Teidän ihmeellinen matkanne kotiin
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Kun käytätte iloiten karttaa, jonka teidän rakastava Isänne on valmistanut matkaanne varten, se johtaa teidät pyhiin paikkoihin ja te voitte saavuttaa taivaalliset mahdollisuutenne.
Meillä on tänä iltana kunnia olla yhdessä presidentti Thomas S. Monsonin, rakkaan profeettamme, kanssa. Presidentti, me rukoilemme alati puolestasi.
Rakkaat sisareni, kiitos musiikista ja puhutusta sanasta. Kaikki on ollut niin innoittavaa ja todella sopivaa tähän pyhään pääsiäisaikaan, jota vietämme tällä viikolla.
On ilo olla teidän kanssanne, rakkaat nuoret sisaret, jotka olette täällä äitinne ja erinomaisten johtajienne kanssa. Teillä on niin aurinkoinen mieli ja tarttuva hymy. Varmastikin Herra huolehtii teistä ja katselee teitä rakastaen taivaasta.
Minä kasvoin Zwickaussa entisessä Itä-Saksassa. Kun olin noin 11-vuotias, isäni joutui poliittisena toisinajattelijana yhä tiukempaan tarkkailuun. Vanhempani arvelivat, että ainoa turvallinen ratkaisu perheellemme olisi paeta Länsi-Saksaan. Päätettiin, että oli turvallisinta lähteä länteen eri aikoina ja eri reittejä pitkin ja jättää koko omaisuutemme taaksemme.
Koska isä oli suurimmassa vaarassa, hän kulki nopeinta tietä Berliinin kautta. Vanhemmat veljeni lähtivät kohti pohjoista, ja kumpikin löysi oman tiensä länteen. Sisareni – joka oli suunnilleen samanikäinen kuin monet teistä täällä tänään – lähti yhdessä Nuorten Naisten opettajansa Helga Fassmannin ja muutaman muun kanssa junamatkalle, joka kulki jonkin matkaa Länsi-Saksan kautta. He maksoivat vaunupalvelijalle siitä, että tämä avaisi heille lukitun oven. Kun juna ylitti Länsi-Saksan rajan, he hyppäsivät liikkuvasta junasta vapauteen. Kuinka ihailinkaan sisareni rohkeutta.
Minä olin nuorin lapsista, ja äitini päätti, että hän ja minä kävelisimme maiden välisen vuoriston yli. Muistan, kuinka hän pakkasi eväitä ikään kuin olisimme menossa vuorille patikoimaan tai eväsretkelle.
Menimme junalla niin kauas kuin pääsimme. Kävelimme sitten tuntikausia ja pääsimme yhä lähemmäksi Länsi-Saksan rajaa. Rajoja vartioitiin tarkasti, mutta meillä oli kartta ja tiesimme, mihin aikaan ja mistä kohtaa voisi olla turvallista ylittää raja. Pystyin aistimaan äidin levottomuuden. Hän tutkaili aluetta tarkkaan nähdäkseen, seurattiinko meitä. Hänen jalkansa ja polvensa tuntuivat heikkenevän askel askeleelta. Noustessamme ylös viimeistä pitkää rinnettä autoin häntä kantamaan hänen raskasta laukkuaan, joka oli täynnä ruokaa, erittäin tärkeitä asiakirjoja ja perhevalokuvia. Hän ajatteli, että olimme varmaankin jo ylittäneet rajan. Kun hän vihdoin tunsi olevansa turvassa, istuuduimme syömään eväitämme. Olen varma, että ensimmäistä kertaa sinä päivänä hän hengitti vapaammin.
Vasta silloin huomasimme rajakyltin. Se oli yhä kaukana edessäpäin! Me söimme eväitämme rajan väärällä puolella. Olimme yhä Itä-Saksassa!
Rajavartijat voisivat ilmestyä millä hetkellä hyvänsä!
Äiti pakkasi hädissään eväämme, ja riensimme rinnettä alas niin sukkelaan kuin kykenimme. Tällä kertaa emme uskaltaneet pysähtyä ennen kuin tiesimme varmuudella, että olimme päässeet rajan toiselle puolelle.
Vaikka jokainen perheenjäsen kulki hyvin erilaista reittiä ja koki hyvin erilaisia vaikeuksia matkan varrella, pääsimme lopulta kaikki turvaan. Olimme vihdoin jälleen yhdessä perheenä. Kuinka ihmeellinen päivä se olikaan!
