”Löytääkö hän uskoa maan päältä?”
Vain kun uskomme on sopusoinnussa taivaallisen Isämme tahdon kanssa, meidän on mahdollista saada tavoittelemiamme siunauksia.
Se oli mitä kaunein tulkinta mahtavasta laulusta ”On tielleni mies murheiden”, joka oli profeetta Josephin ja hänen veljensä lempilaulu. Kuinka kauniisti kuoro ja orkesteri sen esittivätkään!
Rukoilen, että Herran Henki, joka on ollut meidän luonamme konferenssin aikana, on kanssani, jotta voisin sanoa asioita, jotka ovat hyödyksi kirkon jäsenille sekä niille, jotka eivät ole jäseniä. Tunnen suurta nöyryyttä tässä tehtävässä.
Esitän tänään kysymyksen, jonka Vapahtaja esitti miltei kaksi tuhatta vuotta sitten: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”1
Evankeliumin ensimmäinen periaate
Mitä on todellinen usko? Usko määritellään seuraavasti: ”Vakaumus ja luottamus Jumalaan ja uskollisuus Häntä kohtaan – – luja luottamus johonkin, josta ei ole todisteita.”2 Me uskomme, että ”usko on toivoa sellaisesta, mikä ei näy mutta on totta – – ja uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen. Itse asiassa me uskomme, että usko Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin ensimmäinen periaate.”3
Lesken usko
On olemassa niitä, jotka voivat opettaa meille uskoa, jos vain avaamme sydämemme ja mielemme. Yksi tällainen henkilö on nainen, jonka mies oli kuollut. Jäätyään yksin kasvattamaan poikaansa nainen oli yrittänyt löytää keinoja elättää itseään, mutta hän eli kauhean nälänhädän aikaan. Ruokaa oli niukasti, ja monet kuolivat nälkään.
Kun saatavilla oleva ruoka väheni, samoin pienenivät naisen mahdollisuudet selviytyä. Joka päivä hän katsoi avuttomana, kun hänen vähäiset ruokavaransa niukkenivat.
Apua toivoen mutta saamatta sitä nainen vihdoin käsitti, että oli tullut aika, jolloin hänellä olisi jäljellä ruokaa enää vain yhteen viimeiseen ateriaan.
Juuri silloin naisen luokse tuli muukalainen ja pyysi mahdotonta. Hän pyysi naiselta: ”Toisitko minulle – – palan leipää.”
Nainen kääntyi mieheen päin ja sanoi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa.” Nainen kertoi miehelle aikovansa valmistaa niistä viimeisen aterian itselleen ja pojalleen. ”Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Nainen ei tiennyt, että mies hänen edessään oli profeetta Elia, jonka Herra oli lähettänyt hänen luokseen. Se, mitä tämä profeetta seuraavaksi kertoi hänelle, saattaa nykypäivänä tuntua yllättävältä niistä, jotka eivät ymmärrä uskon periaatetta.
Elia sanoi naiselle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi.”
Voitteko kuvitella, mitä tämän naisen on täytynyt ajatella? Miltä hänestä on täytynyt tuntua? Hänellä ei ollut aikaa vastata, kun mies jo jatkoi: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Kuultuaan tämän profeetallisen lupauksen leski meni uskoen ja teki niin kuin Elia oli neuvonut. ”Ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.”4
Nykypäivän tietämyksen valossa tämä profeetan pyyntö saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta ja itsekkäältä. Nykypäivän tietämyksen valossa lesken vastaus saattaa vaikuttaa typerältä ja ymmärtämättömältä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että opimme usein tekemään päätöksiä sen pohjalta, mitä näemme. Me teemme päätöksiä edessämme olevien seikkojen pohjalta sekä sen perusteella, mikä tuntuu olevan välittömän etumme mukaista.
Toisaalta ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”5 Uskolla on silmät, jotka lävistävät pimeyden ja näkevät valon sen takaa. ”Jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.”6
Kykenemättömyys käyttää uskoa
Liian usein nykypäivänä me emme luota uskoon niin paljon kuin luotamme omaan kykyymme järkeillä ja ratkaista ongelmia. Jos sairastumme, nykyaikainen lääketiede voi saada aikaan parantumisen ihmeitä. Pystymme matkustamaan pitkiä välimatkoja lyhyessä ajassa. Sormiemme ulottuvilla on tietoa, joka 500 vuotta sitten olisi tehnyt kaikkein köyhimmästäkin miehestä ruhtinaan.
