MAAPALLON KESKIKOHDASSA

MARVIN K. GARDNER

kirkon lehdet

Nuoret Ecuadorissa nauttivat elämästä kaiken keskipisteessä – myös maapallon keskikohdassa. Evankeliumi auttaa teinejä asettamaan Vapahtajan elämänsä keskipisteeksi.

Millaista on elää maailman keskikohdassa, jossa pohjoisnapa on yhtä kaukana kuin etelänapakin ja jossa voi seisoa toinen jalka pohjoisella pallonpuoliskolla ja toinen eteläisellä? Saattaisi olla helppoa alkaa ajatella, että on kaiken keskipisteenä.

Mutta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat teini-ikäiset, jotka asuvat lähellä päiväntasaajaa Ecuadorin valtiossa Etelä-Amerikassa, tietävät, että kaiken todellinen keskipiste on Jeesus Kristus. Ja he pitävät molemmat jalkansa Herran puolella rajalinjaa.

Nuorten voima Quitossa

Pääkaupungissa Quitossa on vähän kaikkea – perinteisestä siirtomaa-arkkitehtuurista moderneihin pilvenpiirtäjiin. Kaupungin ruuhkaisilla kaduilla suunnistaminen voi olla haaste siinä missä suunnan löytäminen elämän houkutustenkin keskellä. Monille nuorille lehtisestä Nuorten voimaksi on tullut tiekartta.

”Arvostan sitä osaa Nuorten voimaksi -lehtisessä, jossa sanotaan, että meidän on pukeuduttava soveliaalla tavalla”, sanoo María Alejandra Cabeza de Vaca, 12. ”Yhtenä päivänä koulussa saimme pukeutua ihan millä tavalla halusimme. Minusta tuntui todella pahalta, koska muutamat ystävistäni pukeutuivat säädyttömästi. Sanoin yhdelle heistä: ’Huomenna tuon sinulle jotakin, josta on sinulle paljon apua.’ Annoin hänelle Nuorten voimaksi -lehtisen. Hän luki sen ja sanoi, että hänestä tuntui, että se oli totta ja ettei hän halunnut enää pukeutua säädyttömästi. On hyvä kertoa siitä, mitä meillä on, niin että maailma saa tietää hyvistä asioista, joita me opimme.”

Alejandro Flores, 13, havaitsi, miten tärkeää on tietämisen lisäksi myös tehdä. ”Viime sunnuntaina”, hän sanoo, ”isoäitini pyysi minua opettamaan perheillassa oppiaiheen pukeutumisen tasovaatimuksista Nuorten voimaksi -lehtistä käyttäen. Muutamilla serkuillani ja minulla oli ollut tapana seurata maailmallisia tyylejä, ja oppiaiheen pitäminen teki minut vaivautuneeksi. Mutta nyt serkkuni ja minä olemme tehneet parannusta pukeutumistavassamme.” Alejandron oppiaihe ja esimerkki auttoivat hänen serkkujaan valmistautumaan tärkeään tapahtumaan. ”Heidät kastetaan ensi viikolla!” hän sanoo.

Christian Lizanolle, 14, yksi tärkeimmistä aiheista Nuorten voimaksi -lehtisessä on palveleminen. ”Palvelemisen pitäisi olla tasovaatimuksemme”, hän sanoo, ”jopa niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin istumapaikan antaminen bussissa. Yksinkertaiset asiat voivat kertoa paljon kirkon jäsenistä.”

Kun Ivanessa Romero, 15, huomasi alkavansa seurata ystäviensä esimerkkiä karkeassa kielenkäytössä, hän tiesi tarvitsevansa muutosta. Eräänä päivänä hän sanoi heille: ”Tästä lähtien jokainen, joka sanoo ruman sanan, saa maksaa minulle sentin.” Muutaman päivän kuluttua hän oli saanut kokoon neljä dollaria! Hänen ystävänsä sanoivat: ”Ivasta tulee miljonääri!” Nuorten voimaksi -lehtistä käyttäen Ivanessa kehotti ystäviään siistimään kielenkäyttöään. ”He edistyvät”, hän sanoo. Samalla hän oppi jotakin esimerkistä. ”Tajusin, että ystäväni etsivät valoa. Jokainen pieni asia, jonka sanomme tai teemme, vaikuttaa muihin.”

