Oppitunti 5
Edistäkää Luottamusta
Lapset näkevät itsensä sellaisina kuin muut, etenkin vanhemmat ja sisarukset, heitä kohtelevat. Kun heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään, he tuntevat itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi.
Oppitunnin tavoitteet
Auta tämän oppitunnin aikana vanhempia
-
ymmärtämään, miksi on tärkeää, että lapset tuntevat luottamusta
-
ymmärtämään, kuinka lapsissa kehittyy luottamusta
-
tietämään, kuinka he voivat auttaa lapsiaan tuntemaan suurempaa luottamusta.
Luottamuksen juurruttamisen tarve
Luottavat lapset pärjäävät paremmin elämässä. He ovat terveempiä, optimistisempia, viihtyvät sosiaalisissa tilanteissa paremmin ja ovat emotionaalisesti varmempia kuin lapset, joilta luottamus puuttuu. Lapsilla, joilta puuttuu luottamus, on taipumus olla levottomampia, vaivautuneempia, sosiaalisesti estyneitä, turhautuneita, pelokkaita ja alttiimpia epäonnistumaan.
Eräs hyvän työpaikan saanut 24-vuotias nainen oli varttunut rakastavassa kodissa, jossa vanhemmat antoivat arvoa hänen saavutuksilleen ja kyvyilleen. Hän menestyi hyvin koulussa, hän oli mukana monissa koulun ja kirkon toiminnoissa ja hänellä oli paljon ystäviä. Katsellessaan elämäänsä taaksepäin hän sanoi: ”En pelännyt kokeilla uusia asioita, koska tiesin arvoni Jumalan, vanhempieni ja läheisten ystävieni silmissä. He kaikki kannustivat minua tekemään parhaani. Tunnustus, jota sain kotona, oli hyvin tärkeää, kun olin nuori, mutta siitä tuli vähemmän tärkeää varttuessani vanhemmaksi, koska tulin tietämään, että Jumala tuntee minut ja rakastaa minua. Tiesin, että jos elän vanhurskaasti, Hänen suunnitelmansa mukaan, niin ne asiat, jotka merkitsevät eniten, järjestyvät kohdallani.”
Useimmat vanhemmat haluaisivat lapsilleen kehittyvän suurta varmuutta ja luottamusta kuten tällä nuorella naisella oli. Lapsilla on yleensä tällaista varmuutta joissakin asioissa mutta toisissa taas ei. Lapsi saattaa menestyä hyvin koulussa mutta tuntea itsensä äärimmäisen epävarmaksi sosiaalisesti tai fyysisesti. Joku toinen lapsi saattaa menestyä urheilussa mutta ei lukuaineissa. Vanhempien pitää auttaa lapsia saamaan luottamusta asioissa, jotka ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille. Vanhempien tulee antaa tunnustusta lastensa harrastuksista, kyvyistä ja lahjoista ja kunnioittaa niitä.
Kuinka auttaa lapsia saamaan varmuutta ja luottamusta
Vanhemmat voivat tehdä paljon auttaakseen lapsiaan saamaan varmuutta ja luottamusta. He voivat kohdella lapsiaan rakastavasti ja kunnioittavasti. He voivat auttaa lapsia uskomaan Jumalaan ja olemaan nuhteettomia. He voivat auttaa lapsia tulemaan kyvykkäiksi alueilla, jotka ovat tärkeitä lasten hyvinvoinnille. He voivat ottaa lapset mukaan palvelemaan muita.
Kohdelkaa lapsia rakastavasti ja kunnioittavasti
Lapset näkevät usein itsensä sellaisina kuin muut, etenkin vanhemmat ja sisarukset, heitä kohtelevat. Kun heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään, he yleensä tuntevat itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Jos heitä rakastetaan ehtoja asettaen, he tuntevat usein itsensä arvokkaiksi vain silloin kun he toimivat muiden mielen mukaan. Jos heitä kohdellaan väärin, he yleensä tuntevat itsensä epävarmoiksi ja arvottomiksi.
