Oppitunti 7

Ratkaiskaa Ristiriidat

”Saatana tietää, että varmin – – tapa häiritä herran työtä on heikentää perheen tehokkuutta ja kodin pyhyyttä.”

Vanhin M. Russell Ballard

Oppitunnin tavoitteet

Auta tämän oppitunnin aikana vanhempia

ymmärtämään, että mielipide-erot ovat väistämättömiä ja että perheet, jotka ratkaisevat ristiriidat, lähentyvät ja vahvistuvat
oppimaan keinoja ristiriitojen käsittelemiseen kotona
ymmärtämään, kuinka erimielisyyksiä ratkaistaan rauhallisesti.

Ratkaisemattomien ristiriitojen ongelma

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että perhe on yksi Saatanan lempikohteista: ”[Saatana] yrittää lyödä epäsovun kiilaa isän ja äidin väliin. Hän yllyttää lapsia tottelemattomuuteen vanhempiaan kohtaan. – – Muuta ei tarvitakaan, sillä Saatana tietää, että varmin ja tehokkain tapa häiritä Herran työtä on heikentää perheen tehokkuutta ja kodin pyhyyttä.”¹

Eräs iäkäs nainen muisteli hyvin murheellisena ratkaisemattoman ristiriidan seurauksia perheessään: ”Kun olin viimeisenä kuolleen veljeni hautajaisissa, muistelin traagisia lapsuuden tapahtumia, jotka olivat katkeroittaneet kolme veljeäni ajaen heidät pois kotoa ja palautetun evankeliumin piiristä, joka on merkinnyt minulle hyvin paljon. Isäni, joka oli uskonnollinen mies, oli vaativa ja riitaisa nuhdellen sanoillaan lapsiaan niin julkisesti kuin yksityisestikin. Kun veljeni varttuivat vanhemmiksi, he alkoivat panna vastaan. Riidat olivat pahoja ja rajuja ja paisuivat kiroilemiseksi ja läimäyttelyksi. Kukin veljistäni lähti kotoa nuorena eikä juuri palannut käymään vanhempiensa luona. Eivätkä he halunneet olla missään tekemisissä isäni kannattaman uskonnon kanssa.”

Ristiriitojen syitä on monia. Jotkut vanhemmat ovat erittäin sallivia ja antavat periksi lastensa oikuille, kunnes heidän lastensa käytös karkaa käsistä. Toiset ovat liian rajoittavia ja yllyttävät lapsensa kapinoimaan. Jotkut vanhemmat reagoivat ylimitoitetusti lastensa normaaliin itsenäisyydentarpeeseen. Jotkut lapset kulkevat harhaan ja toimivat tahallaan tavalla, joka rikkoo perheen sääntöjä ja normeja.

Perheenjäsenet lähentyvät ja vahvistuvat, kun he ratkaisevat erimielisyyksiä onnistuneesti. Ratkaisematta jäävät ristiriidat tuhoavat perhesuhteita ja aiheuttavat surua perheenjäsenten kesken.

Kuinka ristiriitoja ratkaistaan

Palvelutyössään nefiläisten keskuudessa Vapahtaja tuomitsi ne, jotka kiistelevät:

”Se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.

Katso, – – minun oppini on, että sellaisen on loputtava.” (3. Nefi 11:29–30.)

Jeesus on neuvonut, että ihmisten tulee ratkaista kiistat muiden kanssa ennen kuin he tulevat Hänen luokseen:

”Jos olet tulossa minun luokseni tai haluat tulla minun luokseni ja muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan –

mene veljesi luo ja tee ensin sovinto veljesi kanssa ja tule sitten minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, niin minä otan sinut vastaan.” (3. Nefi 12:23–24; ks. myös 3. Nefi 12:9.)

Nämä opetukset soveltuvat vanhempiin ja tapaan, jolla he tulevat toimeen lastensa kanssa. Perhejulistuksessa ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi ovat määritelleet uudelleen Vapahtajan kaavan lasten menestykselliseksi kasvattamiseksi: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin.”²

Tarkastele vanhempien kanssa seuraavia periaatteita ristiriitojen ratkaisemiseksi.

