Jehova pelastaa uskollisen Danielin
Tämä kertomus on Danielin kirjan luvuissa 1–2 ja 6.
Daniel katsoi edessään olevaa ruokalautasta ja kupissaan olevaa viiniä. Hän tiesi, ettei se ollut sitä terveellistä ruokaa, jota Jehova halusi hänen syövän. Hän ei söisi sitä.
Danielin ystävätkään – Sadrak, Mesak ja Abed-Nego – eivät söisi kuninkaan ruokaa. Neljä heprealaispoikaa oli otettu vangiksi Jerusalemissa ja viety Babylonin kaupunkiin. Nyt kuningas Nebukadnessar halusi, että he söisivät herkkuja ja joisivat viiniä. Hän luuli, että se tekisi heistä voimakkaita.
Mutta Daniel ja hänen ystävänsä tiesivät, ettei kuninkaan ruoka tekisi heistä terveitä eikä voimakkaita. ”Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi”, Daniel sanoi kuninkaan palvelijalle. ”Vertaa sitten kymmenen päivän kuluttua meitä ihmisiin, jotka syövät kuninkaan herkkuja.” Palvelija suostui siihen.
Joka päivä palvelija toi neljälle nuorukaiselle palkokasveista tehtyä ruokaa. Ja hän toi heille juotavaksi vettä eikä viiniä. Kymmenen päivän kuluttua nuorukaiset näyttivät terveemmiltä kuin muut vangitut, joten palvelija ei enää vaatinut heitä syömään kuninkaan ruokaa.
Kun Danielista tuli aikuinen, Jehova siunasi häntä tiedolla ja viisaudella. Kuningas Nebukadnessar luotti Danieliin ja kysyi häneltä neuvoja.
Kun kuningas Dareioksesta tuli Babylonian uusi kuningas, hän teki viisaasta Danielista johtajan valtakuntaansa. Jotkut olivat kateellisia Danielille. He tiesivät, että Daniel rukoili kolme kertaa päivässä taivaallista Isää. Kateelliset miehet saivat kuninkaan laatimaan uuden lain. Jos joku tavattiin rukoilemasta, hänet täytyi panna luolaan, jossa pidettiin nälkäisiä leijonia.
Uskollinen Daniel tiesi laista, mutta hän rukoili silti joka päivä. Miehet odottivat ja kuuntelivat hänen huoneensa ulkopuolella. Kun he kuulivat Danielin rukoilevan, he kiiruhtivat kuninkaan luo.
Kuningas Dareios kauhistui, kun miehet kertoivat hänelle Danielista. Hän toivoi, ettei hän olisi allekirjoittanut lakia, mutta lakia oli noudatettava. Daniel heitettiin leijonien luolaan, ja sen suuaukon peitoksi pantiin suuri kivi.
Koko sen yön kuningas oli hyvin huolissaan. Varhain seuraavana aamuna hän kiiruhti leijonien luolalle. Kovalla äänellä hän huusi: ”Daniel, onko Jumalasi pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?”
Helpottuneena hän kuuli Danielin vastaavan kiven takaa: ”Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua.”
Iloisena kuningas lähetti käskyn koko valtakuntaan. Danielin Jumala on elävä Jumala, ja Hän on pelastanut Danielin leijonilta.
Tänä aikana meitä opetetaan Opin ja liittojen luvussa 89 syömään terveellistä ruokaa.
Vasemmalta: yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus ja rikas nuorukainen, C. Harrison Conroy Co:n luvalla; kartta Mountain HIGH Maps © 1993 Digital Wisdom; valokuva Craig Dimond; kuvitus Daniel Burr; yksityiskohta Harry Andersonin teoksesta Kristus ja lapset © IRI