Joskus vanhemmat aliarvioivat tekojensa vaikutuksen lapsiinsa. Jotkut muutoin rakastavat vanhemmat esittävät ajattelemattomia huomautuksia, jotka horjuttavat vakavasti heidän lastensa luottamuksen tunnetta ja omanarvontuntoa. Eräs äiti, jolla oli tapana arvostella, sanoi esikouluikäiselle pojalleen: ”Sinulla sitten on hassunnäköinen nenä.” Lähes puoli vuosisataa myöhemmin tämä poika kertoi perheen tapaamisessa sisaruksilleen, että hänen nenänsä oli vaivannut häntä koko hänen elämänsä ajan tuon huomautuksen vuoksi. Hänen sisaruksensa yllättyivät, koska heidän mielestään hänen kasvoissaan ei ollut mitään hassua tai edes epätavallista.
Vanhin H. Burke Peterson seitsemänkymmenen koorumista on vahvistanut, että rakkaudella on voima muuttaa ihmisten elämää: ”Ne, joilla on sitä itseluottamusta, joka tulee siitä, että on todella rakastettu, ovat kiivenneet mahdottomilta näyttäviä vuoria. Vankilat ja muut laitokset, jopa jotkut kodeistamme, ovat täynnä niitä, jotka ovat kiihkeästi kaivanneet hellyyttä.”1
Epäkunnioittavia lapsia on joskus vaikea rakastaa. Heillä on taipumus sanoa ja tehdä sellaista, mikä laukaisee heidän vanhempiensa suuttumuksen ja epäonnistumisen tunteet. Vanhemmat reagoivat siihen usein sanomalla ja tekemällä sellaista, mikä syventää lapsen arvottomuuden tunnetta ja halua kapinoida.
Jeesus Kristus vaikutti tehokkaasti muihin, koska Hän valitsi viisaasti sen, miten Hän reagoi heihin (ks. Joh. 8:11). Kirkon johtajat ja ammattiauttajat kykenevät usein auttamaan vaikeuksissa olevia ihmisiä, koska he kuuntelevat reagoimatta, antavat ohjeita saarnaamatta ja välittävät rakkautta ja tukea torjumatta. Vanhemmatkin voivat välittää rakkautta ja arvostusta silloinkin kun lapset ovat tottelemattomia. He voivat kohdella epäkunnioittavaa lasta ystävällisesti sydäntä hellyttäen ja auttaen lasta kokemaan rauhaa ja luottamusta levottomassa maailmassa.
Kielteisiä ihmissuhteita voidaan korjata, kun edes yksi ihminen on halukas katkaisemaan kierteen ja reagoimaan vihaan ystävällisyydellä ja älykkäällä vastauksella. Seuraavassa on joitakin ehdotuksia vanhemmille.
Etsikää tapoja välittää rakkautta ja kunnioitusta. Vanhempien tulee etsiä tapoja välittää rakkautta ja kunnioitusta lapsilleen silloinkin kun lapset ovat epäkunnioittavia ja tottelemattomia. Vanhemmat voivat tehdä sen, vaikka eivät hyväksykään sopimatonta käyttäytymistä. Itse asiassa vanhemmat, jotka rakastavat lapsiaan, välittävät heistä niin paljon, että puuttuvat asiaan, kun lapset ovat tottelemattomia. Muilla oppitunneilla keskitytään keinoihin, joilla vanhemmat voivat rakastaa lapsiaan ja pitää heille kuria – kuuntelemalla ja puhumalla heille, hoivaamalla heitä, auttamalla heitä ratkaisemaan ongelmia, tuomalla julki odotuksia, antamalla heille vaihtoehtoja ja ottamalla käyttöön luonnollisia ja loogisia seurauksia. Kaikki tämä tulee tehdä rakkaudessa eikä vihassa. Rakkaus on hallitseva periaate, jonka tulee motivoida ja ohjata kaikkea vanhempien vuorovaikutusta lasten kanssa. Vanhemmat voivat välittää rakkautta ja arvostusta tottelemattomalle lapselle monella tavalla.
-
He voivat etsiä hetkiä, jolloin lapsi käyttäytyy hyvin, ja kiittää häntä siitä – ”On tosi hienoa, kun tulet auttamaan kotiaskareissa”, ”Olen ylpeä sinusta, kun autoit pikkusiskoasi.” Vanhempien tulee huolehtia siitä, etteivät mene liiallisuuksiin ja sano liian paljon, tai kuulosta vilpillisiltä ja vähennä näin kohteliaisuuden tehoa.
