Hauskuus ja onni
Voimme joka päivä tuntea onnea elämässämme niiden pienten asioiden kautta, joita teemme, ja olemme täysin onnellisia pitäessämme rakastavan ja meistä välittävän Jumalan käskyt.
Nelisen kuukautta sitten sain tehtävän palvella Bogotassa, Kolumbiassa, ja muutin sinne. Eräänä päivänä, kun yritin etsiä uuden seurakuntani kappelia, pysähdyin erääseen puistoon kysyäkseni tietä sinne.
Näin monia perheitä nauttimassa miellyttävästä aurinkoisesta aamusta.
Seisoin siinä hetken katsellen lapsia, jotka leikkivät iloisina puistossa. Heidän kasvonsa aivan säteilivät, heidän poskensa punoittivat auringonpaisteesta sekä juoksemisesta ja leikkimisestä yhdessä. He olivat kaikki hyvin ystävällisiä toisilleen.
Näin, että heillä oli todella hauskaa. Kun tarkkailin heitä, tajusin, että paitsi että heillä oli hauskaa, nuo viattomat pienet lapset olivat todella onnellisia.
Myöhemmin ajaessani kappelille ajatukseni palasivat aikaan, jolloin minut kastettiin kirkon jäseneksi. Eräs vanha ystäväni tuli luokseni ja kysyi, mikä kirkossa oli mielestäni niin erilaista. Vastasin: ”Olen löytänyt todellisen onnen.” Hän sanoi siihen: ”Ei ole olemassakaan todellista onnea. Vain onnellisia hetkiä.”
Käsittääkseni hyvä ystäväni ei tiennyt eroa hauskuuden ja onnen välillä. Ne, mitä hän kutsui ”onnellisiksi hetkiksi”, olivat itse asiassa hetkiä, jolloin hänellä oli hauskaa. Se, mitä hän ei silloin tiennyt, oli, että onni on paljon enemmän kuin vain hauskuutta. Hauskuus on vain ohikiitävä hetki, mutta onni on pysyvä asia.
Monet ihmiset tässä maailmassa eivät ymmärrä eroa hauskuuden ja onnen välillä. Monet yrittävät löytää onnen pitämällä hauskaa, mutta noilla kahdella sanalla on erilainen merkitys.
Etsin nuo sanat sanakirjasta, koska halusin tietää, mitä ne tarkoittivat:
Hauskuus on leikkimistä, mielihyvää, hilpeyttä, iloisuutta, nautinnon lähde, ajanvietettä, leikkisästi käyttäytymistä, leikkisää, usein kovaäänistä toimintaa, kiusoittelua.
Onni on tyytyväisyyttä, riemua, nautintoa ja tyydytystä.
Minulle on opetettu kirkon jäseneksi tulemiseni jälkeen, että hauskuuden ja onnen välillä on todellakin suuri ero. Opin jo ennen kastettani, että Herralla on kaikkia lapsiaan varten pelastussuunnitelma (ks. 2. Nefi 2:9). Sen mukaan, mitä me saamme aikaan täällä maan päällä, me tuon suunnitelman mukaan palaamme taivaallisen Isämme luokse ja elämme Hänen kanssaan ikuisesti iankaikkisen onnen tilassa.
Sekä hauskuus että onni ovat hyviä asioita, mutta varmastikin onni on eniten tavoittelemisen arvoista. Onni voi sisältää myös hauskuutta, mutta hauskuus yksin ei takaa meille todellista onnea.
