He puhuivat meille
Kotiin palanneille lähetyssaarnaajille
Lokakuun 2001 yleiskonferenssipuheesta. Koko teksti on osoitteessa www.conference.lds.org.
Se, mitä tarvitsemme, on kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien kuninkaallinen armeija, joka värväytyy uudelleen palvelukseen.
Monista kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien kanssa käymistäni keskusteluista olen oppinut sen, että joskus on vaikea sopeutua lähetyskentältä lähtemiseen ja siihen maailmaan palaamiseen, jonka on jättänyt taakseen. Saanen esittää vain muutamia ehdotuksia?
Rukoilkaa useammin, säännöllisemmin ja voimallisemmin
Yksi selvimmistä muistikuvista, mitä minulla on lähetyssaarnaajana olemisesta, on se, kuinka lähelle Herraa pääsin rukoilemalla säännöllisesti. Minun aikanani lähetyskoti sijaitsi State Streetillä Salt Lake Cityssä. Se oli suuri talo, joka oli muutettu lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseksi. Talossa oli suuria makuusaleja, ja yhdessä huoneessa saattoi olla jopa 10 sänkyä. Saavuimme sunnuntai-iltana.
Lähetyskentälle saapumistani edeltänyt viikko oli ollut jännittävää aikaa. Juhlia ja läksiäisiä oli ollut paljon. Pelkäänpä, etten ollut kunnolla levännyt ja valmistautunut siihen koulutukseen, jota tulisin saamaan lähetyskodissa. Kun ensimmäisen päivämme ilta lähetyskodissa oli päättymässä, olin uupunut. Samalla kun odottelin, että muut lähetyssaarnaajat valmistautuivat nukkumaan, oikaisin vuoteelleni ja nukahdin heti. Uneni keskeytyi kuitenkin tunteeseen siitä, että ympärilläni oli ihmisiä. Unenhorteeni haihtuessa kuulin rukouksen sanoja. Avasin silmäni ja suureksi hämmästyksekseni näin, että kaikki makuusalini vanhimmat olivat polvistuneina vuoteeni ympärillä ja päättämässä päivää rukouksella. Suljin nopeasti silmäni ja teeskentelin olevani unessa. Minua nolotti liikaa nousta vuoteesta ja liittyä heidän seuraansa. Vaikka ensimmäinen rukoukseen liittyvä kokemukseni lähetyssaarnaajana oli nolo, se oli alku kahdelle suurenmoiselle vuodelle, jolloin säännöllisesti käännyin Herran puoleen saadakseni ohjausta.
Koko lähetystyöni ajan rukoilin toverini kanssa joka aamu aloittaessamme uuden päivän. Sama toistui joka ilta ennen kuin menimme nukkumaan. Rukoilimme ennen kuin opiskelimme, rukoilimme lähtiessämme asunnoltamme kulkemaan ovelta ovelle, ja tietenkin pidimme erityisrukouksen aina kun tarvitsimme lähetystyöhömme erityistä opastusta. Säännölliset pyyntömme taivaalliselle Isällemme antoivat meille voimaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin siinä työssä, johon meidät oli kutsuttu. Saimme vastauksia, joskus hämmästyttävän suoraan ja selvästi. Pyhän Hengen opastus tuntui lisääntyvän sitä mukaa mitä useammin pyysimme Herralta ohjausta jonakin tiettynä päivänä.
Kun ajattelen lähetystyöni jälkeistä elämää, huomaan, että on ollut aikoja, jolloin olen pystynyt säilyttämään samanlaisen läheisyyden Herraan kuin mitä koin lähetyskentällä. On myös ollut aikoja, jolloin maailmallisuus on tuntunut saavan jalansijaa enkä ole rukoillut yhtä säännöllisesti ja uskollisesti.
Eikö tämä olisi hyvä hetki hieman arvioida itseämme ja päätellä, onko meillä yhä samanlainen suhde taivaalliseen Isäämme kuin meillä oli lähetyskentällä? Jos maailmallisuus on saanut meidät luopumaan tavasta rukoilla, olemme silloin menettäneet suuren hengellisen voimavaran. On ehkä aika herättää itsessämme uudelleen se henki, joka meissä oli lähetyssaarnaajana, niin että rukoilemme useammin, säännöllisemmin ja voimallisemmin.
Tutkikaa pyhiä kirjoituksia itseksenne ja toverin kanssa
Seuraava rakas muisto, joka minulla on lähetyssaarnaaja-ajoiltani, on päivittäinen uppoutuminen pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Pyhien kirjoitusten opiskelusuunnitelman kurinalainen noudattaminen evankeliumin oppimiseksi oli suurenmoinen, antoisa kokemus. Tieto pyhien kirjoitusten sisältämistä opetuksista lisääntyi ihmeellisellä tavalla tutkiessani niitä itsekseni. Muistan ihmetelleeni lähetyssaarnaajana sitä, kuinka täydellisesti Herra on laatinut suunnitelman täällä maan päällä olevia lapsiaan varten ja kuinka Hän on kaikkina taloudenhoitokausina innoittanut profeettojensa ajatuksia niin, että he ovat kirjoittaneet muistiin Hänen yhteydenpitonsa heidän kanssaan. Herran sanat ovat aina selvät ja suorat ja kertovat niistä siunauksista, jotka toteutuvat, kun noudattaa Hänen lakiaan ja kulkee Hänen tietään.
