Oppitunti 6
Voittakaa Viha
”Kuka voi laskea vihaisena lausuttujen kovien ja ilkeitten sanojen synnyttämät haavat ja kertoa niiden syvyyden ja tuskan?”
Presidentti Gordon B. Hinckley
Oppitunnin tavoitteet
Auta tämän oppitunnin aikana vanhempia
-
tulemaan tietoisiksi hallitsemattoman vihan tuhoisista vaikutuksista perheenjäseniin
-
ymmärtämään, kuinka he vihastuvat, ja se, että heidän on otettava vastuu vihaan liittyvistä ongelmista
-
oppimaan keinoja saada viha hallintaan ja voittaa se
-
laatimaan suunnitelma vihanpurkausten estämiseksi niin ettei vihaan liittyviä ongelmia enää ilmene.
Vihan ongelma
Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: ”Kiukkuisuus on paha ja syövyttävä seikka, joka tuhoaa kiintymyksen ja torjuu rakkauden.”1 Saatana pyrkii nostattamaan vihaa ja aiheuttamaan riitaa perheissä (ks. 2. Nefi 28:20; 3. Nefi 11:29; Moroni 9:3).
Jack
Jack kuohahti vihasta katsellessaan, kuinka hänen 15-vuotias poikansa Bart marssi huoneeseen ja tarttui 11-vuotiasta Steveä niskasta siirtäen tämän pois television ääressä olevasta nojatuolista. ”Olet minun tuolissani, tollo”, Bart sanoi uhkaavasti. Steve vavahti kivusta ja vastasi vaimeasti: ”Ei se ole sinun tuolisi.” Bart läimäytti Steveä päähän kämmenselällään Steven siirtyessä kauemmas hänestä. Bart lysähti tuoliin, otti kaukosäätimen, vaihtoi rockmusiikkikanavalle ja lisäsi äänenvoimakkuutta. Jackin sisällä velloi kuukausien raivo. Hänen otsalleen kihosi hikipisaroita. Hänen käsivartensa alkoivat nykiä ja vapista. En kestä tätä, hän ajatteli. Bart ei ainoastaan osoita kunnioituksen puutetta muita kohtaan vaan uhmaa minua tahallaan. Hän tietää, etten siedä tuollaista käytöstä. Raivoissaan Jack ryntäsi Bartin luo, tarttui tätä käsivarresta, väänsi sitä ja huusi: ”Kuka sinä muka luulet olevasi? Et osoita kunnioitusta ketään kohtaan. Et ajattele muita kuin itseäsi.” Vetäessään Bartin ylös tuolista Jack ärjyi: ”Mene huoneeseesi. En halua edes katsella sinua.” Bart riuhtaisi kätensä vapaaksi ja marssi uhmakkaasti ulos etuovesta läimäyttäen sen perässään kiinni.
Muutamaa päivää myöhemmin Jack ja hänen vaimonsa kertoivat tapauksen MAP-perhepalvelujen neuvojalle. ”Suutun sille pojalle niin, etten näe eteeni”, Jack vaikeroi. ”En pysty puhumaan hänen kanssaan sivistyneesti. Joskus sanon sellaista, mitä kadun myöhemmin. Ongelma vain pahenee.”
Useimmat vanhemmat suuttuvat lapsilleen aika ajoin. Vihan tunteet voivat olla hyödyllisiä varoittaessaan vanhempia siitä, että jokin on vinossa ja että siihen pitää puuttua. Viisaat vanhemmat ryhtyvät asianmukaisiin toimiin estääkseen pieniä ongelmia paisumasta. Joskus ongelmat ovat monimutkaisia eikä niihin ole helppoa ratkaisua. Lapset voivat olla kapinallisia ja epäkunnioittavia ja herättää vanhemmissaan vihaisia tunteita yhä uudelleen. Vanhemmat eivät saa antaa periksi vihaisille tunteille eivätkä vastata niihin tavalla, joka pahentaa tilannetta.
Vanhin Lynn G. Robbins seitsemänkymmenen koorumista on kuvannut vihaa ajatuksissa tehdyksi synniksi, ”joka johtaa vihamielisiin tunteisiin tai käytökseen. Se sytyttää raivonpurkaukset maanteillä, tunteen kuohahdukset urheilukentillä ja väkivallanteot kodeissa.”2 Presidentti Hinckley varoitti vihan murheellisista seurauksista kysymällä: ”Kuka voi laskea vihaisena lausuttujen kovien ja ilkeitten sanojen synnyttämät haavat ja kertoa niiden syvyyden ja tuskan?”3 Joka vuosi viranomaisille ilmoitetaan miljoonista lasten pahoinpitelyistä.
