Enemmän kuin lähetystyöopas
Henkilökohtaisessa opiskelussa. Kotona. Sunnuntain oppiaiheissa. Ja tietenkin lähetystyössä. Nämä ovat tapoja, joilla jäsenet Hinghamin vaarnassa Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa käyttävät opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani.
Kun Chris Ivie oli lähetyssaarnaajana Ranskassa, hän palveli pienessä seurakunnassa, jossa ei ollut käynyt yhtään tutkijaa kirkossa ainakaan vuoteen. Eivätkä jäsenet kyenneet edes muistamaan, milloin viimeksi joku oli kastettu.
Vanhin Ivie ja hänen toverinsa rukoilivat tietääkseen, mitä tehdä, ja he tunsivat innoitusta huolehtia siitä, että jokaisella seurakunnan perheellä oli opas Saarnatkaa minun evankeliumiani – ja että sitä käytettiin. Tuossa vaiheessa vuoden 2006 alkupuolella lähetystyöopas oli ollut saatavilla vain vähän yli vuoden. Vanhin Ivie ja hänen toverinsa toimivat saamansa innoituksen mukaan, tilasivat oppaita ja jakoivat ne.
Se oli alkuna suurille muutoksille seurakunnassa. Vaikka vanhin Ivie oli seurakunnassa enää vain kaksi kuukautta, hän näki Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan muuttavan kirkon jäsenten – niin nuorten kuin aikuistenkin – asenteet lähetystyötä kohtaan.
”Se toimi!” Chris muistelee. ”Jäsenet ajattelivat lähetystyötä ja yrittivät kertoa evankeliumista ja saivat hienoja kokemuksia. Seurakunnassa järjestettiin lähetystyöhön liittyvää toimintaa enemmän kuin oli nähty vuosiin.”
Jäsenet alkoivat kertoa lähetyssaarnaajille säännöllisesti evankeliumiaiheisista keskusteluista, joita heillä oli perheenjäsenten, ystävien tai työtovereiden kanssa. Kun nuo ystävät suostuivat tulemaan seurakunnan toimintoihin, muut jäsenet ottivat heidät lämpimästi vastaan. Vanhin Ivielle ja hänen toverilleen se merkitsi sitä, että he käyttivät vähemmän aikaa oviin koputtelemiseen ja enemmän aikaa evankeliumin opettamiseen. Yksi tutkijoista, joita he alkoivat opettaa, meni myöhemmin kasteelle.
”Joskus meillä kirkossa on se väärä käsitys, että lähetystyö on vain lähetyssaarnaajien tehtävä”, Chris sanoo. ”Mutta kun tämän seurakunnan jäsenet valmistautuivat tutkimalla opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani, he alkoivat ymmärtää, että heillä oli tehtävä löytää ihmisiä opetettavaksi. Saarnatkaa minun evankeliumiani auttoi heitä saamaan lähetystyöhengen.”
Chris on nyt ollut kotona Medwayssä Massachusettsissa lähes kolme vuotta, mutta hän tutkii yhä päivittäin opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani käyttäen sitä porttina pyhiin kirjoituksiin. ”Se auttoi minua olemaan parempi lähetyssaarnaaja. Se on auttanut minua olemaan parempi evankeliumin opettaja. Ja se auttaa minua olemaan parempi ihminen, enemmän Kristuksen kaltainen”, hän sanoo.
Chris ei ole ainoa Hinghamin vaarnan jäsen, joka on havainnut oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani voiman muuallakin kuin kokoaikaisessa lähetystyöpalvelussa. Vaikka opas on toki tarkoitettu kokoaikaisille lähetyssaarnaajille, Hinghamin vaarnan jäsenlähetyssaarnaajat huomaavat jatkuvasti, että se voi olla siunauksena ja rikkautena heidänkin elämässään.
Lähetystyössä ja kotona
Myös James Setterberg kuului ensimmäiseen lähetyssaarnaajapolveen, joka on käyttänyt opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani. Kun hän saapui Houstonin itäiselle lähetyskentälle Texasin osavaltioon Yhdysvalloissa vuonna 2005, muut lähetyssaarnaajat kentällä olivat käyttäneet opasta muutamia kuukausia. Erään paikallisen pappeusjohtajan esimerkin ansiosta vanhin Setterberg kuitenkin oivalsi, ettei oppaan hyödyllisyys rajoittunut lähetyssaarnaajiin.