Lähestykää ongelmianne lapsen kanssa Kristuksen kaltaisella asenteella

Tehtävässään vanhempina isien ja äitien tulee noudattaa Vapahtajan opetuksia osoittaen rakkautta ja auliutta ratkaista ristiriitoja ja tehden myönnytyksiä kompromissin hengessä. Samalla heidän tulee pitää kiinni arvoista ja tasovaatimuksista ja pyrkiä taivuttelemaan lapsiaan mutta kieltäytyä antamasta periksi manipuloinnille. Vanhempien tulee opettaa lapsilleen oikeita periaatteita ja perheen sääntöjen perusteet. Heidän tulee kannustaa lapsiaan tekemään oikeita valintoja, taivutella lapsia, kun nämä ovat väittelynhaluisia, käyttää seurauksia, kun nämä päättävät olla tottelemattomia (ks. oppitunti 9), ja lempeästi vedota lapsiinsa, kun nämä ovat tekemäisillään vakavia virheitä.

Kuunnelkaa ymmärtääksenne

Monia ristiriitoja vältetään, kun vanhemmat käyttävät hyviä kuuntelutaitoja ja pyrkivät ymmärtämään kiukkuisia, vihaisia lapsiaan. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan” (Sananl. 15:1). Usein lapsen vihaiset tunteet haihtuvat, kun hänestä tuntuu, että hänen isänsä tai äitinsä ymmärtää ja arvostaa häntä. Kuuntelevat vanhemmat voivat huomata, että heidän omatkin tunteensa ja näkökantansa muuttuvat.

Oppimistoiminta: Kuunnelkaa Ymmärtääksenne

Pyydä vanhempia muistelemaan tilannetta, jolloin lapsi halusi väitellä eikä kuunnella heitä. Pyydä heitä esittämään roolileikkinä ja oppiaiheen 3 kommunikointitaitoja käyttäen, kuinka he tuossa tilanteessa kuuntelisivat lasta sen sijaan että väittelisivät hänen kanssaan. Toisen vanhemmista tulee omaksua lapsen rooli, kun taas toinen kuuntelee vanhemman roolissa. Pyydä heitä harjoittelemaan viisi minuuttia ja vaihtamaan sitten rooleja, niin että molemmilla on mahdollisuus harjoitella kuuntelemista. Pyydä heitä sen jälkeen keskustelemaan kokemuksesta. Miltä tuntui, kun joku kuunteli heitä? Kuinka vaikeaa heidän oli kuunnella, kun lapsi halusi jotakin kyseenalaista? Kehota heitä harjoittelemaan viikolla lastensa kuuntelemista etenkin tilanteissa, joissa heidän lapsensa haluavat väitellä.

Kieltäytykää väittelemästä

Yksi ristiriidan ratkaisemisen perusperiaatteista kotona on niin yksinkertainen, että se jää usein huomaamatta. Siihen liittyy eläminen Kristuksen korkeamman lain mukaan ja kieltäytyminen väittelemästä. Glenn Latham, myöhempien aikojen pyhiin kuuluva vanhemmuuskouluttaja, on tähdentänyt, mikä merkitys on Kristuksen suurella esimerkillä kieltäytyä kiistelemästä muiden kanssa silloinkin kun joutuu epäoikeudenmukaisesti syytetyksi tai kohdelluksi: ”Kristus on täydellinen esimerkki, sillä Hän ei vastannut herjauksella edes joutuessaan julmien ja tarpeettomien hyökkäysten kohteeksi. Tilanteissa, joissa Hänen päälleen syljettiin, Häntä ruoskittiin ja lyötiin, Hänet hylättiin ja kiellettiin, Häntä pilkattiin ja Hänet jopa ristiinnaulittiin (ks. Matt. 26:67–70 ja 27:29, 35), Hän ei herjannut. Hän ei iskenyt takaisin. Vaikka Hän olisi voinut kutsua avukseen ’kaksitoista legioonaa enkeleitä’ (Matt. 26:53), Hän ’ei vastannut herjauksella’. Elämänsä alusta asti aina sen loppuun saakka Hän joutui usein, miltei jatkuvasti, pilkan kohteeksi jopa niiden taholta, jotka kärsivät Hänen kanssaan: ’Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan, pilkkasivat häntä’ (Mark. 15:23). – – Mitä suurempaa on hyvyys, sitä enemmän se näyttää vetävän puoleensa herjaajia – ja sitä vähemmän se näyttää vastaavan herjauksiin. Se on malli, jota vanhempien tulee jäljitellä, kun kurittomat lapset niskoittelevat. ’Älä vastaa herjauksella!’”³