Vihaa on kuvattu ”kielteisistä tunteista viettelevimmäksi”4. Ne, jotka suuttuvat, uskovat lähes aina, että heidän suuttumuksensa on oikeutettua. Joidenkuiden mielestä vihan ilmaiseminen tuo tyydytystä ja piristää. He tuntevat itsensä voimakkaiksi ja ylivertaisiksi, kun he pelottelevat muita. Viha aiheuttaa kuitenkin riippuvuutta. Se tuhoaa ne, jotka joutuvat sen viettelevän vetovoiman uhreiksi, ja ne, jotka vihastuvat.
Viha ilmenee usein kolmella epäterveellä tavalla, ulospäin suuntautuvana aggressiona, sisäänpäin (itseen) suuntautuvana aggressiona ja epäsuorana aggressiivisena käyttäytymisenä.
Ulospäin suuntautuva aggressio. Viha ilmenee fyysisenä väkivaltana (lyöminen, pureminen, potkiminen, läimäyttäminen, hakkaaminen, hiuksista ja korvista kiskominen), emotionaalisena ja sanallisena pahoinpitelynä (huutaminen, nimitteleminen, kiroileminen, uhkaileminen, syytteleminen, pilkkaaminen, manipuloiminen, vähätteleminen), seksuaalisena väkivaltana (insesti, ahdistelu, seksuaalinen häirintä) sekä kontrolloimisena ja hallitsemisena.
Sisäänpäin suuntautuva aggressio. Viha kohdistuu itseen, mikä johtaa itseinhoon, masennukseen ja itsetuhoisiin tekoihin (juominen, huumeiden käyttö, itsemurhayritykset, itsensä vahingoittaminen).
Epäsuora aggressiivinen käyttäytyminen. Viha ilmenee epäsuorana toimintana (vitkastelu, vastuuttomuus, itsepäisyys, sarkasmi, epärehellisyys, ärtyneisyys, tyytymättömyys, arvostelu, lykkääminen).
Vihaiset vanhemmat voivat pakottaa lapset tottelemaan, mutta sen aikaansaamat muutokset käyttäytymisessä ovat usein tilapäisiä. Lapset, jotka taipuvat pakon edessä, kapinoivat todennäköisemmin myöhemmin.
Vihan seuraukset
Isä tai äiti reagoi lapseen vihalla vähemmän todennäköisesti, kun sen seuraukset ovat liian kalliit. Valitettavasti monet vanhemmat suuttuvat lapsilleen, koska he pitävät vihansa haittavaikutuksia suhteellisen pieninä. He käyvät paljon todennäköisemmin lastensa kimppuun kuin suuntaavat vihansa ystävään, työnantajaan, poliisiin tai arvostettuun kirkolliseen johtajaan. Lapsiin puretun kiukun pitkäaikaiset haittavaikutukset ovat kuitenkin huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset hyödyt. Sillä on muun muassa seuraavia haittavaikutuksia:
-
Herran Hengen menettäminen
-
(oman ja perheenjäsenten) kunnioituksen menettäminen
-
ystävyyden ja yhteistyöhalun menettäminen
-
itseluottamuksen menettäminen
-
syyllisyys ja yksinäisyys
-
kireät ihmissuhteet
-
itselle ja muille aiheutettu vahinko
-
lapset pikemminkin pelkäävät kuin rakastavat vanhempiaan
-
lapset kapinoivat, syyllistyvät rikoksiin ja lähtevät kotoa nuorina
-
lapset eivät menesty koulussa
-
lisääntynyt sellaisten ongelmien riski kuten masennus, huono terveys, riippuvuuskäyttäytyminen ja työhön liittyvät huolet.
Vihan syitä
Jotkut vanhemmat käyttävät vihaa uhkaillakseen ja kontrolloidakseen lapsiaan, tunteakseen olevansa heidän yläpuolellaan ja välttääkseen ongelmiin puuttumista. Viha voi johtua ylpeydestä ja itsekkyydestä, kuten kun ei saa omaa tahtoaan läpi, tai sävyisyyden ja kärsivällisyyden puutteesta ärsytyksen ilmaantuessa. Jotkut suuttuvat turhautuessaan, tullessaan loukatuiksi tai pettyessään.
Viha ilmenee usein silloin kun ihminen tuntee joko itsensä tai muiden tulleen uhatuksi tai epäoikeudenmukaisesti tai väärin kohdelluksi. Uhka voi olla fyysistä tai emotionaalista. Ihminen voi esimerkiksi pelätä, että hän itse tai joku toinen saa fyysisiä vammoja, kokee nöyryytyksen tai menettää arvostusta. Oppitunnin ensimmäisessä esimerkissä Jack tunsi, että käsitys hänestä arvostettuna isänä, joka pystyy kontrolloimaan lastensa käyttäytymistä, oli uhattuna. Hän oli huolissaan siitä, että muut pitäisivät häntä voimattomana ja tehottomana isänä.
