heidänkin kanssa. En ole tehnyt heille mitään. (Alkaa itkeä.)
Valerie:	(Pitää tytärtään sylissä hetken mitään puhumatta ja vastaa sitten.) Minustakin tuntuisi pahalta ja olisin surullinen. Se on aina vaikeaa, kun joku ei hyväksy mukaan joukkoon.
Andrea:	Mitä minun pitäisi tehdä?
Valerie:	Se on hyvä kysymys. Minun pitää miettiä sitä. Mitähän sinä voisit tehdä?
Andrea:	Olen yrittänyt olla heille kiltti. Mutta he vain nauravat ja irvistelevät minulle. Ehkä minun pitää vain olla välittämättä heistä. Melanie sanoi, ettei minun kannata välittää, koska he ovat vain ilkeitä. Hän sanoi, että hän on edelleen minun ystäväni. Mutta minusta on kurjaa, kun minusta ei pidetä.
Valerie:	Se ei tosiaan ole helppoa.
Andrea:	Haluan, että kaikki pitävät minusta.
Valerie:	Yksi asia, joka on auttanut minua, on se, että olen ymmärtänyt, etten voi olla kaikille mieliksi. Olitpa millainen hyvänsä ja teitpä mitä tahansa, aina on joku, joka ei pidä siitä, mitä teet. Parasta on yrittää olla mieliksi taivaalliselle Isälle tekemällä sitä, minkä tunnet oikeaksi ja mitä arvelet Hänen haluavan sinun tekevän. Jos teet niin, niin sillä, pitävätkö muut sinusta, ei ole kovin paljon väliä.
Andrea:	Sitten minä olen edelleen heille kiltti, mutta yritän olla välittämättä niin paljon siitä, kun he ovat minulle ilkeitä.
Valerie:	Tuntuuko se sinusta hyvältä ratkaisulta?
Andrea:	Kyllä kai. Tiedän, että minusta tuntuu paremmalta, kun pystyin puhumaan siitä.
Valerie:	No, kerro sitten, miten tilanne kehittyy. Minä kannustan sinua.
Andrea:	Kiitti, äiti.

Tässä esimerkissä Valerie auttoi tytärtään huojentamaan oloaan koulussa ilmaantuneen ongelman suhteen. Vaikka Andrean ikätoverit kenties kohtelevat häntä edelleen huonosti, hän luultavasti suhtautuu tilanteeseen eri tavoin, eikä se loukkaa häntä niin syvästi. Hän tuntee äidin ymmärtävän ja tukevan häntä. Kun hän keskittyy enemmän sen tekemiseen, minkä tuntee oikeaksi, kuin muiden hyväksynnän tavoittelemiseen, hänen omanarvontuntonsa todennäköisesti vahvistuu.

Vaihe 4: Auttakaa lasta tunnistamaan ja nimeämään tunteita

Joskus vanhemmat otaksuvat erheellisesti, että heidän lapsillaan on sanat sen kuvaamiseen, mitä nämä sisällään tuntevat. Lapsilla ei kuitenkaan aina ole sanastoa tunteidensa kuvaamiseen. Vanhemmat, jotka antavat lapsilleen sanoja, auttavat heitä muuttamaan epämääräisiä, määrittelemättömiä, epämukavia tunteita niitä kuvaaviksi sanoiksi kuten ”surullinen”, ”vihainen”, ”turhautunut”, ”peloissaan”, ”huolestunut”, ”jännittynyt” ja niin edelleen. Lapset alkavat tuntea hallitsevansa tunteitaan, kun he oppivat sanoja, joilla kuvata niitä.

Paras hetki opettaa tunnesanoja on silloin kun lapset kokevat tunteita. Äiti, joka näkee tyttärensä itkevän, koska hänen ystävänsä on muuttamassa pois, voi sanoa: ”Olet varmasti todella surullinen. Olette olleet niin hyvät ystävät.” Kuullessaan sen tyttö paitsi tuntee, että häntä ymmärretään, niin oppii nyt myös sanan, joka kuvaa hänen kokemustaan.

