Kristuksen seuraajia
Vanhin Dallin H. Oaks
kahdentoista apostolin koorumista
Kristuksen seuraaminen ei ole puolihuolimatonta tai satunnaista toimintaa vaan jatkuvaa sitoutumista ja elämäntapa, joka pätee kaikkina aikoina ja kaikkialla.
Yksi rakkaimmista kirkon lauluistamme, jonka tabernaakkelikuoro esitti tänä aamuna, alkaa näillä sanoilla:
”Minua käy sä seuraamaan.”
Niin Jeesus kutsui lapsiaan.
Vain sitä tietä kulkien
Tuntea voit sä Jeesuksen.1
Nuo sanat, joiden innoituksena oli Vapahtajan ensimmäinen opetuslapsilleen esittämä kutsu (ks. Matt. 4:19), kirjoitti skotlantilainen käännynnäinen John Nicholson. Monen varhaisen johtohenkilömme tavoin hänelläkin oli vain vähän muodollista koulutusta, mutta hän rakasti syvästi Vapahtajaamme ja pelastussuunnitelmaa.2
Kaikki tämän konferenssin sanomat auttavat meitä kulkemaan Vapahtajamme jalanjäljissä. Hänen esimerkkinsä ja opetuksensa määrittelevät jokaiselle Jeesuksen Kristuksen seuraajalle polun, jota kulkea.
Kuten kaikki muut kristityt, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenetkin tutkivat Vapahtajamme elämää, josta on kirjoitettu Uudessa testamentissa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa. Tarkastelen näissä neljässä Pyhän Raamatun kirjassa olevia esimerkkejä ja opetuksia ja kehotan meitä jokaista sekä kaikkia muita kristittyjä pohtimaan, kuinka tämä palautettu kirkko ja jokainen meistä täyttää vaatimukset Kristuksen seuraajina.
Jeesus opetti, että kaste on välttämätön Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi (ks. Joh. 3:5). Hän aloitti palvelutyönsä menemällä kasteelle (ks. Mark. 1:9), ja Hän ja Hänen seuraajansa kastoivat muita (ks. Joh. 3:22–26). Me teemme samoin.
Jeesus aloitti saarnaamisensa kehottamalla kuulijoitaan tekemään parannuksen (ks. Matt. 4:17). Se on yhä Hänen palvelijoidensa sanoma maailmalle.
Jeesus antoi käskyjä koko palvelutyönsä ajan. Ja Hän opetti: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15; ks. myös jakeet 21, 23). Hän vakuutti, että Hänen käskyjensä pitäminen edellyttäisi, että Hänen seuraajansa hylkäisivät sen, minkä Hän sanoi olevan ”ihmisten silmissä arvokasta” (Luuk. 16:15) ja mitkä ovat ”ihmisten perinnäissääntöjä” (Mark. 7:8; ks. myös jae 13). Hän varoitti myös: ”Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.” (Joh. 15:19.) Kuten apostoli Pietari myöhemmin julisti, Jeesuksen seuraajat olisivat ”Jumalan oma kansa” (1. Piet. 2:9).
Myöhempien aikojen pyhät ymmärtävät, ettei meidän tulisi olla ”maailmasta” tai noudattaa ”ihmisten perinnäissääntöjä”. Mutta muiden Kristuksen seuraajien tavoin me huomaamme toisinaan, että maailmasta ja sen perinnäissäännöistä erottuminen on vaikeaa. Jotkut elävät maailman tapojen mukaan, sillä kuten Jeesus sanoi muutamista, joita Hän opetti: ”Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama” (Joh. 12:43). Kristuksen seuraamisesta luopumiset ovat liian monilukuisia ja liian arkaluonteisia tässä lueteltaviksi. Ne vaihtelevat suuresti maailmallisista tavoista – kuten poliittinen korrektius ja äärimmäisyyksiin menevä pukeutuminen ja ulkoinen olemus – aina poikkeamisiin perusarvoista – kuten perheen iankaikkinen luonne ja tehtävä.