”Yhdellä alueella me lähetyssaarnaajat asuimme vaarnanjohtajan ja hänen perheensä luona. Joka aamu he nousivat tutkimaan pyhiä kirjoituksia, ja sinä aikana he kävivät läpi oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani eri lukuja. Silloin oivalsin, että tämä kirja on todella jokaista varten”, hän sanoo.
Sen opetuksen hän toi mukanaan kotiin. ”Ennen lähetystyötäni en ollut oikeastaan koskaan asettanut elämälleni mitään erityisiä tavoitteita. En varmaankaan halunnut suunnitella asioita liian pitkälle”, hän myöntää. ”Mutta lähetysjohtajani ja oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani luvun 8 tähdentämän tavoitteenasettelun ansiosta tilanne alkoi muuttua.”
Viikoittaisista suunnittelu- ja tavoitteenasettamistuokioista muodostui kahden vuoden aikana tapa, jonka James on säilyttänyt kotiinpaluunsa jälkeen. Hän on esimerkiksi asettanut opiskeluun ja hengellisyyteen liittyviä tavoitteita, joiden eteen hän on työskennellyt. Hän sanoo: ”Olen oppinut ymmärtämään, että ellei aseta tavoitteita, ei voi todella sanoa, missä kohtaa elämää on, kun puhutaan edistymisestä. Mutta kun asettaa tavoitteita ja tekee työtä niiden saavuttamiseksi, joutuu venymään ja tulee paremmaksi ihmiseksi. Saan kiittää opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani siitä, että olen oppinut sen.”
Opetuksessa kirkossa ja perheessä
Nekin jäsenet, jotka eivät ole lähetyssaarnaajina käyttäneet opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani, havaitsevat sen voiman. Jake Peterson kuuluu vaarnan nuorten naimattomien aikuisten seurakuntaan. Vaikka Jake palveli lähetystyössä ennen kuin opas Saarnatkaa minun evankeliumiani oli saatavilla, hän sanoo oppaan olleen hänelle korvaamaton hänen tehtävässään seurakunnan lähetystyönjohtajana, koska oppaassa selvitetään syyt, miksi viemme evankeliumia eteenpäin: ”Joskus me jäsenet saatamme ajatella: ’Miksi lähetystyö on niin tärkeä asia? Naapurini elävät hyvää elämää ja tekevät hyviä asioita. Miksi minun pitäisi aiheuttaa kenties kiusallinen tilanne puhumalla heille kirkosta?’ Saarnatkaa minun evankeliumiani antaa siihen vastauksen. Siinä selitetään, miksi me viemme evankeliumia eteenpäin ja puhumme ystävillemme: koska Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ’on siunaukseksi heidän perheelleen, vastaa heidän hengellisiin tarpeisiinsa ja auttaa heitä täyttämään hartaimmat toiveensa’1.”
Hänen mukaansa se myös auttaa kaikkia jäseniä pysymään vankasti evankeliumin perusopeissa. ”Pidän kovasti sanoista, jotka Hyrum Smith lausui evankeliumin ensimmäisten periaatteiden opettamisesta ja niiden opettamisesta yhä uudelleen.2 Nuo sanat ja oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani sisältämät opit ovat opettaneet minua ymmärtämään paremmin perusasioiden tehon ja arvostamaan voimaa, jota voimme saada tutkimalla sellaisia asioita kuin palautus, usko, sovitus ja parannus. Noissa asioissa on suurta voimaa.”
Eräs toinen vaarnan jäsen, Rick Doane, palveli seurakunnan lähetystyönjohtajana, kun Saarnatkaa minun evankeliumiani tuli ensimmäistä kertaa saataville. Rick tunsi heti, että tämä uusi työväline voisi auttaa häntä hänen tehtävässään.
”Pidän kovasti siitä, että kirjassa on luku, jossa opetetaan työskentelemään vaarnan ja seurakunnan johtohenkilöiden kanssa. Lähetyssaarnaajia tulee ja menee, mutta seurakunnan johtohenkilöt pysyvät pitkään. He ovat vakauttava tekijä. Pidän siitä, että kirja tähdentää sen merkitystä”, Rick sanoo.