Muutamat tutkimukset osoittavat, että tunteiden tunnistamisella ja nimeämisellä ”voi olla tyynnyttävä vaikutus hermojärjestelmään. Se auttaa lapsia toipumaan nopeammin järkyttävistä tapahtumista.”⁹ Lapset, joilta puuttuu tunnesanojen varasto, näyttävät joskus tunteensa teoin tai löytävät sopimattomia ilmaisuja kuten ”lopeta”, ”jätä minut rauhaan” tai pahempia, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Todd

Toddin vanhemmat toivat Toddin neuvojan luo pojan viimeisimmän raivokohtauksen jälkeen. He olivat toivoneet, että heidän 7-vuotias poikansa olisi jo jättänyt kiukkuongelman taakseen. Edellisenä iltapäivänä Todd oli kuitenkin saanut raivokohtauksen, kun hänen äitinsä kieltäytyi viemästä häntä hänen ystävänsä Brettin luo. Todd huusi täyttä kurkkua, haukkui äitiään ja potki seinää. Kun neuvoja kysyi Toddilta, miltä hänestä tuntui, kun äiti kieltäytyi täyttämästä hänen pyyntöään, hän vastasi: ”En minä tiedä.” Kun häneltä kysyttiin, miltä hänestä tuntui, kun hän teki jotakin sellaista, mistä hän piti eniten, hän antoi saman vastauksen. Lisäkysymykset paljastivat, ettei Toddilla ollut sanastoa tunteidensa ilmaisemiseen.

Toddin tilanne olisi kenties ollut erilainen, jos hän olisi kyennyt kuvailemaan tunteitaan selkeästi ja täsmällisesti. Se, että auttaa lasta oppimaan sanoja, joilla tunteita kuvataan, ei takaa, että lapsi käyttäytyy vastuullisemmin. Lapset eivät kuitenkaan yhtä todennäköisesti ilmaise tunteitaan teoin, kun he kykenevät puhumaan niistä. Ja kun lapset kuvailevat tunteitaan, vanhemmat voivat helpommin lohduttaa ja lievittää tunne-elämän haavoja.

Oppimistoiminta: Nimetkää Tunteita

Pyydä kurssilaisia harjoittelemaan tunteiden nimeämistä puolisonsa tai jonkun muun vanhemman kanssa. (Voit kopioida sivulla 43 olevan luettelon tunnesanoista ja antaa sen vanhemmille.) Toisen vanhemmista tulee omaksua vanhemman rooli ja toisen lapsen rooli. Lapsen tulee keksiä ongelmatilanne tai käyttää jompaakumpaa seuraavista tilanteista. Vanhemman tulee käyttää hyviä kuuntelemisen taitoja tunnistaen ja nimeten tunteet oikein. Kun he ovat harjoitelleet viisi minuuttia, pyydä heitä vaihtamaan rooleja ja harjoittelemaan samaa toiset viisi minuuttia. Kehota heitä sitten antamaan toisilleen palautetta siitä, kuinka hyvin he tunnistivat ja nimesivät toistensa tunteet.

Tilanne 1:

16-vuotias Tess tulee kotiin etsien toista vanhemmistaan. Yksi hänen ystävistään on syyttänyt häntä siitä, että hän on kertonut tästä valheita. Tess ei voinut saada ystäväänsä vakuuttuneeksi viattomuudestaan, eikä ystävä nyt halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Yhteenoton todistajina oli muita nuoria. Tess tuntee olevansa yksin ja hylätty. Hän ei ymmärrä, miksi näin on käynyt.

Tilanne 2:

12-vuotias Vince vietti viikonlopun isänsä kanssa. Kun Vince oli isänsä luona, isä arvosteli suuren osan aikaa entistä vaimoaan, Vincen äitiä. Hän myös kielsi Vinceä kuuntelemasta äitiään tai tekemästä mitään, mitä äiti pyytäisi. Vince palasi kotiin vihaisena, mielensä pahoittaneena, surullisena ja hämmentyneenä. Hän rakastaa kumpaakin vanhempaansa.

