Vanhemmat lähetyssaarnaajamme
He ovat ”kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan, kuin sadepisarat ruohikossa”.
Aasian vyöhykkeen johtokunnan jäsenenä minulla on erityinen etuoikeus palvella sillä alueella maailmaa, jota opin rakastamaan nuorena lähetyssaarnaajana yli 45 vuotta sitten. Asiat ovat siitä ajasta muuttuneet. Silloisen Kaukoidän eteläisen lähetyskentän alueella on nyt yli 25 lähetyskenttää. Jäsenmäärä on kasvanut muutaman seurakunnan muutamasta jäsenestä 750 000 jäseneen. Kappeleita on alueella siellä täällä, ja temppelipalvelu on mahdollista aasialaisille jäsenillemme.
Kun kirkko on kasvanut Aasiassa, olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan ihmisryhmää, joka ei etsi palkintoa, ei kunniaa eikä muitakaan maallisia palkkioita. He pyrkivät ainoastaan ylistämään Isäämme taivaassa. He ovat vanhempia lähetyssaarnaajiamme: suurenmoisia, kokeneita veljiä ja sisaria, jotka vähin äänin ja uutterasti auttavat ”[laskemaan] tämän kirkon perustuksen ja [tuomaan] sen esiin, pois hämärästä ja pois pimeydestä” (OL 1:30).
Kokemuksensa, uskonsa, todistuksensa ja rakkautensa ansiosta he kykenevät tekemään suurenmoisia ihmeitä vakiinnuttaessaan ja vahvistaessaan kirkkoa meidän osassamme Herran viinitarhaa – Ulanbaatarista New Delhiin. He ovat niitä, joita Miika kuvaili seuraavasti: ”Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, ovat hajallaan monien kansojen seassa kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan, kuin sadepisarat ruohikossa” (Miika 5:6).
Useat ovat yllättyneet paikasta, jonne heidät on kutsuttu. Muutamat heistä olisivat ehkä tavallaan profeetta Joonan tavoin valinneet mieluummin Tarsisin kuin Niniven. Mutta he eivät paenneet Herraa Tarsisiin tai joutuneet kolmeksi päiväksi ja kolmeksi yöksi kalan vatsaan (ks. Joona 1:3; 2:1). Sen sijaan tietäessään, että heidän kutsunsa tuli Herralta, ”he jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Matt. 4:20).
Heidän lukuisia ja vaihtelevia tehtäviään ovat muun muassa työ temppeleissä, opettaminen seminaarissa ja instituutissa, palveleminen lähetystoimistoissa, jatkuvan koulutusrahaston hallinnointi, palveleminen lähetysseurakunnissa (opettaen, kouluttaen, aktivoiden ja osallistuen), ihmisten opastaminen ja auttaminen työtaitojen kohentamisessa ja paremman työpaikan saamisessa, työskenteleminen omalla erikoisalallaan (lakiasiat, talous, tekniikka, koulutus, terveydenhuolto), humanitaaristen palvelujen koordinointi sekä avun järjestäminen tulvien, maanjäristysten ja muiden luonnonkatastrofien aikana. Muutamat heistä saavat myös osallistua uusien jäsenten etsimiseen, opettamiseen ja kastamiseen!
Vanhin Phil ja sisar Brenda Frandsen ovat yksi sellainen aviopari. He palvelivat Kaohsiungissa Taiwanissa. Muiden tehtäviensä lisäksi vanhin Frandsen palveli lähetysjohtajan neuvonantajana. Seuraava lyhyt Frandsenien haastattelu havainnollistaa monien avioparien ajatuksia ja tunteita ja voi antaa näkemystä niille, jotka harkitsevat palvelemista lähetystyössä.
Millaisin ajatuksin harkitsitte palvelemista lähetystyössä?
