Kuulkaa ääntä profeetan

Profeetan seuraaminen

Presidentti Gordon B. Hinckley

Vuonna 1915 presidentti Joseph F. Smith pyysi kirkon jäseniä pitämään perheillan. Isäni sanoi, että me tekisimme niin, että lämmittäisimme salin, jossa äidin flyygeli oli, ja tekisimme, mitä kirkon presidentti oli pyytänyt.

Olimme surkeita esiintyjiä lapsena. Teimme kaikenlaista yhdessä, kun leikimme, mutta se, että jotakuta meistä pyydettiin yrittämään laulaa yksin toisten edessä, oli kuin jäätelöä olisi pyydetty pysymään sulamatta keittiön liedellä. Alussa nauroimme ja lausuimme nokkelia huomautuksia toistemme esityksistä, mutta vanhempamme pitivät pintansa. Me lauloimme yhdessä. Me rukoilimme yhdessä. Me kuuntelimme hiljaa, kun äiti luki Raamatun ja Mormonin kirjan kertomuksia. Isä esitti meille kertomuksia ulkomuististaan.

Noista yksinkertaisista pikku kokouksista, joita pidettiin vanhan kotimme salissa, koitui jotakin sanoin kuvaamatonta ja ihmeellistä. Rakkautemme vanhempiamme kohtaan vahvistui. Rakkautemme veljiämme ja sisariamme kohtaan kehittyi. Rakkautemme Herraa kohtaan lisääntyi. Arvostus yksinkertaista hyvyyttä kohtaan kasvoi sydämessämme. Nämä ihmeelliset asiat tapahtuivat siksi, että vanhempamme noudattivat kirkon presidentin neuvoa.

Huhtikuun 1993 yleiskonferenssipuheesta.

Mietittävää

1. Miksi Hinckleyn perhe alkoi pitää perheiltoja? Onko jotakin, mitä sinun pitäisi alkaa tehdä samasta syystä?

2. Onko sinua ujostuttanut tehdä jotakin, mitä et tee hyvin? Mitä voit oppia presidentti Hinckleyn kokemuksesta?

3. Mitä siunauksia Hinckleyt saivat profeetan neuvon noudattamisesta? Mitä siunauksia oma perheesi saa seuratessaan nykyajan profeettaa?

4. Löydätkö muuta ajateltavaa tästä kertomuksesta? Jos löydät, kerro perheellesi, niin että hekin voivat ajatella sitä.