Vaihe 5: Asettakaa rajoja samalla kun autatte lasta oppimaan ongelmien ratkaisemista

Lapsen tunne siitä, että hän hallitsee tilanteen, lisääntyy, kun vanhemmat auttavat lasta oppimaan epämiellyttävien tunteiden käsittelyä. Lasten on opittava käsittelemään mieltä vaivaavia ajatuksia ja tunteita keinoin, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä ja emotionaalisesti terveitä. Vanhempien pitää ehkä asettaa rajat sopimattomalle käytökselle auttaessaan lapsiaan selvittämään ongelmia.

Reuben

12-vuotias Reuben pudotti kopin, minkä vuoksi hänen joukkueensa hävisi eikä päässyt mestaruusotteluihin. Kun hän käveli pois kentältä, yksi hänen joukkuetovereistaan huusi: ”Mikä taidonnäyte, tunari!” Koska Reubenista tuntui jo muutenkin kamalalta, hän juoksi huutajan luo, tarttui tätä kiinni niskasta ja hartioista ja yritti kaataa maahan. Reubenin isä ryntäsi heti paikalle katsomosta, veti poikansa pois, piteli tätä lujasti ja sanoi: ”Tiedän, että olet vihainen ja sinusta tuntuu kurjalta, mutta me emme ikinä satuta muita. Mennään kotiin ja puhutaan siitä, miten tämä hoidetaan paremmin.”

Sen sijaan että isä tässä esimerkissä toruisi tai saarnaisi, hän voi käyttää tilaisuutta lähentyä poikaansa kuuntelemalla empaattisesti, vahvistamalla Reubenin tunteet aiheellisiksi ja auttamalla tätä etsimään muita keinoja selviytyä vaikeista tilanteista. Prosessi auttaa Reubenia tuntemaan, että häntä ymmärretään ja arvostetaan, ja hän kykenee hallitsemaan tunteitaan paremmin.

Jos vanhemmat eivät tiedä lapsensa ongelman syytä, heidän tulee ensin esittää kysymyksiä saadakseen selville syyn, niin että siihen voidaan löytää ratkaisu. Vanhempien tulee esittää sellaisia kysymyksiä kuten ”Mikä sai sinut tuntemaan tällä tavoin?” Heidän ei pidä antaa lapsen syyttää muita, kun muissa ei ole syytä.

Kun syy on selvinnyt, vanhemmat voivat kysyä: ”Kuinkahan ongelma voitaisiin ratkaista?” Heidän tulee kuunnella tarkoin lapsen vastauksia. He voivat tarjota joitakin alustavia ratkaisuja auttaakseen lasta harkitsemaan muita mahdollisuuksia. Vanhempien tulee ottaa johto käsiinsä pienempien lasten kohdalla. Ratkaisuvaihtoehtojen keksiminen vanhempien lasten kanssa voi osoittautua hyödylliseksi. Kun vanhemmat ja lapset keksivät yhdessä ratkaisuja, heidän ei tulisi pitää mitään ratkaisua liian typeränä tai sopimattomana. Arvostelu haittaa luomisprosessia, ja vanhemmat ja lapset voivat valita sopivat ratkaisut myöhemmin. Vanhempien tulee ilmaista luottamuksensa lapsen kykyyn valita sopiva ratkaisu. Heidän tulee antaa lapsen ottaa mahdollisimman paljon vastuuta auttaen siten lasta kasvamaan riippuvuudesta itsenäisyyteen.

Joskus lapsen kannattaa muistella muita tapauksia, jolloin hän on käsitellyt ongelmia onnistuneesti. Mitä lapsi teki silloin selviytyäkseen tilanteesta? Voiko samaa lähestymistapaa käyttää nykyisessä ongelmassa? Lisäehdotuksia ongelmanratkaisuun on oppitunnin 7 aineistossa.