Vääristyneitä käsityksiä
Käsitys vaarasta on usein vääristynyt. Liian usein viha johtuu siitä, että ihminen tuomitsee väärin muiden aikeen: ”Hän yrittää vahingoittaa minua”, ”Hän estää minua saamasta, mitä haluan”, ”Hän ei välitä tunteistani”, ”Hän käyttää minua hyväkseen”.
Jotkut suuttuvat miltei silmänräpäyksessä. Tällaista vihaa on usein vaikea hallita, koska se leimahtaa niin nopeasti. Toisissa tilanteissa viha yltyy hitaasti, kun ihminen kokee jatkuvaa uhkaa, epäoikeudenmukaisuutta tai huonoa kohtelua. Viha kasvaa myös silloin kun ihminen vatvoo jotakin tilannetta elätellen ajatuksia, jotka ovat usein hyvin vääristyneitä tai liioiteltuja.
Kun ihmiset kokevat uhkan ja reagoivat toiseen vihoissaan, heidän kehonsa valmistautuu toimintaan. Heidän verenpaineensa kohoaa, heidän lihaksensa jännittyvät, heidän hengityksensä kiihtyy ja heidän mielensä keskittyy poistamaan uhkan tai huonon kohtelun. Tällainen valmiustila saattaa purkautua yhtenä räjähtävänä sanallisena tai fyysisenä reaktiona koettuun uhkaan. Tai se voi kehkeytyä hitaasti ajan myötä, kun ihmiset kokevat monta ärsytystä peräkkäin. Vihaa herättävät ajatukset lisääntyvät, kunnes ihminen räjähtää jostakin, joskus jostakin vähäpätöisestä, josta ei yleensä edes piittaisi.
Nämä psykologiset muutokset antavat viitteen tärkeistä keinoista hallita vihaa. Paras hetki isän tai äidin toimia on heti silloin kun hän huomaa stressioireiden lisääntyvän. Hän voi hankkia lisää tietoa koetusta uhasta ja oppia ymmärtämään sen selkeämmin. Parempi ymmärrys voi vähentää käsitystä vaarasta ja vähentää vihan purkautumisen mahdollisuutta. Kielteiset, vihaa herättävät ajatukset voidaan korvata myönteisemmillä, rauhoittavilla ajatuksilla, kun ihminen näkee stressaavan tilanteen myönteisemmin. Isä tai äiti voi miettiä rakentavampia tapoja suhtautua uhkaan tai epäoikeudenmukaisuuteen, jotakin sellaista reagointia, joka pikemminkin ratkaisee ongelman kuin paisuttaa sitä.
Stressaantunut äiti tai isä voi myös välttää tilanteita, jotka todennäköisesti lisäävät stressiä, kunnes hän on rennompi ja hallitsee itsensä. Silloin hän voi pyrkiä ratkaisemaan tilanteen ilman vihaa.
Vihan voittaminen
Seuraavat periaatteet voivat auttaa vanhempia voittamaan vihaan liittyviä ongelmia. Pyydä opettaessasi vanhempia etsimään periaatteita, jotka toimivat parhaiten heidän kohdallaan, ja ottamaan ne käyttöön.
Rukoilkaa
Vanhempien tulee rukoilla vakain aikein apua vihan tunteiden voittamiseen. Psalminkirjoittaja on opettanut, että Herra vapauttaa rukoilevan elämän myrskyistä: ”Hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.” (Ps. 107:28–30.) Vihan tunteiden voittamisessa on apua myös paastosta ja pappeuden siunauksista. Pappeuden siunausten, rukousten ja paastoamisen tulee yhdistyä ihmisen pyrkimykseen muuttua.
Ratkaiskaa taustalla olevat ongelmat
Vanhempien tulee puhua lastensa kanssa ja selvittää ongelmat, jotka herättävät heidän vihansa. Useimmat ongelmat voidaan ratkaista rauhanomaisesti. Avukseen vanhemmat voivat tarkastella seuraavien oppituntien aineistoa: 3 (”Kommunikoikaa rakastaen”), 7 (”Ratkaiskaa ristiriidat”) ja 9 (”Käyttäkää seurauksia”). Ongelmia käsiteltäessä vanhempien tulee puhua lapsilleen yhtä kunnioittavasti kuin he suhtautuisivat työnantajaan, ystävään tai johonkuhun kirkon johtajaan.
Ottakaa vastuu vihastumisesta
Vanhempien, joilla on vihaan liittyvä ongelma, täytyy tunnustaa, että heillä on ongelma, ja ottaa vastuu siitä, ennen kuin he voivat voittaa sen. Lapset voivat ärsyttää vanhempiaan, mutta vanhemmat ovat vastuussa siitä, kuinka he reagoivat. He voivat oppia hallitsemaan vihansa ja reagoimaan paremmalla tavalla.