Vanhemmat, jotka kieltäytyvät väittelemästä kiistelevän lapsen kanssa, huomaavat pian, ettei kiista kestä kauan. Ei voi riidellä ja tapella, kun toinen kieltäytyy lähtemästä siihen mukaan. Latham on huomauttanut: ”Käyttäytymisongelmien hoitamista koskevissa tutkimuksissani olen ällistyksekseni havainnut, että jos vanhemmat pysyvät rauhallisina, empaattisina ja suoraviivaisina jopa törkeitä herjauksia kohdatessaan, niin 97 tapauksessa sadasta lapset noudattavat kolmatta ohjetta [kun vanhemmat ilmaisevat odotuksensa kolmannen kerran].”⁴

Jotkut vanhemmat ehkä ajattelevat, että se, ettei taistele vastaan, antaa lapsille etulyöntiaseman, antaa heidän voittaa väittelyt ja antaa heille hallinnan perheasioissa. Näin ei ole. Kristus seisoi rohkeana kiusaajiensa edessä, hallitsi aina reaktionsa eikä koskaan yrittänyt paeta. Koska Hän rakasti heitä ja ymmärsi heidän tietämättömyytensä, Hän jopa anoi Isäänsä antamaan heille anteeksi (ks. Luuk. 23:34).

Muilla oppitunneilla vanhemmat tarkastelevat keinoja tuoda esille odotuksia, antaa lapsilleen vaihtoehtoja hyväksyttävien käyttäytymisvaihtoehtojen välillä ja panna toimeen tottelemattomuuden seuraukset, joista on sovittu etukäteen. Kun lapset haluavat väitellä, vanhemmat voivat tuoda uudelleen esiin odotuksensa ystävällisellä ja rakastavalla tavalla ja muistuttaa lapsiaan järkevästi jo sovituista seurauksista. Kun vanhemmat ovat tehneet nämä asiat, heidän lapsilleen jää kovin vähän väiteltävää.

Lapsia hallitsee usein suuressa määrin se, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Yksi asioista, joita he haluavat eniten, on vanhempien huomio. Glenn Lathamin mukaan ”vanhempien huomio on tehokkain voima tai seuraus lasten käytöksen muovaamisessa”⁵. Kun lapset eivät kykene saamaan kielteistä huomiota olemalla väittelynhaluisia, he yleensä rauhoittuvat ja alkavat käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävämmällä tavalla.

Noudattakaa pyhien kirjoitusten ohjeita lasten nuhtelemisesta

Vanhempien on kenties tarve nuhdella lasta ”vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta” niin ettei lapsi pidä heitä vihollisina (OL 121:43). Presidentti James E. Faust on selventänyt, että Pyhä Henki kehottaa nuhtelemaan vakavasti ”vain hyvin harvoin” ja että ”nuhteleminen on suoritettava ystävällisesti ja nuhdeltava on pyrittävä saamaan vakuuttuneeksi siitä, että tämä toimenpide tapahtuu hänen omaksi parhaakseen”⁶. Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista koorumista on opettanut, että ajallansa tarkoittaa ”heti tai pian”⁷, ja on esittänyt, että nuhteen tulee ilmetä kohta tottelemattomuuden jälkeen, niin että se ymmärretään. Sana vakavasti ei tässä yhteydessä tarkoita vihaisesti tai voimakkaasti vaan selkeästi ja varmasti. Viisaat vanhemmat ilmaisevat usein lapsen nuhtelemisen jälkeen rakkautensa lasta kohtaan osoittaen hänelle soveliaasti fyysistä kiintymystä ja ottamalla joskus lapsen mukaan johonkin mukavaan toimintaan.