Matkakertomuksia
Se, mitä juuri kerroin teille, on kokemus, jota pidän hyvin kallisarvoisena matkana. Nykyään voin tarkastella elämääni ja tunnistaa useita vastaavia ”matkoja”, joita olen ajan mittaan tehnyt. Niihin kaikkiin ei ole kuulunut vuoristojen tai poliittisten rajojen ylittämistä; jotkin ovat liittyneet enemmän koettelemusten voittamiseen tai hengellisyyden kasvuun. Mutta ne ovat kaikki olleet matkoja. Uskon, että jokainen elämä on kokoelma henkilökohtaisia ”matkakertomuksia”.
Tiedätte varmaankin, että jokaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluu viljalti matkakertomuksia. Esimerkiksi saatatte tuntea Dorothyn ja hänen koiransa Toton matkan kirjasta Ihmemaa Oz. Pyörremyrsky tempaisee Dorothyn ja Toton mukaansa ja vie heidät Oz-maahan. Siellä Dorothy löytää sen erikoislaatuisen keltatiilisen tien, joka näyttää suunnan matkaan, joka vie hänet lopulta kotiin.
Sitten on Charles Dickensin Ebenezer Scrooge, jonka matka ei vie häntä pelkästään paikasta toiseen vaan ajasta toiseen. Se on matka suoraan hänen omaan sydämeensä. Se auttoi häntä ymmärtämään, miksi hänestä tuli sellainen kuin hän oli, ja näkemään, mitä hänelle tapahtuisi, jos hän jatkaisi itsekkäällä ja kiittämättömällä polullaan.1
Yksi kiinalaisen kirjallisuuden suurista klassisista romaaneista on Matka länteen. Tuossa 1500-luvulla kirjoitetussa kirjassa kerrotaan kauniisti erään munkin seikkailuista ja pyhiinvaellusmatkasta. Hän matkaa kohti hengellistä valaistusta neljän ystävällisen hahmon avustuksella.
Ja tietenkin on Bilbo Reppuli, vaatimaton pieni hobitti, joka olisi paljon mieluummin halunnut jäädä kotiin syömään keittoaan. Mutta kun hänen oveensa koputetaan, hän noudattaa suuren tuntemattoman kutsua ja astuu ulos maailmaan velhon ja kääpiöjoukon kanssa suorittaakseen vaarallisen mutta äärimmäisen tärkeän tehtävän.2
Yleismaailmallinen kertomus
Emmekö rakastakin näitä matkakertomuksia, koska voimme nähdä näissä matkaajissa itsemme? Heidän menestyksensä ja epäonnistumisensa voivat auttaa meitä löytämään oman tiemme läpi elämän. Myös juuri äsken näkemämme video esitti kauniin matkakertomuksen. Ehkäpä nämä kertomukset muistuttavat meitä myös matkasta, joka meidän kaikkien pitäisi tuntea – matkakertomuksesta, jossa jokaisella meistä on tärkeä osa.
Tämä kertomus alkaa hyvin kauan aikaa sitten, kauan ennen kuin maapallo alkoi kiertää radallaan, kauan ennen kuin aurinko alkoi kurottaa tulisia käsivarsiaan avaruuden kylmyyteen, kauan ennen kuin sekä suuret että pienet olennot asuttivat planeettamme. Tämän kertomuksen alkaessa te asuitte kauniissa, kaukaisessa paikassa.
Emme tiedä monia yksityiskohtia elämästä tuossa kuolevaisuutta edeltäneessä olemassaolossa, mutta tiedämme jotakin. Meidän taivaallinen Isämme on ilmoittanut meille, kuka Hän on, keitä me olemme ja mitä meistä voi tulla.
Aiemmin tuossa ensimmäisessä asemassanne te tiesitte ehdottoman varmasti, että Jumala on olemassa, koska te näitte Hänet ja kuulitte Hänen äänensä. Te tunsitte Jeesuksen Kristuksen, josta tulisi Jumalan Karitsa. Te luotitte Häneen. Ja te tiesitte, ettei teidän kohtalonanne ollut jäädä kuolevaisuutta edeltäneen kotinne turvalliseen huomaan. Niin paljon kuin te rakastittekin tuota iankaikkista olinpaikkaa, te tiesitte, että te halusitte – ja teidän täytyi – lähteä matkaan. Te lähtisitte Isänne käsivarsien ulottuvilta, kulkisitte läpi unohduksen verhon, saisitte kuolevaisen ruumiin ja oppisitte ja kokisitte asioita, jotka toivottavasti auttaisivat teitä kehittymään enemmän taivaallisen Isän kaltaisiksi ja palaamaan Hänen luokseen.
