Koti – elämän koulu
Vanhin Enrique R. Falabella
seitsemänkymmenen koorumista
Opetukset opitaan kotona – paikassa, josta voi tulla kappale taivasta täällä maan päällä.
Jotkut vanhemmat puolustelevat kotona tekemiään virheitä sanoen, että ne johtuvat siitä, ettei vanhemmuuteen ole mitään koulua.
Tosiasiassa sellainen koulu on olemassa, ja se voi olla paras kaikista. Sen koulun nimi on koti.
Kun matkaan ajassa taaksepäin muistojeni siivin, mieleeni palaa rakkaassa muistossa olevia hetkiä, joita olen kokenut vaimoni kanssa. Kun kerron teille näistä kokemuksista, teidän mieleenne saattaa palata omia kokemuksianne – niin iloisia kuin surullisiakin. Me opimme niistä kaikista.
1. Temppeli on oikea paikka
Kun palasin lähetystyöstäni, tapasin kauniin nuoren naisen, jolla oli mustat, vyötärölle asti ulottuvat hiukset. Hänellä oli ihanat, suuret hunajanväriset silmät ja tarttuva hymy. Olin hänen lumoissaan siitä hetkestä saakka, kun näin hänet ensi kerran.
Vaimoni oli asettanut tavoitteen solmia avioliitto temppelissä, vaikka siihen aikaan lähimpään temppeliin oli matkaa yli 6 400 kilometriä.
Siviilivihkimisseremoniamme oli sekä iloinen että surullinen, sillä avioliitollamme oli eräpäivä. Virkailija lausui sanat: ”Ja nyt julistan teidät mieheksi ja vaimoksi”, mutta jatkoi välittömästi sanoen: ”Kunnes kuolema teidät erottaa.”
Uhrauksia tehden me ryhdyimme siis hankkimaan menolippua Mesan temppeliin Arizonassa Yhdysvalloissa.
Ollessamme temppelissä polvistuneina alttarin ääreen valtuutettu palvelija lausui kaipaamani sanat, jotka julistivat meidät aviomieheksi ja vaimoksi ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi.
Eräs ystävä vei meidät pyhäkouluun. Kokouksen aikana hän nousi ylös ja esitteli meidät luokalle. Kun kokous päättyi, eräs veli lähestyi minua ja kätteli minua jättäen käteeni 20 dollarin setelin. Pian sen jälkeen myös eräs toinen veli tuli luokseni, ja yllätyksekseni hänkin jätti setelin käteeni. Etsin toisella puolella huonetta olevan vaimoni nopeasti näkyviini ja huusin: ”Blanquy, kättele kaikkia!”
Pian olimme saaneet tarpeeksi rahaa palataksemme Guatemalaan.
”Selestisessä kirkkaudessa on kolme taivasta eli astetta;
ja päästäkseen korkeimpaan ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen.”1
2. Kiistelyyn tarvitaan kaksi
Yksi vaimoni johtolauseista on ollut: ”Kiistelyyn tarvitaan kaksi ihmistä, enkä minä aio koskaan olla toinen heistä.”
Herra on kuvaillut selkeästi ne ominaisuudet, joiden tulisi ohjata kanssakäymistämme muiden kanssa. Ne ovat taivuttelu, pitkämielisyys, lempeys, sävyisyys ja vilpitön rakkaus.2
Fyysinen perheväkivalta on tapa, joka on vähentynyt tietyissä kulttuureissa, ja me riemuitsemme siitä. Olemme kuitenkin vielä kaukana emotionaalisen pahoinpitelyn hävittämisestä. Tämäntyyppisen pahoinpitelyn aiheuttama vahinko viipyy muistissamme, se haavoittaa persoonallisuuttamme, se kylvää vihaa sydämeemme, se painaa alas itsetuntoamme ja se täyttää meidät pelolla.
Ei riitä, että osallistuu selestisen avioliiton seremoniaan. Meidän täytyy myös elää selestistä elämää.
3. Lapsi, joka laulaa, on onnellinen lapsi
Tämä on toinen johtolause, jonka vaimoni mainitsee usein.
Vapahtaja ymmärsi pyhän musiikin tärkeyden. Pyhät kirjoitukset kertovat, että kun Hän oli viettänyt pääsiäistä opetuslastensa kanssa, niin ”laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle”3.
Puhuessaan profeetta Josephin kautta Hän sanoi: ”Sillä minun sieluni on mieltynyt sydämen lauluun; niin, vanhurskaiden laulu on minulle rukous, ja siihen vastataan siunauksella heidän päällensä.”4
Kuinka koskettavaa onkaan kuulla lapsen laulavan vanhempiensa hänelle opettamaa laulua: ”Oon lapsi Jumalan.”5
4. Sinun pitää halata minua
Sanat ”Minä rakastan sinua”, ”Paljon kiitoksia” ja ”Anna anteeksi” ovat kuin balsamia sielulle. Ne muuttavat kyyneleet iloksi. Ne tuovat lohtua vaivatulle sielulle, ja ne vahvistavat sydämemme hellät tunteet. Kuten kasvit kuihtuvat kallisarvoisen veden puutteessa, samoin meidän rakkautemme riutuu ja kuolee, kun lakkaamme ilmaisemasta rakkauden sanoja ja tekoja.
