Tulevien äitien vahvistaminen
Useita vuosia sitten mieheni ja minä kysyimme lapsiltamme, mitä he pitivät viimeisimmästä yleiskonferenssista. Tyttäremme, joka oli silloin 16-vuotias, oli innoissaan. Hän sanoi: ”Minusta se oli ihana! Minusta oli ihanaa kuulla innoitettujen, älykkäiden profeettojen ja johtajien tähdentävän äitiyttä.” Sitten hän kertoi meille, että se oli yksi hänen elämäänsä häiritsevistä huolista: ”En vain kuule sitä keneltäkään – en seminaarissa, en Nuorissa Naisissa enkä missään tapauksessa koulussa. En missään muualla kuin kotona.”
En tiedä, ovatko hänen kokemuksensa samanlaisia kuin muiden nuorten naisten, mutta epäilen niiden olevan. Tiedän, ettei vähään aikaan ole ollut muodikasta naisten ylistää äitiyden hyveitä eikä nuorten naisten ilmaista sydämensä halua olla äiti.
Panin sen erityisesti merkille jokin aika sitten, kun puhuin ryhmän kanssa, joka koostui noin 20 lehvänsitojasta, joita en ollut tavannut koskaan aiemmin. Kysyin heiltä, millaisia tavoitteita heillä on. Muutamat ensimmäiset mainitsivat opiskelutavoitteita kuten filosofian tohtorin tutkinnon hankkimisen; jotkut sanoivat haluavansa lähteä lähetystyöhön – kaikki arvokkaita tavoitteita. Lopulta yksi tyttö ilmaisi arasti halunsa olla äiti. Sitten muutama muu tyttö puhui muista tavoitteista. Kun vielä toinen tyttö mainitsi äitiyden, loputkin tytöt olivat samaa mieltä. Mutta nuo ensimmäiset kaksi tyttöä olivat melko rohkeita myöntäessään, että he halusivat olla äitejä. Ja tämä tapahtui hyvin turvallisessa ympäristössä.
Sen lisäksi että tällaisen tavoitteen tunnustaminen voi saattaa tytön naurunalaiseksi, se voi saada hänet myös tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi. Hän tietää, ettei tämän tavoitteen saavuttaminen ole kokonaan hänen vallassaan, mikä voi saada hänet arastelemaan sen julkituomista. Se on myös tavoite, joka vaatii suurta epäitsekkyyttä; se voi edellyttää muiden kiehtovampien tavoitteiden hylkäämistä. Ymmärrän ne monet kysymykset, joita nuorilla naisillamme on edessään, mutta silti minusta tuntuu, että minun on opetettava iankaikkisia periaatteita.
Haluaisin tähdentää äitiyttä, puhua uusimmasta lauseesta Nuorten Naisten johtoaiheessamme: ”valmistaudumme vahvistamaan kotia ja perhettä”. Puhun viidestä seikasta, joita meidän vanhempina ja johtajina on tehtävä nuorten naistemme hyväksi.
1. Meidän on opetettava nuorille naisillemme, kuinka he voivat vahvistaa nykyistä kotiaan ja perhettään.
Kaikki perheet parhaasta ongelmallisimpaan tarvitsevat vahvistamista. Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Jos me ajattelemme, ettei muilla perheillä ole vaikeuksia, me emme tunne niitä perheitä kyllin hyvin.”1 Meidän on kannustettava tyttöjä kääntymään äitinsä ja isänsä puoleen, ei vain ottamaan vastaan apua vaan myös antamaan sitä.
Useat pääneuvottelukuntamme jäsenistä kasvoivat kodissa, jossa vanhemmat olivat vähemmän aktiivisia kirkossa. Yhdellä heistä oli viisas Nuorten Naisten johtaja, joka neuvoi häntä olemaan perheensä kanssa sen nauttiessa virkistäytymisestä sunnuntaisin mutta säilyttämään omat tasovaatimuksensa. Jos he lähtivät uimahalliin, hän lähti heidän mukaansa voidakseen olla heidän kanssaan, mutta ei itse uinut. Hän pystyi rakentamaan rakastavan suhteen perheeseensä.
