Herran luo Tongassa
Tongalaiset jäsenet kertovat, kuinka uhrautuminen Herran työn hyväksi johtaa siunausten tulvaan.
Eräänä viileänä, sumuisena aamuna Tongan pääsaarella Koillis-Tongatapussa Filimone Tufui Pasi pukeutuu päivään ”korvessa” – tongalainen ilmaisu viittaa hänen työskentelyynsä viljelyspalstallaan. Sinne päästäkseen hän kulkee kevyttiilistä rakennettua taloaan ympäröivän soisen alueen halki ja kävelee sitten korkeiden kookospalmujen alla ja leveälehtisten taarokasvien lomassa.
Tänä päivänä veli Pasi, joka on neuvonantaja vaarnan johtokunnassa, ei kuitenkaan ehdi viljelyspalstalle asti. Kirkon jäsenet ovat tulleet pyytämään hänen apuaan. Harvapuheinen, nöyrä veli Pasi nyökkää hiljaa, kävelee takaisin taloonsa ja selittää tilanteen vaimolleen Ana Malinalle. Sisar Pasi ja heidän tyttärensä viettävät päivän valmistaen tapakangasta kerätäkseen rahaa koulua ja perheen lasten tulevaa lähetystyötä varten.
Muutaman minuutin päästä veli Pasi palaa ryhmän luo, nyt valkoiseen paitaan ja solmioon pukeutuneena, valmiina auttamaan. Päätös maksaa hänelle kokonaisen päivän menetyksen toimeentulossa. Mutta hänellä on tyytyväinen hymy kasvoillaan, koska hän tietää tekevänsä Herran työtä, ja se korvaa erotuksen. ”Olen yrittänyt elää elämäni tällä tavoin”, hän sanoo. ”Arvelen, että siitä syystä Herra on siunannut minua niin paljon.”
Sellainen omistautumisen ja uskollisuuden osoittaminen on tavallista tongalaisten myöhempien aikojen pyhien keskuudessa. He todistavat, että eläminen uskollisesti evankeliumin mukaan tuo siunauksia.
Uskoa palvella
Liola Christine Nau Hingano varttui kirkon piirissä ja näki usein lähetyssaarnaajien palvelevan asuinpaikkakunnallaan. ”Halusin itsekin palvella lähetystyössä”, hän sanoo. Palveleminen ei kuitenkaan olisi helppoa.
Lähetystyöpaperit lähetettyään Liola sairastui pian vakavasti. Lääkärit havaitsivat, että hänellä oli kasvain ja että se täytyi leikata. Sairaalassa Liola sai lähetystyökutsunsa – palvella Tongassa. Liolalla oli kaksi kuukautta aikaa toipua ennen lähetystyön aloittamista, mutta se oli hänelle vaikeaa aikaa, koska hänen vanhempansa ajattelivat, että lähetystyö olisi hänelle liian rasittavaa, eivätkä he halunneet hänen lähtevän.
”Mutta minä uskoin, että koska Herra oli kutsunut minut, minä pärjäisin, joten päätin lähteä”, hän sanoo. ”Kun saavuin lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen, lähetysjohtaja antoi minulle siunauksen ja sanoi, että kun palvelisin Herraa, olisin yhtä terve kuin muutkin lähetyssaarnaajat.
Ensimmäinen lähetystyöalueeni oli hyvin hankala. Kävelimme joka päivä mailikaupalla vain päästäksemme alueelle, jossa työskentelimme. Kannoimme mukana pyhiä kirjoituksiamme, ja aurinko paahtoi kuumasti. Mutta tiesin, että pärjäisin, koska olin saanut pappeuden siunauksen, jossa sanottiin niin. Ja niin pärjäsinkin. Minulla ei ollut ikinä mitään ongelmia aiemman sairauteni takia.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli rohkeutta lähteä lähetystyöhön ja olla perumatta päätöstäni. Sillä on ollut erittäin suuri vaikutus siihen, kuka olen nyt – ja todistukseeni. Minä uskon Vapahtajaamme ja taivaalliseen Isäämme.”