Jotkut ihmiset puolustelevat vihastumistaan väittäen, että se kuuluu heidän kulttuuriperintöönsä. Esimerkiksi jotkut vanhemmat käyvät lapsiinsa käsiksi puolustellen itseään sillä, että heidän etnisessä ryhmässään sellainen käytös on yleistä. Taivaallinen Isä ei sellaista toimintaa hyväksy. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että jäsenyys Jumalan perheessä on tärkeämpää kuin kulttuuri-identiteetti:
”Taivaallinen Isänne on antanut teidän syntyä tiettyyn sukuun, josta saatte rodullisen, kulttuurisen ja muun perintönne. Tuo suku voi antaa runsaan perinnön ja suurenmoisia syitä iloita. Teidän velvollisuutenanne on kuitenkin päättää, onko tuossa perinnössä jotakin sellaista, mikä on hylättävä, koska se on vastoin Herran onnensuunnitelmaa. – –
Mikään perhe ei voi kestää pitkään pelon ja pakon vallassa. Se johtaa kiistelyyn ja kapinointiin. Rakkaus on onnellisen perhe-elämän perusta.”5
Kun ihmiset ovat tunnistaneet ja tunnustaneet ongelman, he voivat tehdä parannuksen ja aloittaa ongelman voittamisen.
Tunnistakaa vihakierre
Jos isä tai äiti on jatkuvasti vihainen, hän voi olla käyttäytymiskierteessä, johon kuuluu neljä vaihetta. Käyttäytymistieteilijät ovat antaneet vihakierteen vaiheille eri nimiä, mutta perustekijät ovat samat. Seuraava tiivistelmä on vihanhallinnan asiantuntijoiden Murray Cullenin ja Robert E. Freeman-Longon kuvaus kierteestä.6 Ihmiset pystyvät hallitsemaan vihaa parhaiten kierteen alkuvaiheissa ennen kuin fyysisiä merkkejä alkaa ilmetä.
Normaalia esittävä vaihe. Elämä sujuu tasaisesti, mutta viha vaanii pinnan alla ja vaikuttaa siihen, miten ihminen elää ja ajattelee. Tapahtumat tai tilanteet laukaisevat helposti tavaksi tulleita, vääristyneitä ajatusmalleja. Ihminen järkeilee ja puolustelee näitä vääristymiä.
Yltymisvaihe. Kun ihminen keskittyy vääristyneisiin ajatuksiin, hän alkaa tuntea itsensä uhatuksi tai asemansa vaarannetuksi ja alkaa reagoida vihaisesti. Hän kelaa ajatuksissaan tuttuja aiheita kuten ”Hän ei välitä siitä, mitä sanon” tai ”Teen täällä kaikki työt, eikä hän koskaan auta”. Fyysiset merkit osoittavat, että ihminen alkaa tulla vihaiseksi (kireys, jäykkyys, ahdistava tunne, sydämentykytys, tiheä hengitys, vatsavaivat tai kuumotus tai punoitus). Ihminen kuvittelee ja suunnittelee päästävänsä vihan valloilleen ja saattaa antautua riippuvuuskäyttäytymiseen, joka ruokkii vihaa (huumeiden ja alkoholin käyttö, ylensyönti, ylityöt).
Purkautumisvaihe. Viha puretaan muihin huutamalla heille, nöyryyttämällä heitä ja tekemällä heille fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tai viha saattaa kääntyä sisäänpäin itseinhoksi, itsemurhayrityksiksi tai alkoholin ja huumeiden käytöksi.
Laantumisvaihe. Ihminen tuntee syyllisyyttä ja häpeää. Puolustusmekanismit laukeavat, ja hän yrittää peittää vihaa tekemällä jotakin yleisesti hyväksi katsottua osoittaakseen, että hän on hyvä ihminen. Sitten hän päättää säilyttää malttinsa. Kun päätös murtuu, hän ajautuu takaisin ”normaalia esittävään” vaiheeseen.
Pitäkää vihapäiväkirjaa
Vihapäiväkirjan pitäminen lisää vanhempien tietoisuutta omasta vihakierteestään.7 He voivat oppia keskeyttämään vihastumisen alkuvaiheissa käyttämällä tämän oppitunnin periaatteita.
Lauhduttakaa vihaa lietsovia ajatuksia
Vanhempien tulee etsiä vaihtoehtoisia selityksiä käytökselle, joka suututtaa heitä. Esimerkiksi lapsella, joka on epäkohtelias heille, on voinut olla vaikea päivä koulussa. Uhmakas lapsi voi tuntea, että vain hänen huonosti käyttäytyvät ikätoverinsa hyväksyvät hänet. Vanhempien tulee ajatella häiritseviä tilanteita ongelmina, jotka pitää ratkaista, ja tilaisuuksina kasvaa lähemmäs lapsiaan, eikä uhkaavina tapahtumina, joihin pitää reagoida hyvin vihaisesti.