Tiedän nuoren naisen, joka surukseen näki veljensä olevan tekemisissä vääränlaisen ystäväjoukon kanssa. Rukoiltuaan eräänä iltana hartaasti veljensä puolesta hän noudatti saamaansa tunnetta hakea veljensä juhlista, joissa tämä oli. Hän ajeli ympäriinsä veljensä kanssa jonkin aikaa ja vain jutteli veljelleen kertoen, että tämä oli heidän perheensä jäsen ja kuului myös taivaallisen Isän perheeseen ja että tällä oli velvollisuus kunnioittaa noita kahta asemaa. Veli kykeni kääntämään elämänsä suunnan osaksi sisarensa rakkauden ansiosta.
Nuoret tuntevat itsensä usein yksinäisiksi tai eristyneiksi joko sosiaalisesti tai hengellisesti. Ystävyys ja läheiset siteet omiin veljiin ja sisariin ovat paras vastalääke. Erästä teini-ikäistä tyttöä ei otettu koulussa muiden tyttöjen joukkoon. Hänen veljensä ja sisarensa helpottivat hänen suruaan ottamalla hänet mukaan toimintoihinsa ja osoittamalla hänelle erityisen paljon rakkautta.
Kaikki nämä ovat esimerkkejä nuorista naisista, jotka vahvistivat kotiaan ja perhettään. Perheen palveleminen on liiton pitämistä, ja liiton pitäminen tuo luvatun siunauksen, että Henki vaikuttaa elämässämme. Meidän on autettava nuoria naisiamme aloittamaan kodin ja perheen vahvistaminen siitä missä he ovat, olipa heidän perheensä millainen tahansa.
2. Meidän on valmistettava nuoria naisia sekä ajallisissa että hengellisissä taidoissa, jotka ovat siunauksena heidän tulevassa kodissaan.
Uskon, että yksi tapa, jolla voimme varustaa tyttöjämme hengellisesti, on auttaa heitä kehittämään ajallisia taitoja tai kykyjä. Me tiedämme, että Herralle kaikki on hengellistä (ks. OL 29:34).
Kodinhoitotaidot ovat unohtumassa. Olen siitä huolissani. Kun menetämme kodinhoitajat yhteiskunnasta, me luomme emotionaalista kodittomuutta, joka muistuttaa suuresti kodittomuutta kaduilla vastaavine ongelmineen, jotka liittyvät epätoivoon, huumeisiin, moraalittomuuteen ja huonoon itsetuntoon. Julkaisussa nimeltä The Family in America [Perhe Amerikassa] Bryce Christensen kirjoittaa, että kodittomien määrä kaduilla ”ei alkuunkaan tuo esiin kodittomuuden laajuutta Amerikassa. Sillä mistä lähtien sana koti on merkinnyt pelkästään fyysistä suojaa tai kodittomuus pelkästään sellaisen suojan puutetta? – – Koti [tarkoittaa] paitsi suojaa myös emotionaalista sitoutumista, turvallisuutta ja tunnetta siitä, että kuuluu johonkin. Koti on merkinnyt, paitsi välttämätöntä kattoa ja lämmintä patteria, myös paikkaa, jonka avioliiton, vanhemmuuden ja perhevelvollisuuksien kestävät siteet ovat pyhittäneet, paikkaa, joka vaatii uhrautumista ja omistautumista mutta lupaa rakastavaa huolenpitoa ja lämmintä hyväksyntää.”2
Meidän on siis opetettava kodinhoitotaitoja, mukaan lukien sellaiset käytännön taidot kuten ruoanlaitto, ompeleminen, budjetointi ja kodin kaunistaminen. Meidän on annettava nuorten naistemme tietää, että kodinhoitotaidot ovat kunnioitettavia ja voivat auttaa heitä niin hengellisesti kuin ajallisestikin. Kodin tekeminen viehättäväksi rohkaisee rakkaittemme halua olla siellä ja auttaa luomaan sellaisen ilmapiirin, joka osaltaan edistää Hengen läsnäoloa.
Sunnuntaioppiaiheet, toimintaillat ja Edistyminen ovat kaikki ohjelmia, jotka tarjoavat tilaisuuksia ja keinoja opettaa näitä tarpeellisia taitoja. Mietin omaa kokemustani lehvänsitojien neuvojana. Vastuulleni kuuluvilla nuorilla naisilla oli vuosi aikaa, kunnes he olisivat omillaan maailmassa. Kysyin heiltä, mitä heidän olisi osattava, jotta he olisivat valmiita sellaiseen itsenäisyyteen. Niiden tarpeiden perusteella, joita he luettelivat – budjetointi, opiskelu- ja työpaikan hakeminen, muukin ruoanlaitto kuin pikkuleipien paisto ja niin edelleen – me suunnittelimme toimintailtojen sisällön. Minulla ei ollut enää mitään ongelmia saada nuoria naisia osallistumaan, koska opettelimme taitoja, joita he tarvitsivat täyttääkseen tärkeät tehtävänsä tulevaisuudessa. Saatoin nähdä, että ajallisia taitoja opetellessa kehittyi samalla joitakin hengellisiä taitoja. Ystävyys ja huolenpito toisista oli aidompaa. Äidit kertoivat minulle, että heidän kotinsa hengellinen tunnelma parani nuorten naisten esitellessä joitakin juuri oppimiaan taitoja.