-
He voivat ilmaista kiintymystä – ”Seppo, haluan sinun tietävän, että rakastan sinua, ja olen iloinen siitä, että kuulut perheeseemme.”
-
He voivat osoittaa kiintymystä fyysisesti. Joskus olkapään tai käsivarren koskettamisesta ja sitä seuraavista kiintymyksen sanoista, kuten ”Mukava nähdä sinua”, voi olla hyötyä. Vanhempien ei pidä loukkaantua tai reagoida kielteisesti, jos lapsi näyttää ärsyyntyvän tästä kiintymyksen osoituksesta. Kosketus ja sanat voivat merkitä lapselle enemmän kuin hän on valmis tunnustamaan.
Älkää koskaan sanoko lapsista mitään kielteistä. Jos vanhemmat ovat sanoneet kielteisiä asioita lapsistaan, heidän tulee heti lopettaa ja päättää vakaasti, etteivät tee niin enää koskaan, olivatpa he kuinka vihaisia hyvänsä tai tuntuipa se heistä kuinka oikeutetulta tahansa. Kun nuhdetta tarvitaan, vanhemmat voivat nuhdella käyttämättä kielteisiä, nöyryyttäviä sanoja. Kielteisillä sanoilla, joita vanhemmat käyttävät, on taipumus iskostua heidän lastensa muistiin ja vaikuttaa tapaan, jolla lapset suhtautuvat itseensä ja käyttäytyvät. Ajattelemattomilla lausahduksilla kuten ”Etkö osaa tehdä mitään oikein?” tai ”Olet tosi tyhmä” voi olla pysyvä vaikutus. Jopa hyvää tarkoittavat mutta kielteiset kommentit voivat vahingoittaa, kuten ”Tatu yrittää kovasti, mutta hän ei ole yhtä lahjakas kuin Henri.”
Colton
Lukion alkaessa Colton menestyi huonosti lähes kaikissa aineissa. Hän oli usein poissa koulusta (molemmat vanhemmat kävivät työssä ja olivat päivisin poissa), alkoi tupakoida ja käyttää huumeita ja jäi kiinni näpistelystä. Hän oli lakannut käymästä kirkossa ensimmäisenä yläkouluvuotenaan. Hän väitteli usein isänsä kanssa uhaten jopa fyysisellä väkivallalla.
Coltonin piispa alkoi pitää Coltoniin yhteyttä rakastavana ystävänä kannustaen häntä jättämään huumeet ja muuttamaan elämänsä. Colton alkoi reagoida myönteisesti. Hän lopetti tupakoinnin, lakkasi riitelemästä vanhempiensa kanssa ja alkoi käydä sakramenttikokouksissa. Eräänä päivänä hänen isänsä, joka taisteli omien ongelmiensa kanssa, sanoi hänelle hetken vihanpuuskassa: ”Mikset lopeta tuota teeskentelyä ja lakkaa esittämästä jotakin muuta kuin mitä olet? ” Vaikka Colton ei vastannut mitään, hän oli järkyttynyt. Siitä hetkestä lähtien hän palasi aiempiin käyttäytymistapoihinsa. Piispa ei kyennyt enää vaikuttamaan häneen niin, että hän olisi halunnut enää pitää yhteyttä.
Näyttäkää lapsille hyvää esimerkkiä. Vanhempien tulee pyrkiä olemaan onnellisia. Heidän tulee pyrkiä pitämään itsestään ja kehumatta tai ylpeilemättä puhua arvostavasti omista kyvyistään ja ominaisuuksistaan. Jos vanhemmilla on ongelmia, joiden vuoksi heidän on vaikeaa tehdä niin, heidän pitää ratkaista ongelmansa, niin etteivät ne siirry heidän lapsilleen. Heidän tulee hakea tarvittaessa apua. Eräs masentunut teini-ikäinen muisteli, että niin kauan kuin hän muisti, hänen äitinsä oli puhunut avoimesti omasta riittämättömyydestään ja itseinhostaan: ”Tein sen johtopäätöksen, että jos äiti ei ollut riittävän hyvä, minä en voisi olla koskaan yhtään sen parempi, koska olen osa häntä.” Joskus lapset, jotka pitävät kaikkein vähiten vanhemmistaan, päätyvät eniten vanhempiensa kaltaisiksi. Vanhempien esimerkki vaikuttaa suuresti lapsiin silloinkin kun lapset näyttävät torjuvan vanhempansa.
