LÄHETYSTYÖTÄ KOSKEVA PÄÄTÖS
Kun olin pieni, perheeni ja Alkeisyhdistyksen opettajani kysyivät minulta, lähtisinkö lähetystyöhön, kun olisin vanhempi. Vastasin aina: Kyllä. Kun olin 12-vuotias, minut asetettiin diakonin virkaan. Johtajani alkoivat sanoa, että lähtisin lähetystyöhön jo seitsemän vuoden kuluttua. Se tuntui olevan kovin kaukana.
Kun minut asetettiin opettajaksi, muistutuksia lähestyvästä lähetystyöstä tuli useammin. Kun minut asetettiin papiksi, ne lisääntyivät entisestään. Aloin huolestua, koska minulla oli vain kolme vuotta jäljellä.
Pidin ajatuksesta lähteä lähetystyöhön, kuten muutama vanhemmista veljistäni oli tehnyt. Mutta ajatus siitä, että olisin poissa perheeni luota kaksi vuotta jossakin toisessa osassa maailmaa, oli pelottava. Tajusin, että pelkäsin lähteä lähetystyöhön, koska minulla ei ollut voimakasta halua lähteä.
Kerroin ongelmastani sisarelleni Franciscalle, ja hän istuutui viereeni ja sanoi: ”Isaí, ymmärrän, mistä puhut, ja sanon sinulle vain kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että lähetystyö on aikaa, jolloin ihmisillä voi olla Henki koko ajan sataprosenttisesti mukanaan, kun heillä on silmämääränään vain Jumalan kunnia. Toinen asia on se, että pyydät Herralta apua, että halusi lähteä lähetystyöhön kasvaisi. Herra auttaa sinua.”
Noudatin sisareni neuvoa ja aloin rukoilla, että haluni palvella lähetystyössä vahvistuisi.
Huhtikuun 6. päivä vuonna 2000 oli minulle päätöksen päivä, koska sinä päivänä kotiopetustoverini lähti lähetystyöhön. Menin lentokentälle saattamaan häntä. Kun hän nousi koneeseen, tunsin jännityksensekaista intoa tehdä samoin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut peloissani, koin rauhaa. Tulin siihen tulokseen, että nuo tunteet olivat vastaus rukouksiini. Tiesin, että Herra halusi minun palvelevan lähetystyössä. Siitä päivästä lähtien minulla oli luja halu lähteä lähetystyöhön, kun olisin 19-vuotias.
Minut kutsuttiin palvelemaan San Josen lähetyskentällä Kaliforniassa, ja olen palannut sieltä aivan äskettäin. Siellä viettämäni vuodet olivat elämäni parhaita. Huomasin, että vaikka olin kaukana perheeni luota, niin kun minulla oli vaikeaa tai tarvitsin apua, Herran Henki lohdutti ja auttoi minua. Opin tuntemaan taivaallisen Isäni ja Jeesuksen Kristuksen ja rakastamaan Heitä. Voin sanoa varmuudella, että Mormonin kirja on totta. Todistukseni elävistä profeetoista ja palautuksesta vahvistui. Opin rakastamaan ihmisiä, joita palvelin. Ja opin, että kielillä puhumisen lahja on todellinen, koska opin puhumaan englantia ja opettamaan englanniksi.
Siitä, mitä pidin suurena uhrauksena, tulikin elämäni suurin siunaus.
Isaí Limón Torres on Matamorosin 1. seurakunnan jäsen Matamorosin vaarnassa Meksikossa.