Maanpäällinen taloudenhoitotehtävämme
Suuria hengellisiä siunauksia luvataan niille, jotka osoittavat rakkautta ja huolenpitoa maapalloa ja lähimmäisiään kohtaan.
Käydessämme kotimaassamme Ranskassa vaimollani ja minulla oli äskettäin ilo viedä muutamia lastenlapsistamme tutustumaan suurenmoiseen puutarhaan, joka sijaitsee pienessä Givernyn kaupungissa. Nautimme kuljeskellessamme puutarhan poluilla ihaillen kauniita kukkapenkkejä, upeita lumpeita ja lammella leikittelevää valoa.
Tämä ihmeellinen paikka on tulosta yhden miehen luovasta intohimosta: suurenmoisen taiteilijan Claude Monet’n, joka 40 vuoden ajan muovasi ja viljeli puutarhaansa hellästi tehdäkseen siitä ateljeensa. Monet uppoutui luonnon loistoon. Sitten hän välitti tuntemiaan vaikutelmia siveltimenvedoin, jotka toivat esiin värin ja valon. Vuosien varrella hän loi ainutlaatuisen kokoelman satoja maalauksia, jotka olivat suoraan hänen puutarhansa innoittamia.
Vesililjoja ja japanilainen silta, 1899, Claude Monet
Veljet ja sisaret, kun olemme tekemisissä ympärillämme olevan luonnon kauneuden kanssa, se voi saada aikaan mitä innoittavimpia ja ihanimpia kokemuksia elämässä. Tuntemukset, joita saamme, sytyttävät sisimmässämme syvän kiitollisuuden tunteen taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan, jotka loivat tämän suurenmoisen maailman – vuorineen ja virtoineen, kasveineen ja eläimineen – sekä ensimmäisiä vanhempiamme Aadamia ja Eevaa kohtaan.1
Luomistyö ei ole päämäärä itsessään. Se on tärkeä osa Jumalan suunnitelmaa lapsiaan varten. Sen tarkoituksena on tarjota ympäristö, jossa ihmisiä voidaan koetella, jossa he voivat käyttää tahdonvapauttaan, kokea iloa sekä oppia ja edistyä, jotta he voivat jonakin päivänä palata Luojansa luo ja periä iankaikkisen elämän.
Nämä mahtavat luomistyöt on valmistettu kokonaan meidän hyödyksemme, ja ne ovat elävä todiste rakkaudesta, jota Luoja tuntee lapsiaan kohtaan. Herra julisti: ”Niin, kaikki, mikä tulee maasta omana aikanansa, on tehty ihmisen hyödyksi ja käytettäväksi, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä.”2
Luomakunnan jumalallinen lahja ei kuitenkaan tule ilman velvollisuuksia ja vastuita. Näitä velvollisuuksia kuvataan parhaiten käsitteellä taloudenhoitotehtävä. Evankeliumin piirissä taloudenhoitotehtävä tarkoittaa pyhää hengellistä tai ajallista vastuuta huolehtia jostakin sellaisesta, mikä kuuluu Jumalalle ja josta me olemme tilivelvollisia.3
Kuten pyhissä kirjoituksissa opetetaan, maanpäälliseen taloudenhoitotehtäväämme sisältyvät seuraavat periaatteet:
Ensimmäinen periaate: Koko maa, myös kaikki siinä oleva elämä, kuuluu Jumalalle.
Luoja on uskonut luonnonvarat ja kaikki elämän muodot meidän huolenpitoomme, mutta Hän säilyttää täyden omistajuuden. Hän on sanonut: ”Minä, Herra, levitin auki taivaat ja rakensin maan, todellisen kätteni teon; ja kaikki niissä on minun.”4 Kaikki, mitä maan päällä on, kuuluu Jumalalle, mukaan lukien perheemme, fyysinen kehomme ja jopa koko elämämme.5
Toinen periaate: Jumalan luomistöiden taloudenhoitajina meillä on velvollisuus kunnioittaa niitä ja huolehtia niistä.
Jumalan lapsina me olemme saaneet tehtävän olla Hänen jumalallisten luomistöidensä taloudenhoitajia, huolenpitäjiä ja suojelijoita. Herra on sanonut tehneensä ”jokaisesta tilivelvollisen niiden maanpäällisten siunausten taloudenhoitajana, jotka minä olen tehnyt ja valmistanut luoduilleni”6.