Osoittakaa kiinnostusta lapsiin ja välittäkää heistä. Vanhemmilla voi siis olla vaikeuksia osoittaa kiinnostusta ja välittämistä, jos heidän lapsensa ovat tottelemattomia ja torjuvia. Mutta se on vaivan arvoista. Eräs isä, jonka rahavarat olivat niukat, osti lippuja jääkiekko-otteluihin, koska hänen poikansa, joka oli jättänyt koulun kesken huumeiden käytön vuoksi, rakasti pelejä ja kävi niissä hänen kanssaan. Pojan huumevieroitushoito oli päättynyt äskettäin, ja hän yritti pysyä erossa huumeista. Kokemus toi uutta eloa isän ja pojan suhteeseen ja antoi heille yhteisen puheenaiheen. Sen avulla heidän välilleen kehittyi hyviä tunteita.
Kuinka auttaa lapsia uskomaan Jumalaan
Lapset saavat lisää luottamusta, kun he tuntevat, että heidän suhteensa taivaalliseen Isään on kunnossa ja he kykenevät saamaan elämäänsä hengellisiä siunauksia, lupauksia ja ohjausta. Jeesus Kristus on opettanut: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo” (Mark. 9:23). Ilman uskoa kenelläkään ei voi olla luottamusta. Luottamusta tuo myös puhdas, hyveellinen elämä.
Presidentti Gordon B. Hinckley puhui hyveellisyydestä ”ainoana tienä vapauteen katumuksesta. Siitä johtuva omantunnonrauha on ainoata aitoa henkilökohtaista rauhaa.” Hän on myös huomauttanut:
”Nykyajan ilmoituksen ääni antaa lupauksen – verrattoman lupauksen, joka seuraa yksinkertaista käskyä.
Käsky on tämä: ’– – Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta.’ Ja lupaus on tämä: ’Silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä. – –
Pyhä Henki on kumppanisi alati – – ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.’ (OL 121:45–46). – –
Minulla on ollut etuoikeus keskustella useaan otteeseen Yhdysvaltojen presidenttien ja muiden tärkeiden valtiomiesten kanssa. Jokaisen sellaisen tilaisuuden päätyttyä olen mietiskellyt, miten antoisaa on ollut uskaltaa kohdata luottavaisin mielin tällainen tunnustettu johtohenkilö. Sen jälkeen olen miettinyt, kuinka ihmeellistä, kuinka ihanaa olisikaan seisoa luottavin mielin – pelotta ja häpeämättä ja hämmentymättä – Jumalan kasvojen edessä. Tämä on jokaiselle hyveelliselle miehelle ja naiselle annettu lupaus.”2
Lapsissa kasvaa sellaista luottamusta, kun he oppivat elämään uskollisesti ja hyveellisesti. Auttaakseen lapsia saamaan luottamusta Herraan vanhempien tulee pyrkiä elämään uskollisesti ja hyveellisesti osoittaen käytännössä oman uskonsa. Lapset oppivat parhaiten, kun heidän vanhempansa elävät esimerkillisesti. Vanhempien tulee kasvattaa lapsensa ”valossa ja totuudessa” (OL 93:40) tehden hengellisestä toiminnasta osan jokapäiväistä elämää (perherukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, evankeliumiaiheinen keskustelu ja kirkossakäynti).
Auttakaa lapsia kehittymään nuhteettomiksi
Lapsille on annettu Kristuksen valo (ks. Joh. 1:9; Moroni 7:16; OL 93:2), ja kun he saavuttavat vastuullisen iän, he kykenevät erottamaan oikean väärästä. Kun lapset kuuntelevat omaatuntoaan ja toimivat parhaan arvostelukykynsä mukaan, heistä tulee vähemmän riippuvaisia muista ja he luottavat enemmän itseensä ja kykyynsä tehdä oikeita päätöksiä. Vaikka lapsia on opetettava pitämään kiinni vanhempien ja kirkon johtajien viisaista neuvoista, heidän täytyy myös oppia ajattelemaan itse ja oppia luottamaan omaan kykyynsä ohjata elämäänsä. Tämä kyky kasvaa lasten varttuessa ja oppiessa noudattamaan sisäisiä kuiskauksia. Vanhemmat voivat kannustaa kasvuun auttamalla lapsiaan kuuntelemaan itsearvioivia ajatuksiaan ja elämään sopusoinnussa heissä olevan Kristuksen valon kanssa.