Luukkaan evankeliumin luvusta 15 löydämme vertauksen tuhlaajapojasta. Tässä vertauksessa nuorempi poika pyytää isäänsä antamaan hänelle hänen osansa perinnöstä. Isä tekee niin, ja nuori mies lähtee maailmalle etsien sitä, minkä uskoo olevan todellista onnea. Hän alkaa pitää hauskaa, ja niin kauan kuin hänellä on rahaa, hänen ympärillään on monia ihmisiä, jotka väittävät olevansa hänen ystäviään. Kun hänen omaisuutensa on kokonaan tuhlattu kaikkeen siihen hauskuuteen, jota hän on kokenut niin kutsuttujen ystäviensä kanssa, he kaikki kääntävät selkänsä hänelle ja hän jää puille paljaille. Sen jälkeen hän kokee paljon kärsimystä ja pettymyksiä. Hän pestautuu erään miehen palvelukseen ruokkimaan sikoja, ja yrittää nälissään syödä jopa palkoja, sikojen ruokaa. Hän ajattelee isänsä palvelijoita, joilla on kylliksi leipää syötäväksi ja yli tarpeenkin, eikä hänellä ole mitään syötävää.
Hän päättää palata kotiin isänsä luokse ja pyytää häneltä työtä palvelijana. Hän palaa katuen kaikkea tekemäänsä, ja hänen isänsä, vanhurskas mies, ottaa hänet vastaan erityisenä poikanaan. Lopulta hän ymmärtää, että todellinen onni löytyy sieltä, tuosta yksinkertaisesta elämästä hänen perheensä parissa.
Kaikki, jotka etsivät todellista onnea, voivat löytää sen Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, jota opetetaan Hänen kirkossaan. Kristuksen opin kautta meille opetetaan, että voimme olla osa suurta onnensuunnitelmaa, jonka Hän on valmistanut kaikkia meitä, poikiaan ja tyttäriään, varten. Kun pidämme Hänen käskynsä, meitä siunataan ja tulemme tuntemaan todellisen onnen. Opimme, että onni löytyy niistä pienistä asioista, joista me rakennumme hengellisesti ja jotka lisäävät uskoamme ja todistustamme. Pienistä asioista, joita teemme päivittäisessä elämässämme, kuten:
Olemme onnellisia rukoillessamme joka aamu ja joka ilta, kun voimme tuntea, että Herra kuulee meitä ja että Hän on aina halukas siunaamaan meitä, antamaan meille anteeksi ja auttamaan meitä. Olemme onnellisia, kun tunnemme Pyhän Hengen kuiskaukset elämässämme – kun tunnemme Hengen silloin kun meidän on tehtävä tärkeitä elämää koskevia päätöksiä. Olemme onnellisia, kun stressaavan ja uuvuttavan työpäivän jälkeen menemme kotiin perheemme huomaan ja he ilmaisevat rakkautensa ja kiitollisuutensa meitä kohtaan. Olemme onnellisia, kun saamme keskustella lastemme kanssa, nauttia perheestä, kokoontua yhteen perheiltaa varten. Lyhyesti sanottuna voimme joka päivä tuntea onnea elämässämme niiden pienten asioiden kautta, joita teemme, ja olemme täysin onnellisia pitäessämme rakastavan ja meistä välittävän Jumalan käskyt.
Todellinen onni tulee Jumalan käskyjen pitämisestä. Meille opetetaan kohdassa 2. Nefi 2:25: ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” tai toisin sanoen, että he olisivat onnellisia.
Olen ollut todistamassa tämän onnen olemassaoloa monien kirkon jäsenten elämässä. Muutama viikko sitten minulla oli tehtävänä johtaa vaarnakonferenssia Calissa Kolumbiassa. Tapasin siellä erään erinomaisen nuoren miehen, joka on kirkon jäsen ja joka voi hyvin olla esimerkkinä todellisesta onnesta.
Hänen nimensä on Fabián. Hänen perheensä kuuluu kirkkoon, ja hän sai tietää onnensuunnitelmasta ollessaan vielä pieni poika. Vuonna 1984, kun Fabián oli kolmevuotias, hän asui perheineen talossa, joka oli lähellä suurta, vilkasta katua. Tuolla kadulla kulki monta kaupungin bussilinjaa.