Todellinen usko
”Uskosta vanhurskas saa elää”,7 meille kerrotaan pyhissä kirjoituksissa. Kysyn jälleen, mitä on usko?
Usko syntyy, kun ehdoton luottamus siihen, mitä emme voi nähdä, yhdistyy toimintaan, joka on täydellisessä sopusoinnussa taivaallisen Isämme tahdon kanssa. Ilman näitä kaikkia kolmea – ensiksi ehdoton luottamus, toiseksi toiminta ja kolmanneksi täydellinen sopusointu – ilman näitä kolmea meillä on vain väärennöstä – heikkoa ja laimennettua uskoa. Saanen puhua jokaisesta näistä kolmesta uskon edellytyksestä.
Ensiksi, meillä täytyy olla luottamus siihen, mitä emme voi nähdä. Kun Tuomas vihdoin tunsi naulojen jäljet ja pisti kätensä ylösnousseen Vapahtajan kylkeen, hän viimein tunnusti uskovansa.
”Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.’”8 Pietari toisti nuo sanat, kun hän ylisti varhaisia seuraajia heidän uskostaan Jeesukseen Kristukseen: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”9
Toiseksi, jotta uskollamme olisi vaikutusta, meidän täytyy toimia. Meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme muuttaaksemme passiivisen uskon aktiiviseksi, sillä todellakin ”näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.”10
Vuonna 1998 presidentti Gordon B. Hinckley kohotti varoituksen äänen tämän kirkon pyhille samoin kuin laajasti ottaen koko maailmalle. Hän lausui tuon saman varoituksen eilisillan pappeuskokouksessa. Hän sanoi: ”Haluan sanoa, että on tullut aika järjestää oma huoneemme. Niin monet kirkkomme jäsenistä tulevat juuri ja juuri toimeen tuloillaan. Itse asiassa jotkut elävät lainarahoilla. – – Olen huolissani valtavasta kulutusluottovelasta, joka uhkaa kansakuntaa, kirkkomme jäsenet mukaan lukien.”11
Veljet ja sisaret, kun nämä profeetalliset sanat lausuttiin, jotkut uskolliset kirkon jäsenet kokosivat uskonsa ja ottivat vaarin profeetan neuvosta. Tänä päivänä he ovat syvästi kiitollisia siitä, että tekivät niin. Toiset kenties uskoivatkin, että se, mitä profeetta sanoi, oli totta, mutta heillä ei ollut riittävästi uskoa – edes sinapinsiemenen vertaa. Siten jotkut heistä ovat kärsineet taloudellisista, henkilökohtaisista ja perhettä koskevista vaikeuksista.
Kolmanneksi, ihmisen uskon tulee olla sopusoinnussa taivaallisen Isämme tahdon kanssa, mukaan lukien Hänen luonnonlakinsa. Pyörremyrskyä kohti lentävä varpunen saattaa uskoa onnistuvansa lentämään myrskyn läpi, mutta säälimätön luonnonlaki saa sen loppujen lopuksi vakuuttuneeksi siitä, ettei asia ole niin.
Olemmeko me viisaampia kuin varpunen? Tässä maailmassa uskona pidetään usein sellaista, mikä ei ole juuri muuta kuin herkkäuskoisuutta. On huolestuttavaa nähdä, kuinka innokkaita jotkut ihmiset ovat omaksumaan muotihullutuksia ja teorioita samalla kun he hylkäävät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin iankaikkiset periaatteet tai suovat niille vähemmän huomiota tai uskoa. On huolestuttavaa, kuinka innokkaasti jotkut säntäävät käyttäytymään typerästi tai epäeettisesti uskoen, että Jumala jollakin tavoin vapauttaisi heidät heidän tekojensa väistämättömiltä ja traagisilta seurauksilta. He menevät jopa niin pitkälle, että pyytävät osakseen taivaan siunauksia tietäen sydämessään, että se, mitä he tekevät, on vastoin taivaallisen Isämme tahtoa.
Kuinka me tiedämme, milloin uskomme on sopusoinnussa taivaallisen Isämme tahdon kanssa ja että Hän hyväksyy sen, mitä me tavoittelemme? Meidän täytyy tuntea Jumalan sana. Yksi syy siihen, miksi me syvennymme pyhiin kirjoituksiin, on se, että saisimme tietää taivaallisen Isän kanssakäymisestä ihmisten kanssa alusta lähtien. Jos sydämemme halut ovat ristiriidassa pyhien kirjoitusten kanssa, silloin meidän ei tule enää jatkaa niiden tavoittelua.
