Siunauksia perheillemme solmimiemme liittojen kautta
Jos pidämme solmimamme liitot, vastineeksi saamamme lupaukset ovat suuret.
Sisaret, kuinka ihanaa onkaan olla kanssanne tänä iltana. Te olette niin hyviä naisia. Olette uskollisia, vanhurskaita Jumalan tyttäriä, pyritte tekemään parhaanne pitääksenne taivaallisen Isänne kanssa solmimanne liitot.
Toivon, että teillä kaikilla on ollut mahdollisuus nähdä juliste, jonka valitsimme esittämään johtoaihettamme: ”Tässä olen, lähetä minut”. Tämän ”Pioneerit saapuvat” -nimisen maalauksen tekijä on sisar Minerva Teichert, äiti, vaimo ja arvostettu taiteilija. Rakastamme tätä maalausta. Meistä on ihanaa katsoa naisen kasvoja hänen kävellessään perheensä kanssa. Ja erityisesti pidämme hänen laukustaan. Vaikka emme saakaan milloinkaan tietää, mitä laukussa on, siitä tulee mieleeni muita laukkuja, joita kirkossa näkee. Minä olen kantanut niitä kuten varmasti tekin! Minun laukuissani on ollut eri aikoina pyhiä kirjoituksia, oppiaineistoa, pulloja, pehmokirjoja, paperia ja värikyniä.
Sisaret, samoin kuin kannamme kirkossa laukkujamme, samoin meidän vertauskuvallisesti pitäisi kantaa vielä yhtä laukkua, minne menemmekin – ja tässä laukussa on liittojemme aarre, koska olemme liiton naisia. Haluan puhua teille siitä, kuinka solmimamme liitot voivat vahvistaa vanhurskaita perheitä.
Meidän on tärkeää käsittää, etteivät kaikki vanhurskaat perheet näytä samanlaisilta. Joissakin vanhurskaissa perheissä on kaksi vanhempaa mutta toisissa vain yksi – puolison kuoleman tai avioeron takia. Joissakin vanhurskaissa perheissä on monta lasta ja toisissa perheissä ei ole yhtään, ainakaan tällä hetkellä. Useimmat jäsenet ovat osan aikuiselämästään naimattomia, mutta vanhin Marvin J. Ashton on opettanut meille, että ”Jumala ja ihmisyksilö ovat perhe”.1 Joissakin vanhurskaissa perheissä vain isä työskentelee kodin ulkopuolella, ja joskus molempien aikuisten on käytävä töissä. Vaikka me siis saatammekin olla erilaisia, yhteistä vanhurskaille perheille ovat liitot, joita he pitävät pyhinä.
Ensiksi mieleeni tulevat liitot, jotka liittyvät evankeliumin lakeihin, kuten kymmenyksiin, kirkossa käymiseen ja viisauden sanaan. Sisaret, minun ei tarvitse sanoa teille, että jos pidämme nämä käskyt, perheemme tulevat siunatuiksi. Ei se tarkoita, ettemmekö joutuisi kokemaan kärsimystäkin, mutta tiedämme, että lopulta antamiemme lupausten pitäminen palkitaan.
Toiset liitot sitovat meidät moraaliseen käyttäytymiseen, toistemme oikeaan kohteluun ja omaan ruumiiseemme liittyviin käyttäytymisohjeisiin. Meidän tulee opettaa lapsillemme oikeaa käyttäytymistä: rehellisyyttä, kunnioitusta, vilpittömyyttä, ystävällisyyttä sanoissa ja teoissa. Lähetämme lapsemme maailmaan, jossa näiden käyttäytymisohjeiden arvo alenee, mutta meidän täytyy opettaa heille soveliaisuutta ja hyvää käytöstä sanoin ja – mikä vieläkin tärkeämpää – esimerkein.
Entä käyttäytymisen mittapuut, mitä tulee omaan ruumiiseemme? Sisaret, meidän täytyy olla lapsillemme esimerkkinä siitä, mitä odotamme heidän pukeutumiseltaan, siisteydeltään ja siveydeltään. Presidentti Hinckley neuvoi meitä kaksi vuotta sitten pitämässämme kokouksessa: ”Opettakaa lapsianne, kun he ovat aivan pieniä, älkääkä koskaan lopettako.”2 Mittapuut ovat meille selkeät, mutta tiedämme, että liian usein maailman tavoista tulee meidän tapojamme ja lastemme tapoja.
Kuulin kerran erään äidin sanovan, että kaikkien jumalattomien vaikutusten kohdistuessa hänen tyttäriinsä hänen oli valittava taistelunsa. Niinpä hän oli päättänyt olla taistelematta heidän pukeutumistapojaan vastaan. Mutta säädyllisyyden puolesta kannattaa taistella, koska se vaikuttaa niin usein vakavampiin moraalisiin kysymyksiin. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi vaatia, että tyttäremme ja poikamme peittäisivät itsensä kaulasta nilkkoihin, vaan se tarkoittaa, että autamme heitä pukeutumaan niin, että siitä näkyy, että he ovat Jumalan lapsia. Sisaret, olette viisaita ja ihmeellisiä äitejä. Ette tarvitse käsikirjaa siitä, millainen pukeutuminen on hyväksyttävää. Seuratkaa Henkeä, niin te ja lapsenne tiedätte, mikä on oikein.