Erään kerran kirjanoppineet ja fariseukset toivat Jeesuksen luo aviorikoksesta tavatun naisen kysyen, pitäisikö nainen kivittää kuten laki määräsi. Jeesus vetosi heidän itsearviointiinsa: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven” (Joh. 8:7). Kun nämä kirjanoppineet ja fariseukset arvioivat omaa käytöstään, he olivat sanattomia, ja koska he omassatunnossaan tiesivät olevansa syyllisiä, he ”lähtivät pois yksi toisensa jälkeen” (jae 9).
Kun ihminen käyttäytyy tavalla, jota hän pitää hyväksyttävänä, itsearvioivat ajatukset ovat myönteisiä ja johtavat itsensä hyväksymiseen ja luottamukseen. Kun ihminen käyttäytyy tavalla, joka ei ole hyväksyttävä, lopputulos on yleensä se, että hän paheksuu itseään ja menettää itsekunnioituksensa.
Nämä esimerkkitapaukset havainnollistavat, kuinka itsearviointiprosessi toimii:
Ron, Rebekah Ja Carlos
Ron ratkaisee vaikeaa matematiikantehtävää. Hänen itsearviointinsa on myönteistä: ”Minä osaan tämän. Voin saada hyvän numeron tästä kurssista.” Hänen luottamuksensa lisääntyy.
Rebekah valehtelee. Valhe saa hänet näyttämään hyvältä hänen ystäviensä silmissä. Ystävät jopa halaavat häntä. Hän tuntee hetken riemua mutta kärsii huonosta omastatunnosta. Hänen itsearvioivat ajatuksensa ovat kielteisiä: ”Minä valehtelin. Oli väärin tehdä niin. Se sai minut näyttämään hyvältä, mutta se oli pelkkää huijausta.” Hänen luottamuksensa ja itsetuntonsa vähenee.
Carlos kieltäytyy menemästä ystäviensä mukaan kiusaamaan Tomia, joka on fyysisesti vammainen luokkatoveri. Carlosin ystävät eivät enää ota häntä ryhmäänsä. Carlosista tuntuu pahalta, mutta hän tietää silti tehneensä oikein. Hänen itsearvioivat ajatuksensa ovat myönteisiä.
Kun lapsi tulee ongelmineen isän tai äidin luo, vanhemman tulee kannustaa häntä ymmärryksensä mukaan pohtimaan omia uskonkäsityksiään ja hengellisiä kuiskauksia. Vanhempi voi esittää sopivia kysymyksiä kuten ”Mitä ajattelet siitä?” ”Hyväksytkö sen, miten olet käsitellyt ongelmaa?” ”Olet kertonut minulle, mikä ystäviesi mielestä on oikein, mutta minua kiinnostaa, mitä sinä ajattelet.” ”Mikä on oikea tapa toimia?”
Kun vanhemmat pyytävät lasta arvioimaan omaa käytöstään, heidän tulee tehdä se rauhallisesti, syyttelemättä ja tuomitsematta.
Seuraavassa esimerkkitapauksessa äiti auttoi tytärtään pohtimaan henkilökohtaisia uskonkäsityksiä lähtökohtina käytökselleen.
