Rukouksen yhdistäminä
Armeijan peruskoulutus oli rankkaa, etenkin hengellisesti. Minua ympäröivät karkea kielenkäyttö ja pahat vaikutukset. Rukous ja pappeuden siunaukset antoivat minulle voimaa kestää, mutta kaipasin jotakin enemmän kuin vain henkilökohtaisia rukouksia. Koska olin palvellut lähetystyössä, tunsin voiman ja ykseyden, jotka toverin kanssa rukoileminen voi tuoda. Ykseys oli se asia, joka 56 lentosotamiehen ryhmältämme ehdottomasti puuttui.
Kolmen viikon peruskoulutuksen jälkeen meillä oli edelleen vaikeuksia tulla toimeen ja työskennellä joukkueena. Lähestyin aliupseereita ja pyysin lupaa pitää iltarukouskokouksen jokaiselle, joka halusi tulla. Yllättäen he paitsi suostuivat, jopa kannattivat ajatusta.
Ensimmäiseen kokoukseen tuli kuusi lentosotamiestä. Kun iltahuuto oli ohi ja valot sammuivat, luimme taskulampun valossa Uudesta testamentista muutaman jakeen, jotka koskivat kohtaamiamme haasteita. Sitten pidimme rukouksen pyytäen, että Jumalan Henki olisi kanssamme ja että voisimme olla kiitollisia siitä, mitä meillä oli.
Vähitellen kokouksiimme alkoi osallistua enemmän lentosotamiehiä. Pian lukumäärämme oli lisääntynyt 15:een. Joskus luimme Raamatun jakeita; toisinaan luimme Mormonin kirjaa. Joka ilta kuka tahansa, joka halusi pitää rukouksen, sai tilaisuuden.
Yksi lentosotamies, joka uskaltautui rukouskokoukseemme, alussa vain kuunteli. Kun tuli hänen vuoronsa rukoilla, hän pyysi, että hänet jätettäisiin väliin. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kuitenkin suostui rukoillen sinä iltana, että hänen perhettään autettaisiin ongelmissa kotona ja että häntä vahvistettaisiin koulutuksen viimeisinä viikkoina. Hän kertoi meille kaipaavansa kokouksiamme, kun koulutus päättyisi, ja että hän aikoi pitää henkilökohtaisen rukouksen joka ilta ennen nukkumaanmenoa.
Rukoillessaan ryhmämme kanssa hän pian sen jälkeen ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että hänen rukouksiinsa hänen perheensä puolesta oli vastattu. Lisäksi hän sanoi saaneensa vahvistusta, mikä antoi hänelle luottamusta jatkaa peruskoulutusta.
Edellisenä iltana, ennen kuin lähtisimme kullekin määrättyyn tekniseen kouluun, tämä sama lentosotamies ilmoitti, että ennen peruskoulutukseen tuloaan hän oli saanut vain vähän opetusta Jumalasta eikä uskonut Häneen. Luettuaan pyhiä kirjoituksia kanssamme ja nähtyään esimerkin, jota muut rukoilevat lentosotamiehet olivat näyttäneet, hän oli kuitenkin alkanut uskoa. Hän uskoutui, että ensimmäinen rukous, jonka hän oli pitänyt ryhmässä, oli ensimmäinen rukous, jonka hän oli koskaan pitänyt.
Kuten olin toivonut, rukouskokouksemme olivat tuoneet ryhmäämme ykseyttä. Niiden vaikutus oli kuitenkin suurempikin: ne vahvistivat meitä yksilöinä ja auttoivat meitä kääntymään taivaallisen Isämme puoleen.