Herran hyväksymä

Vanhin Erich W. Kopischke

seitsemänkymmenen koorumista

Herran hyväksynnän hakeminen ja saaminen johtaa tietoon siitä, että olemme Hänen valitsemiaan ja siunaamiaan.

Kun olin pieni poika, muistan, kuinka isä otti minut toisinaan mukaansa hoitamaan erinäisiä tehtäviä. Meillä oli pieni puutarha muutaman kilometrin päässä kodistamme, ja siellä riitti aina paljon tekemistä puutarhan valmistamiseksi jokaisen vuodenajan varalle. Me parantelimme huvimajaa tai rakensimme tai korjasimme aitoja. Muistaakseni tämä työ tehtiin aina jäätävässä kylmyydessä, lumimyrskyssä tai kaatosateessa. Mutta minä rakastin sitä. Isä opetti minulle kärsivällisesti ja hyväksyen, kuinka erilaisia töitä tehdään.

Yhtenä päivänä isä pyysi minua kiristämään ruuvin ja varoitti: ”Muista, että jos kiristät ruuvia liikaa, se katkeaa.” Ylpeänä halusin näyttää hänelle, mihin pystyisin. Kiristin kaikin voimin ja, tietysti, katkaisin ruuvin. Isä sanoi jotakin hauskaa, ja me aloitimme alusta. Silloinkin kun ”tunaroin,” tunsin aina hänen rakkautensa ja luottamuksensa minua kohtaan. Hän kuoli yli 10 vuotta sitten, mutta voin vieläkin kuulla hänen äänensä, aistia hänen rakkautensa, nauttia hänen kannustuksestaan ja tuntea hänen hyväksyntänsä.

Tunne siitä, että olemme jonkun rakastamamme hyväksymä, on inhimillinen perustarve. Hyvien ihmisten hyväksyntä kannustaa meitä. Se lisää omanarvontuntoamme ja itseluottamustamme. Ne, jotka eivät saa hyväksyntää suotavista lähteistä, hakevat sitä usein muualta. He saattavat turvautua ihmisiin, joita ei kiinnosta heidän hyvinvointinsa. He saattavat lyöttäytyä väärien ystävien joukkoon ja tehdä kyseenalaisia asioita yrittäessään saada sitä tunnustusta, jota he hakevat. He saattavat hakea hyväksyntää pukeutumalla tietynmerkkisiin vaatteisiin saadakseen johonkin kuulumisen tai tietyn aseman tunteen. Joillekuille johonkin huomattavaan rooliin tai toimeen pyrkiminen voi myös olla tapa hakea hyväksyntää. He saattavat määritellä arvonsa sen mukaan, missä toimessa he ovat tai minkä aseman he saavuttavat.

Edes kirkossa me emme ole aina vapaita tämäntyyppisestä ajattelusta. Hyväksynnän hakeminen vääristä lähteistä tai virheellisistä syistä saattaa meidät vaaralliselle polulle – sellaiselle, joka luultavasti johtaa meitä harhaan ja jopa tuhoon. Sen sijaan että tuntisimme itsemme arvostetuiksi ja itsevarmoiksi, me tunnemme itsemme lopulta hylätyiksi ja ala-arvoisiksi.

Alma neuvoi poikaansa Helamania: ”Katso, että turvaudut Jumalaan ja elät.”¹ Voimaantumisen ja pysyvän hyväksynnän perimmäinen lähde on taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. He tuntevat meidät. He rakastavat meitä. Heidän hyväksyntänsä ei perustu ammattiimme tai toimeemme. He eivät katso asemaamme. He katsovat sydämeemme. He hyväksyvät meidät sellaisina kuin me olemme ja millaisiksi pyrimme tulemaan. Hyväksynnän hakeminen ja saaminen Heiltä nostaa ja kannustaa meitä aina.