Muistan ajan, jolloin meidän oli tapana lähettää rakkauskirjeitä normaalin postin välityksellä tai kuinka keräsimme muutaman kolikon soittaaksemme rakkaillemme puhelinkopista tai kuinka piirsimme ja kirjoitimme rakkausrunoja tavalliselle paperille.
Nykyään kaikki tuo kuulostaa ihan museotavaralta!
Nykyajan tekniikka sallii meidän tehdä ihmeitä. Kuinka helppoa onkaan tekstiviestitse lähettää rakkauden- ja kiitollisuudenosoitus! Nuoret tekevät sitä kaiken aikaa. Mietin, jatkuvatkohan tämä sekä muut kauniit käytännöt, kun olemme perustaneet kotimme. Yksi äskettäin vaimoltani saamistani tekstiviesteistä kuuluu seuraavasti: ”Halaus kuin taivas, suukko kuin aurinko ja ilta kuin kuu. Ihanaa päivää, minä rakastan sinua.”
En voi mitään sille, että tunnen olevani kuin taivaassa saadessani tällaisen viestin.
Taivaallinen Isämme on täydellinen esimerkki rakkauden osoittamisesta. Esitellessään Poikansa Hän käytti näitä sanoja: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”6
5. Minä rakastan Mormonin kirjaa ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta
Minä liikutun kovin, kun näen vaimoni lukevan Mormonin kirjaa joka päivä. Kun hän tekee niin, voin tuntea hänen todistuksensa jo vain näkemällä ilon hänen kasvoillaan hänen lukiessaan pyhien kirjoitusten kohtia, jotka todistavat Vapahtajan tehtävästä.
Kuinka viisaat Vapahtajamme sanat ovatkaan: ”[Te tutkitte] kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta.”7
Tämän innoittamana kysyin lapsenlapseltani Raquelilta, joka oli hiljattain oppinut lukemaan: ”Mitä sanoisit, jos ottaisimme tavoitteeksi lukea Mormonin kirjan?”
Hänen vastauksensa oli: ”Mutta vaari, se on niin vaikeaa. Se on iso kirja.”
Sitten pyysin häntä lukemaan minulle yhden sivun. Otin sekuntikellon, ja otin hänelle aikaa. Sanoin: ”Sinulla meni siihen vain kolme minuuttia, ja espanjankielisessä Mormonin kirjassa on 632 sivua, joten tarvitset 1 926 minuuttia.”
Tämä olisi voinut säikäyttää hänet entistä pahemmin, joten jaoin tuon luvun 60 minuutilla, ja kerroin hänelle, että hän tarvitsisi vain noin 32 tuntia sen lukemiseen – vähemmän kuin puolitoista vuorokautta!
Silloin hän sanoi minulle: ”Se on ihan helppoa, vaari.”
Loppujen lopuksi Raquelilla, hänen veljellään Estebanilla ja muilla lastenlapsillamme meni tätä enemmän aikaa, koska se on kirja, jota täytyy lukea rukouksen ja mietiskelyn hengessä.
Ajan myötä, kun me opimme iloitsemaan pyhistä kirjoituksista, me tulemme huudahtamaan psalminkirjoittajan tavoin: ”Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta!”8
6. Pyhien kirjoitusten tunteminen ei riitä, meidän täytyy elää niiden mukaan
Muistan, kun olin kotiin palannut lähetyssaarnaaja ja kuinka tutkittuani pyhiä kirjoituksia uutterasti luulin tietäväni kaiken. Seurusteluaikanamme Blanquy ja minä tutkimme pyhiä kirjoituksia yhdessä. Käytin monia muistiinpanojani ja viitteitäni jakaakseni tietoani evankeliumista hänelle. Mentyämme naimisiin sain tärkeän oivalluksen, kun opin häneltä suuren opetuksen: minä olin ehkä yrittänyt opettaa hänelle evankeliumia, mutta hän opetti minua elämään sen mukaan.
Kun Vapahtaja päätti vuorisaarnan, Hän antoi tämän viisaan neuvon: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.”9
Ne, jotka elävät pyhistä kirjoituksista löytyvien selestisten periaatteiden mukaan, lohduttavat niitä, jotka kärsivät. He tuovat iloa masentuneille, suuntaa eksyneille, rauhaa ahdistuneille ja varmaa johdatusta niille, jotka etsivät totuutta.
Yhteenvetona:
-
Temppeli on oikea paikka.
-
Kiistelyyn tarvitaan kaksi ihmistä, enkä minä aio koskaan olla toinen heistä.
-
Lapsi, joka laulaa, on onnellinen lapsi.
-
Sinun pitää halata minua.
-
Minä rakastan Mormonin kirjaa ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.
-
Pyhien kirjoitusten tunteminen ei riitä, meidän täytyy elää niiden mukaan.
Nämä ja monet muut opetukset opitaan kotona – paikassa, josta voi tulla kappale taivasta täällä maan päällä10. Todistan, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja taivaallisen Isämme suunnitelma antavat varman suunnan tässä elämässä ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.