Jeesuksen opetuksia ei ole tarkoitettu teoreettisiksi. Niitä on aina tarkoitus noudattaa. Jeesus opetti: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies” (Matt. 7:24; ks. myös Luuk. 11:28) ja ”Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä” (Matt. 24:46). Toisessa rakkaassa laulussa laulamme:
Herra, neuvo, kuinka voisin
Rakastaa Sun laillasi, – –
Herra, neuvo, kuinka voisin
Sua aina seurata.3
Kuten Jeesus opetti, ne jotka rakastavat Häntä, pitävät Hänen käskynsä. He ovat kuuliaisia, kuten presidentti Thomas S. Monson opetti tänä aamuna. Kristuksen seuraaminen ei ole puolihuolimatonta tai satunnaista toimintaa vaan jatkuvaa sitoutumista ja elämäntapa, joka pätee kaikkina aikoina ja kaikkialla. Vapahtaja opetti tätä periaatetta ja sitä, kuinka meitä tulisi muistuttaa sen noudattamisesta ja vahvistaa meitä siinä, kun Hän asetti sakramenttitoimituksen (ehtoollisen, kuten muut sitä kutsuvat). Me tiedämme nykyajan ilmoituksesta, että Hän käski seuraajiaan nauttimaan sakramentin Hänen muistokseen (ks. PKO, JSR Matt. 26:22, 24; Mark. 14:21–24). Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet noudattavat sitä käskyä joka viikko osallistumalla jumalanpalvelukseen, jossa me nautimme leipää ja vettä ja teemme liiton, että muistamme Hänet aina ja pidämme Hänen käskynsä.
Jeesus opetti, että ”aina tulee rukoilla” (Luuk. 18:1). Hän näytti sen myös esimerkillään, kuten silloin kun Hän vietti ”koko yön rukoillen Jumalaa” (Luuk. 6:12) ennen kuin Hän kutsui kaksitoista apostoliaan. Muiden kristittyjen tavoin mekin rukoilemme kaikissa jumalanpalveluksissamme. Me rukoilemme myös saadaksemme johdatusta, ja me opetamme, että meidän tulisi pitää säännöllisesti henkilökohtaisia rukouksia ja polvistua rukoukseen perheen kanssa päivittäin. Jeesuksen tavoin me rukoilemme taivaallista Isäämme, ja me teemme sen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä.
Vapahtaja kutsui kaksitoista apostolia auttamaan kirkossaan ja antoi heille avaimet ja valtuuden jatkaa työtä Hänen kuolemansa jälkeen (ks. Matt. 16:18–19; Mark. 3:14–15; 6:7; Luuk. 6:13). Jeesuksen Kristuksen palautettuna kirkkona Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko noudattaa tätä esimerkkiä organisaatiossaan ja siinä, että apostoleille annetaan avaimet ja valtuus.
Jotkut, joita Jeesus kutsui seuraamaan Häntä, eivät vastanneet kutsuun välittömästi, vaan he halusivat lykkäystä hoitaakseen omia perhevelvollisuuksiaan. Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan” (Luuk. 9:62). Monet myöhempien aikojen pyhät noudattavat Jeesuksen opettamaa tärkeysjärjestystä. Tästä ovat hienona esimerkkinä ne tuhannet vanhemmat lähetyssaarnaajat ja muut, jotka ovat jättäneet lapsensa ja lastenlapsensa toimiakseen niissä lähetystyötehtävissä, joihin heidät on kutsuttu.
Jeesus opetti, että Jumala loi miehen ja naisen ja että miehen tulee jättää vanhempansa ja liittyä vaimoonsa (ks. Mark. 10:6–8). Meidän sitoutumisemme tähän opetukseen tunnetaan hyvin.