Taivaallinen Isämme antaa meidän käyttää luonnonvaroja oman vapaan tahtomme mukaisesti. Tahdonvapauttamme ei kuitenkaan pidä tulkita luvaksi käyttää tai kuluttaa tämän maailman rikkauksia epäviisaasti tai rajoituksetta. Herra on antanut tämän varoituksen: ”Ja Jumala on hyvillään siitä, että hän on antanut kaiken tämän ihmiselle; sillä tähän tarkoitukseen ne on tehty käytettäviksi harkiten, ei kohtuuttomasti eikä riistäen.”7
Presidentti Russell M. Nelson sanoi kerran: ”Koska olemme jumalallisen luomistyön edunsaajia, mitä meidän tulisi tehdä? Meidän tulisi huolehtia maasta, olla viisaita [taloudenhoitajia] ja säilyttää se tuleville sukupolville.”8
Sen lisäksi että maapallosta ja luonnonympäristöstämme huolehtiminen on tieteellisesti tai poliittisesti suorastaan välttämätöntä, se on pyhä vastuu, jonka Jumala on uskonut meille ja jonka pitäisi täyttää meidät syvällä velvollisuuden- ja nöyryydentunteella. Se on myös kiinteä osa opetuslapseuttamme. Kuinka voimme kunnioittaa ja rakastaa taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, ellemme kunnioita ja rakasta Heidän luomistöitään?
On paljon sellaista, mitä voimme tehdä – yhdessä ja yksilöinä – ollaksemme hyviä taloudenhoitajia. Yksilölliset olosuhteemme huomioon ottaen jokainen meistä voi käyttää maapallon runsaita luonnonvaroja aiempaa kunnioittavammin ja viisaammin. Me voimme tukea yhteisön pyrkimyksiä huolehtia maapallosta. Me voimme omaksua henkilökohtaisen elämäntavan ja käyttäytymistapoja, jotka kunnioittavat Jumalan luomistöitä, ja tehdä omista asuinpaikoistamme siistimpiä, kauniimpia ja innoittavampia.9
Meidän taloudenhoitotehtäväämme Jumalan luomistöistä huolehtimisessa sisältyy tärkeimpänä myös pyhä velvollisuus rakastaa, kunnioittaa ja huolehtia kaikista ihmisistä, joiden kanssa jaamme tämän maapallon. He ovat Jumalan poikia ja tyttäriä, sisariamme ja veljiämme, ja heidän iankaikkinen onnensa on koko luomistyön nimenomainen tarkoitus.
Kirjailija Antoine de Saint-Exupéry kertoi seuraavaa: Eräänä päivänä ollessaan junassa hän huomasi istuvansa pakolaisryhmän keskellä. Syvästi liikuttuneena siitä toivottomuudesta, jota hän näki erään pienen lapsen kasvoilla, hän huudahti: ”Kun mutaation seurauksena puutarhassa syntyy uudenlainen ruusu, kaikki puutarhurit riemuitsevat. He eristävät ruusun muista, hoitavat sitä, vaalivat sitä. Mutta ihmisiä varten ei ole puutarhuria.”10
Veljeni ja sisareni, eikö meidän pitäisi olla sellaisia lähimmäistemme puutarhureita? Emmekö me olekin veljemme vartijoita? Jeesus käski meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme.11 Hänen käyttämänään sana lähimmäinen ei tarkoita pelkästään maantieteellistä läheisyyttä, vaan se tarkoittaa sydämen läheisyyttä. Se kattaa kaikki planeettamme asukkaat, asuivatpa he lähellämme tai kaukaisessa maassa, riippumatta heidän alkuperästään, henkilökohtaisesta taustastaan tai olosuhteistaan.
Koska me olemme Kristuksen opetuslapsia, meillä on pyhä velvollisuus työskennellä väsymättä rauhan ja sopusoinnun hyväksi kaikkien kansakuntien välillä maailmassa. Meidän täytyy tehdä aivan parhaamme suojellaksemme heikkoja, avun tarpeessa olevia ja kaikkia niitä, jotka kärsivät tai joita sorretaan, ja tuodaksemme heille lohtua ja apua. Ennen kaikkea suurin rakkauden lahja, mitä voimme tarjota lähimmäisillemme, on kertoa heille evankeliumin ilosta ja kutsua heitä tulemaan Vapahtajansa luokse pyhien liittojen ja toimitusten välityksellä.
Kolmas periaate: Meidät on kutsuttu osallistumaan luomistyöhön.