Sisar Frandsen: ”Olimme aina puhuneet palvelemisesta lähetystyössä sitten kun lapsemme olisivat aikuisia. Kun aika tuli, oli vaikeaa päästä yksimielisyyteen siitä, minne menisimme ja mitä tekisimme. Pitkään keskusteltuamme vanhin Frandsen ehdotti, että jätämme valinnan Herralle. Kun saimme lähetystyökutsumme, se oli tavattoman jännittävä. Pidämme sitä aivan erityisenä siunauksena!”
Mitä ajattelit palatessasi ensimmäiselle lähetyskentällesi?
Vanhin Frandsen: ”Palaaminen 44 vuoden poissaolon jälkeen on ollut mitä antoisin kokemus. Alueella, jossa oli kerran pikkuruinen seurakunta, joka kokoontui vuokratuissa tiloissa, on nyt kaunis vaarnakeskus. Silloin tuntemani 8-vuotias poika on nyt antaumuksellinen vaarnanjohtaja. Kehitys tässä osassa maailmaa on ollut todella ihmeellistä. Saamme joka päivä uuden hengellisen kokemuksen pyrkiessämme sisar Frandsenin kanssa auttamaan ihmisiä saamaan todistuksen tai vahvistamaan sitä.”
Hyödynnetäänkö teitä mielestänne tehokkaasti?
Vanhin Frandsen: ”Olemme kyenneet käyttämään kykyjämme ja kokemuksiamme, ja olemme löytäneet kykyjä, joita emme tienneet meillä olevan. Olen pystynyt kovasti verestämään kiinan kielen taitojani. Sisar Frandsen osaa vastata puhelimeen kiinaksi ja kykenee lukemaan nimet välittääkseen postin eteenpäin. Tunnemme, että uusien taitojen oppiminen tässä iässä tekee vanhoille aivoille hyvää!”
Mutta entäpä perheenne?
Sisar Frandsen: ”Olin huolissani siitä, että olisin poissa lasten ja lastenlasten luota. Vanhemmille lähetyssaarnaajille on kuitenkin tarjolla hämmästyttäviä tekniikan edistysaskelia yhteydenpitoon. Joissakin suhteissa kuulen perheemme kuulumisia ja näen perhettämme enemmän kuin koskaan aikaisemmin kotona ollessamme. Täällä olomme aikana meille syntyy ainakin neljä lastenlasta, ja laskemme sen yhdeksi kaikkein suurimmista siunauksista. Vaikka kaipaankin sitä, että saisin pidellä vastasyntyneitä vauvoja sylissä, saamme nähdä kuvia ja videoita heti kunkin tapahtuman jälkeen. Sen sijaan että lähetystyömme olisi vienyt meidät pois perheemme luota, se on tuonut meidät monin tavoin lähemmäksi toisiamme.”
Vanhin Frandsen: ”Itse asiassa tunnemme, että olemme laajentaneet perhettämme lähtemällä lähetystyöhön. Olemme lähetyssaarnaajien ’isovanhemmat’. Joka päivä olemme innoissamme siitä, että saamme olla lähetystyössä yhdessä nuorten lähetyssaarnaajien kanssa. Me rakastamme heitä – ja he vuorostaan rakastavat meitä! Ettekö nautikin siitä, kun kuulette kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien kertovan kokemuksistaan heidän vietyään evankeliumia eteenpäin? Me saamme kuulla noita kokemuksia joka päivä tuoreeltaan ja suurelta osin lyhentämättöminä. On korvaamatonta seurata, kuinka lähetyssaarnaajat kehittyvät ja kasvavat tehokkaiksi evankeliumin opettajiksi ja johtajiksi!”
Sisar Frandsen: ”Kun olemme olleet poissa, olemme silti tehneet lähetystyötä kotona Arizonassa. Kaksi parhaista ystävistämme on kutsunut lähetyssaarnaajat kotiinsa. Lisäksi tyttäremme ja hänen aviomiehensä päättivät kertoa evankeliumista jollekulle. Sen tuloksena yksi heidän ystävistään kastettiin jokin aika sitten. Mitä enemmän yritämme palvella, sitä enemmän siunauksia saamme. On mahdotonta päästä Herran edelle.”