Saríah Moya, 15, ystävystyi erään nuoren naisen kanssa, joka kertoi, että hän ja hänen perheensä olivat ateisteja. Mutta nuori nainen ihaili Saríahin tasovaatimuksia ja tämän halukkuutta olla niille uskollinen arvostelun keskellä. He puhuivat evankeliumista monta kertaa, Saríah antoi hänelle Mormonin kirjan, he rukoilivat yhdessä ja Saríahin ystävä lähti kirkkoon hänen kanssaan. ”Eilen hän tuli Nuorten Naisten toimintaan, ja me lauloimme yhden kirkon laulun”, Saríah sanoo. ”Jälkeenpäin hän sanoi minulle: ’Kyllä minä uskon Jumalaan.’ Tajusin, että esimerkkini oli auttanut jotakuta löytämään taivaallisen Isän.”

Muutaman viime vuoden kuluessa Luis Miguel Meza, 17, on alkanut tuntea etääntyvänsä ystävistä, jotka hän on tuntenut ensimmäisestä kouluvuodestaan alkaen. ”He alkoivat polttaa ja juoda ja painostivat minuakin tekemään niin”, hän sanoo. ”Minun oli oltava vahva joutuessani kohtaamaan paljon arvostelua.” Hän tutki rukoillen Nuorten voimaksi -lehtisen osaa ystävien viisaasta valitsemisesta. ”Ajan mittaan minulla oli tilaisuuksia ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät juo eivätkä polta ja jotka kunnioittavat minua tasovaatimusteni vuoksi. Näen yhä vanhoja ystäviäni, ja me tervehdimme toisiamme. Mutta koska olin halukas tekemään uhrauksen, taivaallinen Isä oli paikalla auttamassa minua.”

”Tein ennen oikein tavan vuoksi”, Raquel Alonzo, 17, sanoo. ”Minut kasvatettiin kirkossa, ja koska minua oli opetettu valitsemaan oikein, tein niin. Mutta en tuntenut sitä todella sydämessäni. Eräänä päivänä puhuessani äitini kanssa tunsin todella Herran Hengen.” Hänen äitinsä kertoi hänelle suurista uhrauksista, joita oli tehnyt nuorena naisena ollakseen uskollinen evankeliumille ja palvellakseen lähetystyössä, vaikka hän toimikin vastoin isänsä toiveita. ”Äiti sanoi, että ainoa syy, miksi hän on nyt niin onnellinen, on se, että hänellä oli tarpeeksi ymmärrystä pysyä uskollisena Vapahtajalle koko elämänsä ajan. Sillä hetkellä todistukseni kasvoi enemmän kuin koskaan. Minä olen Jumalan lapsi, ja taivaallinen Isä rakastaa minua. Vaikka maailma kaatuisi päälleni, Hän auttaa minua.”

Rukouksen voima Otavalossa

Vuorten ympäröimässä laaksossa sijaitsevassa Otavalossa elämä ei ole niin kiireistä kuin Quitossa. Monet myöhempien aikojen pyhät Otavalossa kutovat ja kirjovat kauniita kangastöitä, joita myydään eri puolilla maailmaa. Monet tekevät työnsä käsillään. Useimmat ihmiset täällä puhuvat kitšua kotona ja espanjaa muualla. Monet kävelevät tunnin tai pidemmänkin matkan kirkkoon ja takaisin. Vaikka nuoret käyttävät koulupukua, kirkkoon he pukeutuvat ylpeinä perinteisiin asuihin.

