Ikuisesti onnellinen
Todellinen, kestävä ilo ja iankaikkisuus rakkaidemme kanssa ovat Jumalan onnensuunnitelman ydin.
Ystävät, rakkaat veljet ja sisaret, muistatteko uskoneenne tai halunneenne uskoa satujen onnellisiin loppuihin?
Sitten elämä kolhii. Me ”kasvamme aikuisiksi”. Ihmissuhteet käyvät monimutkaisiksi. Tämä maailma on meluisa, ahdas, tungetteleva, epäaito ja teennäinen. Silti ”syvällä sydämen sopukoissa”1 me uskomme tai haluamme uskoa, että jossakin, jollakin tavalla, ikuinen onnellisuus on todellista ja mahdollista.
”Ikuisesti onnellinen” ei ole satujen mielikuvitusta. Todellinen, kestävä ilo ja iankaikkisuus rakkaidemme kanssa ovat Jumalan onnensuunnitelman ydin. Hänen rakkaudella valmistelemansa tie voi tehdä iankaikkisesta matkastamme ikuisesti onnellisen.
Meillä on paljon, mistä tuntea riemua ja kiitollisuutta. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä mikään perhe ole täydellinen. Suhteisiimme sisältyy rakkautta, yhteisyyttä ja persoonallisuutta, mutta usein myös kitkaa, loukkaantumista ja joskus syvää tuskaa.
”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.”2 Olla elävänä Jeesuksessa Kristuksessa sisältää kuolemattomuuden – Hänen antamansa fyysisen ylösnousemuksemme lahjan. Kun elämme osoittaen uskoa ja kuuliaisuutta, niin elävänä Kristuksessa olemiseen voi sisältyä myös iloisen yltäkylläinen iankaikkinen elämä Jumalan ja rakkaidemme kanssa.
Herran profeetta vetää meitä merkittävällä tavalla lähemmäksi Vapahtajaamme – myös pyhien temppelitoimitusten ja -liittojen kautta, jotka yhä useampien temppelien myötä tulevat lähemmäksi meitä. Meillä on syvällekäyvä tilaisuus ja lahja saada uutta hengellistä ymmärrystä, rakkautta, parannusta ja anteeksiantoa toisiamme ja perhettämme kohtaan ajassa ja iankaikkisuudessa.
Luvan saaneena kerron kaksi pyhää, hengellisesti harvinaisen suoraa kokemusta, jotka olen kuullut ystäviltäni siitä, kuinka Jeesus Kristus yhdistää perheitä parantamalla jopa sukupolvien yli kulkeutuneen ristiriidan.3 Jeesuksen Kristuksen sovitus, joka on ”ääretön ja iankaikkinen”4, ”vahvempi kuin kuoleman siteet”5, voi auttaa meitä tuomaan rauhan menneisyyteemme ja toivon tulevaisuuteemme.
Kun ystäväni ja hänen miehensä liittyivät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, he oppivat iloiten, ettei perhesuhteiden tarvitse loppua siihen, ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Herran huoneessa perheitä voidaan yhdistää iankaikkisuudeksi (sinetöidä).
Mutta ystäväni ei halunnut tulla sinetöidyksi isäänsä. ”Isä ei ollut kiltti aviomies äidilleni. Hän ei ollut kiltti isä lapsilleen”, hän sanoi. ”Isäni saa odottaa. Minulla ei ole mitään halua tehdä hänen temppelityötään eikä tulla sinetöidyksi häneen iankaikkisuudessa.”
Vuoden ajan hän paastosi, rukoili ja puhui paljon Herran kanssa isästään. Lopulta hän oli valmis. Hänen isänsä temppelityö tehtiin. Myöhemmin hän sanoi: ”Nukkuessani isäni ilmestyi minulle unessa, täysin valkoisiin pukeutuneena. Hän oli muuttunut. Hän sanoi: ’Katso minua. Olen täysin puhdas. Kiitos, että teet työtä minun puolestani temppelissä.’” Hänen isänsä lisäsi: ”Nouse ja mene takaisin temppeliin. Veljesi odottaa kastetta.”
Ystäväni kertoo: ”Esivanhempani ja ne, jotka ovat edesmenneitä, odottavat innokkaasti, että heidän työnsä tehdään.
Mitä minuun tulee”, hän sanoo, ”temppeli on paikka, jossa voi parantua, oppia ja kiittää Jeesuksen Kristuksen sovituksesta.”
Toinen kokemus. Toinen ystävä tutki uutterasti sukunsa historiaa. Hän halusi saada selville, kuka on hänen isoisänsä isä.