Ginger
14-vuotias Ginger ja hänen ystävänsä Jenny alkoivat vältellä Alisonia ja yrittivät eristää hänet naapuristosta ja koulun toiminnoista. Alison tunsi itsensä loukatuksi ja torjutuksi. Gingerin äiti näki, mitä oli meneillään, ja otti asian esiin tyttärensä kanssa.
|
Äiti: |
Olen huolissani sinusta ja Alisonista. Mistä on kyse? |
|
Ginger: |
Hän luulee olevansa kaikkien suosikki. Yritämme vain näyttää hänelle hänen paikkansa. |
|
Äiti: |
Ja miten aiotte sen tehdä? |
|
Ginger: |
Jenny ja minä välttelemme häntä. Jos hän tulee luoksemme, emme puhu hänelle. Siinä kaikki. |
|
Äiti: |
Onko hän loukannut sinua? |
|
Ginger: |
Ei oikeastaan. Emme vain pidä hänestä. Koulussa hän voi olla koppava mutta ei täällä. |
|
Äiti: |
Olen utelias, Ginger. Mitä ajattelet itsestäsi, kun kohtelet häntä sillä tavalla? |
|
Ginger: |
(Puolustushaluisesti.) No, hän ansaitsee sen. Jonkun on pantava hänet kuriin. |
|
Äiti: |
Mutta sinähän sanoit, ettei hän ole loukannut sinua millään tavalla. Haluaisin tietää, miltä sinusta tuntuu, kun kohtelet jotakuta huonosti vain siksi, ettet satu pitämään hänestä. |
|
Ginger: |
Ihan hyvältä minusta tuntuu, enkä sitä paitsi halua puhua siitä. |
|
Äiti: |
Hyvä on, jos olet sitä mieltä. Toivon, että mietit vielä. Olet minulle todella rakas, mutta minun on vaikea hyväksyä, mitä sanot. |
|
Seuraavana iltana Ginger tuli äitinsä luo. | |
|
Ginger: |
Sinä olit oikeassa. Minusta ei tunnu hyvältä se, kuinka olen toiminut. Sinä autoit minua katsomaan itseäni, enkä pitänyt siitä, mitä näin. Jos olen rehellinen, niin olen kateellinen Alisonille. Hänellä on paljon ystäviä koulussa. Kunpa minulla olisi puoliksikin niin monta. Tiedän, ettei se ole mikään syy olla hänelle julma. Minä menin hänen luokseen ja pyysin anteeksi. Minusta tuntuu nyt paljon paremmalta. Kiitos siitä, että autoit minua. |
Vaikka kaikki lapset eivät reagoikaan näin hienosti, niin se, että pyytää heitä arvioimaan omaa käytöstään, voi olla tehokas keino auttaa heitä elämään sopusoinnussa omien uskonkäsitystensä ja odotustensa kanssa. Se, että auttaa heitä arvioimaan omaa käytöstään, on usein tehokasta siksi, ettei arvio ole vanhempien tekemä.
Kun vanhemmat yrittävät tylyllä, arvostelevalla ja tuomitsevalla tavalla saada lapsen arvioimaan itseään, lapsi voi menettää näkemyksen siitä, mitä on tehnyt väärin, ja keskittyä sen sijaan vanhempien liioiteltuun, sopimattomaan käytökseen. Tai sitten lapsi voi reagoida tarpeettoman vakavasti tuntemalla syyllisyyttä ja tuomitsemalla itsensä.
Vanhempien tulee olla tarkkoja rohkaistessaan itsearviointiin lapsia, joilla on taipumus soimata itseään liikaa. Vanhempien pitää varovasti ohjata näitä lapsia arvioimaan itseään. Itsearvioinnin pitää olla osuvaa eikä seurausta lapsen vääristyneestä ajattelusta, joka johtuu masennuksesta tai epäterveistä elämänkokemuksista.
Auttakaa lapsia tulemaan kyvykkäämmiksi
Kun vanhemmilla on korkeita mutta realistisia odotuksia, heidän lapsillaan on taipumusta luottaa siihen, että he voivat menestyä. Tämä luottamus kasvaa etenkin silloin kun vanhemmat tarjoavat rakastavan, tukea antavan ympäristön, jossa lapset voivat oppia yrityksen ja erehdyksen kautta eikä heitä nöyryytetä tai tuomita, jos he epäonnistuvat. Lapset oppivat nopeasti takaiskuista, kun he tuntevat, että heitä rakastetaan, tuetaan ja rohkaistaan yrittämään uudelleen. Lasten tulee myös tietää, että taivaallinen Isä rakastaa heitä silloinkin kun he tekevät virheitä.