Mutta vaikka elämä täällä ehkä onkin rauhallisempaa, vaikeudet ovat aivan yhtä todellisia. Nuoret miehet ja naiset huomaavat, että Herran lähellä pysymiseen tarvitaan paljon ponnistelua. Näin ponnistellessaan he ovat oppineet tuntemaan rukouksen voiman.

”Kun äidilläni ei ollut mitään työtä”, Jéniffer Santacruz, 12, kertoo, ”rukoilin, että hän löytäisi pian työpaikan. Herra kuuli rukoukseni, ja muutamassa päivässä äiti löysi hyvän työpaikan.”

Ehkäpä palavimman rukouksen Tamía Moreta, 13, piti silloin, kun hänen äidillään oli vaikeuksia synnyttäessään uutta vauvaa. ”Minä rukoilin”, Tamía kertoi, ”ja taivaallinen Isä vastasi rukoukseeni. Äidilleni tehtiin keisarinleikkaus. Pikkuveljeni on nyt yksivuotias, ja hän ja äitini ovat terveitä.”

Ennen kymmenettä ikävuottaan Laura Córdova, nyt 15, rukoili todistusta. ”Kuulin muiden sanovan, että Mormonin kirja ja kirkko ovat totta”, hän kertoo. ”Niinpä rukoilin, että tietäisin itse. Ja Herra antoi minulle todistuksen.”

Zasha Maldonado, 15, muistaa säikähtäneensä kauheaa myrskyä, joka sai veden tulvimaan heidän kotiinsa. Perheenjäsenten yrittäessä kuumeisesti pelastaa omaisuuttaan, yksi lapsista sanoi, että heidän pitäisi pitää rukous. ”Me kaikki polvistuimme veteen ja pyysimme taivaallista Isää auttamaan meitä. Muutaman minuutin kuluttua sade alkoi laantua. Taivaallinen Isä vastasi rukoukseemme. Hänen kanssaan mikään ei ole mahdotonta.”

Rukous auttaa myös vähemmän dramaattisilla tavoilla. Jesús Ruiz, 14, kertoo kääntyvänsä usein pyytämään Herralta apua kutoessaan kangasta. ”Joskus en muista mallia”, hän sanoo, ”ja pyydän Herraa auttamaan minua. Hän auttaa aina.”

Sama pätee koulutyöhön. ”Kun minulla on koe koulussa”, kertoo Armando Arellano, 16, ”pyydän taivaallista Isää auttamaan minua muistamaan, mitä olen oppinut. Hän avaa mieleni ja palauttaa ajatuksiini sen, mitä olen opiskellut.”

Yolanda Santillán, 17, kertoo, että hänen vilpittömimmät rukouksensa olivat, ”että jonakin päivänä voisin mennä temppeliin perheeni kanssa sinetöitäväksi. Taivaallinen Isä vastasi noihin rukouksiin. Me menimme temppeliin! Nyt me voimme olla yhdessä aina.”

Voi olla haaste elää niiden tasovaatimusten mukaan, joiden ansiosta voi mennä temppeliin. Mutta rukous on auttanut David Tabia, 17, selviytymään paineista. ”Luokkatoverini polttavat, juovat ja tekevät kaikkea sellaista”, hän kertoo. ”He pyytävät minua aina mukaansa. En kiinnitä heihin huomiota. Yritän löytää muita ystäviä. Luokassani on yksi poika, joka on myös jäsen. Me tuemme toisiamme.”

Ystävien löytäminen Guayaquilista

Guayaquil on vilkas satamakaupunki. Kaunis uusi temppeli kohoaa korkealle kaupungin yhdellä laidalla loistaen kirkkaana iltaisin. Toinen säteilevä valo on lämmin ystävyys, jota tänne tullessaan saa osakseen teini-ikäisiltä – samaa aitoa ystävyyttä, jota he osoittavat jokaiselle piristystä kaipaavalle.

