Pukeudu voimaasi, oi Siion
Jokaisen meistä tulee arvioida omaa ajallista ja hengellistä tärkeysjärjestystämme vilpittömästi ja rukoillen.
Vertaukset ovat keskeinen piirre Herran Jeesuksen Kristuksen mestarillisessa opetustavassa. Yksinkertaisesti määriteltynä Vapahtajan vertaukset ovat kertomuksia, joissa hengellisiä totuuksia verrataan aineellisiin asioihin ja kuolevaisuuden kokemuksiin. Esimerkiksi Uuden testamentin evankeliumit ovat täynnä opetuksia, joissa taivasten valtakuntaa verrataan sinapinsiemeneen1, kallisarvoiseen helmeen2, isäntään ja hänen viinitarhansa työmiehiin3, kymmeneen morsiusneitoon4 ja moniin muihin asioihin. Yhdessä vaiheessa Herran palvelutehtävää Galileassa pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että ”vertauksitta hän ei heille puhunut”5.
Vertauksen tarkoitusta tai sanomaa ei yleensä ilmaista selkeästi. Pikemminkin kertomus välittää vastaanottajalle jumalallista totuutta vain siinä määrin kuin hän uskoo Jumalaan, on itse valmistautunut hengellisesti ja on halukas oppimaan. Yksilön on siis käytettävä moraalista tahdonvapautta ja aktiivisesti ”pyydettävä, etsittävä ja kolkutettava”6 löytääkseen vertaukseen sisältyvät totuudet.
Rukoilen vilpittömästi, että Pyhä Henki valaisisi meitä jokaista tarkastellessamme nyt, miten tärkeä on vertaus kuninkaallisesta hääjuhlasta.
Kuninkaallinen hääjuhla
”Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille:
’Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.
Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.
Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ”Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!”
Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.’”7
Muinaisina aikoina yksi juutalaisen elämän iloisimmista tilaisuuksista oli hääjuhla – tapahtuma, joka saattoi kestää viikon tai jopa kaksi. Sellainen tapahtuma vaati mittavaa suunnittelua, ja vieraille ilmoitettiin asiasta hyvissä ajoin etukäteen ja muistutus lähetettiin juhlallisuuksien avajaispäivänä. Kuninkaan kutsua alamaisilleen tällaisiin häihin pidettiin periaatteessa käskynä. Silti monet tämän vertauksen kutsutuista vieraista eivät tulleet paikalle.8
”Kieltäytyminen saapumasta kuninkaan juhlaan oli harkittua kapinointia kuninkaan arvovaltaa vastaan ja henkilökohtainen loukkaus sekä hallitsevaa valtiasta että hänen poikaansa kohtaan. – – Yhden meno pellolleen ja toisen [liiketaloudellisille toimilleen]”9 kuvastaa sitä, että heidän tärkeysjärjestyksensä oli väärä ja että he olivat täysin välinpitämättömiä kuninkaan tahdosta.10
Vertaus jatkuu:
”Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.
Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’
Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.”11
Tuohon aikaan oli tapana, että hääjuhlien isäntä – tässä vertauksessa kuningas – hankki häävieraille vaatteet. Tällaiset hääpuvut olivat yksinkertaisia, tavallisia kaapuja, joita kaikki osallistujat käyttivät. Tällä tavoin arvoasteet ja asemat poistettiin, ja juhlissa kaikkien oli mahdollista seurustella keskenään tasavertaisina.12
Teiltä häihin kutsutuilla ihmisillä ei olisi ollut aikaa tai keinoja hankkia sopivaa asua ollakseen valmiita tapahtumaan. Näin ollen kuningas todennäköisesti antoi vieraille vaatteita omasta vaatekaapistaan. Jokaiselle annettiin tilaisuus pukeutua kuninkaallisiin vaatteisiin.13
Kun kuningas astui hääsaliin, hän katseli juhlavieraita ja huomasi heti, että eräs silmiinpistävä vieras ei ollut pukeutunut hääpukuun. Mies tuotiin kuninkaan luokse, ja kuningas kysyi: ”’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan.”14 Itse asiassa kuningas kysyi: ”Miksi päälläsi ei ole hääpukua, vaikka sinulle oli sellainen varattuna?”15
Mies ei selvästikään ollut pukeutunut asianmukaisesti tähän erityiseen tilaisuuteen, ja ilmaus ”mies ei saanut sanaa suustaan” osoittaa, ettei miehellä ollut mitään puolusteluja.16
Vanhin James E. Talmage esittää tämän opettavaisen selityksen miehen tekojen merkityksestä: ”Se, että juhla-asuton vieras oli syyllinen laiminlyöntiin, tarkoitukselliseen epäkohteliaisuuteen tai johonkin vakavampaan rikkomukseen, käy ilmi asiayhteydestä. Kuningas oli aluksi suopean hienotunteinen tiedustellen vain, kuinka mies oli tullut sisälle ilman häävaatteita. Jos vieras olisi kyennyt selittämään poikkeuksellisen asunsa tai jos hänellä olisi ollut jokin järjellinen puolustus esitettävänään, hän olisi varmasti puhunut; mutta meille kerrotaan, että hän jäi sanattomaksi. Kuninkaan kutsu oli osoitettu auliisti kaikille, joita hänen palvelijansa olivat tavanneet; mutta kaikkien heidän oli tultava kuninkaalliseen palatsiin ovesta; ja ennen saapumistaan pitohuoneeseen, missä kuningas oli läsnä henkilökohtaisesti, jokaisen tuli olla asianmukaisesti pukeutunut; mutta tämä asiattomasti pukeutunut oli jotenkin päässyt sisälle muuta kautta; ja koska hän ei ollut mennyt sisäänkäynnin luona seisseiden vartijain ohitse, hän oli tungettelija.”17
Kristitty kirjailija John O. Reid on todennut, että miehen kieltäytyminen pukeutumasta hääpukuun osoitti ”räikeää epäkunnioitusta sekä kuningasta että hänen poikaansa kohtaan”. Kyse ei ollut vain hääpuvun puuttumisesta vaan siitä, että hän oli päättänyt olla käyttämättä sellaista. Hän kieltäytyi kapinallisesti pukeutumasta tilaisuuteen asianmukaisesti. Kuninkaan reaktio oli nopea ja päättäväinen: ”Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”18
Kuninkaan tuomio miehestä ei perustu ensisijaisesti siihen, ettei tällä ollut hääpukua, vaan siihen, että ”mies oli itse asiassa päättänyt olla pukeutumatta sellaiseen. Mies – – halusi saada kunnian osallistua hääjuhlaan mutta – – ei halunnut noudattaa kuninkaan tapaa. Hän halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Asianmukaisen pukeutumisen puute paljasti hänen sisäisen kapinansa kuningasta ja tämän ohjeita vastaan.”19
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja
Sitten vertaus päättyy tähän syvälliseen pyhien kirjoitusten kohtaan: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”20
Mielenkiintoista on, että Joseph Smith teki tähän Matteuksen evankeliumin jakeeseen seuraavan muutoksen innoitetussa raamatunkäännöksessään: ”Sillä monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja; siksi kaikilla ei ole yllään hääpukua.”21
Kutsu hääjuhlaan ja valinta osallistua juhlaan liittyvät toisiinsa mutta ovat erilaisia. Kutsu on kaikille ihmisille. Henkilö voi jopa hyväksyä kutsun ja istua juhlapöytään – mutta häntä ei valita osallistumaan, koska hänellä ei ole sopivaa hääpukua, joka on kääntymykseen johtava usko Herraan Jeesukseen ja Hänen jumalalliseen armoonsa. Meillä on siis sekä Jumalan kutsu että yksilöllinen vastauksemme tuohon kutsuun, ja monet voivat olla kutsuttuja, mutta harvat valittuja.22
Valittuna oleminen tai sellaiseksi tuleminen ei ole mikään yksinoikeutettu asema, joka suodaan meille. Pikemminkin te ja minä voimme viime kädessä tehdä valinnan olla valittuja käyttämällä moraalista tahdonvapauttamme vanhurskaasti.