Vanhempien pitää auttaa lapsiaan tulemaan kyvykkäämmiksi alueilla, jotka ovat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta. Lasten täytyy oppia tekemään työtä, opiskelemaan, saavuttamaan tavoitteita, elämään sääntöjen mukaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Kun he oppivat hallitsemaan nämä asiat, heidän luottamuksensa lisääntyy. Vanhempien tulee opettaa heitä tekemään työtä työskentelemällä heidän vierellään etenkin silloin kun he ovat nuoria. Vanhempien tulee olla ystävällisiä ja kärsivällisiä ja yrittää tehdä työnteosta hauskaa lapsilleen. Heidän tulee kannustaa lapsiaan toimiin, joissa lapset voivat onnistua, ja auttaa heitä kehittämään lahjoja ja luontaisia kykyjä. Vanhemmat eivät saa panna lapsiaan tekemään asioita vain vanhempien kunnianhimoisten toiveiden toteuttamiseksi, etenkään silloin kun sellainen toiminta ei ole lasten hyvinvoinnin kannalta olennaista. Silloin sekä vanhemmat että lapset turhautuvat.
Vanhempien tulee antaa tunnustusta lastensa saavutuksista ja kiittää heitä, kun he tekevät jotakin hyvää ja huomionarvoista.
Seuraavat ohjeet koskevat kiitoksen antamista. Vanhempien tulee
-
olla vilpittömiä. Lapsi huomaa ja torjuu valheellisen kehumisen.
-
keskittyä käytökseen ja siihen, kuinka se vaikuttaa isään tai äitiin. Esimerkiksi: ”Minusta on todella hienoa, kun olet täällä meidän kanssamme ja voimme puhua rauhallisesti ja riitelemättä. Se merkitsee minulle paljon.” Vanhempien tulee välttää keskittymistä lapseen sanomalla jotakin sellaista kuin ”Olet niin hyvä poika (tai tyttö).” Lapsi ei kenties tunne olevansa hyvä ihminen ja pitää kohteliaisuutta valheellisena tai manipuloivana.
-
puhua lyhyesti. Muutama sana on parempi kuin monta. Vanhemmat, jotka kehuvat kehumistaan, saavat lapsen hämilleen ja kääntävät mahdollisen myönteisen asian kielteiseksi.
-
antaa kiitosta satunnaisesti. Lapsen kehuminen jokaisesta teosta voi vähentää isän tai äidin sanojen merkitsevyyttä. Jos lapsi ei saa ollenkaan kiitosta, hän jää vaille kiintymystä, jota hän todella tarvitsee. Satunnaisesti annetulla kiitoksella on suurin vaikutus. Vanhempien tulee huolehtia siitä, että he huomaavat ne merkittävät asiat, joita heidän lapsensa tekevät.
Ottakaa lapset mukaan palvelemaan muita
Palveluhankkeet opettavat epäitsekkyyttä ja auttavat lapsia ottamaan huomioon muiden hyvinvoinnin. Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut palvelemisen arvoa:
”Palvelemisen ihmeen ytimessä on Jeesuksen lupaus, että kadottamalla itsemme me löydämme itsemme!
Me emme ’löydä’ itseämme ainoastaan siten, että tunnustamme jumalallisen opastuksen elämässämme, vaan mitä enemmän me palvelemme lähimmäisiämme oikeilla tavoilla, sitä enemmän sielumme kasvaa. Kun palvelemme muita, meistä tulee merkityksellisempiä ihmisiä. Me kasvamme, kun palvelemme muita. Meidän on todellakin helpompi ’löytää’ itsemme, koska meissä on niin paljon enemmän löydettävää!”3
Luottamus Herraan
Lapset saavat luottamusta, kun he edistyvät uskossa, hyveellisyydessä ja nuhteettomuudessa. Vanhemmat voivat myös juurruttaa luottamusta lapsiinsa rakastamalla ja arvostamalla heitä, auttamalla heitä tulemaan kyvykkäämmiksi ja antamalla heille tilaisuuksia palvella muita.
Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut uskosta Herraan: ”Minun sanomani ja todistukseni on tämä: Vain Jeesus Kristus on ainoalaatuisella tavalla kelvollinen antamaan toivoa, luottamusta ja voimaa voittaa maailma ja nousta inhimillisten heikkouksien yläpuolelle. Sitä varten meidän tulee panna uskomme Häneen ja elää Hänen lakiensa ja opetustensa mukaan.”4