Tuossa pyhässä paikassa, tuttujen ja rakkaiden ympäröiminä, huulillanne ja sydämessänne oli varmaankin suuri kysymys: ”Palaanko minä turvallisesti takaisin taivaalliseen kotiini?”
Oli kovin monia asioita, joita te ette voisi hallita. Elämä kuolevaisuudessa olisi vaikeata, täynnä odottamattomia käänteitä matkan varrella: sairautta, murhetta, onnettomuuksia, ristiriitoja.
Ilman muistoa aiemmasta olemassaolostanne – muistamatta sitä, että käyskentelitte aikoinanne yhdessä taivaallisen Isänne kanssa – tunnistaisitteko silti Hänen äänensä kaiken kuolevaiseen elämään kuuluvan metelin ja kaikkien häiriötekijöiden seasta?
Edessä oleva matka näytti kovin pitkältä ja epävarmalta – niin riskialttiilta.
Se ei olisi helppoa, mutta te tiesitte, että se olisi kaikkien ponnistelujen arvoista.
Siinä te sitten seisoitte iankaikkisuuden rajalla katsoen eteenpäin sanoin kuvaamattoman jännityksen ja toivon vallassa – ja luullakseni myös jonkin verran huolta ja pelkoa tuntien.
Loppujen lopuksi tiesitte Jumalan olevan oikeudenmukainen – että Hänen hyvyytensä tulisi voittamaan. Te olitte osallistuneet suuriin taivaallisiin neuvostoihin ja tiesitte, että teidän Vapahtajanne ja Lunastajanne Jeesus Kristus tarjoaisi teille keinon tulla puhtaaksi synnistä ja pelastua fyysiseltä kuolemalta. Te luotitte siihen, että lopulta te riemuitsisitte ja liittäisitte äänenne taivaalliseen kuoroon ja laulaisitte ylistystä Hänen pyhälle nimelleen.
Niinpä te henkäisitte syvään…
otitte suuren askeleen eteenpäin…
ja tässä te olette!
Te olette joka ikinen aloittaneet oman ihmeellisen matkanne takaisin taivaalliseen kotiinne!
Teidän karttanne
Nyt kun olette täällä maan päällä, voisi olla viisasta kysyä itseltänne, kuinka matkanne sujuu. Onko suuntanne oikea? Onko teistä tulossa henkilö, joka teistä oli tarkoitus tulla ja jollaiseksi halusitte tulla? Teettekö te valintoja, jotka auttavat teitä palaamaan taivaallisen Isänne luokse?
Hän ei lähettänyt teitä tälle matkalle vain vaeltelemaan itseksenne tarkoituksettomasti. Hän haluaa teidän tulevan kotiin luokseen. Hän on antanut teille rakastavat vanhemmat ja uskollisia kirkon johtohenkilöitä sekä kartan, jossa kuvaillaan maastoa ja nimetään vaarat. Kartta näyttää teille, mistä voitte löytää rauhaa ja onnea, ja se auttaa teitä kartoittamaan kurssinne takaisin kotiin.
Mistä tämän kartan sitten löytää? Se löytyy
-
pyhistä kirjoituksista
-
profeettojen ja apostolien sanoista
-
Pyhän Hengen kautta saamastanne henkilökohtaisesta ilmoituksesta.
Tämä kartta on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, hyvä sanoma ja Kristuksen opetuslapsen riemullinen tie. Se tarkoittaa meidän Puolustajamme ja Opastajamme antamia käskyjä ja esimerkkiä. Hän tuntee tien, koska Hän on se tie.3
Pelkästä kartan omistamisesta ei tietenkään ole minkäänlaista hyötyä, ellei sitä tutkita – ellei sitä käytetä apuna elämän läpi kulkemisessa. Kehotan teitä asettamaan Jumalan sanan tutkimisen ja soveltamisen korkealle sijalle elämässänne. Avatkaa sydämenne Pyhälle Hengelle niin että Hän voi johtaa teitä matkallanne läpi elämän.
Teidän karttanne on täynnä kannustavia ja valaisevia sanomia taivaalliselta Isältänne ja Hänen Pojaltaan Jeesukselta Kristukselta. Haluaisin tänään kertoa teille kolmesta sellaisesta sanomasta, jotka auttavat teitä tekemään onnistuneen matkan takaisin taivaalliseen kotiinne.