Meidän on varmistettava myös, että lapsemme tietävät, mitä Herra odottaa meiltä sukupuoliseen käyttäytymiseen nähden. Siveyden tasovaatimus ei ole milloinkaan muuttunut – lasten pitäisi tietää, missä raja kulkee. Näemme lastemme kuitenkin liiankin usein puolustelevan käytöstään, jonka he tietävät olevan väärin ja jäljittelevän maailmallista käyttäytymistä. Meidän on pantava syrjään mahdolliset kiusaantumisen tai epämukavuuden tunteet voidaksemme keskustella avoimesti nuortemme kanssa. Heidän täytyy tietää yksityiskohtaisesti, ei yleisluontoisesti, millainen käytös on hyväksyttävää miehelle ja naiselle avioliiton ulkopuolella. Ellemme me opeta heille tasovaatimuksia, niin maailma opettaa heille omiaan tuhoisin seurauksin.
Sama koskee uusinta uhkaa, teknologiaa. On murheellista, etteivät parhaatkaan suodattimet takaa, etteikö jotakin jumalatonta pääsisi koteihimme. Internet on suurenmoinen, mutta meidän täytyy olla varuillamme sen ja muiden tiedotusvälineiden vaikutusten suhteen kodeissamme. Pornografiasta on tullut aivan liian hallitsevaa, ja se tunkeutuu pyhien elämään kääntäen heidän sydämensä pois Jumalan tasovaatimuksista.
Tärkein perheitä koskeva liitto on iankaikkinen avioliitto. Tiedämme, että ”avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”.3 Perheemme ovat korkein velvollisuutemme ja myös suurin siunauksemme.
Tämän konferenssin johtoaihe on: ”Tässä olen, lähetä minut.” Sanat ovat lupaus Herralle ja ilmaus halukkuudestamme palvella. Jos pidämme solmimamme liitot, vastineeksi saamamme lupaukset ovat suuret. Presidentti Boyd K. Packer on kirjoittanut:
”Ei ole lainkaan epätavallista, että vastuunsa tuntevat vanhemmat menettävät jonkun lapsistaan joksikin aikaa vaikutteille, joihin he eivät voi vaikuttaa. He tuntevat tuskaa kapinallisten poikiensa tai tyttäriensä vuoksi. He ovat ymmällään siitä, miksi he ovat niin avuttomia, kun he ovat yrittäneet niin kovasti tehdä sen, mitä heidän pitäisi. Olen vakuuttunut siitä, että nuo pahan vaikutukset poistuvat vielä kerran. – –
Emme voi kyllin korostaa temppeliavioliiton merkitystä, sinetöintitoimituksen sitovaa voimaa ja niihin vaadittavan kelvollisuuden tasovaatimuksia. Kun vanhemmat pitävät liitot, jotka he ovat solmineet temppelin alttarin ääressä, heidän lapsensa ovat ikuisesti heihin sidotut.”4
Sisaret, tuo lupaus antaa minulle hyvin paljon toivoa. Kulkekaamme tietämme luottavaisina, värikkäät laukkumme lujasti sylissämme, mutta tyhjentäkäämme noista laukuista se, mitä emme tarvitse. Ylimääräinen paino vain hidastaa kulkuamme. Heittäkäämme pois jossittelut ja ”kunpa vainit” ja jättäkäämme taakkamme ”Herran käteen”.5 Minun täytyy tehdä niin ihan kuin teidänkin. Tehkäämme vain parhaamme joka päivä ja antakaamme Herran tehdä loput. Sen Hän on meille luvannut.
Saanen lopuksi kertoa teille eräästä naisesta, jota en ole milloinkaan tavannut, mutta jota rakastan suuresti, koska hän pysyi uskollisena tekemilleen liitoille. Isoäitini isoäiti Charlotte Gailey Clark oli yksi niistä 295 ihmisestä, jotka viimeisinä saivat endaumentin Nauvoon temppelissä ennen länteen suuntautuvan suuren matkan alkua. Temppeli oli suljettu, koska pyhät pakotettiin lähtemään, mutta kaikki kelvolliset eivät vielä olleet saaneet tilaisuutta oman endaumentin saamiseen. Minun isoäitini isoäiti ja hänen miehensä veisivät perheensä länteen, ja hän halusi solmia liittonsa ennen tuolle matkalle lähtöä. Olen ajatellut häntä hyvin usein viime kuukausien aikana. Jonakin päivänä haluan sanoa hänelle: ”Isoäiti, kiitos siitä, että olit uskollinen solmimillesi liitoille. On suuri siunaus olla jälkeläisesi. Uskollisuutesi on koitunut minun ja perheeni siunaukseksi – ja on koituva meidän kaikkien siunaukseksi kautta sukupolvien.” Ja sisaret, lapsemme ja lastemme lapset voivat jonakin päivänä sanoa samoin meille ja meistä. Jonakin päivänä he kiittävät meitä siitä, että olemme pitäneet kiinni tästä liittojen ”laukusta” ja käyttäneet liittoja perheemme siunaukseksi.
Taivaallinen Isämme siunatkoon meitä, niin että pidämme liittomme ja että perheemme vahvistuisivat ja tulisivat siunatuiksi meidän vanhurskaan elämämme ansiosta, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.