YLIPAPPIEN KOORUMI

VANHIN DAVID E. SORENSEN

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Tämä on viides artikkeli sarjassa, jossa kerrotaan pappeuskoorumeista ja niiden tarkoituksista.

Asettaminen ylipapiksi Melkisedekin pappeudessa on suuri kunnia ja vastuu, koska esikuvana tämän viran haltijoista on itse Vapahtaja. Apostoli Paavali kirjoitti heprealaisille: ”Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee – –. Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin – –. Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.’” (Hepr. 5:1, 4–6, vuoden 1938 Uuden testamentin suomennos.) Aivan kuten Vapahtaja ei ottanut tätä kunniaa itselleen vaan Jumala kutsui hänet, samoin on kaikki ylipapit Herran kirkossa kutsuttu. Heidän velvollisuutenaan on muovata elämänsä Vapahtajan esimerkin mukaan, todistaa sanoillaan ja teoillaan Hänen armollisesta sovituksestaan ja Hänen evankeliuminsa totuudesta.

Lyhyt historia

Kautta ihmiskunnan historian, aina kun evankeliumi on ollut täyteydessään maan päällä, Herra on kutsunut ylipappeja johtamaan työtään.

Aadam, Henok, Nooa, Melkisedek, Abraham, Mooses ja muut vanhurskaat miehet asetettiin ylipapeiksi (ks. Alma 13; OL 84:6–17; 107:41–53).
Mooseksen kuoltua Herra otti Melkisedekin pappeuden pois maan päältä muutamia uskollisia miehiä lukuun ottamatta.
Mormonin kirjan kansojen keskuudessa johtava hengellinen valtuus oli ylipapeilla (ks. Alma 8:23; 30:20–23).
Palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa Jeesus Kristus oli johtava ylipappi maan päällä (ks. Hepr. 3:1). Ja suurena ylipappina Vapahtaja antoi iankaikkisen uhrin ja on ”hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen” (ks. Hepr. 9:11–12). Hän johtaa kirkkoaan edelleen.
Aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella ensimmäinen asettaminen ylipapin virkaan tapahtui kirkon konferenssissa, joka pidettiin Ohion Kirtlandissa kesäkuussa 1831. Tuolloin ylipapiksi asetettiin 23 miestä.
Jonkin aikaa ylipappien koorumit järjestettiin jokaiseen seurakuntaan ja jokaisella niistä oli oma johtokuntansa. Mutta vuonna 1877, vähän ennen kuolemaansa, presidentti Brigham Young antoi ohjeen, että vaarnanjohtajilla tulisi olla vastuu näistä koorumeista.
Vuonna 1956 vaarnanjohtajat alkoivat palvella ylipappien koorumien johtajina omissa vaarnoissaan.
Joulukuussa 1975 ensimmäinen presidenttikunta selvensi, että seurakuntien ylipappien ryhmät toimivat osana vaarnan ylipappien koorumia, jossa vaarnanjohtaja palvelee kooruminjohtajana ja hänen neuvonantajansa vaarnan johtokunnassa palvelevat koorumin neuvonantajina. Seurakuntien ylipappien ryhmänjohtajat toimivat vaarnanjohtajan alaisina.

Ylipappien koorumien tehtävät

Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) sanoi, että ”ylipappien koorumin tehtävänä on opettaa johtamisen, yhteisyyden, edistymisen ja kasvun periaatteita Jumalan valtakunnassa. Ylipapit ovat todellakin laajasti ottaen kansan isiä. Ylipappien koorumeihimme kuuluvat vaarnanjohtajat ja heidän neuvonantajansa, piispat ja heidän neuvonantajansa, patriarkat ja kaikki, jotka on asetettu ylipapin virkaan Melkisedekin pappeudessa. – – Heidän tulee liittyä yhteen koorumissa sillä tavoin, että he antavat sille kaiken mahdollisen voiman hyvän edistämiseksi.”¹

Ylipappien velvollisuudet

”Ylipappien oikeutena ja velvollisuutena on johtaa, ja heillä on myös kaikki se valtuus, joka on vanhimmilla (ks. [OL] 107:10). Veljet asetetaan ylipapeiksi, kun heidät kutsutaan vaarnan johtokuntaan, korkeaan neuvostoon tai piispakuntaan tai muulloin vaarnanjohtajan päättäessä niin.”²

Ylipappien tulee olla suuren luottamuksen arvoisia. Niiden, jotka asetetaan tähän pappeuden virkaan, tulee olla uskovia, rehellisiä ja lahjomattomia miehiä. Heidän tulee olla luotettavia ja kirkolle omistautuneita, jotta voidaan luottaa siihen, että he puolustavat evankeliumia kaikissa tilanteissa.