Seuraava kohta vaiheessa 5 on arvioida mahdollisia ratkaisuja. Vanhempien on kenties esitettävä lapselle seuraavanlaisia kysymyksiä:¹⁰

”Onko tämä ratkaisu oikeudenmukainen?”
”Toimiiko se?”
”Onko se turvallinen?”
”Miltä sinusta todennäköisesti tuntuisi?”
”Kuinka ratkaisu vaikuttaa muihin?”
”Auttaako tai loukkaako ratkaisu jotakuta?”
”Osoittaako ratkaisu arvostusta kaikkia asianosaisia kohtaan?”

Kun jokaisen ratkaisun vaikutuksia on pohdittu, vanhempien tulee auttaa lastaan päättämään, mikä ratkaisu on paras. Vanhempien tulee esittää mielipiteitään ja antaa ohjeita. Lapset tarvitsevat vanhempiensa viisauden ja kokemuksen tuomaa hyötyä. Vanhemmat voivat kertoa kokemuksiaan samankaltaisten ongelmien ratkaisemisesta. He voivat kertoa lapsilleen valinnoista, joita he ovat tehneet, ja siitä, mitä he ovat niistä oppineet.

Jos lapsi näyttää päättäneen kokeilla ratkaisua, joka vanhempien mielestä ei tule onnistumaan, he voivat halutessaan antaa niin käydä, jos lopputulos ei ole vahingollinen eikä aiheuta lapselle suuria ongelmia. Jotkin elämän suurimmista opetuksista saadaan epäonnistumisten kautta. Jälkeenpäin vanhempien tulee auttaa lasta toteuttamaan toinen ratkaisu ja jättää sanomatta ”Mitäs minä sanoin”.

Vanhemmat voivat verrata suhdettaan lapsiinsa pankkitiliin. Vanhemmat sijoittavat suhteeseen kohtelemalla lapsiaan oikein, kunnioittamalla heidän rajojaan, kuuntelemalla heidän ajatuksiaan ja tunteitaan, valmentamalla heitä selviytymään ongelmistaan ja pitämällä rakastavaa kuria. Jokainen ystävyyden, rakkauden ja arvostuksen teko on suhdetilille tehty talletus. Kun ongelmanratkaisuyritykset epäonnistuvat ja lapsi näyttää päättäneen tehdä vakavan virheen, vanhemmat voivat tehdä tililtä noston, jos sijoitukset ovat olleet riittäviä. Nosto on se, että he pyytävät lasta tekemään jotakin, mikä on tärkeää vanhemmille. Jos esimerkiksi poika haluaa viettää viikonlopun erittäin arveluttavien ystävien kanssa, vanhemmat voivat pyytää häntä olemaan lähtemättä, ja hän suostuu siihen todennäköisemmin silloin kun vanhemmat ovat tehneet tilille riittävästi talletuksia.

Oppimistoiminta: Soveltakaa Käytäntöön Viisivaiheista Prosessia

Pyydä osallistujia harjoittelemaan puolisonsa tai jonkun muun vanhemman kanssa viidettä vaihetta hoivaamisprosessissa (”Asettakaa rajoja samalla kun autatte lasta ratkaisemaan ongelmia”). Toisen vanhemmista tulee omaksua lapsen rooli ja toisen vanhemman rooli. He voivat käyttää jompaakumpaa tilannetta oppimistoiminnasta ”Nimetkää tunteita” sivulla 39 tai kehitellä omansa. Kun he ovat harjoitelleet viisi minuuttia, pyydä heitä vaihtamaan rooleja ja harjoittelemaan samaa toiset viisi minuuttia. Kehota sen jälkeen heitä antamaan toisilleen palautetta siitä, mitä he tekivät hyvin, ja kuinka he voisivat toimia paremmin.