Tätä meidän vanhempien ja johtajien on tehtävä. Meidän on autettava nuoria naisia kehittämään käytännöllisiä ja hengellisiä taitoja, jotka ovat siunaukseksi heidän tulevassa kodissaan.
3. Meidän on innoitettava nuoria naisia niin, että he haluavat olla suurenmoisia vaimoja, äitejä ja kodinhoitajia.
Kaksi voimallisinta työkalua, joita meillä on nuorten naistemme innoittamiseksi, ovat esimerkkimme ja vilpittömät sanamme.
Olen nähnyt monia innostavia Nuorten Naisten johtajia, jotka ovat esimerkkinä eläessään rooleissaan ylevästi ja iloiten. Muistan oman lehvänsitojien neuvojani voimallisen esimerkin. Hän oli uskollinen kasvattaessaan lapsensa kirkossa, vaikka hänen aviomiehensä oli vähemmän aktiivinen. Tunnen erään nuoren naisen, jonka vanhemmat eivät olleet aktiivisia kirkossa. Hän oli vastaanottavainen ja opinhaluinen ja hän oppi paljon johtajiensa esimerkistä. Hän oppi paastoamista ja perheillan pitämistä osallistumalla opettajiensa kanssa tällaiseen toimintaan.
Parhain ja johdonmukaisin esimerkkini kodinhoidon ja äitiyden iloja oppiessani oli oma äitini. Hän kertoi minulle monta kertaa joka päivä, kuinka paljon hän arvosti sitä, että oli äiti ja kodinhoitaja, ja sitten hän eli kaikessa noiden sanojen mukaan. Hän lauloi viikatessaan pyykkiä, hän riemuitsi vasta jynssätyn kylpyhuoneen raikkaasta tuoksusta, hän opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan, ompelemaan ja laittamaan ruokaa, rakastamaan ja palvelemaan. Koska hän säteili Hengen vaikutusta sekä rakkauden, ilon, rauhan, lempeyden, kärsivällisyyden ja itsehillinnän hedelmiä, minä tunsin sen ja tiesin haluavani samoja asioita omaan elämääni (ks. Gal. 5:22–23). Hänen esimerkkinsä opettaa minua edelleenkin päivittäin.
Haluan kaikkien teidän tietävän, kuinka suurta iloa tunnen ollessani äiti, vaimo ja kodinhoitaja. Meidän tulee ilmaista ilomme usein sanoillamme, teoillamme ja ilmeillämme.
4. Meidän on autettava nuoria naisia kohtaamaan rohkeasti maailma, joka loukkaa perheiden ja perhearvojen pyhyyttä.
Viime aikoina on ollut hälyttävää tuntea, miten Saatana hyökkää täydellä raivolla perheitä vastaan. Vaihtoehtoiset elämäntavat, abortti, avoliitto, avioero, moraalittomuus ja väkivalta ovat asioita, jotka hyppäävät silmillemme joka käänteessä.
Vaikka tunnenkin levottomuutta, en tunne pelkoa. Pelko on uskon vastakohta. Paavali sanoi Timoteukselle, ettei ”Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2. Tim. 1:7).
Tunnen uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa maan päällä. Evankeliumin totuudet, jotka on ytimekkäästi ilmaistu perhejulistuksessa, antavat minulle voimaa. Perhejulistus ottaa kantaa jokaiseen juuri mainitsemaani asiaan, kuten joihinkin muihinkin. Esimerkiksi:
Vaihtoehtoiset elämäntavat: ”Sukupuoli on yksilön kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteetin ja tarkoituksen oleellinen ominaisuus. – –
– – Me julistamme tämän lisäksi Jumalan määränneen, että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.”
Abortti: ”Me vahvistamme, että elämä on pyhä ja että se on tärkeä Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa.”