Sovitelkaa valikoiden lasten välisiä ristiriitoja

Joskus lapset alkavat riidellä saadakseen huomiota ja saadakseen vanhemmat asettumaan omalle puolelleen. Näissä riidoissa vanhemmat ovat usein tilanteessa, jossa ei voi voittaa. He eivät voi koskaan todella tietää, kuinka riitatilanne alkoi ja mitä lasten välillä on tapahtunut. Asettumalla toisen puolelle he kenties palkitsevat lasta, joka ei sitä ansaitse, ja vieraannuttavat toisen lapsen.

Vanhemmat voivat usein auttaa parhaiten asettumalla neutraaliin asemaan ja antamalla lapsille vastuun ongelman ratkaisemisesta. Vanhemmat voivat tehdä sen käyttämällä hyviä kommunikointitaitoja kuten seuraavassa esimerkissä (ks. myös oppitunti 3).

Sid Ja Vance

Isä tuli huoneeseen, kun 12-vuotias Sid ja 9-vuotias Vance painivat lattialla huutaen ja lyöden toisiaan. Vance alkoi itkeä, ja Sid haukkui häntä vauvaksi. Isä tuli väliin ja veti pojat erilleen.

Isä:	Mistä on kyse?
Sid:	Vance sen aloitti.
Vance:	Enpähän. Sinä sen aloitit.
Isä:	Te molemmat siis syytätte toista, että hän aloitti. (Antaa heille vastuun ongelman ratkaisemisesta.) Miten meidän pitäisi teidän mielestänne ratkaista tämä?
Vance:	Käske Sidin jättää minut rauhaan.
Sid:	Jättää sinut rauhaan? Entä minä? Kuka otti korttini ja levitti ne ympäri lattiaa? Jätä tavarani rauhaan, niin tullaan ihan hyvin toimeen.
Isä:	(Pysyy neutraalina, käyttää reflektiivistä eli aktiivista kuuntelemista.) Vance, sanot siis, että Sid aloitti sen, ja sinä Sid sanot, että Vance aloitti sen ottamalla korttisi ilman lupaa.
Vance:	Niin, mutta kuka otti CD-levyni ilman lupaa?
Isä:	Te molemmat syytätte toisianne siitä, että on otettu luvatta toisen tavaroita. Kysyn siis uudelleen, mitä pitää tapahtua, että tämä ongelma ratkeaa?
Sid:	Käske Vancen aikuistua.
Vance:	Mikset itse aikuistu?
Isä:	(Valmistautuu ottamaan käyttöön loogisen seurauksen.) Kuulostaa siltä, että haluatte jatkaa riitelemistä. Ehkä teidän on viisainta mennä omiin huoneisiinne, kunnes olette valmiit ratkaisemaan tämän.
Sid:	Minä olen valmis.
Vance:	Niin minäkin.
Sid:	Sano Vancelle, että hänen pitää pyytää lupa, ennen kuin hän lainaa tavaroitani.
Vance:	Sid ei koskaan pyydä minulta lupaa ennen kuin ottaa tavaroitani. Hänenkin pitää pyytää lupa.
Isä:	Haluatte siis molemmat, että toinen pyytää luvan ennen kuin lainaa toisen tavaroita. Olenko ymmärtänyt oikein?
Sid:	Joo.
Vance:	Niin kai.
Isä:	Se on hyvä ehdotus. Sopiiko se teille molemmille?
Sid ja Vance:	Joo.

Tässä tapauksessa sovittelu toimi, koska isä kykeni kuuntelemaan asettumatta kummankaan puolelle ja sai lapset yhteistyössä ehdottamaan ja toteuttamaan ratkaisua. Seurausten uhka näytti motivoivan lapsia etsimään ratkaisua ongelmaansa. Vaikka seuraus osoittautui tarpeettomaksi, se olisi voinut olla sopivaa tilanteeseen puuttumista, jos lapset olisivat halunneet jatkaa väittelyä.

