Kunnes taasen kohdataan
Akvaarion opetuksia
Tyttäreni huoli yhdestä hukkaan joutuneesta pikkuisesta kalasta sai minut ajattelemaan jotakuta, jolta emme ole koskaan hukassa ja jolle emme ole koskaan merkityksettömiä.
Piispakuntamme jäsen tiesi, että 9-vuotiaalla tyttärelläni on akvaario, ja hän kysyi kerran, haluaisiko tyttäreni lisää kaloja. Hänen perheensä oli lähdössä lomalle, ja heidän täytyi tyhjentää akvaarionsa. Tarjous otettiin heti vastaan, ja tyttäreni iloksi kalojen joukossa oli poikasia odottava miljoonakala.
Tultuamme yhtenä iltapäivänä kotiin kirkosta tyttäreni tarkisti akvaarion tavanomaiseen tapaansa nähdäkseen, oliko jokainen kala onnellinen ja terve. Yllätyksekseen hän näki neljä pientä, vastasyntynyttä kalanpoikasta. Miljoonakalaäiti oli ryhtynyt synnyttämään. Nopeasti tyttäreni siirsi kalavauvat poikashäkkiin, joka suojelisi niitä suuremmilta ja aggressiivisemmilta kaloilta. Kaiken jännityksen keskellä yksi miljoonakalapoikanen joutui kuitenkin kadoksiin. Pettymyksestä itkien tyttäremme löysi sen makaamasta pienten kivien seassa akvaarion pohjalla. Hän yritti kauhoa sen haaviinsa, jotta voisi panna sen poikashäkkiin, mutta hän ei pystynyt liikuttamaan pikkuista miljoonakalaa vahingoittamatta sitä.
Kaikki muut pikkuiset miljoonakalat saatiin kiinni, ja vaikka poikashäkki kuhisi kymmeniä uusia poikasia, tyttäreni huomio oli yhä tiiviisti keskittynyt siihen yhteen, joka oli pudonnut kivien sekaan. Hän istui valmiina auttamaan sen häkkiin heti kun se pystyisi liikkumaan. Hän ei suostunut edes syömään päivällistä istuessaan tarkkaavaisena akvaarionsa ääressä nelisen tuntia.
Hänen katselemisensa herätti joitakin tuttuja ja helliä tunteita. Ajattelin hyvää paimenta, joka jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän ja lähtee etsimään sitä, joka on kadonnut (ks. Luuk. 15:3–8; Joh. 10:11–14). Me kaikki tiedämme, miltä tuntuu olla eksyksissä tai ahdingossa tai hengellisesti sairas. Silti Vapahtajamme ei koskaan anna periksi kohdallamme. Hän on aina odottamassa avosylin – valmiina ja auliina pelastamaan meidät, vahvistamaan meitä ja siunaamaan heitä.
Vaikka emme ehkä aina sitä huomaakaan, niin taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus pitävät meitä silmällä hellästi ja tiiviisti päivin ja öin, ja he ovat syvästi kiinnostuneita hyvinvoinnistamme ja siitä, mitä teitä päätämme kulkea. Rajattomalla rakkaudellaan He antavat enkeleilleen tehtävän huolehtia meistä ja odottavat, että saamme riittävästi voimaa ja uskoa löytää turvan ja rauhan Heidän käsivarsiensa suojissa.
Myöhemmin samana päivänä tyttäreni huolenpito tuosta miljoonakalasta maksoi vaivan. Tyttäreni odotettua tuntikausia toiveikkaana pikkuinen kala viimein liikahti ja ui sitten hitaasti pois kivien seasta. Varoen tyttäreni asetti sen poikashäkin mukavuuteen ja turvaan. Minulle se oli riittävä todiste rakkauden huolehtivasta voimasta.
Valokuvakuvitus John Luke