Kehota vanhempia kokeilemaan viisivaiheista prosessia yhden lapsensa kanssa tulevalla viikolla. Pyydä heitä kirjoittamaan jälkeenpäin muistiin vanhemman ja lapsen välinen keskustelu niin tarkoin kuin he muistavat sen. Kehota heitä raportoimaan kokemuksestaan seuraavalla oppitunnilla.

Ohjeita osallistumisesta lasten ongelmiin

Joskus vanhemmat miettivät, kuinka paljon heidän tulisi mennä mukaan, kun lapsella on ongelma. Seuraavista periaatteista voi olla apua.

Vanhempien velvollisuus on auttaa lapsiaan. (Ks. Moosia 4:14–15; OL 68:25; 93:40.)
Lapset, jotka osaavat erottaa hyvän pahasta, ovat vastuullisia siitä, kuinka he käyttävät tahdonvapauttaan. (Ks. 2. Nefi 2:27; Moroni 7:12–17; OL 58:27–29.)
Kun lapset kehittyvät kohti aikuisuutta, heidän täytyy oppia pitämään huolta itsestään. Aikuisina heidän tulee huolehtia itse itsestään ja täyttää omat ”sosiaaliset, emotionaaliset, hengelliset, fyysiset ja taloudelliset” tarpeensa.¹¹

Tärkeä osa vanhemmuutta on auttaa lapsia kehittymään riippuvuudesta itsenäisyyteen. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan itsenäistymään opettamalla heille oikeita periaatteita, niin että nämä voivat oppia hallitsemaan itseään vanhurskaasti ja vastuullisesti. Jos vanhemmat ottavat huolehtiakseen lastensa ongelmista, he ottavat tarpeettoman taakan kantaakseen ja vievät samalla pojiltaan ja tyttäriltään tilaisuuden oppia vastuuta ja itsenäisyyttä. Yleisesti ottaen lasten tulee ratkaista omat ongelmansa, turhautumisensa, ikävystymisensä ja epäonnistumisensa vanhempien toimiessa tarvittaessa opettajina ja johtajina.

Joskus vanhempien on otettava ohjat ongelmanratkaisussa. Vanhempien tulee ottaa ohjat silloin, kun lapsi on liian nuori, kokematon tai kypsymätön selviytymään ongelmasta. Vanhempien tulee puuttua asiaan myös silloin kun heidän lapsensa uhkailee heitä, ottaa tai tuhoaa omaisuutta tai on vaaraksi muille. Sellaisissa tapauksissa vanhemmat voivat auttaa puuttumalla huonoon käytökseen. Oppitunnilla 3 kuvattu minä-viestien käyttäminen on hyvä tapa keskustella tottelemattomuudesta. (Jos molemmat vanhemmat ovat läsnä, heidän tulee käyttää me-viestejä eikä minä-viestejä.) Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan ottamaan vastuun myös vaihtoehtoja antamalla (käsitellään oppitunnilla 8) tai panemalla käytäntöön seuraukset (käsitellään oppitunnilla 9).

Hoivaamisen iankaikkinen arvo

Lapset reagoivat myönteisesti, kun vanhemmat hoivaavat heitä rakastaen, ystävällisesti ja herkästi soveltaen tarvittaessa käytäntöön tällä oppitunnilla esitettyjä ehdotuksia. Hoivaamisprosessin tulee alkaa varhain ja jatkua koko kunkin lapsen elämän ajan tavoilla, jotka sopivat hänen tarpeisiinsa.

