Yleiskonferenssi
Henkilökohtaisen ilmoituksen toimintakehys
Lokakuun 2022 yleiskonferenssi


Henkilökohtaisen ilmoituksen toimintakehys

Meidän on ymmärrettävä toimintakehys, jonka sisällä Pyhä Henki toimii. Kun toimimme tämän toimintakehyksen sisällä, Pyhä Henki voi päästää valloilleen hämmästyttävää oivallusta.

Vuosien varrella vanhin Dieter F. Uchtdorf on vaikuttanut suuresti minuun, kuten moniin teistä. Tämä on ainakin osittaisena selityksenä sille, mitä aion sanoa.1 Pyydän siis häneltä anteeksi…

Hyvin koulutetut lentäjät lentävät lentokoneensa suorituskyvyn rajoissa ja noudattavat lennonjohtajien ohjeita kiitotien käytöstä ja lentoreitistä. Yksinkertaisesti sanottuna lentäjät toimivat tietyn toimintakehyksen sisällä. Olivatpa he kuinka erinomaisia tai lahjakkaita tahansa, niin vain lentämällä tämän toimintakehyksen sisällä lentäjät voivat turvallisesti päästää valloilleen lentokoneen valtavan potentiaalin ja toteuttaa sen ihmeelliset päämäärät.

Samalla tavoin me saamme henkilökohtaista ilmoitusta tietyn toimintakehyksen sisällä. Kasteen jälkeen meille annetaan majesteettinen ja samalla käytännöllinen lahja, Pyhän Hengen lahja.2 Kun pyrimme pysymään liittopolulla3, ”[Pyhä Henki] osoittaa [meille] kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä”4. Kun olemme epävarmoja tai levottomia, me voimme pyytää apua Jumalalta.5 Vapahtajan lupaus ei voisi olla selvempi: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. – – Sillä jokainen pyytävä saa.”6 Pyhän Hengen avulla me voimme muuttaa jumalallisen luonteemme iankaikkiseksi päämääräksemme.7

Lupaus henkilökohtaisesta ilmoituksesta Pyhän Hengen kautta on kunnioitusta herättävä, paljolti samoin kuin lentokone lentäessään. Ja aivan kuten lentokoneen lentäjien, meidänkin on ymmärrettävä se toimintakehys, jonka sisällä Pyhä Henki toimii antaen henkilökohtaista ilmoitusta. Kun toimimme tämän toimintakehyksen sisällä, Pyhä Henki voi päästää valloilleen hämmästyttävää oivallusta, ohjausta ja lohdutusta. Tuon toimintakehyksen ulkopuolella – olimmepa kuinka erinomaisia tai lahjakkaita – me voimme tulla eksytetyiksi ja syöksyä tuhoon.

Pyhät kirjoitukset muodostavat ensimmäisen osatekijän tässä henkilökohtaisen ilmoituksen toimintakehyksessä.8 Itsemme kestitseminen Kristuksen sanoilla, kuten ne löytyvät pyhistä kirjoituksista, aktivoi henkilökohtaisen ilmoituksen. Vanhin Robert D. Hales sanoi: ”Kun me haluamme puhua Jumalalle, me rukoilemme. Ja kun me haluamme Hänen puhuvan meille, me tutkimme kirjoituksia.”9

Pyhät kirjoitukset myös opettavat meille, miten voimme saada henkilökohtaista ilmoitusta.10 Ja me pyydämme sitä, mikä on oikein ja hyvää11, emmekä sitä, mikä on vastoin Jumalan tahtoa.12 Me emme pyydä ”väärässä tarkoituksessa”, epäasianmukaisin motiivein edistääksemme omaa agendaamme tai täyttääksemme mielihalujamme.13 Ennen kaikkea meidän on pyydettävä taivaalliselta Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä14 uskoen saavamme15.

Toisena osatekijänä toimintakehyksessä on se, että me saamme henkilökohtaista ilmoitusta vain oman vastuualueemme puitteissa emmekä muiden valtaoikeuksien puitteissa. Toisin sanoen, me nousemme ja laskeudumme meille osoitettua kiitotietä käyttäen. Hyvin määriteltyjen kiitoteiden merkitys opittiin jo varhain palautuksen historiassa. Hiram Page, yksi Mormonin kirjan kahdeksasta silminnäkijästä, väitti saavansa ilmoituksia koko kirkolle. Useat jäsenet joutuivat eksytetyiksi ja väärän vaikutuksen alaisiksi.