Taivaan ikkunat avautuvat
Aivan kuten Liola palveli uskollisesti, koska hänellä oli todistus, muutkin ovat saaneet tuon todistuksen kuuliaisuuden ansiosta. Niin oli ‘Anau Vuna Halankin laita. ‘Anau kastettiin nuorena poikana, mutta hän lakkasi melkein heti käymästä kirkossa. Vaikka ‘Anaun sisko oli aktiivinen kirkon jäsen, ‘Anaulla ei ollut halua palata kirkkoon, eikä hän moniin vuosiin tehnytkään niin.
Aikuisena ‘Anau solmi avioliiton Kinakuia (Kina) Halan kanssa, joka on myöhempien aikojen pyhä. Eräänä päivänä hän havaitsi jotakin, mikä vaivasi häntä: hänen vaimonsa oli alkanut maksaa kymmenyksiä.
”Olin pettynyt”, ‘Anau sanoo. ”En ansainnut kovinkaan paljon opettajana. En halunnut hänen enää maksavan kymmenyksiä. Riitelimme siitä useita vuosia.”
Kina yritti kaikkensa saadakseen miehensä vakuuttuneeksi siitä, että kymmenysten maksaminen oli hyvä ajatus. ”Hän pyysi kotiopettajia opettamaan meille kymmenysten periaatetta”, ‘Anau sanoo. ”Kuulin monta oppiaihetta kymmenyksistä, mutta olin yhä niitä vastaan.
Sitten kerran vaimoni antoi minulle haasteen noudattaa lakia hänen kanssaan ja katsoa, mitä tapahtuisi. Se oli minulle vaikea päätös, mutta halusin meidän pääsevän sopuun, joten suostuin.”
Pian sen jälkeen ‘Anau alkoi huomata pieniä muutoksia heidän elämässään. ”Kun maksoimme ensin kymmenyksemme ja sitten laskumme, meille jäi hyvin vähän ylimääräistä”, hän selittää. ”Mutta sitten saimme siunauksia. Joskus saimme odottamatta apua sukulaisilta ulkomailta tai apua muualta. Meillä on aina ollut kaikkea riittävästi.”
Siunaukset eivät ole olleet vain taloudellisia. ‘Anau sanoo: ”Minusta tuli aktiivinen kirkossa. Olemme onnellisempia kotona. Päätimme adoptoida lapsen, vaikka tiesimme, että ruoka ja muut tarpeet tulisivat kalliiksi. Mutta tiesimme, että jos olisimme uskollisia ja maksaisimme kymmenykset ja tekisimme sen, mitä Herra vaati, asiat järjestyisivät jollakin tavoin. Sain jopa paremman työpaikan pääsemällä töihin kirkon kouluun, Liahona High Schooliin. Ja meidät sinetöitiin temppelissä.
Tunnemme, että suurimpia siunauksiamme ovat rauha ja ilo, joita tunnemme tietäessämme, että voimme selviytyä taloudellisista vaikeuksistamme, jos maksamme kymmenyksemme. Siitä hetkestä lähtien kun hyväksyin tuon periaatteen, Herra on siunannut perhettäni. Minä tiedän sen olevan totta.”
Uskomme vaikutus
Kumifonua (Fonua) Taumoepenu on huomannut, että vakaumuksen voiman voi saada jopa menetyksen ja epäaktiivisuuden kausien jälkeen. Mentyään kasteelle vuonna 1995 Fonua palveli monissa tehtävissä kirkossa. Hän oli myös työssä virvoitusjuomayhtiössä ja menestyi hyvin edeten nopeasti yhä vaativampiin tehtäviin. Mutta hän oli usein poissa kotoa ja huomasi etääntyvänsä vähitellen hengellisestä vakaumuksestaan. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi jopa osallistua sellaiseen toimintaan, jossa hän tiesi, ettei hänen pitäisi olla mukana.
Kerran Fonua törmäsi miesryhmään, joka ilman mitään syytä hakkasi hänet niin pahoin, että hänet jouduttiin viemään sairaalaan. Siellä ollessaan Fonua alkoi miettiä elämäänsä ja tekemiään huonoja valintoja. ”Tajusin, ettei elämäntavassani ollut kaikki kohdallaan”, hän sanoo. ”Esimerkkini sai lapsenikin tekemään huonoja valintoja. He tekivät sellaista, mitä heidän ei pitäisi.”