Rick ja hänen vaimonsa Moshi ovat nähneet myös mahdollisuuden käyttää kirjaa nuorten poikiensa opettamisen lähdeaineistona. ”Jokaisessa luvussa on 15 minuutin oppiaihe, joka voi sopia täydellisesti perheiltaan”, Rick selittää. ”Siinä tähdennetään periaatteita, joten se auttaa pysymään perusasioissa, mikä voi auttaa rakentamaan lujan perustuksen itselle ja lapsille. Kirjassa on myös lueteltu pyhien kirjoitusten kohtia ja toimintoja, joita voi käyttää. Se on hieno lähdeteos, jota voi hyödyntää, opettipa sitten kotona tai muualla.”
Valmistautumisessa tulevaisuuteen
19-vuotias Mark Wadsworth palvelee parhaillaan Bilbaon lähetyskentällä Espanjassa ja käyttää säännöllisesti opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani. Hän tutki sitä kuitenkin jo ennen lähetystyötään. ”Joka kerta kun olen lukenut sitä läpi, olen aina saanut siitä jotakin uutta”, hän sanoo.
Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan tutkiminen ennen lähetystyötä auttoi häntä huomaamaan lähetystyötilaisuuksia. Lähetyssaarnaajat hänen alueellaan auttoivat häntä ja hänen perhettään laatimaan perheen lähetystyösuunnitelman. ”Se sai minut ajattelemaan lähetystyötä entistä aktiivisemmin”, hän sanoo. Sen johdosta hänellä oli enemmän keskusteluja ystävien kanssa kirkon opeista, kirkon historiasta ja kirkkoon liittyvistä toiminnoista.
”Minulla olisi saattanut olla yhtä paljon tilaisuuksia puhua kirkosta ennen kuin teimme suunnitelmamme, mutta opin reagoimaan niihin toisin”, vanhin Wadsworth sanoo. ”Kyse oli vain siitä, että ajattelin vähän eri tavalla siitä mitä jo tein.”
18-vuotiaalla Andrew Mellolla on vielä muutama kuukausi aikaa ennen kuin hän lähettää lähetystyöpaperinsa, mutta se ei tarkoita, etteikö hän valmistautuisi aktiivisesti jo nyt. Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan tutkiminen on hänen mielestään ollut hänelle yksi parhaita tapoja valmistautua.
Valmistautumista on tapahtunut henkilökohtaisen opiskelun myötä. Toisinaan sitä on tapahtunut hänen saadessaan koulutusta pappien koorumissaan. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina joku koorumin jäsen saa tehtävän opettaa ikätovereilleen ja neuvojalle oppiaiheen oppaasta Saarnatkaa minun evankeliumiani. Joskus he opettavat koko 45 minuutin oppiaiheen, mutta toisinaan – ihan harjoituksen vuoksi – he opettavatkin sen sijaan monista eri oppiaiheista 15 tai 5 minuutin version.
Ja vaikka Andrew ymmärtääkin, että tämä valmistautuminen varustaa häntä kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun, hän näkee myös, kuinka se hyödyttää hänen elämäänsä juuri nyt.
”Huomaan ajattelevani koko ajan Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaassa olevia asioita”, Andrew sanoo. ”Olen ainoa mormoni lukiossani, joten minulta kysellään usein siitä, mihin uskon. Olen kyennyt käyttämään Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan oppiaiheita ja taitoja kertoessani evankeliumista ystäville tai tutuille.
On joitakin kysymyksiä tai keskustelunaiheita, jotka voisivat edetä moneen eri suuntaan”, hän jatkaa, ”mutta tuntuu hienolta, kun tutkimieni asioiden ansiosta osaan ohjata ne antoisaan suuntaan.”
Andrew Mellon tavoin 19-vuotias Andrew Hoveykin sai Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan ollessaan lukiossa, mutta hän oppi arvostamaan sitä vasta opiskellessaan ensimmäistä vuotta yliopistossa. Huonetoverinaan olleen kotiin palanneen lähetyssaarnaajan ja lähetystyöhön valmentavan luokan vaikutuksesta Andrew alkoi valmistautua lähetystyöhönsä aktiivisemmin kuin koskaan aiemmin. Hän sanoo, että hänen rukouksistaan tuli henkilökohtaisempia ja merkityksellisempiä, hänen pyhien kirjoitusten opiskelustaan ohjatumpaa ja hänen lähetystyösuunnitelmistaan todellisempia. Lisäksi hän alkoi käyttää Saarnatkaa minun evankeliumiani -opasta ohjaamaan valmistautumistaan.
