Vapahtaja haluaa antaa anteeksi

Vanhin Craig A. Cardon

seitsemänkymmenen koorumista

Herra rakastaa meitä ja haluaa meidän ymmärtävän Hänen auliutensa antaa anteeksi.

Kun Vapahtaja palveli kuolevaisuudessa, monet seurasivat Häntä. Heidän joukossaan oli myös lainopettajia ja fariseuksia ”kaikista Galilean kylistä, – – Juudeasta ja Jerusalemista”¹. Eräs vuoteenoma, halvaantunut mies, joka toivoi, että hänet parannettaisiin, tuotiin isoon tilaisuuteen, mutta koska häntä ei saatu Vapahtajan lähelle, hänen ystävänsä nostivat hänet sen talon katolle, jossa Jeesus oli, ja laskivat hänet alas. Nähdessään tämän uskon osoituksen Vapahtaja julisti suurta tarkoitusta varten, jota Hänen kuulijansa eivät vielä tienneet: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.”²

Tämä on varmasti yllättänyt tuon miehen – ja vaikka pyhät kirjoitukset eivät mainitse mitään hänen reaktiostaan, hän on saattanut ihmetellä, ymmärsikö Vapahtaja todella, miksi hän oli tullut.

Vapahtaja tiesi, että monet ihmiset seurasivat Häntä Hänen voimallisten ihmeittensä vuoksi. Hän oli jo muuttanut veden viiniksi³, karkottanut saastaisia henkiä⁴, parantanut kuninkaan virkamiehen pojan⁵, erään spitaalisen⁶, Pietarin anopin⁷ ja monia muita⁸.

Mutta tämän halvaantuneen miehen avulla Herra päätti antaa sekä opetuslapsille että arvostelijoille todisteen ainutlaatuisesta roolistaan maailman Vapahtajana. Kuullessaan Vapahtajan sanat lainopettajat ja fariseukset olivat alkaneet järkeillä keskenään. He puhuivat tietämättömyyttään jumalanpilkasta päätellessään, että vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Tietäen heidän ajatuksensa Vapahtaja puhui heille sanoen:

”Mitä te oikein ajattelette?

Kumpi on helpompaa, sanoa: ’Sinun syntisi on annettu anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja kävele’?”⁹

Odottamatta heiltä vastausta Vapahtaja jatkoi: ”Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi’ – hän puhui nyt halvaantuneelle – ’minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.’”¹⁰ Ja niin mies teki!

Tämän ihmeellisen fyysisen parantumisen kautta Vapahtaja vahvisti meille kaikille tämän äärettömästi voimallisemman hengellisen totuuden: Ihmisen Poika antaa synnit anteeksi!

Vaikka kaikki uskovat hyväksyvät auliisti tämän totuuden, kaikki eivät tunnusta yhtä helposti tätä olennaista sisartotuutta: Vapahtaja antaa anteeksi synnit ”maan päällä” eikä vain viimeisellä tuomiolla. Hän ei vapauta meitä synneissämme.¹¹ Hän ei suvaitse paluuta menneisiin synteihimme.¹² Mutta kun me teemme parannuksen ja olemme kuuliaisia Hänen evankeliumilleen, Hän antaa meille anteeksi.¹³

Tässä anteeksiannossa näemme, kuinka sovituksen kaiken mahdolliseksi tekevää ja lunastavaa voimaa sovelletaan sopusointuisesti ja armollisesti. Jos me osoitamme uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, Hänen sovituksensa kaiken mahdolliseksi tekevä voima vahvistaa meitä tarpeen tullen¹⁴, ja Hänen lunastava voimansa pyhittää meidät, kun me riisumme päältämme luonnollisen ihmisen¹⁵. Tämä tuo toivoa kaikille, erityisesti niille, joista tuntuu, ettei toistuva inhimillinen heikkous ole jotakin, missä Vapahtaja olisi halukas auttamaan ja pelastamaan.

Antaakseen Vapahtajalle tilaisuuden valaista ymmärrystämme¹⁶ Pietari tiedusteli kerran, kuinka monta kertaa hänen tulisi antaa anteeksi lähimmäiselleen, ja kysyi sitten: ”Peräti seitsemän kertaako?” Olisihan se toki enemmän kuin tarpeeksi. Mutta Vapahtajan vastaus tarjosi täydellisen näkymän Hänen armolliseen sydämeensä: ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.”¹⁷

Herra rakastaa meitä ja haluaa meidän ymmärtävän Hänen auliutensa antaa anteeksi. Opissa ja liitoissa Herra sanoi yli 20 kertaa niille, joita Hän puhutteli: ”Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi”, tai käytti vastaavanlaisia sanoja.¹⁸ Noin puolessa noista tapauksista Herran sanat oli suunnattu erityisesti profeetta Joseph Smithille, osoitettuina joskus hänelle yksin, joskus myös muille.¹⁹ Ensimmäinen näistä on kirjattu vuonna 1830 ja viimeinen 1843. Näin ollen Herra sanoi monien vuosien aikana Josephille toistuvasti: ”Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi.”