Vastauksena Herra ilmoitti, ”ettei ketään muuta kuin palvelijani Joseph Smith – – nimitetä ottamaan vastaan käskyjä ja ilmoituksia tässä kirkossa, – – kunnes minä nimitän – – toisen hänen sijaansa”16. Kirkkoa varten tuleva oppi, käskyt ja ilmoitukset kuuluvat etuoikeutena elävälle profeetalle, joka saa ne Herralta Jeesukselta Kristukselta.17 Se on profeetan kiitotie.

Vuosia sitten sain puhelun henkilöltä, joka oli pidätetty kotirauhan häiritsemisestä. Hän kertoi minulle, että hänelle oli ilmoitettu, että sen rakennuksen pohjakerroksen alle, johon hän yritti päästä sisään, oli haudattu lisää pyhiä kirjoituksia. Hän väitti tietävänsä, että saatuaan lisää pyhiä kirjoituksia hän saisi kääntämisen lahjan, toisi esiin uusia kirjoituksia sekä muovaisi kirkon oppia ja suuntaa. Sanoin hänelle, että hän oli väärässä, ja hän aneli minua rukoilemaan asiasta. Sanoin hänelle, etten tekisi sitä. Hän alkoi puhua loukkaavasti ja lopetti puhelun.18

Minun ei tarvinnut rukoilla tämän pyynnön johdosta yhdestä yksinkertaisesta mutta syvällisestä syystä: vain profeetta saa ilmoitusta kirkkoa varten. Olisi ”Jumalan järjestelmän vastaista”19, että muut saisivat sellaista ilmoitusta, joka kuuluu profeetan kiitotielle.

Henkilökohtainen ilmoitus kuuluu oikeutetusti yksilöille. Voitte saada ilmoitusta esimerkiksi sen suhteen, missä asua, mitä urapolkua kulkea tai kenen kanssa mennä naimisiin.20 Kirkon johtajat voivat opettaa oppia ja antaa innoitettuja neuvoja, mutta vastuu näistä päätöksistä on teillä. Se on ilmoitusta, jota teidän tulee itse saada – se on teidän kiitotienne.

Toimintakehyksen kolmantena osatekijänä on se, että henkilökohtainen ilmoitus on sopusoinnussa Jumalan käskyjen ja Hänen kanssaan solmimiemme liittojen kanssa. Ajatelkaapa tämäntapaista rukousta: ”Taivaallinen Isä, kirkon kokoukset ovat tylsiä. Saanko palvella Sinua lepopäivänä vuorilla tai rannalla? Voinko saada vapautuksen kirkossa käymisestä ja sakramentin nauttimisesta, mutta saada silti lepopäivän pyhittämisestä luvatut siunaukset?”21 Voimme odottaa, että kuullessaan tällaisen rukouksen Jumala vastaisi: ”Lapseni, olen jo ilmoittanut tahtoni lepopäivän suhteen.”

Kun pyydämme ilmoitusta asiasta, josta Jumala on jo antanut selvän ohjeen, me panemme itsemme alttiiksi tulkitsemaan tunteitamme väärin ja kuulemaan sitä, mitä haluamme kuulla. Eräs mies kertoi minulle kerran kamppailustaan perheensä taloudellisen tilanteen vakauttamiseksi. Hän sai idean kavaltaa varoja tilanteen ratkaisemiseksi, hän rukoili asiasta ja tunsi saaneensa puoltavan ilmoituksen tehdä niin. Tiesin, että hän oli joutunut eksytetyksi, koska hän tavoitteli ilmoitusta vastoin Jumalan käskyä. Profeetta Joseph Smith varoitti: ”Mikään ei ole ihmislapsille vahingollisempaa kuin se, että he ovat väärän hengen vaikutuksen alaisina luullen, että heillä on Jumalan Henki.”22