Eräänä päivänä, kun pikku Fabián näki portin olevan avoinna, hän yritti ylittää tien ja jäi bussin alle. Kiitos taivaallisen Isän hyvyyden, Fabián selviytyi onnettomuudesta hengissä. Hänen vanhempansa kävivät hänen kanssaan kolmessa eri sairaalassa, joissa ilmoitettiin, ettei häntä voida hoitaa. He jatkoivat avun etsimistä, ja kun he löysivät kunnollista lääkärinhoitoa, ennuste ei ollut kovin hyvä. Useiden leikkausten jälkeen lääkärit ilmoittivat perheelle, että pojan jalkojen vammat olivat niin vakavat, että pelastaakseen hänen henkensä heidän oli amputoitava hänen oikea jalkansa.
Pikku Fabián aloitti silloin erilaisen elämän, ilman toista jalkaansa. Hän oppi hitaasti hallitsemaan kehonsa tasapainon ja kävelemään kainalosauvojen avulla. Hän meni kouluun ja sai tukea opettajiltaan ja ystäviltään. Joillakin ihmisillä oli tapana pilkata häntä, mutta hän oppi pian olemaan välittämättä itseensä kohdistetuista vitseistä.
Hän halusi ottaa osaa kaikkiin fyysisiin toimintoihin ja harrasti liikuntaa säännöllisesti. Vaikka voittaminen oli hyvin vaikeata ja harvinaista, hän oli aina urhea ja valmis osallistumaan.
Nykyään Fabián palvelee neuvonantajana vaarnansa Nuorten Miesten johtokunnassa. Hän käy instituuttia ja on aktiivinen oppilaskunnan toiminnassa. Hän pelaa koripalloa ja jalkapalloa. Hän pelaa instituuttiystäviensä kanssa myös pöytätennistä. Hän polkupyöräilee ja tekee kaikkea sitä, mitä nuori mies voi tehdä. Hän työskentelee vapaaehtoisena englanninkielen opettajana järjestössä, joka huolehtii köyhistä lapsista.
Fabián haluaa kaikin voimin palvella kanssaihmisiään ja Jumalaa. Hänellä on hymyilevät kasvot, ja hän on aina paikalla auttamassa avun tarpeessa olevaa. Fabián on todella onnellinen nuori mies. Sillä valtavalla voimalla, joka tulee hänen uskostaan ja luottamuksestaan Jumalaa kohtaan, Fabián on suurena esimerkkinä kotikaupunkinsa asukkaille.
Hänen onnensa tulee siitä, että hän pyrkii joka päivä elämään kelvollisena ja noudattamaan Jumalan käskyjä. Hän muistuttaa minua pyhien kirjoitusten jakeesta, joka on kohdassa Moosia 2:41: ”Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa. Oi muistakaa, muistakaa, että nämä asiat ovat totta; sillä Herra Jumala on ne puhunut.”
Kun olemme kuuliaisia Jumalan käskyille, elämme onnellisina koko iankaikkisuuden. Herra sanoi kohdassa Alma 41:10: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea”.
Jumalan palvelijana ja Hänen kirkkonsa jäsenenä pyydän teitä olemaan todella onnellisia kuuntelemalla Hänen neuvojaan, elämällä Hänen käskyjensä mukaan ja noudattamalla Hänen elävien profeettojensa sanoja.
Tiedän, että yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat suuresti onnellisuuteemme, on se, että kuuntelemme tässä kirkossa meitä opettavien elävien profeettojen neuvoja.
Minulla on todistus siitä, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hän antoi kallisarvoisen elämänsä meidän jokaisen puolesta. Tiedän, että Joseph Smith on Jumalan profeetta. Tiedän tämän koko sydämestäni. Tiedän, että Mormonin Kirja on Jumalan sanaa ja että se voi johdattaa meidät onnen teille.
Tiedän, että presidentti Gordon B. Hinckley on Jumalan profeetta tänä päivänä ja että hän opettaa meille rakkaudella ja kärsivällisyydellä, kuinka me voimme olla onnellisia tässä elämässä ja tulevassa elämässä.
Nämä asiat ovat osa todistustani totuudesta, ja jaan ne teidän kanssanne, veljeni ja sisareni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.