Avoliitto: ”[Jumalan] iankaikkisessa [suunnitelmassa] on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto.”
Avioero: ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä.”
Moraalittomuus: ”Me varoitamme siitä, että ne, jotka rikkovat siveyden liittoja, – – seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä.”
Väkivalta: ”Me varoitamme siitä, että ne, – – jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään, – – seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä.”3
Sen lisäksi että tunnen näiden totuuksien vahvistavan minua, tunnen myös viisaan ja kaikkitietävän taivaallisen Isäni rakastavan minua. Hän on siunannut meitä profeetoilla ja apostoleilla, jotka johtavat tätä kirkkoa. Jos nuoret naisemme voivat tuntea Hänen rakkauttaan, jos evankeliumin totuudet voivat painua heidän sydämeensä, he eivät pelkää. Kun nuorilla naisillamme on luja todistus evankeliumista ja varma tieto iankaikkisista opeista, heillä on rohkeutta kohdata maailma, joka loukkaa perheiden pyhyyttä.
5. Meidän on tähdennettävä nuorille naisille äitiyden iankaikkista vastuuta ja etuoikeutta sekä autettava heitä ymmärtämään, että jokainen heistä luo kodin ja vaikuttaa lapsiin, olipa heillä tässä elämässä mahdollisuus saada lapsia tai ei.
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) puhui vahvojen Jumalan naisten vaikutuksesta maailmaan: ”Suuri osa siitä kasvusta, mitä kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia (joissa on usein huomattavassa määrin sisäistä hengellisyyden tajua). Tätä tapahtuu siinä määrin, että kirkon naisten elämästä heijastuu sellaista vanhurskautta ja selkeyttä ja niin vaikuttavalla tavalla, että heitä pidetään selvästi muista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla – kuin maailmassa elävät naiset.”4
Me erotumme muista ja olemme erilaisia myönteisellä tavalla, koska me tiedämme, keitä me iankaikkisesti olemme. Meidät kaikki on jumalallisesti asetettu näihin naisen rooleihin olla äiti ja hoivata.
Serkkuni Carrie oli erinomainen esimerkki naimattomasta sisaresta, joka oli onnellinen, antelias, rakastava nainen ja siunaukseksi kaikille, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Hän sai surmansa auto-onnettomuudessa ollessaan alle 40-vuotias, mutta viimeisenä hyvänä tekonaan ennen ennenaikaista kuolemaansa hän oli koonnut muistokirjat jokaiselle sisarustensa tyttärelle ja pojalle. Hän täytti palvelutehtävänsä siinä määrin kuin hänen mahdollisuutensa sallivat.
Nyt sananen teille hienoille Nuorten Naisten johtajille. Toivon, että Henki auttaa teitä tietämään, kuinka yksinkertaistaa – tarkoitan tällä sitä, kuinka käyttää arvokas aikanne tärkeisiin asioihin. Opettakaa periaatteita ja oppeja. Antakaa rakkautta. Olkaa esimerkkejä. Tehkää opetuksestanne vetoavaa ja niin yksinkertaista kuin mahdollista.
Vaikka se, mitä me johtajina teemme nuorten naistemme kanssa, on erittäin tärkeää tämän maailman pelastamiseksi, niin se, mitä teemme iankaikkisissa kutsumuksissamme, on vieläkin tärkeämpää. Harteillamme on myös vaimon, äidin ja kodinhoitajan kutsumuksiimme kuuluva viitta. Meidän on pyydettävä Herralta Hänen Henkeään olemaan kanssamme näissä iankaikkisissa rooleissa. Kotimme on ehkä viimeinen ja ainoa turvapaikkamme, kuten profeettamme profetoivat. Pyydän hartaasti teitä olemaan esimerkillisiä johtajia, mutta älkää laiminlyökö velvollisuuksianne kotona.
Kuinka merkittävä onkaan roolimme vanhempina! Kuinka ratkaiseva onkaan roolimme johtajina! Kuinka välttämätöntä onkaan, että me koulutamme asianmukaisesti tulevia vanhurskaita Jumalan naisia! Tiedän, että tämä työ, jossa olemme mukana, on Hänen työtään, ja olen kiitollinen ihanasta etuoikeudesta, joka meillä kaikilla on olla Hänen välikappaleitaan.
Mukailtu maaliskuun 2004 Nuorten Naisten avointen ovien tilaisuuden puheesta.