Vaikka Joseph ei ollut syyllistynyt ”mihinkään suuriin tai pahoihin synteihin”²⁰, meidän on hyvä muistaa, että hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Herran ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” ei rajoita anteeksiantoa synnin vakavuuden mukaan.

Puhuessaan Kirtlandiin kokoontuneille vanhimmille Herra sanoi: ”Minä tahdon, että te voitatte maailman; sen tähden minä osoitan laupeutta teitä kohtaan.”²¹ Herra tuntee meidän heikkoutemme ja ”maailman” iankaikkiset seuraukset epätäydellisiin miehiin ja naisiin.²² Tämän jakeen sanat sen tähden ovat Hänen vahvistuksensa sille, että me voimme ”voittaa maailman” ainoastaan Hänen myötätuntonsa avulla. Kuinka tuo myötatunto ilmenee? Herra sanoi näille samoille vanhimmille Kirtlandissa: ”Minä olen antanut teille teidän syntinne anteeksi.”²³Vapahtaja haluaa antaa anteeksi.

Kenenkään ei tarvitse kuvitella, että tämä anteeksianto tulisi ilman parannusta. Herra on tosiaan julistanut: ”Minä Herra annan anteeksi synnit niille, jotka tunnustavat syntinsä minun edessäni ja pyytävät anteeksi”, ja sitten Hän lisää varoittavan määritteen: ”jotka eivät ole tehneet syntiä kuolemaksi”.²⁴ Vaikka Herra ei voi ”suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin”²⁵, Hän kuitenkin tekee eron joidenkin syntien keskinäisen vakavuuden välillä. Hän määrää, että ”[pilkkaa] Pyhää Henkeä vastaan”²⁶ ei anneta anteeksi. Hän julistaa murhan vakavuudesta²⁷ ja tähdentää, kuinka vakavaa sukupuolisynti, kuten aviorikos, on.²⁸ Toistuvan vakavan sukupuolisynnin ollessa kyseessä Herra tekee tiettäväksi Hänen anteeksiantonsa saamisen vaikeutumisen.²⁹ Ja Hän on sanonut, että ”se, joka tekee syntiä suurempaa valoa vastaan, saa suuremman tuomion”³⁰. Kuitenkin Hän armossaan suo meidän kehittyä ajan mittaan sen sijaan että vaatisi välitöntä täydellisyyttä. Hän antaa anteeksi yhä uudelleen jopa sen synnin paljouden, jonka kuolevainen heikkous saa aikaan, niin usein kuin teemme parannuksen ja pyydämme Hänen anteeksiantoaan.³¹

Tämän vuoksi me kaikki – myös ne, jotka epätoivoisesti yrittävät voittaa riippuvuuskäyttäytymisen kuten päihteiden käytön tai pornografian, sekä heidän läheisensä – saamme tietää, että Herra hyväksyy vanhurskaat pyrkimyksemme ja antaa meille hellästi anteeksi, kun parannuksenteko on täydellinen, ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voimme palata syntiin halukkaasti ilman rangaistusta.³²

Herra on aina kiinnostunut sydämestämme³³, eikä järkeilty väärä usko oikeuta syntiä³⁴. Tällä taloudenhoitokaudella Herra on varoittanut yhtä Hänen palvelijoistaan tällaisista järkeilyistä julistamalla: ”[Hävetköön] nikolaiittojen joukkoa ja kaikkia sen salaisia iljetyksiä.”³⁵ Nikolaiitat olivat muinainen uskonlahko, joka väitti, että heillä oli lupa tehdä sukupuolisyntiä Herran armon nojalla.³⁶ Tämä ei ole Herralle mieluista.³⁷ Hänen myötätuntonsa ja armonsa eivät vapauta meitä, kun meidän sydämemme ei ole tyytyväinen emmekä noudata totuutta vaan nautimme vääryydestä.³⁸ Pikemminkin tehtyämme kaiken voitavamme³⁹ Hänen myötätuntonsa ja armonsa ovat ne keinot, joilla me ”ajan kuluessa”⁴⁰ sovitukseen kuuluvan kaiken mahdolliseksi tekevän voiman avulla voitamme maailman. Kun pyydämme nöyrästi tätä kallisarvoista lahjaa, niin se, mikä on heikkoa, tulee meissä vahvaksi⁴¹, ja Hänen voimansa avulla meidät tehdään kykeneviksi tekemään se, mitä emme pystyisi koskaan tekemään itse.