Neuvotteleminen voi olla tarpeetonta, jos vanhemmilla on jotakin, mitä lapset haluavat. Jos he esimerkiksi ovat viemässä lapsia pallopeliin ja lapset tappelevat autossa, vanhemmat voivat pysäyttää auton ja antaa heille vaihtoehdon – lapset voivat sopia riidan tai heidät viedään kotiin. Usein vähiten päälle käypä ratkaisu on tehokkain.

Joidenkuiden vanhemmuuskouluttajien mielestä kannattaa pyytää lapsia menemään ulos, kun he tappelevat, ja tulemaan sisään vasta kun riita on sovittu. He järkeilevät, että kun lapset jäävät ilman aikuisten huomiota, he menettävät pian motivaation tapella. Se voi pitää paikkansa, mutta lapset tappelevat muistakin syistä kuin vanhempien huomiosta. Kun jättää lapset selvittämään ristiriidan keskenään, vaarana on, että voimakkaampi lapsi voi pahoinpidellä heikompaa lasta emotionaalisesti tai fyysisesti. Vanhempien tulee noudattaa kuningas Benjaminin käskyä kansalleen: ”Ettekä te salli lastenne – – taistelevan ja riitelevän keskenään” (Moosia 4:14).

Ongelmanratkaisumalli

Jotkin perheet ovat käyttäneet onnistuneesti seuraavaa viisivaiheista ristiriitojen ratkaisumallia, joka on mukailtu psykologi Susan Heitlerin työstä.⁸ Malli toimii parhaiten silloin kun perheenjäsenet ymmärtävät sen ja sopivat sen käyttämisestä.

Vaihe 1: Ilmaiskaa näkemyksenne

Jokainen henkilö ilmaisee oman näkemyksensä – kuinka hän ratkaisisi asian – ilman pelkoa keskeyttämisestä, hyökkäyksestä tai pilkasta. Joskus ratkaisu käy selväksi tässä vaiheessa, vaikka yleensä se tulee esiin vaiheessa 4.

Esimerkki

Isä haluaa, että perhe alkaa pitää säännöllisesti perheiltoja. Äiti on tyytyväinen, kun perheiltoja ei pidetä. 15-vuotias Alfredo haluaa pelata jalkapalloa ystäviensä kanssa maanantai-iltaisin. 10-vuotias Marietta haluaa, että perheillat pidetään.

Vaihe 2: Perehtykää huolenaiheisiin

Perheenjäsenet tutkivat kantaansa syvemmin tarkastellen huolia, jotka ovat heidän kantansa taustalla.

Isä kertoo hengellisestä vakaumuksestaan, että perheillat voisivat olla siunaus heidän perheelleen. Hän on myös huolissaan siitä, mitä seuraa, jos ei totella kirkon johtajia, kun he ovat opettaneet niin monen vuoden ajan tämän ohjelman tärkeyttä.

Kasvuvuosinaan äiti näki perheensä riitelevän joka kerta kun he yrittivät pitää perheillan. Hän ei halua, että samoin käy hänen lastensa kanssa. Vaikka hän haluaakin noudattaa profeetallisia ohjeita, hän pelkää, että perheilta voi aiheuttaa enemmän ristiriitaa kuin tuoda hyötyä.

Alfredo kertoo, miksi hänestä on tärkeää olla ystäviensä kanssa ja ettei hän halua olla perheen mukana hengellisessä toiminnassa.

Marietta kertoo, että hän haluaa tehdä niin kuin profeetta on pyytänyt heidän perhettään tekemään.

Tässä vaiheessa perheenjäsenten tulee etsiä kaikki taustalla olevat huolet, jotka ovat yhteisiä kaikille.

Perheenjäsenet huomaavat, että he kaikki välittävät toisistaan ja haluavat, että perhe on onnellinen ja sopusointuinen. Heillä on ainakin jonkin verran halua olla mukana toiminnassa, joka vahvistaa perhettä, vaikka he ovatkin eri mieltä siitä, mitä sellaisen toiminnan pitäisi olla.