Kun vanhemmat kyseenalaistavat vihaisia ajatuksia, ratkaisevaa on ajoitus. Kun vihastuminen lähestyy huippuaan, ihminen alkaa käyttäytyä irrationaalisesti. Tässä vaiheessa hänen tulee lähteä tilanteesta ja varata aikaa rauhoittua.
Aivan kuten urheilijat ja muusikot valmistautuvat monia tunteja harjoittelemalla suoriutumaan tietyissä tilanteissa hyvin, vanhemmat voivat valmistautua reagoimaan sopivalla tavalla joutuessaan vihaa herättäviin tilanteisiin. Raymond Novaco Kalifornian yliopiston Irvinen kampukselta on ehdottanut, että ihmiset opettelevat tunnistamaan vihaisen reagoinnin alkuvaiheen ja korvaavat vääristyneet ajatukset itselle suunnatuilla vihaa taltuttavilla lauseilla, joiden ansiosta on helpompaa käsittää tilanne oikein.8 Rauhallisina hetkinä he voivat käydä mielessään läpi seuraavanlaisia lauseita: ”Kuinka voin ratkaista tämän ongelman? Minä alan menettää malttiani, mutta tiedän, kuinka voin rauhoittua. Minä hallitsen tämän tilanteen. Minä osaan hallita vihaani. Minä voin säilyttää huumorintajuni.”
Kun todellinen ärsytys alkaa, ihminen voi käyttää näitä ja muita vihaa taltuttavia lauseita: ”Mitä minä haluan saada tästä sananvaihdosta? En saa mitään suuttumalla. Jos suutun, joudun maksamaan siitä kalliisti, ja sitä en halua. Minun on etsittävä myönteisiä puolia. En saa olettaa pahinta enkä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä. Vihani on merkki siitä, että on aika antaa itselleni ohjeita. Minä pystyn keksimään tähän ratkaisun. Minä osaan kohdella tätä ihmistä kunnioittavasti.”
Lähtekää pois tilanteesta
Paras hetki toimia on vanhemmilla silloin kun he huomaavat stressin lisääntyvän. He voivat oppia valvomaan suuttumistaan. Yksi tapa valvoa suuttumista on kuvitella lämpömittaria, joka mittaa heidän suuttumisastettaan. Jos he menettävät hallinnan 80 asteessa, heidän tulee poistua tilanteesta ennen kuin lämpötila kohoaa niin korkeaksi. Heidän tulee sanoa lapselle: ”Minua alkaa suututtaa. Tarvitsen vähän rauhoittumisaikaa.” Mitään hyötyä ei ole siitä, että syyttää lasta sanomalla: ”Sinä teet minut vihaiseksi.”
Löytäkää rauhoittavaa tekemistä
Rentouttavaa tekemistä voi olla mietiskely, työnteko, lenkkeily, uiminen, musiikin kuunteleminen tai kirjan lukeminen. Vanhemmat eivät saa yrittää rauhoittua purkamalla vihaansa tai hautomalla siihen liittyvää tapausta. Jos he hautovat tapausta tai purkavat vihaa, suuttumus luultavasti yltyy. Kun he kertaavat mielessään tapausta yhä uudelleen, he jatkavat todennäköisimmin tilanteen liioittelemista. Vihaansa purkaessaan he tekevät samoin puolustellen mielessään vihansa rajua ilmaisemista.
Kiitollisuuden tunne ja pyrkimys etsiä hyvää lapsista voi auttaa vanhempia rauhoittamaan suuttumustaan. Toinen tapa rauhoittua on noudattaa kahdentoista apostolin koorumin jäsenen presidentti Boyd K. Packerin neuvoa. Hän ehdotti, että epämieluisat ajatukset voidaan korvata pyhällä musiikilla: ”Kun musiikki alkaa ja kun sanat muodostuvat mielessänne, epäkelvot [ajatukset] livahtavat häpeissään pois. Se muuttaa koko mielenne näyttämön tunnelman. Koska [musiikki] on ylentävää ja puhdasta, alhaisemmat ajatukset livahtavat häpeissään pois.”9
Kertokaa taustalla olevista tunteista
Vihaa ilmaistaan usein loukkaantumisen, pelon, nolostumisen tai torjutuksi tulemisen tunteiden sijasta. Jotkut epäröivät näiden tunteiden esiin tuomista peläten, että ne osoittavat heikkoutta tai haavoittuvuutta.
Kun ihmiset kertovat rauhallisesti vihansa taustalla olevista tunteista, he alkavat puhua asioista, jotka todella vaivaavat heitä, eivätkä vain vihamielisyydestään. Todellisista aiheista keskusteltaessa on helpompaa ratkaista ristiriitoja.