Kerron yksinkertaisesta kaavasta, joka – jos sitä sovelletaan – voi auttaa meitä jokaista saavuttamaan perimmäisen hyväksynnän. Herra antoi tämän kaavan profeetta Joseph Smithille: ”Totisesti minä sanon teille: Kaikki heidän keskuudessaan, jotka tietävät, että heidän sydämensä on vilpitön ja särkynyt ja heidän mielensä murtunut, ja jotka haluavat noudattaa liittojaan uhrin kautta – niin, jokaisen uhrin, jonka minä, Herra, käsken antaa – heidät minä hyväksyn.”²

Tämä kaava koostuu kolmesta yksinkertaisesta askeleesta:

Tiedämme, että sydämemme on vilpitön ja särkynyt.
Tiedämme, että mielemme on murtunut.
Ja haluamme noudattaa liittojamme uhraamalla, kuten Herra käskee.

Ensiksi, meidän tulee tietää, että sydämemme on vilpitön ja särkynyt. Kuinka me tiedämme sen? Aloitamme ryhtymällä vilpittömään itsetutkisteluun. Sydän on tunteidemme keskus. Kun katsomme sydämeemme, me seulomme itseämme. Sen, mitä kukaan ympärillämme ei tiedä, me itse varmasti tiedämme. Me tiedämme motiivimme ja halumme. Kun me ryhdymme vilpittömään, rehelliseen pohdiskeluun, me emme järkeile tai petä itseämme.

On olemassa myös tapa arvioida, onko sydämemme särkynyt. Särkynyt sydän on pehmeä, avoin ja vastaanottavainen sydän. Kun kuulen Vapahtajan sanovan: ”Minä seison ovella ja kolkutan”³, kuulen Hänen kolkuttavan sydämeni ovella. Jos avaan tämän oven Hänelle, reagoin helpommin Hengen kehotuksiin ja hyväksyn helpommin Jumalan tahdon.

Kun me vilpittömästi ja rukoillen pohdimme sitä, kuinka rehellinen ja särkynyt sydämemme on, Pyhä Henki opettaa meitä. Me saamme suloisen vahvistuksen tai lempeän oikaisun, joka kehottaa meitä toimimaan.

Toiseksi, meidän tulee tietää, että mielemme on murtunut. Englannin sana contrite, eli katuvainen tai murtunut, on Oxford Dictionaryn mukaan katumuksen tuntemista tai osoittamista ihmisen huomatessa tehneensä väärin.⁴ Jos meillä on murtunut mieli, me tunnustamme syntimme ja vajavuutemme. Me olemme alttiita oppimaan ”kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen”⁵. Tunnemme Jumalan mielen mukaista murhetta ja olemme halukkaita tekemään parannuksen. Murtunut mieli on halukas kuuntelemaan Pyhän Hengen kutsua⁶.

Murtunut mieli ilmenee halukkuudessamme ja päättäväisyydessämme toimia. Me olemme halukkaita nöyrtymään Jumalan edessä, halukkaita tekemään parannuksen, halukkaita oppimaan ja halukkaita muuttumaan. Olemme halukkaita rukoilemaan ”älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun”⁷.

Kolmas askel siihen, että on Herran hyväksymä, on tietoinen päätös noudattaa liittojamme uhrin kautta, ”niin, jokaisen uhrin, jonka minä, Herra, käsken antaa”⁸. Liian usein me ajattelemme, että sana uhri viittaa johonkin, mikä on meille suurta tai mitä meidän on vaikea tehdä. Tämä saattaa pitää paikkansa tietyissä tilanteissa, mutta useimmiten se viittaa siihen, että elämme päivittäin Kristuksen tosi opetuslapsina.