Tuoko lähetystyössä palveleminen tyydytystä teille henkilökohtaisesti?
Vanhin Frandsen: ”Lähetystyö ei ole koskaan ikävystyttävää! Uusia haasteita ja uusia seikkailuja on joka päivä. Toimistotehtäviemme lisäksi opetamme englantia lauantaiaamuisin ja Evankeliumin oppi -luokkaa sunnuntaiaamuisin. Kahdesti viikossa opetamme englantia korkeakouluopiskeluun valmistautuville kotiin palanneille lähetyssaarnaajille. Olemme myös mukana tutkijoiden etsimisessä ja opettamisessa. Jokainen tilaisuus palvella avaa uusia ovia evankeliumin opettamiseen.”
Onko teillä mitään neuvoja lähetystyötä harkitseville aviopareille?
Sisar Frandsen: ”Ehkäpä yksi suurimmista peloistani liittyi terveyteen, mutta sen sijaan olemme kokeneet terveyden siunauksia. Lähetystyöaikataulumme on terveellinen. Nousemme aikaisin, menemme nukkumaan aikaisin, harrastamme liikuntaa päivittäin ja syömme ravitsevaa ruokaa. Herra siunaa lähetyssaarnaajia niin, että heillä on voimaa suoriutua työstään. Ei tarvitse olla peloissaan!”
Vanhin Frandsen: ”Joskus meitä hymyilyttää, kun kotona olevat ajattelevat, että me teemme uhrauksen. Uhraus on olematon verrattuna niihin siunauksiin ja siihen iloon ja tyydytykseen, joita Jumala antaa meille joka päivä.”
Frandsenien kokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin kommentit, joita kuulemme muilta eri puolilla Aasiaa palvelevilta vanhemmilta lähetyssaarnaajilta. Äskettäin eräs vanhempi aviopari liikuttui, kun heille sanottiin, että he voisivat päättää lähetystyönsä kuukautta aiemmin, niin että he pääsisivät kotiin jouluksi. Oletimme, että he vuodattivat ilon kyyneliä mahdollisuudesta olla taas jouluna yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Emme tajunneet lainkaan, että heidän kyyneleensä olivatkin surun kyyneliä. Tietäen, ettei heillä olisi kenties enää koskaan toista mahdollisuutta palvella tässä ominaisuudessa, he halusivat viettää vielä yhden joulun lähetyskentällä!
Kunnioitan vanhempia lähetyssaarnaajiamme. Heille todellakin annetaan voimaa alueilla, joilla sitä tarvitaan tämän kirkon perustuksen laskemiseksi ja sen tuomiseksi pois hämärästä ja pois pimeydestä.
Vanhemmat lähetyssaarnaajat palvelevat lukuisissa erilaisissa tehtävissä.
Yllä vasemmalta: vanhin ja sisar Frandsen piirinsä lähetyssaarnaajien kanssa; vanhin Frandsen valmistautuu kulkemaan ovelta ovelle nuorten vanhimpien kanssa; sisar Frandsen palvelee Alkeisyhdistyksessä; Méxicon temppeli, jossa veli ja sisar Ortíz palvelivat (ks. alla); vanhin ja sisar Lopes kutsuttiin avuksi kokoamaan ja kirjoittamaan kirkon historiaa Brasiliassa.
Valokuvakuvitus Steve Buderson, Hyun Gyu Lee, Welden C. Andersen, Cody Bell, Farrell Barlow ja David Stoker
Oikealla: ensimmäiset kolme valokuvaa Phil ja Brenda Frandsenin luvalla; valokuva Méxicon temppelistä Meksikossa Welden C. Andersen; valokuva Laureni Ademar Fochetto