Jotkut saattavat huomauttaa, että Nefi rikkoi käskyä tappaessaan Labanin. Tämä poikkeus ei kuitenkaan kumoa sääntöä – sääntöä, jonka mukaan henkilökohtainen ilmoitus on sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa. Mikään yksinkertainen selitys tästä tapahtumasta ei ole täysin tyydyttävä, mutta saanen tähdentää joitakin näkökohtia. Tapaus ei alkanut siitä, että Nefi olisi kysynyt, voisiko hän tappaa Labanin. Sitä hän ei halunnut tehdä. Labanin tappamisen tarkoituksena ei ollut se, että Nefi saisi henkilökohtaista hyötyä vaan että pyhät kirjoitukset hankittaisiin tulevalle kansakunnalle ja liittokansalle. Ja Nefi oli varma, että se oli ilmoitus – tässä tapauksessa se oli itse asiassa käsky Jumalalta.23

Toimintakehyksen neljäntenä osatekijänä on ymmärtää, mitä Jumala on jo ilmoittanut meille henkilökohtaisesti, ja samalla olla avoin uudelle ilmoitukselle Häneltä. Jos Jumala on vastannut johonkin kysymykseen eivätkä olosuhteet ole muuttuneet, miksi odottaisimme vastauksen olevan erilainen? Joseph Smith törmäsi tähän ongelmalliseen tilanteeseen vuonna 1828. Ensimmäinen osa Mormonin kirjasta oli käännetty, kun Martin Harris, hyväntekijä ja varhainen kirjuri, pyysi Josephilta lupaa ottaa käännetyt sivut ja näyttää niitä vaimolleen. Koska Joseph ei tiennyt, mitä tehdä, hän rukoili johdatusta. Herra kielsi häntä antamasta Martinin ottaa sivuja.

Martin pyysi Josephia kysymään Jumalalta uudelleen. Joseph teki niin, ja vastaus oli – kuten arvata saattaa – sama. Mutta Martin aneli Josephia pyytämään kolmannen kerran, ja Joseph teki niin. Tällä kertaa Jumala ei sanonut ei. Sen sijaan oli kuin Jumala olisi sanonut: ”Joseph, tiedät, mitä mieltä olen tästä asiasta, mutta sinulla on vapaus valita.” Tuntien vapautuneensa rajoituksesta Joseph päätti antaa Martinin ottaa 116 käsikirjoitussivua ja näyttää niitä muutamalle perheenjäsenelle. Käännössivut katosivat, eikä niitä koskaan saatu takaisin. Herra nuhteli Josephia ankarasti.24

Joseph oppi, kuten Mormonin kirjan profeetta Jaakob opetti: ”Älkää – – pyrkikö neuvomaan Herraa vaan ottamaan neuvoja hänen kädestänsä. Sillä – – hän neuvoo viisaasti.”25 Jaakob varoitti, että valitettavia asioita tapahtuu, kun pyydämme sellaista, mitä meidän ei pitäisi pyytää. Hän ennusti, että ihmiset Jerusalemissa etsisivät ”sellaista, mitä he eivät [voi] ymmärtää”, katsoisivat ”ohi maalin” ja olisivat täysin piittaamatta maailman Vapahtajasta.26 He kompastuivat, koska he pyysivät sellaista, mitä he eivät halunneet eivätkä voineet ymmärtää.

Jos olemme saaneet henkilökohtaista ilmoitusta tilannettamme varten eivätkä olosuhteet ole muuttuneet, Jumala on jo vastannut kysymykseemme.27 Joskus me esimerkiksi pyydämme toistuvasti vakuutusta siitä, että meille on annettu anteeksi. Jos olemme tehneet parannuksen, täyttyneet ilolla ja omantunnon rauhalla ja saaneet syntimme anteeksi, meidän ei tarvitse kysyä uudelleen, vaan voimme luottaa Jumalan jo antamaan vastaukseen.28

Vaikka luotammekin Jumalan aiempiin vastauksiin, meidän tulee olla avoimia uudelle henkilökohtaiselle ilmoitukselle. Loppujen lopuksi harvaan päämäärään elämässä pääsee suoralla lennolla. Meidän tulee ymmärtää, että henkilökohtaista ilmoitusta voidaan vastaanottaa rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle29 ja että ilmoitettu ohjaus voi tulla ja usein tuleekin vähitellen30.