Usein vaatii suurempaa rohkeutta olla rehellinen kuin vihainen. Kun vanhemmat kertovat vihaisuuden taustalla olevista tunteista, he huomaavat usein, etteivät heidän lapsensa ole enää niin puolustushaluisia vaan ovat halukkaampia selvittämään ongelmia. Perheenjäsenten välinen suhde kohenee.
Joidenkin ihmisten on vaikea tunnistaa ja ilmaista vihaan liittyviä tunteitaan. Heidän ehkä kannattaisi ottaa puolisonsa kanssa selville, miksi he suuttuvat, etsien lapsen ilmeisen tottelemattomuuden herättämän suuttumuksen taustalta syitä, kuten huolta siitä, että epäonnistuu vanhempana, tai pelkoa siitä, ettei lapsi menesty. Kun isä tai äiti tunnistaa ja tunnustaa vihaisuuden taustalla olevat tunteet, hän voi puhua niistä puolisonsa tai lapsensa kanssa sen sijaan että suuttuisi.
Beth
Aina kun Beth osallistui koulun jälkeiseen toimintaan, hän pelkäsi äitinsä suuttuvan. Osallistuttuaan vanhemmille tarkoitetulle kurssille äiti alkoi kertoa tunteista, jotka liittyivät hänen suuttumiseensa. ”Minä pelkään, että joudut vaikeuksiin kuten oma äitini joutui ollessaan teini-ikäinen. Hän tuli raskaaksi ja sai minut”, äiti kertoi. ”En halua, että sinulle käy ikinä niin.” Beth vastasi vakuuttamalla äidilleen, että hän oli täysin sitoutunut noudattamaan siveyden lakia. Äiti rauhoittui ja antoi auliimmin tukensa Bethin tuleville riennoille.
Pyrkikää hengelliseen muutokseen
Kristuksen luokse tulemisen prosessiin sisältyy hengellinen muutos, joka johtaa rauhalliseen, rakastavaan käyttäytymiseen. Vanhin Marvin J. Ashton kahdentoista koorumista on selittänyt, että kun me koemme todellisen kääntymyksen, ”me alamme kohdella muita yhä kärsivällisemmin ja ystävällisemmin, hellästi hyväksyen ja haluten olla myönteisinä vaikuttajina heidän elämässään”10. Vihastuminen ei ole enää yhtä suuri ongelma.
Mormonin kirjassa kuvataan sydämen ”voimallista muutosta”, joka seuraa kääntymystä ja opetuslapseutta – halua ”tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23). Mormon antoi seuraavan neuvon, jota voidaan soveltaa niihin, joilla on vaikeuksia muuttaa vihaista käyttäytymistään: ”Rukoilkaa – – Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on” (Moroni 7:48).
Kun ihmiset muuttuvat hengellisesti, he alkavat tuntea vähemmän vihaa ja saavat luottamusta siihen, että he kykenevät hallitsemaan vihantunteensa paremmin. Auttaakseen tätä muutosta pääsemään alkuun ja auttaakseen sitä jatkumaan he voivat
-
lukea pyhiä kirjoituksia joka päivä ja sisällyttää niiden opetukset elämäänsä
-
rukoilla päivittäin apua kaikissa elämään kuuluvissa asioissa, mukaan lukien vihaa koskevat ongelmat
-
tehdä parannusta ja tavoitella sovituksen parantavaa voimaa
-
pyytää tarvittaessa neuvoja piispalta
-
asettaa henkilökohtaisia tavoitteita vihastumisen voittamiseksi, tehdä työtä yhden ongelman kanssa, kunnes he ovat voittaneet sen, ja aloittaa sitten toisen ongelman kanssa
-
rukoilla, että he näkevät ympärillään olevat ihmiset sellaisina kuin Herra näkee heidät
-
uudistaa liittonsa ja käydä temppelissä ja kirkon kokouksissa.
Estäkää ongelman uusiutuminen
Ongelman uusiutumisen estäminen on prosessi, jossa vihakierre katkaistaan muuttamalla ajatuksia ja käyttäytymistä sekä käyttämällä muita tilanteeseen puuttuvia toimenpiteitä eli interventiostrategioita, joita ihminen kehittelee. Interventiostrategiat tarjoavat vaihtoehtoja vihan yltymiselle. Ongelman uusiutumisen estäminen ja interventiostrategiat saattavat edellyttää apua perheeltä, ystäviltä, työtovereilta, piispalta tai kurssin opettajalta. Uusiutumisen estäminen tapahtuu yleensä vihakierteen kahdessa ensimmäisessä vaiheessa: normaalia esittävässä vaiheessa ja yltymisvaiheessa. Ihminen oppii huomaamaan riskitekijöitä (tapahtumia tai tunteita, jotka laukaisevat suuttumuksen) ja reagoimaan niihin keinoilla, jotka katkaisevat kierteen ja estävät ongelman uusiutumisen. Seuraava esimerkki kertoo siitä, kuinka ongelman uusiutumisen voi estää.