Varhain eräänä aamuna ystäväni sanoi tunteneensa huoneessaan erään miehen hengellisen läsnäolon. Mies halusi, että hänet löydetään ja tunnetaan suvussaan. Mies tunsi katumusta virheestä, josta hän oli nyt tehnyt parannuksen. Mies auttoi ystävääni ymmärtämään, ettei ystävälläni ollut geneettistä yhteyttä henkilöön, jota ystäväni oli pitänyt isoisänsä isänä. ”Toisin sanoen”, ystäväni sanoi, ”olin löytänyt isoisäni isän ja saanut tietää, ettei hän ollutkaan se henkilö, joka sukutietojemme mukaan oli isoisämme isä.”
Kun sukulaisuussuhteet oli selvitetty, ystäväni sanoi: ”Tunnen itseni vapaaksi, tyyneksi. On hyvin tärkeää tietää, ketkä kuuluvat perheeseeni ja sukuuni.” Ystäväni pohtii: ”Taipunut oksa ei tarkoita huonoa puuta. Se, miten tulemme tähän maailmaan, on vähemmän tärkeää kuin se, millaisina lähdemme siitä.”
Pyhät kirjoitukset ja pyhät kokemukset henkilökohtaisesta parantumisesta ja rauhasta – myös niiden kanssa, jotka elävät henkimaailmassa – tähdentävät viittä opillista periaatetta.
Ensiksi: Keskeisenä asiana Jumalan lunastus- ja onnensuunnitelmassa Jeesus Kristus lupaa sovitustyönsä kautta yhdistää henkemme ja ruumiimme ”niin, ettei niitä enää koskaan erotettaisi, jotta [me saisimme] ilon täyteyden”6.
Toiseksi: Sovitus Kristuksessa, tuleminen yhdeksi Kristuksessa, tulee, kun osoitamme uskoa ja tuotamme parannukseen johtavia hedelmiä.7 Kuten kuolevaisuudessa, niin myös kuolemattomuudessa. Temppelitoimitukset eivät itsessään muuta meitä tai niitä, jotka ovat henkimaailmassa. Mutta nämä jumalalliset toimitukset mahdollistavat pyhittävien liittojen solmimisen Herran kanssa, mikä voi tuoda sopusoinnun Hänen kanssaan ja toistemme kanssa.
Ilomme tulee täydeksi, kun tunnemme Jeesuksen Kristuksen armon ja anteeksiannon meitä kohtaan. Ja kun me tarjoamme Hänen armonsa ja anteeksiantonsa ihmettä toisillemme, niin saamamme armon ja tarjoamamme armon avulla elämän epäoikeudenmukaisuudet voivat tulla oikeudenmukaisiksi.8
Kolmanneksi: Jumala tuntee meidät ja rakastaa meitä täydellisesti. ”Jumala ei salli itseään pilkattavan”9, eikä Häntä voi pettää. Täydellisessä armossaan ja oikeudenmukaisuudessaan Hän sulkee nöyrät ja katuvat turvallisten käsivarsiensa suojaan.
Kirtlandin temppelissä profeetta Joseph Smith näki näyssä veljensä Alvinin pelastuneena selestiseen valtakuntaan. Profeetta Joseph oli ihmeissään, koska Alvin oli kuollut ennen pelastavan kastetoimituksen saamista.10 Herra selitti lohdullisesti syyn: Herra tuomitsee meidät tekojemme mukaan, sydämemme halun mukaan.11 Sielumme todistaa teoistamme ja haluistamme.
Onneksi me tiedämme, että elävät ja ”kuolleet, jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta Jumalan huoneen toimituksille”12 ja Kristuksen sovituksen ansiosta. Henkimaailmassa jopa syntisillä ja rikkomuksen tekijöillä on mahdollisuus tehdä parannus.13
Sitä vastoin ne, jotka tahallaan valitsevat pahuuden, jotka tietoisesti lykkäävät parannuksen tekemistä tai jotka millään harkitulla tai tietoisella tavalla rikkovat käskyjä – suunnitellen helppoa parannusta – joutuvat Jumalan tuomittaviksi ja heillä on ”selvä muisto kaikesta [syyllisyydestään]”14. Emme voi tietoisesti tehdä syntiä lauantaina ja odottaa sitten automaattista anteeksiantoa nauttimalla sakramentin sunnuntaina. Lähetyssaarnaajat tai muut, jotka sanovat, että Hengen seuraaminen tarkoittaa sitä, ettei tarvitse noudattaa lähetyskentän tasovaatimuksia tai käskyjä – muistakaa, että lähetyskentän tasovaatimusten ja käskyjen noudattaminen luo Hengelle otollisen ilmapiirin. Kenenkään meistä ei pidä lykätä parannuksen tekemistä. Parannuksen siunaukset alkavat, kun alamme tehdä parannusta.