Henkilökohtaisen ilmoituksen toimintakehyksen osatekijät ovat limittäisiä ja toisiaan vahvistavia. Mutta tuon toimintakehyksen sisällä Pyhä Henki voi ilmoittaa ja ilmoittaakin kaiken, mitä tarvitsemme, jotta voimme kohota liittopolulle ja säilyttää vauhtivoiman tuolla polulla. Näin Jeesuksen Kristuksen voima voi siunata meitä tulemaan sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän olevan. Kutsun teitä luottamaan siihen, että voitte vaatia itsellenne henkilökohtaista ilmoitusta ymmärtäen, mitä Jumala on ilmoittanut, sopusoinnussa niiden pyhien kirjoitusten ja käskyjen kanssa, jotka Hän on antanut nimittämiensä profeettojen kautta, sekä oman vastuualueenne ja tahdonvapautenne puitteissa. Tiedän, että Pyhä Henki voi näyttää ja näyttääkin teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä.31 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Vanhin Dieter F. Uchtdorf on jatkuvasti ja tehokkaasti käyttänyt lentokoneisiin liittyviä rinnastuksia opettaakseen tärkeitä evankeliumin periaatteita. Esimerkiksi hiljattain hän yhdisti lentäjien lentoa edeltävät tarkistusluettelot Vapahtajan kaltaiseen opettamiseen puheessaan ”Opettajan tarkistusluettelo” (opettajille suunnattu lähetys, 12. kesäkuuta 2022, broadcasts.churchofjesuschrist.org).

  2. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen, ja Hänestä käytetään usein nimitystä Henki tai Jumalan Henki, ja Hänellä on keskeisiä tehtäviä pelastussuunnitelmassa. Hän todistaa Isästä ja Pojasta, ilmoittaa totuuden kaikesta, pyhittää ne, jotka ovat tehneet parannuksen ja ottaneet kasteen, ja on lupauksen Pyhä Henki (ks. PKO, ”Pyhä Henki”, pyhätkirjoitukset.churchofjesuschrist.org).

  3. Ks. 2. Nefi 31:19–21; Moosia 4:8. Ei ole mitään muuta keinoa, jonka avulla voimme ”pelastua Jumalan valtakuntaan”. Toisin toivominen ei luo vaihtoehtoista polkua.

  4. 2. Nefi 32:5; ks. myös OL 84:43–44.

  5. Ks. 2. Nefi 32:4; Russell M. Nelson, ”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, Liahona, toukokuu 2018, s. 93–96.

  6. Matt. 7:7–8.

  7. Ks. ”Perhe – julistus maailmalle”; ”Nuorten Naisten johtoaihe”; Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 27.0, 27.2, churchofjesuschrist.org.

  8. Ks. 2. Nefi 32:3.

  9. Robert D. Hales, ”Pyhät kirjoitukset – Jumalan voima, joka tuo meille pelastuksen”, Liahona, marraskuu 2006, s. 27.

  10. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että Pyhän Hengen ääni on lempeä ja hiljainen, kuin kuiskaus – ei kovaääninen eikä meluisa. Se on yksinkertainen, hienovarainen ja selvä. Se voi olla läpitunkeva ja palava. Se vaikuttaa sekä mieleen että sydämeen. Se tuo rauhaa, iloa ja toivoa – ei pelkoa, ahdistusta eikä huolta. Se kutsuu meitä tekemään hyvää – ei pahaa, ja se on valaiseva ja ihana – ei hämmentävä. Ks. 1. Kun. 19:11–12; Omni 1:25; Alma 32:28; Hel. 5:30–33; 3. Nefi 11:3; Moroni 7:16–17; OL 6:22–24; 8:2–3; 9:8–9; 11:12–14; 85:6; Boyd K. Packer, ”Herran lamppu”, Valkeus, joulukuu 1988, s. 32–37; Russell M. Nelson, ”Kuule Häntä”, Liahona, toukokuu 2020, s. 88–92; Russell M. Nelson, ”Uskoa osoittaen kohti tulevaisuutta”, Liahona, marraskuu 2020, s. 73–76; Russell M. Nelson, ”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, s. 93–96.