Sitten meidän tulee tarkata myöhempien aikojen pyhien profeettojen neuvoja heidän antaessaan innoitettuja ohjeita.
Lisäksi meidän tulee pohtia ja rukoilla ja etsiä Hengen johdatusta. Jos teemme niin, Herra on luvannut: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.”12
Vain silloin kun uskomme on sopusoinnussa taivaallisen Isämme tahdon kanssa, meidän on mahdollista saada tavoittelemiamme siunauksia.
Voiman periaate
Oikein ymmärrettynä ja harjoitettuna usko on yksi iankaikkisuuden suurista ja loistavista voimista. Se on voima, jonka mahtavuus on käsityskykymme ulottumattomissa. ”Uskon avulla – – maailmat on luotu Jumalan sanalla.”13 Uskon avulla vedet jakautuvat, sairaat paranevat, jumalattomat vaiennetaan ja pelastus tulee mahdolliseksi.
Meidän uskomme on se perusta, jolla koko hengellinen elämämme lepää. Sen tulee olla elämämme tärkein voimavara. Luja usko ei ole niinkään jotakin, johon me uskomme; usko on jotakin, jonka mukaan me elämme.
Muistakaa Vapahtajan sanat: ”Jos voit? – – Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”14 ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”15
Periaatteen opettaminen
Ne, jotka kulkevat uskoen, tuntevat taivaan valon ja siunausten ympäröivän elämäänsä. He ymmärtävät ja tietävät sellaista, mihin toiset eivät kykene. Ne, jotka eivät kulje uskoen, pitävät Hengen asioita typeryytenä, sillä Hengen asioita voi tutkia vain Hengen avulla.16
Taivaan ilmestykset ovat sinetöityjä niiden ymmärrykselle, jotka eivät usko. ”Sillä ellei ihmislasten keskuudessa ole uskoa”, Moroni kertoo meille, ”Jumala ei voi tehdä mitään ihmettä heidän keskuudessaan; sen vuoksi hän ei näyttäytynyt, ennen kuin he uskoivat.”17
Kuitenkin kautta historian, jopa pimeyden aikoina, on ollut niitä, jotka ovat uskon silmin puhkaisseet pimeyden ja nähneet asiat sellaisina kuin ne ovat. Moroni ilmoittaa: ”Oli monia, joiden usko oli niin tavattoman vahva, – – ettei heitä voitu estää näkemästä väliverhon tuolle puolen, vaan he todella näkivät silmillään sen, mitä olivat nähneet uskon silmin, ja he olivat iloisia.”18
Meidän kotimme tulee olla uskon satama. Äitien ja isien tulee opettaa uskon periaatteita lapsilleen. Isovanhemmatkin voivat auttaa. Kun olen jossakin sukutapaamisessa, yritän tilaisuuden tullen viettää aikaa keskustellen kahden kesken joidenkin lastenlastemme kanssa. Istun heidän kanssaan ja esitän heille muutamia kysymyksiä. ”Mitä sinulle kuuluu?” ”Miten koulu sujuu?”
Sitten kysyn heiltä, mitä he ajattelevat tosi kirkosta, joka merkitsee minulle hyvin paljon. Yritän saada selville, mikä on heidän uskonsa ja todistuksensa syvyys. Jos huomaan epävarmuuden alueita, kysyn heiltä: ”Haluaisitko ottaa vastaan tavoitteen isoisältäsi?”
Sitten ehdotan, että he lukevat pyhiä kirjoituksia päivittäin, ja suosittelen, että he polvistuvat joka aamu ja ilta ja rukoilevat isänsä ja äitinsä kanssa ja henkilökohtaisesti. Kehotan heitä käymään sakramenttikokouksissa. Kehotan heitä pitämään itsensä aina puhtaina ja osallistumaan kokouksiinsa, ja lopuksi muun ohella yrittämään aina olla herkkiä kuulemaan Herran Hengen kuiskauksia.
Kerran keskustelun päätteeksi Joseph, meidän 8-vuotias tyttärenpoikamme, katsoi minua silmiin ja esitti tämän selvästi vihjaavan kysymyksen: ”Saanko nyt mennä, isoisä?” Hän juoksi pois sylistäni ja mietin, oliko keskustelustamme hyötyä. Ilmeisesti oli, sillä seuraavana päivänä hän sanoi: ”Kiitos siitä keskusteluhetkestämme.”