Jumalallinen luomistyö ei ole vielä valmis. Joka päivä Jumalan luomistyöt kasvavat, laajenevat ja lisääntyvät edelleen. Suurenmoisinta on se, että taivaallinen Isämme esittää meille kutsun osallistua Hänen luomistyöhönsä.
Me osallistumme luomistyöhön aina kun viljelemme maata tai lisäämme tähän maailmaan omia rakennelmiamme – kunhan osoitamme kunnioitusta Jumalan luomistöitä kohtaan. Me voimme ilmaista antiamme luomalla taideteoksia, arkkitehtuuria, musiikkia, kirjallisuutta ja kulttuuria, jotka kaunistavat planeettaamme, elävöittävät aistejamme ja virkistävät elämäämme. Meidän antiamme ovat myös tieteelliset ja lääketieteelliset keksinnöt, jotka suojelevat maapalloa ja elämää sen päällä. Presidentti Thomas S. Monson tiivisti tämän ajatuksen näillä kauniilla sanoilla: ”Jumala jätti maailman keskeneräiseksi, jotta ihminen voisi siinä käyttää taitojaan – –, jotta ihminen voisi tuntea luomisen iloa ja riemua.”12
Jeesuksen vertauksessa talenteista isäntä palatessaan matkaltaan ylisti ja palkitsi niitä kahta palvelijaa, jotka olivat kasvattaneet ja kartuttaneet talenttejaan. Sitä vastoin palvelijaa, joka kätki ainoan talenttinsa maahan, hän nimitti ”kelvottomaksi” ja otti pois senkin, mitä tämä oli saanut.13
Samalla tavoin meidän tehtävämme maanpäällisten luomistöiden taloudenhoitajina ei ole yksinomaan niiden suojeleminen tai vaaliminen. Herra odottaa meidän työskentelevän uutterasti, kuten Hänen Pyhä Henkensä innoittaa, kasvattaaksemme, kartuttaaksemme ja kehittääksemme niitä luonnonvaroja, jotka Hän on uskonut meille – ei vain omaksi hyväksemme vaan siunataksemme muita.
Ihmisten kaikkien saavutusten joukossa mikään kokemus ei voi olla sen vertainen, että tulee luomistoveriksi Jumalan kanssa antaessaan elämän lapselle tai auttaessaan lasta oppimaan, kasvamaan ja kukoistamaan – olipa se sitten vanhempana, opettajana tai johtajana tai missä tahansa muussa roolissa. Mikään taloudenhoitotehtävä ei ole pyhempi, tyydyttävämpi eikä myöskään vaativampi kuin yhteistyö Luojamme kanssa fyysisen ruumiin luomiseksi Hänen henkilapsilleen ja sitten heidän auttamisensa saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutensa.
Tämä yhteinen luomisvastuu muistuttaa jatkuvasti siitä, että elämä ja jokaisen ihmisen ruumis ovat pyhiä, etteivät ne kuulu kenellekään muulle kuin Jumalalle ja että Hän on tehnyt meistä kaitsijoita kunnioittaaksemme niitä, suojellaksemme niitä ja huolehtiaksemme niistä. Jumalan käskyt, jotka hallitsevat lisääntymisen voimia ja iankaikkisten perheiden perustamista, opastavat meitä tässä pyhässä taloudenhoitotehtävässä, joka on ratkaisevan tärkeä Hänen suunnitelmassaan.
Veljeni ja sisareni, meidän tulee ymmärtää, että kaikki on Herralle hengellistä – myös elämämme ajallisimmat puolet. Todistan, että suuria hengellisiä siunauksia luvataan niille, jotka osoittavat rakkautta ja huolenpitoa maapalloa ja lähimmäisiään kohtaan. Kun pysytte uskollisina tässä pyhässä taloudenhoitotehtävässä ja kunnioitatte iankaikkisia liittojanne, te kasvatte Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa ja tunnette Heidän rakkautensa ja Heidän vaikutuksensa runsaammin elämässänne. Kaikki tämä valmistaa teitä elämään Heidän luonaan ja saamaan lisää luomisvoimaa14 tulevassa elämässä.
Tämän kuolevaisuuden olemassaolon lopussa Mestari pyytää meitä antamaan tilinteon pyhästä taloudenhoitotehtävästämme, myös siitä, kuinka olemme huolehtineet Hänen luomistöistään. Rukoilen, että voimme silloin kuulla Hänen rakastavat sanansa kuiskattuna sydämeemme: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!”15 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.