Presidentti Gordon B. Hinckley on tähdentänyt sitä, miten tärkeää meidän on rakastaa ja hoivata lapsia sopusoinnussa taivaallisen Isän kanssa: ”Älkää koskaan unohtako, että nämä pienokaiset ovat Jumalan poikia ja tyttäriä ja että te olette heidän huoltajiaan, että Hän oli Isä ennen kuin teistä tuli vanhempia eikä Hän ole luopunut vanhemmanoikeudestaan omiin pienokaisiinsa tai menettänyt heitä kohtaan tuntemaansa kiinnostusta.”¹²

Tunnesanoja

ahdistunut
alakuloinen
aliarvioitu
alistunut
altis
apea
arkaluonteinen
arvostava
arvoton
avuton
ei rakastettu
empaattinen
empivä
energinen
epäluotettava
epäpätevä
epätietoinen
epävarma
epäystävällinen
eristynyt
estoinen
estynyt
hajamielinen
halukas
halvaantunut
harmistunut
hassunkurinen
helpottunut
heltynyt
hermostunut
hidas
hilpeä
huijattu
hullaantunut
huolestunut
huolissaan
hurmioitunut
huvittunut
hyvä
hyväntahtoinen
hyödyllinen
hyödytön
häikäistynyt
häiriintynyt
häiritsevä
häkeltynyt
hämmentynyt
hämääntynyt
häpeissään
hätääntynyt
hölmistynyt
hölmö
ihana
ihastunut
ikionnellinen
ikävystynyt
ilahtunut
ilkeä
iloinen
inhottava
innokas
innostunut
itsekäs
itsevarma
itseään säälivä
juhlallinen
jännittynyt
järkytetty
järkyttynyt
jätetty
jääräpäinen
kateellinen
katumapäällä
katuva
kauhea
kauhistunut
kelvollinen
kelvoton
kiehtova
kihisevä
kiihtynyt
kiinnostunut
kiireinen
kiitollinen
kimpaantunut
kipeä
kireä
kiukkuinen
kiukustunut
kiusaantunut
kohtalainen
kokematon
kostonhaluinen
kostonhimoinen
kovaosainen
kunnioitettava
kunnioittava
kuvottava
kylläinen
kylmä
kyseenalainen
kärsimätön
käytetty
laiska
lannistunut
lapsellinen
levollinen
levoton
liikuttunut
lohduton
loukkaantunut
lumoutunut
luotettava
lyöty
lämmin
malttamaton
masentunut
mieluinen
mitätön
mukava
murheellinen
musertunut
mustasukkainen
myöntyväinen
myötätuntoinen
naurettava
nerokas
neuvoton
nolo
nujerrettu
nälkäinen
närkästynyt
nääntynyt
nöyryytetty
nöyrä
omituinen
onnekas
onnellinen
onneton
optimistinen
ottaa päähän
outo
paha
pahoillaan
paniikissa
pelkurimainen
peloissaan
pelokas
pelästynyt
pessimistinen
petetty, huijattu
pettynyt
pieni
pingottunut
pitkästynyt
poissa tolaltaan
puolusteleva
pätevä
raivostunut
raju
rasittunut
rauhallinen
rauhaton
rento
riemastunut
riemukas
riippuvainen
riittämätön
rohkaiseva
rusentunut
sairas
sanaton, mykistynyt
sinisilmäinen
suojeleva
sureva
surullinen
surumielinen
suuttunut
suvaitsevainen
sympaattinen
syyllinen
säikähtynyt
sävyisä
säälittävä
tarpeellinen
tehokas
torjuttu
tulistunut
tunteellinen
turhamainen
turhautunut
tuskainen
tyhjä
tyhmä
tylsä
tympääntynyt
typertynyt
typerä
tyrkyttävä
tyrmistynyt
tyyni
tyytymätön
tyytyväinen
tärkeä
urhea
uskottu
utelias
uupunut
vaatimaton
vaikuttunut
vainottu
vaivaantunut
vaivattu
vaivautunut
vakavamielinen
valmis
valmistautumaton
viehättynyt
vihainen
vihamielinen
viileä
vimmastunut
voipunut
väheksytty
vähätelty
välinpitämätön
väärinkäytetty
yksin
yksinäinen
ylempiarvoinen
yllytetty
ylpeä
ymmällään
ystävällinen
ällistynyt
älykäs
ärsyyntynyt
ärtynyt