Käytimme joka päivä myös tunnin tai pidemmänkin ajan opiskellaksemme tovereina yhdessä. Se, että kaksi silmäparia tutki valtakunnan oppia, tuntui lisäävän ymmärrystämme moninkertaisesti. Meillä oli tapana lukea yhdessä ja sitten kertoa toisillemme oivalluksistamme.
Mielemme terävöityi, kun noudatimme päivittäin tapaa tutkia sekä itseksemme että yhdessä tovereina. Tämä käytäntö toi meidät lähemmäs toisiamme ja lisäsi ymmärrystämme valtakunnan opeista.
Kun lähdemme lähetyskentältä, meillä ei ole enää toveria auttamassa meitä hallitsemaan opiskelutottumuksiamme, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi lopettaa kyseinen käytäntö. Kun palaamme kotiin, kuinka suurenmoista olisikaan tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin yhdessä perheenä. Jos muutamme pois kotoa, emmekö voisi pyytää huonetovereita ja ystäviä tutkimaan kanssamme? Säännöllisten opiskelutuokioiden pitäminen ja instituuttiin osallistuminen auttaisivat meitä pitämään valtakunnan opit selkeinä mielessämme ja antamaan vastapainoa jatkuvasti häiritseville maailman huolille. Tietysti sitten kun solmimme avioliiton, meillä on iankaikkinen kumppani, jonka kanssa voimme tutkia evankeliumin opetuksia ja keskustella niistä.
Pyhät kirjoitukset ovat aina ulottuvillamme syventääksemme ymmärrystämme elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä meidän pitää tehdä, jotta elämämme olisi täydempää ja palkitsevampaa. Pyydän, että pidätte yllä tapaa tutkia säännöllisesti pyhiä kirjoituksia itseksenne ja toverin kanssa.
Evankeliumin opettamisen tuoma ilo
Muistatteko ilon, joka tulee siitä, kun opettaa evankeliumia sellaiselle, jolla ei ole ollut koko elämänsä aikana mahdollisuutta kuulla näitä opetuksia? Muistatteko innon, joka syntyy siitä, kun opettaa Herran lakia ja kertoo siunauksista, jotka saadaan Häntä seuraamalla? Voisitteko koskaan unohtaa iloa, jonka ensimmäinen kasteenne toi lähetyskentällä?
Minun aikanani kappeleissa ei ollut kastealtaita. Ensimmäinen kasteeni tapahtui Sciotojoessa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa. Oli viileä syksyinen päivä, ja vesi tuntui vielä kylmemmältä kuin ilma. Muistan, kuinka järkyttävää oli kahlata kylmään jokeen ja samalla rohkaista tutkijaani seuraamaan minua. Ilman ja veden kylmyys häipyi kuitenkin pian mielestä, kun suoritin kastetoimituksen. Kasteen vesistä nousevan henkilön säteilevien kasvojen näkeminen on muistikuva, jota en unohda koskaan.
Mahdollisuudet opettaa evankeliumia ja kastaa eivät rajoitu vain niihin, joilla on kokoaikaisen lähetyssaarnaajan nimilaatta. Miksihän me annamme lähetystyössä palvelemisen innon hiipua, kun palaamme elämämme toimiin maailmassa?
Ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin olisimme olleet paremmin varustautuneita opettamaan evankeliumia taivaallisen Isämme lapsille täällä maan päällä. Ja he tuntuvat tarvitsevan sitä nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Näemme, kuinka usko vähenee. Näemme, kuinka rakkaus maailmallisia asioita kohtaan lisääntyy ja moraaliarvot rappeutuvat, ja näiden molempien seurauksena suru ja epätoivo lisääntyvät. Se, mitä tarvitsemme, on kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien kuninkaallinen armeija, joka värväytyy uudelleen palvelukseen. Vaikka he eivät käyttäisikään kokoaikaisten lähetyssaarnaajien nimilaattaa, heillä voisi olla sama halu ja päättäväisyys tuoda evankeliumin valo maailmalle, jolla on vaikeuksia tiensä löytämisessä.
Pyydän teitä kotiin palanneita lähetyssaarnaajia omistautumaan uudelleen ja olemaan taas täynnä lähetystyöpalvelun halua ja henkeä. Pyydän, että tavoittelette taivaallisen Isämme palvelijan osaa, että olette taivaallisen Isämme palvelijoita ja että toimitte taivaallisen Isämme palvelijoiden tavoin. Rukoilen, että teissä heräisi uusi päättäväisyys julistaa evankeliumia niin että olisitte aktiivisemmin mukana tässä suuressa työssä, jota Herra on kutsunut meidät kaikki tekemään. Haluan luvata teille, että teitä varten on varattu suuria siunauksia, jos jatkatte eteenpäin sillä innolla, joka teillä kerran oli kokoaikaisena lähetyssaarnaajana.
Kulkekaa eteenpäin entistä päättäväisempinä ja loistakaa evankeliumin valoa esimerkillänne tässä rauhattomassa maailmassa. Tämä on Herran työtä, jossa olemme mukana. Jumala elää. Jeesus on Kristus. Me kuulumme Hänen kirkkoonsa. Tämä on todistukseni teille.
Valokuvakuvitus Robert Casey ja Matthew Reier © IRI
Vasemmalla: valokuvakuvitus Frank Helmrich © 2009 ja Tokio Onogi © 2006