Sen jälkeen Andrew on kehitellyt tavan tehdä merkintöjä pyhiin kirjoituksiinsa ja käyttää niissä värikoodeja Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaasta oppimiensa periaatteiden mukaan sekä merkitä muistiin ajatuksia ja vaikutelmia, joita hän saa tutkiessaan. Mutta hän kiirehtii myöntämään, ettei kyse ole siitä, että käyttää ohjattua tapaa merkitä tai värittää tai tehdä muistiinpanoja. Pikemminkin ”jokainen voi tehdä opiskelumenetelmästään juuri sellaisen, joka sopii itselle parhaiten”, hän sanoo. ”Se juuri evankeliumissa on niin hienoa. Me kaikki olemme erilaisia, mutta evankeliumi sopii meille kaikille.
Samoin on Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan laita. Se opettaa perusoppeja yleisluonteisin tavoin, niin että sitä voi käyttää oppaana. Voimme hyödyntää sitä tavalla, jota tarvitsemme omaan opiskeluumme tai jonkun toisen tavoittamiseen.”
Patrick Smith, myös nuori mies Hinghamin vaarnassa, kertoo, että kerran kuussa hänen seurakuntansa Aaronin pappeuden kokouksissa nuoret miehet kertovat mahdollisista lähetystyökokemuksistaan ja sopivat sitten ajankohdista työskennellä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa.
”Vähän aikaa sitten kävin lähetyssaarnaajien kanssa opettamassa perhettä, jolle oli jo opetettu Joseph Smithin kertomus”, Patrick sanoo. ”Vanhimmat pyysivät minua opettamaan siitä, kun Kristus tuli maan päälle ja perusti kirkkonsa. Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaassa esitetään joka asia selkeästi ja luetellaan pyhien kirjoitusten kohdat, jotka vahvistavat ne. Siinä se oli kaikki jäsenneltynä.
Tiesin ne asiat ja minulla oli todistus niistä, mutta Saarnatkaa minun evankeliumiani ja lähteminen lähetyssaarnaajan toveriksi opetuksiin ovat auttaneet minua opettamaan näitä periaatteita paremmin”, Patrick sanoo. ”Oppaassa esitetyt opit ovat vahvistaneet sen, mitä olen oppinut kotona ja Alkeisyhdistyksessä niin kauan kuin saatan muistaa. Ja oppaassa Saarnatkaa minun evankeliumiani opetetut asiat kutsuvat Hengen, joka on tärkeintä, mitä meillä voi olla, kun puhumme kirkosta.”
Taivaallisen Isän työn ja kirkkauden toteuttamisessa
Patrickin isoveli Tom palasi Venturan lähetyskentältä Kaliforniasta elokuussa 2009. Hänen mielestään Saarnatkaa minun evankeliumiani on yksi parhaita työvälineitä lähetystyössä. Vaikka Tom arvosti sitä, miten opas auttoi häntä toimimaan lähetyssaarnaajana, hän huomauttaa, että lähes kaikissa lähetystyötä koskevissa profeetallisissa lausunnoissa, jotka ovat oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani sivuilla 12–13, puhutaan jäsenten tehtävästä viedä evankeliumia eteenpäin. Hän sanoo, että se osoittaa, kuinka paljon lähetystyötä jäsenten – eikä vain kokoaikaisten lähetyssaarnaajien – pitäisi tehdä.
”Kun lähetystyöni oli lähestymässä loppuaan”, hän muistelee, ”tutkin lähetyssaarnaajien tehtäviä ja sitä, miksi meille – lähetyssaarnaajille ja jäsenille – on annettu tehtäväksi tämä työ. Luin kohdan Moos. 1:39 ja ajattelin lähetystyötä taivaallisen Isän näkökulmasta. Hän haluaa vain, että Hänen lapsensa palaavat Hänen luokseen. Ymmärsin, että meille on annettu tehtävä auttaa taivaallista Isää toteuttamaan työnsä.
Nyt jäsenlähetyssaarnaajana tiedän, että kun tutkimme säännöllisesti pyhiä kirjoituksia (myös opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani), rukoilemme ja tavoittelemme Henkeä, me voimme onnistua missä tahansa pyrkimyksessä. Ja jos me annamme evankeliumin olla elämämme keskipisteenä ja teemme työtä ymmärtääksemme sitä paremmin, meidän on helpompaa kertoa ja todistaa siitä.”
Valokuvat jäsenistä Melissa Merrill