Kun Gabriela Aguirre, 17, muutti Guayaquiliin, hän tunsi aluksi itsensä yksinäiseksi. ”En tuntenut täällä ketään, ja olin surullinen, koska ihmiset koulussa vaikuttivat etäisiltä. Mutta löysin ystäviä kirkosta! Nuoria naisia on 14, ja me olemme yhtä. Tulemme hyvin toimeen myös nuorten miesten kanssa. Todellisia ystäviäni ovat kirkon ystäväni.”

”Kun seurakuntamme nuoret miehet ja nuoret naiset kokoontuvat”, Tatiana Alarcón, 16, kertoo, ”se on hyvä kokemus, koska olemme niin tiiviisti yhtä. Olemme enemmän kuin ystäviä – olemme kuin veljiä ja sisaria. Me pidämme huolta toinen toisestamme.”

Ja sitten he kääntyvät muiden ystävyyttä tarvitsevien puoleen. Äskettäin he kävivät eräässä vanhainkodissa. ”Saatoin todella tuntea Kristuksen puhdasta rakkautta”, Tatiana kertoo. ”Osoitimme rakkautta ihmisille ja lauloimme heille, ja he olivat onnellisia. He kysyivät meiltä, milloin aiomme tulla takaisin.”

Juhlassa, jonka nuoret järjestivät vähäosaisille lapsille, ”lapset olivat tyytyväisiä toimintaan ja lahjoihin, joita annoimme heille”, kertoo Katherine España, 14.

”Meistä on todella mukavaa kokoontua juhliin, toimintaan ja tansseihin”, Estefanía Gómez, 17, kertoo. ”Ja me kokoonnumme yhteen myös tekemään Herran työtä. Piispa on kutsunut monet meistä seurakuntalähetyssaarnaajiksi. Toverinani on sisareni, ja me kannustamme uusia käännynnäisiä ja vähemmän aktiivisia jäseniä. Kun lähetyssaarnaajat opettavat perhettä, jossa on teini-ikäinen, he pyytävät meitä avukseen. Me käymme heidän luonaan, perehdytämme heitä ja kutsumme heidät toimintaan. Sitten kun nuoret käännynnäiset tulevat kirkkoon, heillä on jo ystäviä.”

Seurakunnissa, joissa on vähemmän nuoria, nuoret miehet ja nuoret naiset palvelevat silti muita. ”Olen ainoa aktiivinen nuori mies seurakunnassani”, kertoo José Olivares, 14. ”Niinpä käyn erään vanhinten koorumin veljen kanssa niiden nuorten miesten luona, jotka eivät käy kirkossa.”

”Diakonien koorumin johtajana”, Jared Rivera, 13, kertoo, ”kannustan diakoneja tuomaan muita kirkkoon, koska me kaikki tarvitsemme Herran apua taistelussa kiusauksia vastaan. Me tulemme kirkkoon ennen kuin sakramenttikokous alkaa ja pidämme rukouksen, että sakramentti menisi hyvin sinä päivänä. Ja me käymme niiden koorumin jäsenten luona, jotka eivät tule kirkkoon. Me haluamme tietää, mitä heille kuuluu.”

Sakramenttipöydän ääressä auttaminen on tärkeä tapa palvella seurakunnan jäseniä, Alex Arancibia, 17, sanoo. ”Joka kerta kun polvistun lausumaan sakramenttirukousta, minusta tuntuu hyvältä tietää, että autan muita uudistamaan liittonsa. Se on tunne, että Herra hyväksyy sen, mitä olen tekemässä. Sunnuntaivelvollisuuksieni ajatteleminen auttaa minua tekemään oikeita valintoja viikon aikana.”