Tutussa vertauksessa kadonneesta lampaasta Jeesus opetti, että meidän tulisi tehdä kaikkemme, jotta löytäisimme kaikki laumasta eksyneet (ks. Matt. 18:11–14; Luuk. 15:3–7). Kuten tiedämme, presidentti Thomas S. Monson on usein korostanut tätä ohjetta mieleenpainuvalla esimerkillään ja opetuksillaan lähimmäistemme pelastamisesta.4
Pelastus- ja palvelupyrkimyksissämme me noudatamme Vapahtajan ainutlaatuista esimerkkiä ja lempeitä opetuksia rakkaudesta: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39). Hän käski meitä jopa rakastamaan vihamiehiämme (ks. Luuk. 6:27–28). Ja kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön lopussa Hän opetti suurenmoisella tavalla:
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34–35.)
Toinen toisensa rakastamisen lisäksi Jeesus opetti, että kun ihmiset kohtelevat meitä väärin, meidän tulee antaa heille anteeksi (ks. Matt. 18:21–35; Mark. 11:25–26; Luuk. 6:37). Vaikka monet kamppailevat tämän vaikean käskyn kanssa, me kaikki tiedämme innoittavia esimerkkejä myöhempien aikojen pyhistä, jotka ovat kaikessa rakkaudessa antaneet anteeksi kaikkein vakavimpiakin väärintekoja. Esimerkiksi Chris Williams turvautui uskoonsa Jeesukseen Kristukseen antaessaan anteeksi sille juopuneelle kuljettajalle, joka aiheutti hänen vaimonsa ja kahden heidän lapsensa kuoleman. Vain kaksi päivää murhenäytelmän jälkeen ja yhä syvästi järkyttyneenä tämä anteeksiantavainen mies, joka palveli tuolloin yhtenä piispoistamme, sanoi: ”Kristuksen opetuslapsena minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.”5
Useimmat kristityt antavat omastaan köyhille ja tarvitseville, kuten Jeesus opetti (ks. Matt. 25:31–46; Mark. 14:7). Tämän Vapahtajamme opetuksen noudattamisessa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja sen jäsenet kunnostautuvat. Jäsenemme antavat runsaskätisesti varoja hyväntekeväisyyteen ja tekevät henkilökohtaista palvelutyötä ja antavat muita lahjoja köyhille ja tarvitseville. Sen lisäksi jäsenemme paastoavat kahden aterian ajan joka kuukausi ja lahjoittavat vähintään näitä aterioita vastaavan rahasumman paastouhrina, jonka piispamme ja seurakunnanjohtajamme käyttävät avun tarpeessa olevien jäsentemme auttamiseen. Se, että me paastoamme auttaaksemme nälkäisiä, on rakkauden teko, ja kun se tehdään puhtain aikein, se on hengellinen juhla-ateria.
Kirkkomme maailmanlaajuinen humanitaarinen palvelutyö on vähemmän tunnettua. Anteliaiden jäsenten lahjoittamia varoja käyttäen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko lähettää ruokaa, vaatteita ja muita välttämättömyystarvikkeita lievittääkseen aikuisten ja lasten kärsimyksiä kaikkialla maailmassa. Näitä humanitaarisia lahjoituksia, joiden määrä viime vuosikymmenellä nousi satoihin miljooniin dollareihin, annetaan tarvitseville täysin uskonnosta, etnisestä taustasta tai kansallisuudesta riippumatta.