  11. Ks. 3. Nefi 18:20; Moroni 7:26; OL 88:64–65.

  12. Ks. Hel. 10:5; OL 46:30.

  13. Jaak. 4:3; 2. Nefi 4:35; OL 8:10; 46:7; 88:64–65.

  14. Ks. myös OL 88:64–65; PKO, ”Rukous”, pyhätkirjoitukset.churchofjesuschrist.org.

  15. Ks. 3. Nefi 18:20; Moroni 7:26.

  16. OL 28:2, 7.

  17. Ks. OL 21:4–5.

  18. Onneksi hänelle järjestettiin apua ja hoitoa, joita hän todella tarvitsi.

  19. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 205.

  20. Ks. Thomas S. Monson, ”Whom Shall I Marry?”, New Era, lokakuu 2004, s. 4.

  21. Ks. OL 59:9–16.

  22. Joseph Smith, julkaisussa Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 404.

  23. Herra kyllä usein muuttaa tai muokkaa ilmoittamiaan käskyjä tai tekee niihin poikkeuksia, mutta ne tehdään profeetallisen ilmoituksen eikä henkilökohtaisen ilmoituksen kautta. Profeetallinen ilmoitus tulee Jumalan asianmukaisesti nimittämän profeetan kautta Jumalan viisauden ja ymmärryksen mukaisesti. Näihin poikkeuksiin kuuluu Herran ilmoitus Moosekselle ja Joosualle tappaa Kanaanin maan asukkaat huolimatta Hänen antamastaan käskystä ”Älä tapa” (2. Moos. 20:13). Herra voi profeettansa kautta tarkistaa ja Hän tarkistaakin antamiaan käskyjä omia tarkoituksiaan varten. Meillä ei kuitenkaan ole henkilökohtaisen ilmoituksen kautta vapautta muuttaa tai jättää huomiotta vakiintuneita käskyjä, jotka Jumala on ilmoittanut kirkolleen profeetan kautta.

    Ks. 1. Nefi 4:12–18; laajempi käsittely on julkaisussa Joseph Spencer, 1st Nephi: A Brief Theological Introduction, 2020, s. 66–80.

  24. Koko kertomus 116 käsikirjoitussivusta on julkaisussa Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, kirja 1, The Standard of Truth, 1815–1846, 2018, s. 44–53; ks. myös OL 3:5–15; 10:1–5.

  25. MK Jaak. 4:10.

  26. Ks. MK Jaak. 4:14–16.

  27. Joseph Smith opetti: ”Emme koskaan pyydä Jumalalta erityistä ilmoitusta paitsi silloin, kun ei ole olemassa tapaukseen sopivaa aikaisempaa ilmoitusta” (julkaisussa History, 1838–1856 [Manuscript History of the Church], volume A-1, s. 286–287, josephsmithpapers.org).

  28. Ks. Moosia 4:3. Kun tunnemme edelleen syyllisyyttä ja katumusta tehtyämme vilpittömän ja tietoisen parannuksen, se johtuu yleensä siitä, että meillä ei ole riittävää uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen kykyynsä antaa meille täysin anteeksi ja parantaa meidät. Joskus uskomme, että anteeksianto on tarkoitettu muille mutta että se ei täysin koske meitä. Tämä on yksinkertaisesti sitä, että meiltä puuttuu uskoa siihen, mitä Vapahtaja voi saada aikaan äärettömän sovitustyönsä ansiosta.

  29. Ks. Jes. 28:10 [ks. erityisesti englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös]; 2. Nefi 28:30; David A. Bednar, ”Line upon Line, Precept upon Precept”, New Era, syyskuu 2010, s. 3–7.

  30. Mutta ellei Jumala ole antanut sinulle ilmoitusta, jatka pyytämistä. Kuten vanhin Richard G. Scott opetti: ”Edetkää luottavaisin mielin. – – Kun elätte vanhurskaasti ja toimitte luottaen, Jumala ei salli teidän mennä liian pitkälle antamatta varoittavaa tunnetta, mikäli olette tehneet väärän ratkaisun.” (”Rukouksen ylimaallisen lahjan hyödyntäminen”, Liahona, toukokuu 2007, s. 10.)

  31. Ks. 2. Nefi 32:5.