Olmedo Roldán, 18, näkee lähetystyön ystävyyden luonnollisena seurauksena. ”Muutama päivä kasteeni jälkeen”, hän kertoo, ”luin Liahonasta nuoresta miehestä, joka auttoi kokoaikaisia lähetyssaarnaajia, vaikka hänet oli vasta kastettu. Niinpä minäkin autoin lähetyssaarnaajia seuraavana päivänä! Ja pidin siitä kovasti. Nyt piispa on kutsunut minut palvelemaan seurakuntalähetyssaarnaajana, ja olen valmistautumassa kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun. Juuri lähetystyön kautta me löysimme kirkon. Monet ihmiset tarvitsevat kirkkoa ja etsivät sitä. Me voimme auttaa heitä löytämään sen.”

”Minulla ei ole kirkon tehtävää”, Olmedon nuorempi sisar Grimaneza, 14, kertoo, ”mutta yritän auttaa perehdyttämällä. Vain 14 kuukautta sitten olin itsekin uusi kirkossa, ja tiedän, kuinka tärkeää on, että on ystäviä, jotka tukevat. Kun kirkossa on uusi tyttö, istun hänen viereensä, tutustun häneen ja kannustan häntä jatkamaan evankeliumin tutkimista. Ja kutsun hänet tulemaan kanssani Nuoriin Naisiin.”

Valmistautumista kohtaamaan kaikki eteen tuleva

”Nuorina me haluamme joskus muuttaa maailmaa”, quitolainen Diana Flores, 17, sanoo. ”Mutta mielestäni meidän on syytä katsoa vähän lähemmäksi ja aloittaa muuttamalla itseämme.” Diana ja muut nuoret Ecuadorissa ovat kiitollisia keinoista, joilla evankeliumi opettaa heitä asettamaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen kirkkonsa elämänsä keskipisteeksi. ”Taivaallinen Isä rakastaa meitä hyvin paljon”, hän sanoo, ”ja Hän on antanut meille kaikki tarvitsemamme työkalut, kuten pyhät kirjoitukset, evankeliumin, temppelin, perheemme. Me tiedämme, että olemme Hänen lapsiaan ja että olemme täällä edistymässä. Meillä voi olla rauha tietäessämme, että meitä valmistetaan kohtaamaan kaikki eteemme tuleva.”

EI ENÄÄ YKSIN

”Pitkän aikaa”, quitolainen Jhon Tobar, 17, kertoo, ”annoin ystävieni johdattaa minua eikä minulla ollut hyvää suhdetta vanhempiini. Mutta olen oppinut, että jos menettää vanhempiensa, veljiensä ja sisartensa luottamuksen, on kuin olisi yksin. Minulla oli juuri tänä aamuna puhuttelu piispani kanssa – piispa on isäni. Voin nyt sanoa, ettei minulla ole parempaa ystävää kuin oma isäni. Rakastan häntä paljon. Hän on paras esimerkkini.”

PELKÄT ILLANISTUJAISET?

”Eräänä iltana minun oli valittava joko kirkon juhlat tai eräät toiset juhlat, joissa kukaan ei ollut kirkon jäsen”, sanoo guayaquililainen Estefanía Gómez, 17. ”Päätin, etten halunnut lähteä kirkon juhliin. Kun menin toisiin juhliin, siellä oli paljon tupakansavua ja kaikki joivat. Minusta tuntui todella pahalta – ja yksinäiseltä. Hän, jota yritin pitää mukanani, Pyhä Henki, pysytteli ulkona, koska Hän ei halua mennä epäpyhiin paikkoihin. Kymmenen minuutin kuluttua soitin veljelleni ja pyysin häntä hakemaan minut kirkon juhliin.

Meidän on hyödynnettävä niitä juhlia ja ystäviä, joita meillä on kirkossa. Monet ystävistämme voivat olla muissa juhlissa, ja he saattavat sanoa, että ne ovat pelkät pienet illanistujaiset. Mutta eivät ne ole pelkät illanistujaiset. Ne kääntyvät yleensä joksikin muuksi – eikä siitä seuraa mitään hyvää!”