Pyydän teitä kiinnittämään huomiota siihen, kuinka sanaa valittu käytetään seuraavissa Opin ja liittojen tutuissa jakeissa:
”Katso, monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja. Ja miksi he eivät ole valittuja?
Koska heidän sydämensä on kiinnittynyt niin paljon siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkii saamaan ihmisten kunnianosoituksia.”23
Uskon, että näiden jakeiden sisältämä merkitys on varsin suora. Jumalalla ei ole suosikkihenkilöiden luetteloa, johon meidän pitäisi toivoa nimemme jonakin päivänä lisättävän. Hän ei rajoita ”valittuja” vain muutamiin harvoihin. Sen sijaan meidän sydämemme, meidän toiveemme, meidän kunnioituksemme evankeliumin pyhiä liittoja ja toimituksia kohtaan, meidän kuuliaisuutemme käskyille ja ennen kaikkea Vapahtajan lunastava armo ja laupeus ratkaisevat, luetaanko meidät Jumalan valittuihin.24
”Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”25
Jokapäiväisen elämämme kiireessä ja nykymaailmamme hälinässä saatamme harhautua iankaikkisista asioista, joilla on eniten merkitystä, asettamalla mielihyvän, vaurauden, suosion ja huomattavan aseman etusijalle elämässämme. Lyhytaikainen keskittymisemme ”siihen, mikä on tästä maailmasta”, ja ”ihmisten kunnianosoituksiin” voi johtaa meidät luopumaan hengellisestä syntymäoikeudestamme paljon vähemmästäkin kuin keittokulhollisesta26.
Lupaus ja todistus
Toistan kehotuksen, jonka Herra antoi kansalleen Vanhan testamentin profeetta Haggain välityksellä: ”Näin sanoo nyt Herra Sebaot: Katsokaa, miten teidän on käynyt: [Harkitkaa teitänne.]”27
Jokaisen meistä tulee arvioida omaa ajallista ja hengellistä tärkeysjärjestystämme vilpittömästi ja rukoillen selvittääksemme, mitkä asiat elämässämme saattavat olla esteenä niille runsaille siunauksille, joita taivaallinen Isä ja Vapahtaja ovat valmiita suomaan meille. Ja varmastikin Pyhä Henki auttaa meitä näkemään itsemme sellaisina kuin me todella olemme.28
Kun me asiaankuuluvalla tavalla etsimme näkevien silmien ja kuulevien korvien hengellistä lahjaa29, niin lupaan, että meitä siunataan kyvyllä ja taidolla vahvistaa liittoyhteyttämme elävään Herraan. Me myös saamme jumalisuuden voiman elämäämme30 – ja lopulta meidät sekä kutsutaan että valitaan Herran juhlaan.
”Herää, herää, pukeudu voimaasi, oi Siion.”31
”Sillä Siionin täytyy kasvaa kauneudessa ja pyhyydessä; sen rajojen täytyy laajentua; sen vaarnat täytyy vahvistaa; niin, totisesti minä sanon teille, että Siionin täytyy nousta ja pukeutua kauniisiin vaatteisiinsa.”32
Julistan riemuiten todistukseni Jumalan, iankaikkisen Isämme, ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja elävästä todellisuudesta. Todistan, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme ja että Hän elää. Todistan myös, että Isä ja Poika ilmestyivät nuorelle Joseph Smithille aloittaen näin Vapahtajan evankeliumin palautuksen myöhempinä aikoina. Rukoilen, että kukin meistä tavoittelisi silmiä nähdä ja korvia kuulla ja että meitä siunattaisiin siten. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.