Japanissa vuonna 2011 tapahtuneen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen valtavissa avustusponnisteluissamme annettiin rahaa ja avustustarvikkeita 13 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä. Sen lisäksi yli 31 000 kirkon järjestämää vapaaehtoista teki yli 600 000 tuntia palvelutyötä. Humanitaariseen avustukseemme hurrikaani Sandyn uhreille Yhdysvaltain itäosissa sisältyi suuria lahjoituksia eri lähteistä sekä lähes 300 000 tuntia palvelua siivoustöissä, joihin osallistui noin 28 000 kirkon jäsentä. Lukuisten muiden esimerkkien ohella annoimme viime vuonna 136 000 kiloa vaatteita ja kenkiä pakolaisille afrikkalaisessa Tšadin valtiossa. Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana olemme auttaneet lähes 30 miljoonaa ihmistä 179 maassa.6 ”Mormoneiksi” kutsutut ihmiset todella osaavat auttaa köyhiä ja tarvitsevia.
Viimeisessä raamatullisessa opetuksessaan meidän Vapahtajamme opasti seuraajiaan viemään Hänen opetuksiaan jokaiseen kansakuntaan ja jokaiselle luodulle. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on pyrkinyt noudattamaan tätä opetusta palautuksen alusta asti. Silloinkin kun me olimme köyhä ja vaikeuksissa oleva uusi kirkko, jossa oli vain muutama tuhat jäsentä, meidän varhaiset johtajamme lähettivät lähetyssaarnaajia valtamerten poikki, itään ja länteen. Kansana olemme jatkaneet kristillisen sanoman opettamista. Nykyään meidän ainutlaatuisessa lähetystyöohjelmassamme on yli 60 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa sekä lisäksi tuhansittain osa-aikaisena palvelevia. Meillä on lähetyssaarnaajia yli 150 maassa ja territoriossa kautta maailman.
Suurenmoisessa vuorisaarnassaan Vapahtaja sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). Tämän opetuksen tarkoituksena ja meidän tarkoituksenamme, kun seuraamme Vapahtajaa, on tulla Isän luokse, jonka Vapahtajamme sanoi olevan oma Isänsä ja teidän Isänne, oma Jumalansa ja teidän Jumalanne (ks. Joh. 20:17).
Nykyajan ilmoituksesta, joka on ominainen vain palautetulle evankeliumille, saamme tietää, että käsky tavoitella täydellisyyttä kuuluu Isän Jumalan pelastussuunnitelmaan lapsiaan varten. Sen suunnitelman mukaan me olemme kaikki taivaallisten vanhempiemme perillisiä. ”Olemme Jumalan lapsia”, apostoli Paavali opetti, ”mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa” (Room. 8:16–17). Se tarkoittaa sitä, kuten meille kerrotaan Uudessa testamentissa, että me ”saisimme osaksemme ikuisen elämän” (Tiit. 3:7) ja että jos tulemme Isän luokse, osanamme on ”voittajan palkinto” (Ilm. 21:7) – kaikki, mitä Hänellä on – ja sitä meidän kuolevainen mielemme tuskin pystyy käsittämään. Mutta pystymme ainakin ymmärtämään, että tämän lopullisen päämäärän saavuttaminen iankaikkisuudessa on mahdollista ainoastaan, jos seuraamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, joka opetti, että ”ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Me pyrimme seuraamaan Häntä ja tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen, täällä ja tuonpuoleisessa. Niinpä laulumme ”Minua käy sä seuraamaan” viimeisissä säkeistöissä laulamme:
Riittääkö mulle kuitenkaan,
Ett seuraan Herraa päällä maan?
Ei, vaan myös jälkeen kuoleman
Taivaisiin nään sen jatkuvan. – –
On kerran meidän herraus
Ja valtakunnat, kirkkaus,
Jos kuulemme vain kutsua:
”Seuraamaan käy sä minua.”7
Todistan Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, jonka opetuksia ja esimerkkiä pyrimme noudattamaan. Hän kehottaa kaikkia meitä kuormien uuvuttamia tulemaan Hänen luokseen, oppimaan Häneltä, seuraamaan Häntä, ja siten löytämään levon sielullemme (ks. Matt. 4:19; 11:28). Minä todistan Hänen sanomansa totuudesta ja Hänen palautetun kirkkonsa jumalallisesta tehtävästä ja valtuudesta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.