Yksi tapa, jolla noudatamme liittojamme uhrin kautta, on sakramentin nauttiminen kelvollisina joka viikko. Me valmistaudumme tietoisesti tuohon pyhään toimitukseen. Uudistamme ja vahvistamme pyhät lupauksemme Herralle. Tällä tavoin me tunnemme Hänen hyväksyntänsä ja saamme Hänen vakuutuksensa siitä, että pyrkimyksemme on hyväksytty ja että syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Tämän toimituksen kuluessa Herra lupaa meille, että kun me olemme halukkaita ottamaan Hänen Poikansa nimen päällemme ja aina muistamaan Hänet ja pitämään Hänen käskynsä, Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. Pyhän Hengen jatkuva kumppanuus on perimmäinen merkki Jumalan hyväksynnästä.

Muita tapoja noudattaa liittojamme uhrin kautta ovat niinkin yksinkertaiset keinot kuin tehtävän vastaanottaminen kirkossa ja palveleminen uskollisesti tuossa tehtävässä, tai profeettamme Thomas S. Monsonin kehotuksen seuraaminen auttaen niitä, jotka ovat poikenneet tieltä ja jotka täytyy pelastaa hengellisesti. Me noudatamme liittojamme uhrin kautta, kun palvelemme huomaamattomasti lähipiirissämme tai yhteisössämme tai etsimme esivanhempiemme nimiä ja teemme temppelityötä heidän puolestaan. Me noudatamme liittojamme uhrin kautta yksinkertaisesti pyrkimällä vanhurskauteen, olemalla avoimia ja kuuntelemalla Hengen ohjausta eläessämme päivittäistä elämäämme. Joskus liittojemme noudattaminen tarkoittaa vain pysymistä paikallaan horjumatta ja uskollisesti, kun elämän myrskyt raivoavat joka puolella ympärillämme.

Kun Herra on selittänyt sen kaavan, jolla saamme Hänen hyväksyntänsä, Hän käyttää hienoa esimerkkiä osoittaakseen, kuinka Hänen hyväksyntänsä hakeminen hyödyttää meitä yksilöinä ja perheinä. Hän on sanonut: ”Sillä minä, Herra, panen heidät tuottamaan sangen hedelmällisenä puuna, joka on istutettu hyvään maahan puhtaan virran partaalle ja joka tuottaa paljon arvokasta hedelmää.”⁹

Kun me olemme henkilökohtaisesti sopusoinnussa Herran Hengen kanssa ja tunnemme Hänen hyväksyntänsä, meitä siunataan enemmän kuin ymmärrämmekään, ja me tuotamme monia vanhurskauden hedelmiä. Me tulemme olemaan niiden joukossa, joille Hän on sanonut: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!”¹⁰

Herran hyväksynnän hakeminen ja saaminen johtaa tietoon siitä, että olemme Hänen valitsemiaan ja siunaamiaan. Opimme luottamaan enemmän siihen, että Hän johtaa meitä ja ohjaa meitä meidän parhaaksemme. Hänen lempeät armotekonsa käyvät ilmeisiksi sydämessämme, elämässämme ja perheessämme.

Kehotan teitä koko sydämestäni hakemaan Herran hyväksyntää ja nauttimaan Hänen lupaamistaan siunauksista. Kun me seuraamme Herran antamaa yksinkertaista kaavaa, me tulemme tietämään, että Hän hyväksyy meidät toimeemme, asemaamme tai kuolevaisiin vajavuuksiimme katsomatta. Hänen rakastava hyväksyntänsä kannustaa meitä, kasvattaa uskoamme ja auttaa meitä selviytymään kaikesta, mitä kohtaamme elämässä. Haasteistamme huolimatta me tulemme onnistumaan, menestymään¹¹ ja tuntemaan rauhaa¹². Me tulemme olemaan niiden joukossa, joille Herra on sanonut:

”Älkää pelätkö, pienet lapset, sillä te olette minun, ja minä olen voittanut maailman, ja te olette niitä, jotka minun Isäni on minulle antanut;

eikä kukaan niistä, jotka minun Isäni on antanut minulle, joudu hukkaan.”¹³

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.