Fonua päätti, että oli aika muuttua. Hän teki kovasti töitä parannuksen eteen, tuli kelvolliseksi menemään temppeliin ja alkoi käydä temppelissä säännöllisesti. Yhtenä iltana temppelissä hän mietiskeli elämäänsä. ”Tiesin, että olin kelvollinen olemaan siellä”, hän sanoo, ”mutta tunsin oloni vaivautuneeksi. Muistelin elämääni ja arvioin sitä, mitä olin tehnyt. En ollut ollut hyvä Herran palvelija. Ja kaipasin myös vastauksia. Halusin uuden työn, jossa olisi helpompaa pysyä puhtaana.”
Fonualle oli juuri tarjottu hyväpalkkaista työpaikkaa Uudessa-Seelannissa. Hänen perheensä oli kannustanut häntä ottamaan sen vastaan, koska sellaisia työpaikkoja oli harvoin tarjolla. ”Mutta minua huolestutti perheeni jättäminen Tongaan ja se, kuinka pysyisin puhtaana asuessani niin kaukana poissa”, hän sanoo.
Temppelissä Fonua rukoili koko sydämestään taivaallista Isää. ”Lupasin itselleni ja Jumalalle, että tekisin sen, mitä Hän haluaa minun tekevän. Se erosi kaikista muista koskaan aiemmin antamistani lupauksista. Ja sain siellä temppelissä vastauksen siihen, kuinka voisin muuttaa elämäni pysyvästi.”
Sen sijaan että olisi lähtenyt töihin Uuteen-Seelantiin Fonua päätti jäädä Tongaan ja etsiä parempaa työpaikkaa. Tuona aikana hänet kutsuttiin temppelityöntekijäksi. Hän sanoo, että kun hän palveli uskollisesti, Herra siunasi häntä vanhurskaista valinnoista. Fonua sai pian solmittua rakennusten siivoamista koskevan ison sopimuksen. ”Se oli valtava siunaus. Sain jäädä Tongaan perheeni luo, pitää heistä huolta ja palvella temppelissä.
Kaikki, mitä minulla on, kaikki siunaukseni, johtuvat Herran palvelemisesta. En koskaan unohda tuota hetkeä temppelissä. Lapsianikin on siunattu. Ennen he aiheuttivat paljon hankaluuksia kirkon jäsenille. Mutta he ovat muuttuneet. He osallistuvat kirkossa. Koemme nyt kodissamme suurta onnea – kaikki Herran ansiosta.”
Uhraus tuo siunauksia
Vaea Tangitau Ta‘ufo‘oun uskolliseen jäsenyyteen kirkossa on sisältynyt merkittäviä fyysisiä uhrauksia. Kun hän liittyi kirkkoon 19-vuotiaana, hän asui Foassa, joka on yksi Ha‘apain saariryhmän ulommista saarista. Yksi hänen ensimmäisiä tehtäviään kirkossa oli työskennellä johtohenkilönä nuorten parissa. Muiden johtohenkilöiden tavoin hänen täytyi usein osallistua kokouksiin Pangaissa, naapurisaarella olevassa kaupungissa. Päästäkseen sinne hänen täytyi kävellä 11 kilometriä saaren toiseen päähän. Siellä hänen piti odottaa laskuvettä, niin että hän voi kahlata naapurisaarelle matalassa vedessä – olettaen, ettei virtaus ollut silloin liian voimakas – ja jatkaa matkaa perille. Matka vei yleensä suurimman osan päivää, ja joskus hänen oli odotettava kotiinpaluuta yön yli.
”Oli haaste päästä kokouksiimme”, Vaea sanoo. ”Mutta se ei meitä lannistanut. Se vahvisti todistustamme.”
Varhain elämässään Vaea vihasi kirkkoa muiden kyläläisten levittämien valheellisten juttujen takia. Sitten hänen perheensä ystävystyi kirkon jäsenten kanssa. Heidän hyvä esimerkkinsä hellytti Vaean perheen jäsenten sydäntä, ja Vaean sisko kastettiin. Vuotta myöhemmin Vaea itse liittyi kirkkoon ja palveli pian uutterasti.