Kun lähestymme heitä mieluummin rakkauden kuin arvostelun hengessä, tulemme huomaamaan, että lastenlastemme usko kasvaa Vapahtajaa ja Hänen jumalallista kirkkoaan rakastavan ihmisen vaikutuksen ja todistuksen ansiosta.
Koetukset
Toisinaan maailma näyttää synkältä. Toisinaan uskoamme koetellaan. Toisinaan meistä tuntuu, että taivaat sulkeutuvat meiltä. Emme kuitenkaan saa luopua toivosta. Emme saa koskaan hylätä uskoamme. Emme saa menettää toivoamme.
Muutama vuosi sitten aloin huomata, että ympärilläni alkoi hämärtyä. Se huoletti minua, koska sellaiset yksinkertaiset asiat kuten pyhien kirjoitusteni tekstin lukeminen alkoivat käydä vaikeammiksi. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut hehkulamppujen laadulle, ja mietin, mikseivät tehtaat pysty nykyään valmistamaan samanlaisia tavaroita kuin ennen.
Vaihdoin lamput kirkkaampiin. Niidenkin valo kävi hämäräksi. Moitin lamppujen ja hehkulamppujen huonoa rakennetta. Epäilin jopa auringonvalon heikentyneen, ennen kuin mieleeni juolahti, ettei ongelmana ehkä olisikaan se, kuinka paljon valoa huoneessa on – ongelma saattaisikin olla omissa silmissäni.
Pian sen jälkeen menin silmälääkärille, joka vahvisti minulle, ettei maailma ollutkaan käymässä pimeämmäksi. Silmässäni oleva harmaakaihi oli syynä siihen, että valo tuntui käyvän heikommaksi. Se varmasti paljastaa teille ikäni. Luotin tämän pätevän asiantuntijan pystyviin käsiin, harmaakaihi poistettiin ja katso, elämääni virtasi jälleen valoa! Valo ei ollut koskaan heikentynyt. Vain oma kykyni nähdä valoa oli heikentynyt.
Tämä opetti minulle syvällisen totuuden. Usein kun maailma tuntuu synkältä, kun taivaat tuntuvat olevan kaukana, me pyrimme syyttämään kaikkea ympärillämme olevaa, vaikka pimeyden todellinen syy saattaakin olla sisimmässämme oleva uskon puute.
Olkaa rohkealla mielellä. Uskokaa ja luottakaa. Herra ei hylkää teitä.
Herra on luvannut, että jos te ”etsitte uutterasti, rukoilette alati ja uskotte, niin kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne, jos vaellatte oikeamielisesti.”19
Tiedän samoin kuin Alma muinoin: ”Jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä.”20
Taivaallinen Isämme on voimallinen, liikkeellepaneva, ohjaava Olento. Vaikka me saatammekin ajoittain kantaa surun, tuskan ja murheen taakkoja, vaikka me saatammekin kamppailla ymmärtääksemme uskon koetuksia, joita meitä pyydetään kestämään, vaikka elämä saattaakin tuntua synkeältä ja lohduttomalta – uskon avulla meillä on täydellinen luottamus siihen, että rakastava taivaallinen Isä on rinnallamme.
Kuten apostoli Paavali on luvannut: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.”21
Ja jonakin päivänä me näemme täydellisesti pimeyden läpi valkeuteen. Silloin me ymmärrämme Hänen iankaikkisen suunnitelmansa, Hänen armonsa ja Hänen rakkautensa.
”Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”
Kenties, kun kirkon jäsenet uskovat koko sydämestään, muuttavat toivonsa ja uskonsa toiminnaksi ja pyrkivät saattamaan itsensä sopusointuun Herran tahdon kanssa, vastaus kysymykseen, jonka Vapahtaja esitti 2 000 vuotta sitten, on kaikuva kirkkaana: ”Kyllä, Hän on löytävä uskoa. Hän on löytävä uskoa niiden keskuudesta, jotka ottavat päällensä Hänen nimensä. Hän on löytävä sitä niiden keskuudesta, jotka elävät Hänen jumalallisten periaatteidensa mukaisesti.”
Todistus
Todistan, että profeettamme, näkijämme ja ilmoituksensaajamme presidentti Gordon B. Hinckleyn kautta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus puhuu meille kaikille nykypäivänä. Todistan, että evankeliumi palautettiin täyteydessään profeetta Joseph Smithin kautta. Usko, iankaikkinen voima, on meidän taivaallisen Isämme lahja koko ihmiskunnalle. Tästä iankaikkisesta totuudesta lausun oman henkilökohtaisen todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.