Neljänneksi: Herra antaa meille jumalallisen tilaisuuden tulla enemmän Hänen kaltaisikseen, kun tarjoamme temppelissä pelastavia sijaistoimituksia, joita muut tarvitsevat mutta eivät voi suorittaa itse. Meistä tulee eheämpiä ja täydellisempiä15, kun meistä tulee ”pelastajia Siionin vuorella”16. Kun palvelemme muita, lupauksen Pyhä Henki voi vahvistaa toimitukset ja pyhittää sekä antajan että vastaanottajan. Sekä antaja että vastaanottaja voivat solmia ja syventää heitä muuttavia liittoja ja saada ajan myötä Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille luvatut siunaukset.
Lopuksi viidenneksi: Kuten kultainen sääntö17 opettaa, parannuksen ja anteeksiannon pyhittävä symmetria kutsuu meitä jokaista tarjoamaan muille sitä, mitä me itse tarvitsemme ja haluamme.
Joskus meidän halukkuutemme antaa anteeksi jollekulle muulle antaa sekä hänelle että meille mahdollisuuden uskoa, että voimme tehdä parannuksen ja saada anteeksi. Joskus halu tehdä parannus ja kyky antaa anteeksi tulevat eri aikoina. Vapahtajamme on meidän välittäjämme Jumalan luona, mutta Hän auttaa meitä myös ymmärtämään itseämme ja toisiamme, kun tulemme Hänen luokseen. Erityisesti silloin, kun loukkaantuminen ja kipu ovat syviä, ihmissuhteidemme korjaaminen ja sydämemme parantaminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta meille yksin. Mutta taivas voi antaa meille voimaa ja viisautta yli omien voimiemme ja yli oman viisautemme, jotta tiedämme, milloin pitää kiinni ja miten päästää irti.
Olemme vähemmän yksin, kun ymmärrämme, ettemme ole yksin. Vapahtajamme ymmärtää aina.18 Vapahtajamme avulla voimme luovuttaa ylpeytemme, loukkaantumisemme ja syntimme Jumalalle. Miltä tahansa meistä aluksi tuntuukin, meistä tulee eheämpiä, kun luotamme siihen, että Hän tekee suhteistamme eheitä.
Herra, joka näkee ja ymmärtää täydellisesti, antaa anteeksi kenelle tahtoo. Meidän (koska olemme epätäydellisiä) on annettava anteeksi kaikille. Kun tulemme Vapahtajamme luo, me keskitymme vähemmän itseemme. Tuomitsemme vähemmän ja annamme anteeksi enemmän. Turvautuminen Hänen ansioihinsa, laupeuteensa ja armoonsa19 voi vapauttaa meidät kiistasta, vihasta, väkivallasta, hylkäämisestä, epäoikeudenmukaisuudesta sekä fyysisistä ja henkisistä haasteista, joita fyysinen ruumis kuolevaisessa maailmassa joskus aiheuttaa. Ikuinen onnellisuus ei tarkoita sitä, että jokainen suhde olisi onnellinen ja ikuinen. Mutta tuhatvuotisen valtakunnan tuhat vuotta, kun Saatana on sidottuna20, voivat antaa meille tarvittavan ajan ja yllättäviä tapoja rakastaa, ymmärtää ja selvittää asioita, kun valmistaudumme iankaikkisuuteen.
Löydämme toisistamme taivaan yhteisyyttä.21 Jumalan työhön ja kirkkauteen sisältyy ikuisen onnellisuuden toteuttaminen.22 Iankaikkinen elämä ja korotus ovat sitä, että tunnemme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen niin, että jumalallisen voiman kautta me saamme olla siellä, missä He ovat.23
Rakkaat veljet ja sisaret, Jumala, meidän taivaallinen Isämme, ja Hänen rakas Poikansa elävät. He tarjoavat rauhaa, iloa ja parantumisen kaikille suvuille ja kielille, meille jokaiselle. Herran profeetta näyttää tietä. Myöhempien aikojen ilmoitus jatkuu. Lähestykäämme Vapahtajaamme Herran pyhässä huoneessa, ja tuokoon Hän meitä lähemmäksi Jumalaa ja toisiamme, kun yhdistämme sydämemme Kristuksen antamalla myötätunnolla, totuudella ja laupeudella kaikissa sukupolvissamme – ajassa ja iankaikkisuudessa, ikuisesti onnellisina. Jeesuksessa Kristuksessa se on mahdollista. Jeesuksessa Kristuksessa se on totta. Tästä todistan Hänen, Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessä. Aamen.