Yksi ylipappien tärkeimpiä velvollisuuksia on palvella kotiopettajina. Kotiopettajina he ”edustavat Herraa, piispaa sekä – – ryhmän johtohenkilöitä. He tukevat ja palvelevat kaikkia niiden perheiden jäseniä, joiden luona he käyvät. He vaalivat näiden jäsenten ystävyyttä ja kunnioitusta, osoittaen aitoa huolenpitoa ja rakkautta heitä kohtaan. – – Kotiopettajat ovat kirkon ensisijainen avun lähde jäsenille. He neuvottelevat perheenpään kanssa perheen tarpeista ja siitä, kuinka he voivat parhaiten olla avuksi. He tarjoavat apuaan, kun jäsenet ovat työttöminä, sairaina tai yksin tai kun he ovat muuttamassa tai heillä on muita tarpeita.”³

Presidentti Joseph F. Smith opetti, että jokaisen ylipapin tulee ”näyttää jäljittelemisen arvoista esimerkkiä vanhoille ja nuorille ja – – asettaa itsensä vanhurskaan opettajan asemaan paitsi opetuksillaan niin vielä erityisemmin esimerkillään – tarjoten nuoremmille iän tuoman kokemuksen hyödyn ja osoittautuen siten yksilönä voimaksi asuinyhteisönsä keskuudessa. – – Tämän viran haltijat ovat säännönmukaisesti vanhempia miehiä, joilla on vaihteleva kokemustausta. – – Heidän kokemuksensa – – ovat kypsiä hedelmiä vuosien työstä kirkossa, ja heidän tulee harjoittaa tuota viisautta kaikkien niiden hyödyksi, joiden kanssa he ovat tekemisissä.”⁴

Ylipappien rooli temppeli- ja sukututkimustyössä

Ryhmänjohtajat ja koorumin jäsenet näyttävät esimerkkiä temppeli- ja sukututkimustyön tekemisessä, mukaan lukien säännöllinen käyminen temppelissä olosuhteiden niin salliessa. ”He auttavat jäseniä valmistautumaan omien temppelitoimitusten saamiseen. He kannustavat myös jäseniä hankkimaan henkilötietoja omista kuolleista sukulaisistaan ja tekemään temppelitoimitukset näiden puolesta.” Vanhinten koorumien ja ylipappien ryhmän johtohenkilöiden tulee varmistaa, ”että kuolleiden lunastamiseen liittyviä oppeja, periaatteita ja siunauksia opetetaan säännöllisesti pappeuskokouksessa ja kotiopetuskäynneillä. He kannustavat myös jäseniä opettamaan lapsilleen temppelin tärkeyttä. – – Ylipappien ryhmän johtaja koordinoi piispakunnan alaisuudessa temppeli- ja sukututkimustyötä seurakunnassa.”⁵

Ylipapit ovat miehiä, jotka ovat kehittyneet pitkälle evankeliumissa ja ovat kykeneviä johtamaan. He näyttävät esimerkkiä veljille, joilla on vähemmän kokemusta, erityisesti Aaronin pappeuden jäsenille. Yhdessä muiden pappeudenhaltijoiden kanssa heidän on määrä ”opettaa, selittää, kehottaa, kastaa ja valvoa seurakuntaa” (OL 20:42). Ylipapit ovat suuri vakauttava voima jokaisessa seurakunnassa, piirissä ja vaarnassa auttaessaan täyttämään kirkon tehtävää, johon kuuluvat evankeliumin saarnaaminen, pyhien täydelliseksi tekeminen ja kuolleiden lunastaminen. Ennen kaikkea he ovat patriarkkoja kodeissaan ja perheissään näyttäen esimerkkiä ja vakiinnuttaen vanhurskauden mallin tuleville sukupolville.