Herra katsoo valoa, jonka olemme saaneet,⁴² sydämemme haluja⁴³ sekä tekojamme⁴⁴, ja kun me teemme parannuksen ja pyydämme Hänen anteeksiantoaan, Hän antaa anteeksi. Kun mietimme omaa elämäämme ja rakkaidemme ja tuttaviemme elämää, meidän tulisi olla yhtä halukkaita antamaan anteeksi itsellemme ja muille.⁴⁵

Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani puhutaan siitä, kuinka vaikeaa on voittaa riippuvuuskäyttäytyminen, ja kannustetaan pappeusjohtajia sekä jäseniä olemaan järkyttymättä tai masentumatta, jos tutkijoilla tai uusilla jäsenillä on edelleen vaikeuksia sellaisten ongelmien kanssa. Meitä neuvotaan pikemminkin osoittamaan ”luottamusta tuohon henkilöön eikä [tuomitsemaan] – – [vaan pitämään] sitä väliaikaisena ja ymmärrettävänä takaiskuna”⁴⁶. Voisimmeko tehdä sen vähempää omien lastemme tai perheenjäsentemme suhteen, jotka kamppailevat vastaavien ongelmien kanssa ja jotka ovat hetkellisesti poikenneet vanhurskauden polulta? Varmastikin he ansaitsevat meidän vakauttamme, kärsivällisyyttämme ja rakkauttamme – ja kyllä, meidän anteeksiantoamme.

Juuri viime lokakuun yleiskonferenssissa presidentti Monson neuvoi:

”Meidän täytyy pitää mielessä, että ihmiset voivat muuttua. He voivat jättää taakseen huonot tavat. He voivat tehdä parannuksen rikkomuksista. – –

Me voimme auttaa heitä voittamaan heikkoutensa. Meidän täytyy kehittää itsessämme kyky nähdä ihmiset – ei sellaisina kuin he ovat tällä hetkellä – vaan sellaisina, mitä heistä voi tulla.”⁴⁷

Eräässä kirkon varhaisaikojen konferenssissa, samankaltaisessa kuin tämä, Herra sanoi jäsenille:

”Totisesti minä sanon teille: Te olette puhtaita, mutta eivät kaikki – –

sillä kaikki liha on turmeltunutta minun edessäni; – –

sillä muutamat teistä ovat totisesti syyllisiä minun edessäni, mutta minä olen armollinen teidän heikkouttanne kohtaan.”⁴⁸

Hänen sanomansa on sama tänä päivänä.

Taivaallinen Isämme tietää, mitä me joudumme kohtaamaan, että me kaikki teemme syntiä ja olemme ”vailla Jumalan kirkkautta”⁴⁹ yhä uudelleen. Hän lähetti Poikansa, joka ”tuntee ihmisen heikkouden ja tietää, kuinka auttaa niitä, joita koetellaan”⁵⁰. Hänen Poikansa opettaa meitä rukoilemaan aina, että emme joutuisi kiusaukseen.⁵¹ Meitä kehotetaan huutamaan ”[Jumalalta] armoa, sillä hän on voimallinen pelastamaan”⁵². Vapahtaja käskee meitä tekemään parannuksen⁵³ ja antamaan anteeksi⁵⁴. Ja vaikka parannuksenteko ei ole helppoa, niin kun me pyrimme kaikesta sydämestämme olemaan kuuliaisia Hänen evankeliumilleen, Hän antaa meille tämän lupauksen: ”Totisesti minä sanon teille: [synneistänne] huolimatta, minun sydämeni on täynnä sääliä [teitä] kohtaan. Minä en täysin hylkää [teitä]; ja vihan päivänä minä muistan armon.”⁵⁵ Vapahtaja haluaa antaa anteeksi.

Joka viikko Mormonien tabernaakkelikuoro aloittaa innoittavan lähetyksensä William W. Phelpsin tutun laulun ”Pyhäpäivä rauhainen” mieltä ylentävin sanoin. Yhtä tutut eivät kuitenkaan ole neljännen säkeistön lohduttavat sanat:

Pyhä Herra julistaa,
Kuulkaa suurta sanomaa: – –
Tee parannus!
Vaikk ois syntis purppurainen,
Sen voi voittaa laupeus.56

Kehotan teitä muistamaan ja uskomaan Herran sanat ja uskomaan Häneen niin, että se johtaa parannukseen⁵⁷. Hän rakastaa teitä. Hän haluaa antaa anteeksi. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.