Ensimmäinen sanoma: ”[Älkää] pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne.”4
Te ette ole tällä matkallanne yksin. Teidän taivaallinen Isänne tuntee teidät. Hän kuulee teitä silloinkin kun kukaan muu ei kuule. Kun te iloitsette vanhurskaudessa, Hän iloitsee kanssanne. Kun koettelemukset ahdistavat teitä, Hän murehtii kanssanne.
Taivaallisen Isän kiinnostus teitä kohtaan ei riipu siitä, kuinka rikkaita, kauniita tai älykkäitä te olette. Hän ei näe teitä sellaisina kuin maailma näkee teidät; Hän näkee teidät sellaisina, mitä te todella olette. Hän näkee teidän sydämeenne.5 Ja Hän rakastaa teitä6, koska te olette Hänen lapsiaan.
Rakkaat sisaret, etsikää Häntä vilpittömästi, niin te löydätte Hänet.7
Lupaan teille, että ette ole yksin.
Katsokaapa nyt ympärillänne olevia ihmisiä. Jotkut saattavat olla teidän johtajianne, ystäviänne tai perheenjäseniänne. Toisia ette ehkä ole tavanneet koskaan aikaisemmin. Kuitenkin jokainen, jonka näette ympärillänne – tässä kokouksessa tai missä tahansa paikassa, tänään tai milloin hyvänsä – oli uskollinen kuolevaisuutta edeltäneessä maailmassa. Tuo vieressänne istuva vaatimaton ja tavallisen näköinen henkilö on saattanut olla yksi niistä suurenmoisista henkilöistä, joita rakastitte ja ihailitte henkien piirissä. Olette ehkä itse olleet sellaisia roolimalleja!
Voitte olla varmoja yhdestä asiasta: jokainen ihminen, jonka näette – rodusta, uskonnosta, poliittisista käsityksistä, vartalotyypistä tai ulkonäöstä riippumatta – on perhettänne. Sillä nuorella naisella, jota katselette, on sama taivaallinen Isä kuin teilläkin. Hän on lähtenyt Isän rakastavasta huomasta aivan kuin tekin, innokkaana tulemaan tämän maan päälle ja elämään niin, että hän voisi jonakin päivänä palata Isän luokse.
Hän voi kuitenkin olla yksinäinen, aivan kuin tekin joskus olette. Hän saattaa toisinaan jopa unohtaa matkansa tarkoituksen. Olkaa kilttejä ja muistuttakaa häntä sanoillanne ja teoillanne, että hän ei ole yksin. Me olemme täällä auttaaksemme toisiamme.
Elämä voi olla vaikeata, ja se voi paaduttaa sydämen siihen pisteeseen asti, että tietyt ihmiset voivat tuntua saavuttamattomilta. Jotkut voivat olla täynnä vihaa. Toiset saattavat pilkata ja ivata niitä, jotka uskovat rakastavaan Jumalaan. Mutta ajatelkaa tätä: vaikka he eivät muistakaan sitä, hekin toivoivat kerran palaavansa taivaallisen Isänsä luokse.
Kenenkään käännyttäminen ei ole teidän vastuullanne. Se on Pyhän Hengen tehtävä. Teidän tehtävänne on kertoa uskonkäsityksistänne ja olla pelkäämättä. Olkaa ystäviä kaikille, mutta älkää koskaan tinkikö tasovaatimuksistanne. Pysykää uskollisina vakaumuksellenne ja uskollenne. Seisokaa pää pystyssä, sillä te olette Jumalan tyttäriä ja Hän seisoo vierellänne!
Toinen sanoma: ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”8
Oletteko koskaan ihmetelleet, mitä kieltä me kaikki puhuimme asuessamme Jumalan luona? Minä epäilen vahvasti, että se oli saksaa, vaikka luulen, ettei kukaan tiedä sitä varmuudella. Mutta tiedän kyllä, että kuolevaisuutta edeltäneessä elämässämme me opimme omakohtaisesti henkiemme Isältä erästä yleismaailmallista kieltä – sellaista, jolla on voima voittaa emotionaaliset, fyysiset ja hengelliset esteet.
Tuo kieli on Kristuksen puhdas rakkaus.
Se on voimallisin kieli maailmassa.
Kristuksen rakkaus ei ole kuviteltua rakkautta. Se ei ole onnittelukorttien rakkautta. Se ei ole sellaista rakkautta, jota ylistetään populaarimusiikissa ja elokuvissa.