Joitakin vuosia myöhemmin heidän piirinsä oli kasvanut merkittävästi, ja siitä oli mahdollista muodostaa vaarna. Pangaissa pidettyjen kokousten jälkeen Vaean ja muiden piti lähteä kotiin. Piirinjohtaja halusi heidän kuitenkin tulevan takaisin seuraavan aamun kokouksiin ja pyysi heitä olemaan ajoissa. Ehtiäkseen kulkea matkan edestakaisin Vaean piti juosta siitä suurin osa.
”Olin niin uupunut, että tunsin olevani kuolemaisillani, koska piirinjohtaja oli pyytänyt meitä myös paastoamaan, niin että meidät voitaisiin järjestää vaarnaksi. Mutta selviydyin siitä. Opin, miten tärkeää on haasteista huolimatta tulla kokouksiimme ja olla ajoissa. Uskon, että minut kutsuttiin pian sen jälkeen piispaksi sen vuoksi, että olin halukas tekemään uhrauksen palvella ja olla kuuliainen. Uskon myös, että paastollamme oli merkitystä. Kohta sen jälkeen presidentti Howard W. Hunter [1907–1995] tuli ja järjesti vaarnan.”
Ehkäpä suurin haaste Vaealle oli kuitenkin päästä temppeliin sinetöitäväksi. Hän ja hänen tyttöystävänsä olivat päättäneet mennä naimisiin, ja he kumpikin halusivat, että heidät vihitään temppelissä. Lähin temppeli oli kuitenkin siihen aikaan Uudessa-Seelannissa, ja matka sinne oli tavattoman kallis.
”Koko vuoden ajan paastosimme yhdessä joka tiistai löytääksemme keinon päästä temppeliin. Hän asui edelleen eräällä saarella pohjoisessa, ja minä olin Ha‘apaissa. Se oli vaikeaa. Mutta sitten kaksi liikemiestä kuuli tilanteestamme, ja he tunsivat innoitusta auttaa. He itse asiassa maksoivat matkamme. He sanoivat, että jos todella halusimme solmia avioliiton temppelissä, he järjestäisivät keinon. Minulla ei ollut mitään omaisuutta tai edes työpaikkaa, että voisin maksaa heille takaisin, mutta he eivät halunneet mitään. Se oli suunnaton siunaus.”
Evankeliumin mukaisen elämän siunauksia
Aivan kuten taarokasvit ja kookospalmut antavat ravintoa niitä hoitaville, nämä tongalaiset pyhät ovat oppineet, että Herra siunaa niitä, jotka palvelevat Häntä. Ja aivan kuten aallot liplattavat jatkuvasti Tongan rannoilla, Herra on pysyvä tekijä näiden jäsenten elämässä. Olipa kyse parannuksenteosta tai kymmenyksistä tai yksinkertaisista, päivittäisistä sitoumuksista, he ovat kokeneet rauhaa, lohtua ja onnea omistautuessaan Herran palvelukseen. Ja he todistavat, että sellaiset siunaukset ovat kaikkien niiden ulottuvilla, jotka sitoutuvat samalla tavoin (ks. Moosia 2:24, 41; OL 130:20–21).
Valokuvat Joshua J. Perkey, ellei toisin ole mainittu
Valokuva Nuku’alofan temppelistä Tongassa William Floyd Holdman
Yllä: Liola Hingano (upotus) opettaa instituuttikurssien lisäksi nuorten pyhäkoululuokkaa. Äärimmäisenä vasemmalla: Filimone Pasi vaimonsa Ana Malinan kanssa; upotus: Filimonen perhe esittelee tapakangasta, jota hänen vaimonsa ja tyttärensä valmistavat paperimulperipuun kaarnasta.
Yllä: ‘Anau Vuna Hala vaimonsa Kinan ja heidän lapsensa kanssa. Alla: Kumifonua Taumoepenu (keskellä) vaimonsa ja lastensa kanssa todistaa, että kaikki heidän siunauksensa ovat Herralta.
Yllä: Kuvaillessaan elämäänsä Vaea Ta‘ufo‘ou huomauttaa, että hänen tekemänsä uhraukset ovat tuoneet taivaan siunauksia. Käytettyään rukouksen ja paaston voimaa hän ja hänen morsiamensa kykenivät matkustamaan Uuteen-Seelantiin vihittäviksi temppelissä, vaikka heidän tuloillaan saavutus oli mahdoton.
Sione Finau vaimonsa Oan kanssa.