Isä ja Poika

Vanhin Christoffel Golden

seitsemänkymmenen koorumista

Oikea ymmärrys Isästä ja Pojasta on aivan keskeinen asia Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ja sen voimassa pelastaa.

Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen saadessani puhua teille tänä iltapäivänä tässä innoittavassa yleiskonferenssissa!

Puhun aiheesta, joka on minulle mitä pyhin. Haluan ensin tunnustaa, kuinka kiitollinen olen monien kristittyjen omistautumisesta kautta aikain, heidän joukossaan myös ranskalaisiin protestantteihin ja irlantilaisiin katolisiin kuuluneet esivanhempani. Koska he uskoivat Jumalaan ja palvelivat Häntä, monet heistä uhrasivat asemansa, omaisuutensa ja jopa henkensä Jumalansa ja uskonsa puolustamiseksi.¹

Myöhempien aikojen pyhinä ja kristittyinä meilläkin on samalla tavoin vahva ja syvä usko Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Omistautuminen Jumalalle on aina meidän jokaisen ja Luojamme välinen pyhä ja henkilökohtainen asia.

Iankaikkisen elämän tavoittelumme tarkoittaa vain sitä, että haluamme ymmärtää, kuka Jumala on, ja palata asumaan Hänen luokseen. Vapahtaja rukoili Isäänsä: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”²

Jopa tämän julistuksen valossa, jonka Vapahtaja itse on lausunut, vallitseva käsitys Isän ja Pojan luonteesta on – monien vuosisatojen ajan ja ihmiskunnan suuren osan ajatuksissa – selvästi ristiriidassa pyhien kirjoitusten opetusten kanssa.

Esitämme kunnioittavasti, että oikea ymmärrys Isästä ja Pojasta on aivan keskeinen asia Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ja sen voimassa pelastaa.³

Tämän Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kaikkein keskeisimmän periaatteen tärkeys vahvistettiin profeetta Joseph Smithin ensimmäisessä näyssä vuonna 1820. Profeetta kirjoitti: ”Näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”⁴

Tämä Joseph-pojan kokemus, jota monet muut näyt ja ilmoitukset seurasivat, osoittaa, että Jumala todellakin elää, Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat kaksi erillistä olentoa, ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, meidän taivaallinen Isämme on kirjaimellisesti Jeesuksen Kristuksen Isä, Jumala ilmaisee itsensä ihmisille edelleen, Jumala on aina lähellä ja kiinnostunut meistä, ja Hän vastaa meidän rukouksiimme.

Vaikka Isän ja Pojan vastaavanlainen esiintyminen pyhissä kirjoituksissa on suhteellisen harvinaista, merkittävä tosiasia ensimmäisessä näyssä on, että se sopii niin hyvin yhteen muiden pyhissä kirjoituksissa muistiin merkittyjen tapahtumien kanssa.

Voimme esimerkiksi lukea Uudesta testamentista Stefanoksen viimeisen todistuksen juuri ennen hänen marttyyrikuolemaansa. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”⁵

Apostoli Johanneksen voimallisessa näyssä Patmoksen saarella oli ”Herra Jumala, Kaikkivaltias”⁶ samoin kuin Jumalan Karitsa, joka on verellään ostanut meidät⁷.

Pyhän Raamatun ohella oppi Isästä ja Pojasta löytyy Mormonin kirjan majesteettisesta todistuksesta. Mormonin kirjassa kerrotaan Vapahtajamme vierailusta nefiläisten luona. Siinä Isän ääni esittelee ylösnousseen Kristuksen noin 2 500 nefiläiselle: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni – kuulkaa häntä.”⁸

Neljässä evankeliumissa Kristus itse viittaa taivaalliseen Isäänsä 160 kertaa. Mormonin kirjan mukaan lyhyen kolmipäiväisen palvelutyönsä aikana nefiläisten luona Hän mainitsee Isänsä 122 kertaa.

Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”⁹

Johanneksen evankeliumissa Hän todistaa: ”Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.”¹⁰

Ja Luukkaan evankeliumisssa Hän parahtaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”¹¹

Joka kerta kun Herramme viittaa taivaalliseen Isäänsä, Hän tekee sen äärimmäisen kunnioittavasti ja nöyrästi.

Sanoessani näin toivon, ettei sitä ymmärretä väärin. Jeesus Kristus on suuri Jehova, Israelin Jumala, luvattu Messias, ja äärettömän sovituksensa ansiosta Hän on Vapahtajamme ja maailman Lunastaja. Apostoli Paavali julisti Häntä koskien: ”Sitten seuraa kaiken päätös, kun [Kristus] luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman.”¹²

Sovitustyötään edeltäneenä iltana Vapahtaja rukoili Isäänsä pitäen suurenmoisen esirukouksen. Hän rukoili:

”Minä en rukoile vain heidän [toisin sanoen apostoliensa puolesta], vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”¹³

Isä ja Poika ovat selvästi erillisiä olentoja, mutta He ovat täydellisen yksimielisiä sekä yhtä voimassa ja tarkoituksessa. Heidän ykseytensä ei ole varattu pelkästään Heille, vaan He toivovat tätä samaa ykseyttä kaikilta, jotka omistautuneesti seuraavat ja noudattavat Heidän käskyjään.

Kuinka vilpitön Jumalaa etsivä voi tulla tuntemaan Isän ja Pojan? Vapahtajamme lupasi: ”Puolustaja, Pyhä Henki – – opettaa teille kaiken.”¹⁴

Mormonin kirjassa Nefi julisti puhuessaan Kristuksen opista, että Pyhä Henki ”todistaa Isästä ja Pojasta”¹⁵.

On totta, että kuka hyvänsä ihminen uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta voi Herran tahdon mukaan toisinaan tuntea Pyhän Hengen voiman tai vaikutuksen. Mutta Pyhän Hengen täysi kumppanuus eli lahja tulee vasta sen jälkeen kun ihminen on ”särkynein sydämin ja murtunein mielin”¹⁶ ottanut vastaan toimitukset, jotka ovat kaste ja Pyhän Hengen lahja¹⁷ kätten päällepanemisella. Nämä ja muut pyhät toimitukset voidaan suorittaa vain Jumalan pappeuden johdolla ja voimalla. Tästä asiasta meitä opetetaan:

”Ja tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.

Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”¹⁸

Oikein ymmärrettynä oppi Isästä ja Pojasta on oppi iankaikkisesta perheestä. Jokainen ihmisolento on ollut aiemmin olemassa taivaallisten vanhempien henkilapsena.¹⁹ Kristus on Isän Esikoinen tässä taivaallisessa perheessä.²⁰

Samoin on meidän kaikkien kohdalla. Me olemme taivaallisen Isämme lapsia.

Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut profeetallisesti: ”Eikä mikään tule hämmästyttämään meitä enemmän siirryttyämme verhon toiselle puolelle kuin se, kuinka hyvin me tunnemme [taivaallisen] Isämme ja kuinka tutut Hänen kasvonsa meille ovat.”²¹

Olen oppinut, ettei ihmiskielellä ole mahdollista välittää niitä asioita, jotka vain Pyhä Henki ja Jumalan voima tekevät tiettäviksi. Tässä hengessä esitän vakavan todistukseni iankaikkisen Isämme ja Hänen pyhän Poikansa Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta, läheisyydestä ja hyvyydestä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.