Vaihe 3: Keksikää mahdollisia ratkaisuja

Jokainen henkilö ehdottaa ratkaisuja, eikä niitä vastaan hyökätä tai niitä pilkata. Ratkaisuja harkittaessa kukin henkilö ehdottaa, mitä hän voisi tehdä sellaisen kokonaissuunnitelman toteuttamiseksi, joka vastaisi jokaisen huolenaiheisiin. Jokainen ratkaisu, olipa se kuinka epäkäytännöllinen tahansa, kirjoitetaan muistiin. Tämä vapaus ruokkii luovuutta, joka voi synnyttää toteuttamiskelpoisen ratkaisun.

Perheenjäsenet listaavat nämä mahdolliset ratkaisut:

Pidetään perheilta joka maanantai-ilta ennen jalkapalloa.
Päätetään, ettei perheiltoja pidetä.
Pidetään perheilta, mutta niiden, jotka eivät halua, ei tarvitse osallistua.
Pidetään perheilta sunnuntai-iltana.
Pidetään perheilta ilman hengellistä sanomaa.
Pidetään perheilta mutta osallistuminen hengelliseen osuuteen on vapaaehtoista.

Vaihe 4: Valitkaa ratkaisu

Kun ratkaisuja ei enää keksitä lisää, perheenjäsenet arvioivat kutakin ratkaisua ja laativat suunnitelman, joka ottaa huomioon kaikkien huolet. Koska ratkaisuun tarvitaan yleensä monta eri osatekijää, jotta se käsittäisi kaikkien perheenjäsenten huolet, perheen tulee ajatella, että ratkaisun löytäminen on ennemminkin ”ratkaisupaketin kokoamista eikä vain – – yhden ja ainoan ratkaisun etsimistä”⁹.

Niin vanhempien kuin lastenkin tunteilla on merkitystä. Vanhemmista voi esimerkiksi tuntua, että heidän tulee opettaa evankeliumin periaatteita perheillassa, vaikka lapsi haluaisikin vain pelata. Jotta vanhemmat ottaisivat huomioon niin lasten tunteet kuin omansakin, he voisivat sisällyttää mukaan evankeliumin opetusta tavalla, joka kiinnostaa lasta ja jota hän voi ymmärtää.

Kun toimintasuunnitelma on laadittu, siihen kuuluvien tehtävien suorittamisesta sovitaan ja kurssilaiset sitoutuvat noudattamaan niitä.

Arvioituaan ehdotuksia perhe päättää pitää perheillan sunnuntai-iltaisin aina silloin kun Alfredo pelaa jalkapalloa seuraavana iltana. Vanhemmat haluaisivat, että perheilta olisi mieluummin maanantaina, mutta ei, jos se merkitsee, ettei heidän poikansa osallistu.

Alfredo on valmis olemaan mukana perheillassa, kun keskustellaan evankeliumista, kunhan hänen ei tarvitse pitää oppiaiheita. Äidistä sopimus tuntuu hyvältä etenkin siksi, että hänen lapsensa ovat suostuneet olemaan mukana. Isä on vastuussa perheiltojen järjestämisestä ja johtamisesta. Isä, äiti ja toisinaan Marietta pitävät vuorollaan oppiaiheen.

Vaihe 5: Toteuttakaa ratkaisu

Kun perheenjäsenet toteuttavat ratkaisun, he arvioivat, missä tarvitaan muutoksia. Joissakin tapauksissa heidän on kenties löydettävä eri ratkaisu.

Uusi liitto

Presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt, että ollessaan palvelutyössään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus esitteli uuden testamentin – uuden ja paremman liiton, joka vaati ihmisiä noudattamaan korkeampaa lakia. Enää ihmisten (mukaan lukien vanhemmat) ei pitänyt noudattaa koston lakia (ks. 2. Moos. 21:24) vaan heitä piti opastaa halu tehdä hyvää ja kääntää toinen poski niille, jotka heitä löisivät (ks. Matt. 5:39). Heidän piti rakastaa vihollisiaan ja rukoilla niiden puolesta, jotka kohtelisivat heitä häpeällisesti ja vainoaisivat heitä (ks. Matt. 5:44). Heidän piti tavoitella teoissaan muita kohtaan Pyhän Hengen kuiskauksia ja noudattaa niitä.¹⁰