Normaalia esittävä vaihe. Ihminen tietää vihaongelmansa mutta hallitsee sitä terveellä tavalla. Hän on tietoinen tekijöistä, jotka laukaisevat vihan, ja käyttää menetelmiä sen hallitsemiseen kuten välttää hyvin riskialttiita tilanteita, rentoutuu ja ottaa aikalisän. Hän tekee aktiivisesti työtä ratkaistakseen ristiriitoja ja ongelmia, jotka johtavat vihaan.11
Yltymisvaihe. Ihminen käyttää uusia selviytymisstrategioita rajoittaakseen suuttumuksen määrää ja voimaa. Hän oikaisee tai korvaa kielteiset ajatukset myönteisillä vihantaltuttajalauseilla (”Minä pystyn hoitamaan tämän” tai ”Voin etsiä toisia ratkaisuja tähän ongelmaan”). Hän tunnustaa vihan taustalla olevat kipeät tunteet ja ymmärtää, että nämä tunteet, jotka eivät ole vihaa, ovat normaaleja. Hän lopettaa riippuvuuskäyttäytymisen ja lakkaa myös kuvittelemasta ja suunnittelemasta, miten toimisi vihaisten tunteiden purkamiseksi. Hän selvittää ongelman puhumalla, tai jos tilannetta ei voi muuttaa, kirjoittaa siitä. Hän purkaa energiaa fyysiseen toimintaan ja vahvistaa itseluottamustaan tekemällä jotakin, mistä pitää.12 Hän myös pyrkii kohti hengellistä uudestisyntymistä.
Jumalan rauha
Presidentti Joseph F. Smith on tähdentänyt sitä, miten tärkeää on olla lapsille ystävällinen eikä vihainen: ”Kun puhutte heille, älkää puhuko vihaisina, älkää tehkö sitä tylysti älkääkä tuomitsevassa hengessä. Puhukaa heille lempeästi, ja jos on tarpeen – – itkekää heidän kanssaan. – – Pehmittäkää heidän sydämensä, saakaa heidät tuntemaan hellyyttä itseänne kohtaan. Älkää käyttäkö vitsaa älkääkä väkivaltaa, vaan – – lähestykää heitä järjen, taivuttelun ja vilpittömän rakkauden avulla.”13
Ihmiset, jotka käyttävät tämän oppitunnin periaatteita ja ehdotuksia, voivat oppia voittamaan vihansa sen sijaan että antaisivat sen hallita heitä. Seuraava esimerkki on siitä, kuinka eräs henkilö voitti vihansa:
”Minulla oli tapana kulkea ympäriinsä tuntien halua loukata jokaista, jonka näin. Viha hallitsi elämääni. En kyennyt puhumaan suuttumatta vaimoni ja lasteni kanssa. Ihmiset välttelivät minua. Vihasin itseäni ja vihasin heitä. Usein tuntui kuin olisin halunnut lyödä jotakuta – ketä tahansa. Raivoni syttyi pienimmästäkin ärsytyksestä. Lopulta hain apua. Terapiassa puhuin kaikenlaisista asioista, jotka olivat vaivanneet minua pitkän aikaa – vihaani liittyvistä ongelmista. Opin ajattelemaan toisin ja suhtautumaan muihin paremmin. Sovelsin ongelmaani evankeliumin periaatteita – rukousta, pyhien kirjoitusten tutkimista, anteeksiantoa. Aloin olla tyytyväisempi itseeni. Ajan mittaan vihani häipyi, ja tunsin jälleen, että elämäni oli hallinnassani. Nyt voin olla vuorovaikutuksessa perheeni kanssa. Voin nauttia muiden seurasta. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin.”
Apostoli Paavali on sanonut: ”Jumalan rauha – – ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil 4:7). Ne, jotka kamppailevat vihan kanssa, tietävät, kuinka vapauttavaa on tuntea rauhaa ja päästä eroon vihan tunteesta. Vanhemmat, jotka viha on kahlinnut, voivat vapautua tästä ongelmasta ja kokea mielenrauhaa.
Vanhempien ei pidä unohtaa eikä aliarvioida Pyhän Hengen voimallista vaikutusta. Kun he pyytävät Herran apua, Pyhä Henki lohduttaa, tukee ja ohjaa heitä vihan tunteiden hallitsemisessa ja voittamisessa (ks. Joh. 14:26–27; OL 8:2–3).