Tämä rakkaus saa aikaan todellisen luonteenmuutoksen. Se voi läpäistä vihan ja hävittää kateuden. Se voi poistaa kaunan ja sammuttaa katkeruuden liekit. Se voi saada aikaan ihmeitä.
Me saimme ensimmäiset opetuksemme9 tässä rakkauden kielessä ollessamme henkinä Jumalan luona. Täällä maan päällä meillä on tilaisuuksia harjoitella sitä ja tulla siinä sujuviksi. Te voitte tietää, oletteko oppineet tätä rakkauden kieltä, kun arvioitte sitä, mikä toimii kannustimena omille ajatuksillenne ja teoillenne.
Jos teidän ensisijaiset ajatuksenne keskittyvät siihen, mikä olisi hyödyksi itsellenne, kannustimenne saattavat olla itsekkäitä ja pinnallisia. Se ei ole sitä kieltä, jota haluatte oppia.
Mutta jos ensisijaiset ajatuksenne ja käyttäytymistapanne keskittyvät palvelemaan Jumalaa ja toisia – jos todella haluatte siunata ja kohottaa lähipiirissänne olevia – silloin Kristuksen puhtaan rakkauden voima voi toimia sydämessänne ja elämässänne. Se on sitä kieltä, jota haluatte oppia.
Ja kun teistä tulee sujuvia tässä kielessä ja kun te käytätte sitä kanssakäymisessänne toisten kanssa, he tunnistavat teissä jotakin sellaista, mikä voi herättää heissä kauan kateissa olleen tunteen etsiä oikeaa tietä matkallaan takaisin taivaalliseen kotiinsa. Loppujen lopuksi rakkauden kieli on heidänkin oikea äidinkielensä.
Tämä syvä ja pysyvä vaikutus on kieli, joka ulottuu sielun sopukoihin asti. Se on ymmärtämisen kieli, palvelemisen kieli, kohottamisen ja riemuitsemisen sekä lohduttamisen kieli.
Oppikaa käyttämään Kristuksen rakkauden yleismaailmallista kieltä.
Ja kolmas sanoma: ”Olkaa – – rohkealla mielellä.”10
Joskus matkalla ollessamme meistä tulee kärsimättömiä, eikö niin? Jos olette 12-vuotiaita, saatatte toivoa olevanne 14. 14 vuoden iässä saatatte toivoa olevanne 18. Ja 18-vuotiaina saatatte toisinaan jopa toivoa, että olisitte jälleen 12-vuotiaita ja voisitte aloittaa alusta.
Aina tulee olemaan asioita, joista voi valittaa – asioita, jotka eivät vain näytä menevän niin kuin niiden pitäisi. Voitte viettää päivänne tuntemalla olonne surkeaksi, yksinäiseksi, väärinymmärretyksi tai epätoivotuksi. Mutta se ei ole se matka, jota olitte toivoneet, eikä se ole se matka, jolle taivaallinen Isä lähetti teidät. Muistakaa, te olette todella Jumalan tyttäriä!
Kehotan teitä pitämään tämän mielessänne ja kulkemaan luottavaisina ja iloisina. Kyllä, tiellä on töyssyjä ja kiertoteitä ja jopa vaaroja. Mutta älkää keskittykö niihin. Etsikää sitä onnea, jota teidän taivaan Isänne on valmistanut teitä varten matkanne jokaiselle askeleelle. Onni on päämäärä, mutta se löytyy myös matkasta sinne. Hän lupaa ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”11. Siksi Hän käskee meitä olemaan ”rohkealla mielellä”.
Kun käytätte iloiten karttaa, jonka teidän rakastava Isänne on valmistanut matkaanne varten, se johtaa teidät pyhiin paikkoihin ja te voitte saavuttaa taivaalliset mahdollisuutenne. Teistä kehittyy niitä Jumalan tyttäriä, joiksi toivoitte tulevanne.
Rakkaat sisaret, rakkaat kirkon nuoret naiset, rakkaat nuoret ystävät, Herran apostolina jätän teille siunauksen, että te löydätte oman tienne tällä matkalla kotiin ja että olette innoituksena kanssamatkaajillenne. Lupaan teille myös ja rukoilen sen puolesta, että kun kunnioitatte Jeesuksen Kristuksen evankeliumin liittoja, periaatteita ja arvoja ja elätte uskollisina niille, taivaallinen Isä on vastaanottamassa teitä, kun matkanne päättyy. Hän syleilee teitä, ja te tiedätte kerta kaikkiaan, että olette päässeet turvallisesti kotiin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.