Rakkaus kotona

Presidentti Thomas S. Monson on kertonut sydämeenkäyvän kertomuksen, joka tähdentää sitä, miten tärkeää on ratkaista erimielisyyksiä, jotka voivat tuhota perheen yhteenkuuluvuuden:

”On perheitä, jotka muodostuvat äideistä ja isistä, pojista ja tyttäristä, jotka ovat ajattelemattoman kommentin takia eristäytyneet toisistaan. Kertomus siitä, kuinka sellainen tragedia juuri ja juuri torjuttiin, on tapahtumasta monta vuotta sitten erään nuoren miehen elämässä, jota yksityisyyden säilyttämiseksi kutsun Jackiksi.

Varhaisina vuosinaan Jackilla oli ollut koko ajan vakavia erimielisyyksiä isänsä kanssa. Eräänä päivänä Jackin ollessa seitsemäntoista heillä oli erityisen raju riita. Jack sanoi isälleen: ’Tämä oli viimeinen pisara. Minä lähden kotoa enkä koskaan palaa!’ Niin sanoen hän meni sisälle ja pakkasi laukkunsa. Hänen äitinsä aneli häntä jäämään, mutta poika oli liian vihainen kuunnellakseen. Hän jätti äitinsä itkemään ovelle.

Pihasta lähtiessään hän oli menossa portista, kun kuuli isänsä huutavan peräänsä: ’Jack, tiedän, että suuri syy siihen, että olet lähdössä, johtuu minusta. Olen siitä todella pahoillani. Haluan sinun tietävän, että jos joskus haluat palata kotiin, olet aina tervetullut. Ja minä yritän olla sinulle parempi isä. Haluan sinun tietävän, että rakastan sinua aina.’

Jack ei sanonut mitään vaan meni linja-autoasemalle ja osti lipun kaukaiseen paikkaan. Istuessaan linja-autossa matkan edetessä hän alkoi ajatella isänsä sanoja. Hän alkoi ymmärtää, kuinka paljon isällä täytyi olla rakkautta voidakseen tehdä sen, mitä hän oli tehnyt. Isä oli pyytänyt anteeksi. Isä oli kutsunut hänet takaisin ja jättänyt kesäiltaan kaikumaan sanat ’minä rakastan sinua.’

Silloin Jack tajusi, että seuraava siirto oli kiinni hänestä. Hän tajusi, että ainoa tapa, jolla hän voisi koskaan löytää rauhan sieluunsa, oli osoittaa isäänsä kohtaan samanlaista kypsyyttä, hyvyyttä ja rakkautta kuin isä oli osoittanut häntä kohtaan. Jack nousi pois linja-autosta. Hän osti paluulipun ja palasi kotiin.

Hän saapui vähän puolenyön jälkeen, astui sisälle taloon ja sytytti valot. Siellä keinutuolissa istui hänen isänsä pää painuksissa. Nostaessaan päänsä ja nähdessään Jackin isä nousi tuolista, ja he riensivät syleilemään toisiaan. Jack sanoi myöhemmin: ’Nuo viimeiset vuodet, jotka olin kotona, olivat elämäni onnellisimpia.’

Voisimme sanoa, että siinä oli poika, joka varttui mieheksi yhdessä yössä. Siinä oli isä, joka tukahduttamalla suuttumuksen ja hillitsemällä ylpeyden pelasti poikansa ennen kuin tästä tuli yksi siitä valtavasta ’menetetystä pataljoonasta’, jonka särkyneet perheet ja hajonneet kodit jättävät jälkeensä. Rakkaus oli yhteen liittävä side, parantava palsami – rakkaus, jota tunnetaan usein mutta ilmaistaan harvoin. – –

Meidän tehtävämme, jopa vakava velvollisuutemme, on ojentaa kätemme niille, jotka ovat luisuneet epäaktiivisuuteen tai harhautuneet pois perhepiiristä.”¹¹

Kun perheet elävät Vapahtajan esittelemän uuden liiton mukaan ratkaisten erimielisyyksiä rakastavalla, sovinnollisella tavalla, he nauttivat suuremmasta rakkaudesta, rauhasta ja sopusoinnusta perhesuhteissaan.