Tunnistan Vihakierteeni
Kuvaile tyypillisiä tilanteita, jotka saavat sinut suuttumaan (esim. puoliso kiistelee kanssani, tilillä ei ole yhtään rahaa, koti on epäjärjestyksessä):
Kuvaile ajatuksia tai selityksiä, jotka ruokkivat vihaasi (esim. puolisoni ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään, mieheni on täysin vastuuton):
Kuvaile vihasi taustalla olevia tunteita (esim. minua ei kunnioiteta, minua käytetään hyväksi, minusta ei välitetä):
Kuvaile fyysisiä merkkejä, jotka ilmaisevat, että olet suuttumassa (esim. käsien hikoaminen, tihenevä syke, kireys, ärtyisyys):
Kuvaile, miten ruokit vihaasi (esim. haudon loukkausta, kieltäydyn puhumasta siitä, juon alkoholia):
Kuvaile, kuinka purat kiukkuasi (myös pahin tapasi käyttäytyä):
Kuvaile ajatuksiasi, tunteitasi ja käyttäytymistäsi kiukunpurkauksesi jälkeen (esim. helpotus, syyllisyys, suru, katumus):
Esimerkki Vihapäiväkirjan Sivusta
|
Tilanne A |
Tilanne B | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Päiväys ja vihan herättänyt tapahtuma tai henkilö: |
19.10. Riita mieheni kanssa. |
20.10. Lapset käyttäytyivät huonosti. | ||||||||||||||||||
|
Vihani voimakkuus: |
Lievä |
Voimakas |
Lievä |
Voimakas | ||||||||||||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 | |
|
Vihaani ruokkivia ajatuksia: |
Hän on idiootti. Hän ei välitä minusta. |
Lapset eivät ikinä kuuntele. He eivät kunnioita minua. | ||||||||||||||||||
|
Vihani taustalla olevia tunteita: |
Minua ei rakasteta, minusta ei välitetä, minua ei arvosteta. |
Minua käytetään hyväksi, minusta ei välitetä. | ||||||||||||||||||
|
Kuinka käsittelin vihaani: |
Huusin hänelle. Haukuin häntä idiootiksi. |
Käskin rauhallisesti heitä menemään huoneeseensa, kunnes osaisivat käyttäytyä. | ||||||||||||||||||
|
Mitä sanoin itselleni hallitakseni vihaani: |
Hän ansaitsee rangaistuksen. Hän loukkasi minua. Minä vain annan samalla mitalla takaisin. |
He olivat vain lapsia. Eivät he yrittäneet uhmata minua. | ||||||||||||||||||
|
Kuinka onnistuin hallitsemaan vihani: |
En lainkaan |
Erittäin hyvin |
En lainkaan |
Erittäin hyvin | ||||||||||||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 | |
|
Mistä tuntui olevan apua: |
Mikään ei auttanut. Kaikki, mitä tein, pahensi tilannetta. |
Otin aikalisän. Kävin kävelyllä ja puhuin sitten lasten kanssa. | ||||||||||||||||||
|
Tukahdutinko, purinko vai karkotinko vihani: |
Tukahdutin tunteeni raivonpuuskani jälkeen. |
Selvitin turhautumiseni. | ||||||||||||||||||
|
Mitä teen paremmin seuraavalla kerralla: |
En reagoi. Rauhoitun ennen kuin puhun. |
En mitään. Tällä kertaa onnistuin. | ||||||||||||||||||
Mukailtu julkaisusta Murray Cullen ja Robert E. Freeman-Longo, Men and Anger: Understanding and Managing Your Anger, 2004, s. 33–34.
Vihapäiväkirja
|
Tilanne A |
Tilanne B | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Päiväys ja vihan herättänyt tapahtuma tai henkilö: | ||||||||||||||||||||
|
Vihani voimakkuus: |
Lievä |
Voimakas |
Lievä |
Voimakas | ||||||||||||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 | |
|
Vihaani ruokkivia ajatuksia: | ||||||||||||||||||||
|
Vihani taustalla olevia tunteita: | ||||||||||||||||||||
|
Kuinka käsittelin vihaani: | ||||||||||||||||||||
|
Mitä sanoin itselleni hallitakseni vihaani: | ||||||||||||||||||||
|
Kuinka onnistuin hallitsemaan vihani: |
En lainkaan |
Erittäin hyvin |
En lainkaan |
Erittäin hyvin | ||||||||||||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 | |
|
Mistä tuntui olevan apua: | ||||||||||||||||||||
|
Tukahdutinko, purinko vai karkotinko vihani: | ||||||||||||||||||||
|
Mitä teen paremmin seuraavalla kerralla: | ||||||||||||||||||||
Mukailtu julkaisusta Murray Cullen ja Robert E. Freeman-Longo, Men and Anger: Understanding and Managing Your Anger, 2004, s. 33-34.
Suunnitelmani Ongelman Uusiutumisen Estämiseksi
Normaalivaihe
Suuttumista laukaisevia tekijöitä:
Keinoja selviytyä tai päästä pois tilanteesta:
Toimenpiteitä vihaan johtavien ongelmien ratkaisemiseksi:
Yltymisvaihe ja interventioiden käyttäminen
Suuttumista laukaisevia tekijöitä:
Keinoja selviytyä tai päästä pois tilanteesta: